Timo Sillanpää

Julkinen liikenne ei ole kaikkialla toimiva ratkaisu, ja yksityisautoilu on monille välttämättömyys. Valtion ei tule vaikeuttaa ihmisten liikkumista korotuksilla ja rajoituksilla.

Autolla liikkumisen rajoittaminen hankaloittaa kaupunkilaisten arkea ja yritystoimintaa. Liikenteen sujuvuuden turvaaminen on tärkeämpää kuin ideologiset kiellot.

Liikkuminen on perusoikeus, ja autoilun kallistaminen kurittaa erityisesti haja-asutusalueiden asukkaita. Ilmastotoimia on tehtävä järkevästi, ilman autoilijoiden rankaisemista.

Suomen talviolosuhteet vaativat turvalliset renkaat. Nastarenkaiden kielto ei ole realistinen ratkaisu, etenkin alueilla, joissa on liukkaita kelejä.

Nykyinen inkluusiomalli ei palvele kaikkia oppilaita parhaalla mahdollisella tavalla. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat hyötyvät pienemmistä ryhmistä ja yksilöllisemmästä opetuksesta, mikä parantaa heidän oppimistuloksiaan ja koulunkäyntikokemustaan. Samalla yleisopetuksen ryhmät voivat keskittyä paremmin opetukseen ilman jatkuvia häiriöitä. Koulutusjärjestelmän on tarjottava jokaiselle oppilaalle parhaiten sopiva oppimisympäristö, eikä inkluusiota tule toteuttaa keinotekoisesti, jos se heikentää opetuksen laatua ja oppimistuloksia.

Kouluruoan laatu on tärkeää, mutta nykyinen rahoitus pitää käyttää tehokkaasti ennen budjetin kasvattamista. On ensisijaisesti varmistettava, että ruoka on monipuolista, ravitsevaa ja kotimaista, ilman että budjettia kasvatetaan tarpeettomasti. Kouluruokailun kehittämisessä voidaan myös hyödyntää paikallisia toimijoita ja hävikin vähentämistä. Ennen rahoituksen lisäämistä on arvioitava, voidaanko laadun parannuksia saavuttaa tehokkaammalla hankinnalla ja ruokapalvelujen järjestämisellä.

Kiusaamisen ehkäisyssä tärkeintä on koulun ja kodin yhteistyö, opettajien ja henkilökunnan osaaminen sekä tehokas puuttuminen kiusaamiseen. Koulunuorisotyö voi olla täydentävä keino, mutta sen lisääminen ei yksin ratkaise ongelmaa. Resurssit tulisi kohdentaa ensisijaisesti koulun omaan henkilökuntaan ja kiusaamisen ennaltaehkäisyyn.

Afrikan tähti on perinteinen lautapeli, joka kehittää lasten hahmotuskykyä, pelisääntöjen ymmärtämistä ja sosiaalisia taitoja. Se on ollut osa suomalaista kulttuuria vuosikymmeniä, ja sen pelaaminen päiväkodeissa ja esikouluissa on täysin perusteltua. Peli ei aiheuta haittaa eikä sisällä mitään, mikä estäisi sen käytön osana lasten leikkiä ja opetusta.

Painotettu opetus voi olla hyvä keino tukea lahjakkaita ja motivoituneita oppilaita, mutta sen ei pidä johtaa koulujen väliseen eriytymiseen tai koulushoppailuun. Tärkeintä on varmistaa, että perusopetus on laadukasta kaikille oppilaille ja että alueellinen tasa-arvo säilyy. Mahdollisia epäkohtia voidaan korjata esimerkiksi oppilaaksioton sääntöjä kehittämällä, mutta painotetun opetuksen täysi karsiminen ei ole ratkaisu.

Liharuoka on osa monipuolista ja ravitsevaa ruokavaliota, ja sen tarjoamista kouluissa ja päiväkodeissa ei pidä vähentää ideologisista syistä. Kotimainen liha on myös osa huoltovarmuutta ja tukee paikallista maataloutta. Kasvisvaihtoehtoja voidaan tarjota, mutta päätavoitteena on oltava lasten ja nuorten riittävä ja laadukas ravinto, ei ideologinen ohjaus.

Väestökehityksen ja syntyvyyden tukeminen on tärkeää. Vauvaraha voi olla yksi keino lisätä kunnan vetovoimaa lapsiperheiden keskuudessa.

Paikalliset ratkaisut ovat usein tehokkaampia kuin keskitetty valtionhallinto. Kunnilla on paremmat edellytykset kehittää työnvälitystä alueensa tarpeiden mukaan.

Itä-Suomen elinvoimaa on tärkeä tukea, mutta ei muiden alueiden kustannuksella. Ratkaisu ei ole jatkuva tukipolitiikka, vaan alueen yritystoiminnan ja investointien edistäminen. Valtion tulee luoda elinvoimaa kehittäviä kannusteita, mutta alueiden välinen keinotekoinen tulonsiirto ei ole kestävä ratkaisu.

Tuulivoimasta saatavien kiinteistöverotuottojen tulee jäädä niiden kuntien hyödyksi, jotka ovat tehneet päätöksen tuulivoiman kaavoittamisesta ja ottaneet vastaan sen vaikutukset. On epäoikeudenmukaista, että tuulivoimasta koituvat haitat, kuten maisemavaikutukset ja meluhaitat, jäävät paikallisille asukkaille, mutta tuotot jaettaisiin muille kunnille.

Veronkorotukset heikentävät kilpailukykyä ja ostovoimaa. Ensisijaisesti on karsittava hallintoa ja tehostettava palveluiden tuotantoa.

Kokkola on elinvoimainen kaupunki, jolla on vahva talous ja monipuolinen elinkeinorakenne. Kaupungilla on edellytykset toimia itsenäisesti ilman, että se joutuu turvautumaan kuntaliitoksiin. Talouden tasapainottaminen ja vastuullinen päätöksenteko varmistavat itsenäisyyden myös tulevaisuudessa.

Kiinteistöveron nosto on väärä tapa paikata kunnan taloutta, sillä se kohdistuu suoraan asukkaisiin ja yrityksiin, heikentäen alueen vetovoimaa. Sen sijaan on keskityttävä turhien menojen karsimiseen ja elinvoimaa lisääviin toimenpiteisiin, jotka kasvattavat verotuloja ilman veronkorotuksia.

Vanhojen asuntojen purkaminen voi olla perusteltua tietyissä tapauksissa, mutta sen tukeminen julkisilla varoilla ei ole ensisijainen ratkaisu. Kunnan tulee ensisijaisesti edistää elinvoimaista asuntomarkkinaa ja kaavoitusratkaisuja, jotka kannustavat luonnolliseen kehitykseen ilman erillisiä tukia.

Sekoitettu asuntokanta voi edistää tasapainoista kaupunkirakennetta ja ehkäistä alueiden eriytymistä. Kunnan tulee kuitenkin keskittyä ennen kaikkea siihen, että asuinalueet ovat turvallisia, viihtyisiä ja houkuttelevia kaikille, eikä kaavoitusta pidä käyttää väkisin ohjaamaan asukkaiden valintoja.

Talouskasvu ja työpaikat ovat edellytys kuntalaisten hyvinvoinnille ja palveluiden rahoittamiselle. Ympäristöasioista on huolehdittava järkevällä tavalla, mutta ne eivät voi mennä elinvoiman ja työllisyyden edelle. Kunnan tulee löytää tasapaino, jossa ympäristönsuojelu ja talouskasvu tukevat toisiaan ilman tarpeetonta byrokratiaa tai yritystoiminnan haittaamista.

Tuulivoiman kaavoittaminen Kokkolaan on liian voimakasta, ja sen vaikutukset maisemaan, luontoon ja asuinviihtyvyyteen on huomioitava paremmin. Tuulivoimaa ei tule kaavoittaa alueille, joissa se heikentää asukkaiden elinympäristöä tai tuhoaa mökkimaisemaa. Uudet hankkeet on arvioitava tapauskohtaisesti, mutta Kokkolan osalta voidaan jo nyt sanoa, että tuulivoimaa on kaavoitettu riittävästi.

Paikalliset päättäjät tuntevat parhaiten oman alueensa tilanteen ja turvallisuushaasteet. Sudet eivät kuulu asutuksen läheisyyteen, ja niiden määrää on voitava säädellä joustavasti paikallisten tarpeiden mukaan. Nykyinen päätöksentekojärjestelmä on liian byrokraattinen ja etäinen, mikä vaikeuttaa nopeita toimenpiteitä silloin, kun petoeläimet aiheuttavat huolta ja vaaraa asukkaille.

Kunnan ensisijainen tehtävä on huolehtia nykyisten asukkaidensa hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta. Työperäinen maahanmuutto voi olla perusteltua tietyillä aloilla, mutta aktiivinen houkuttelu ei ole tarpeellista. Sen sijaan tulee panostaa siihen, että kotikunta tarjoaa hyvät edellytykset yrittäjyydelle ja työpaikkojen syntymiselle, jotta alueen oma väestö voi työllistyä ja pysyä kunnassa.

Kotouttaminen on ollut tehotonta ja kallista, eikä se ole tuottanut toivottuja tuloksia. Liian moni maahanmuuttaja jää työelämän ulkopuolelle ja riippuvaiseksi sosiaalituista, mikä rasittaa kunnan taloutta. Kotouttamiseen käytetyt resurssit tulisi kohdentaa ensisijaisesti kuntalaisten palveluihin ja hyvinvointiin. Lisäksi maahanmuuton aiheuttamat turvallisuusongelmat ja kulttuurierot ovat lisänneet haasteita paikallistasolla.

Suomessa asiointi ja koulutus tulee ensisijaisesti hoitaa suomen tai ruotsin kielellä. Englannin kielen lisääminen kuntapalveluissa heikentäisi suomen kielen asemaa ja voisi pitkällä aikavälillä johtaa siihen, että maahanmuuttajat eivät integroidu yhteiskuntaan riittävän hyvin. Kunnan resurssit tulee kohdentaa suomen ja ruotsin kielen opetukseen, jotta kaikki asukkaat voivat osallistua yhteiskuntaan ja työelämään suomenkielisessä ympäristössä.