Oskari Iivarinen

Laiteriippuvuus on iso ongelma lapsilla ja nuorilla. Välitunneilla tekisi hyvää reippailla ulkona ja puuhailla kavereiden kanssa, ei tuijottaa näyttöä. Asiaa kannattaa harkita vakavasti. Joskus toki puhelimen käyttö voi olla perusteltua tavoitettavuussyistä tai voihan sitä oppimisenkin apuna käyttää. Vähemmän silti näyttöjä, enemmän aitoa vuorovaikutusta.

Tarpeen mukaan, mikäli henkilöstöä ei muuten saada. Ei rahaa silti tule perusteetta kylvää ympäriinsä.

Pitää palkata lisää, mutta ensin tulisi lähteä karsimaan hallinnollisia rönsyjä ja tehottomuutta muualta kunnan toiminnasta.

Ei se ideaalitilanne ole, mutta taloudellisesti tiukassa tilanteessa on priorisoitava. Kaupungin täytyy keskittyä ydintehtäviinsä: kasvatukseen ja opetukseen, maankäyttöön ja työllisyys-/elinkeinoasioihin.

Jos taloudellinen tilanne on tiukka, voi olla, että hiljaisimpia pieniä kirjastoja täytyy yhdistellä. Myös aukioloaikojen supistukset tai itsepalveluaikojen lisääminen saattavat tulla kyseeseen. Kun rahaa on vähän, pitää keskittyä kirjastojen määrän sijaan niiden laatuun.

Ihmisten verorasite on jo nykyisellään korkea. Moni kokee silti, etteivät he saa riittävästi vastinetta maksamilleen veroille. Tulevaisuus näyttää julkisen talouden suhteen melko epävarmalle - valtakunnallisesti kasvavat puolustusmenot syövät jatkossa yhä suuremman osan julkisista varoista. Mutta ilman kotimaata ei ole myöskään toimivia julkisia palveluita. Saattaa olla, että lähivuosina joudutaan silti maltillisesti korottamaan veroja ja leikkaamaan ei-elintärkeistä palveluista, jotta talous saadaan tasapainoon. Minulle veronkorotukset ovat kuitenkin aina viimesijainen vaihtoehto. Verorahat ovat ihmisten rahaa.

Tarvitsemme korkeaa osaamista ja kehittynyttä teknologiaa hyödyntäviä yrityksiä lisää Vantaalle.

Segregaatio on pääkaupunkiseudun kohtalonkysymyksiä. Naapurimaissa näemme varoittavia esimerkkejä siitä, miten käy, kun paljon maahanmuuttajia sijoitetaan samoille, pääosin vuokra-asuntovaltaisille ja pienituloisille alueille. Kantaväestö pakenee ja integraatio muuttuu yhä vaikeammaksi, kun kohtaamiset alkuperäisväestön ja maahanmuuttajien välillä vähenevät. Tietyille alueille, esimerkiksi Vantaan Hakunilaan, ei pitäisi mielestäni kaavoittaa hetkeen enää ollenkaan lisää ns. sosiaalista asuntotuotantoa. Kaavoitus on muutenkin yksi keskeisimmistä työkaluista, joita kunta voi hyödyntää eriytymisen ehkäisyssä.

Jossain muualla päin Suomea asia voi olla ajankohtainen. Vantaa saa jo nykyisellään muuttovoittoa pääosin ulkomailta. Minulla ei ole mitään muualta tulevia vastaan, mutta mielestäni meidän tulisi nyt tasapainon säilyttämisen erityisesti panostaa kotimaisen muuttovoiton kääntämiseen positiiviseksi. Tarvitsemme lisää esimerkiksi omakotitontteja.

Lähiluontoa (erityisesti metsiä) pitää pyrkiä säilyttämään mahdollisimman paljon. Nykyinen vanhojen asuinalueiden tiivistämiseen pyrkivä kaavoituspolitiikka on monien asukkaiden mielestä mennyt jo liian pitkälle. Tiivistää voi vain tiettyyn rajaan asti. On alettava harkita kokonaan uusien alueiden kaavoittamista, ensisijaisesti luontoarvoiltaan köyhemmille alueille.

Uusia pientaloalueita tulee kaavoittaa, ensisijaisesti luontoarvoiltaan vähäarvoisemmille sijainneille. Nykyisiä alueita ei saa tiivistää pilalle.

Vantaalla tarvitaan parempia poikittaisyhteyksiä Myyrmäki-Ylästö-Pakkala -akselilla. Helsinki panostaa valtavasti uusiin säteittäisiin raitiotieyhteyksiin (mm. Vihdintien ratikka). Vantaan tulisi harkita, voisimmeko kohtuullisin kustannuksin jatkaa osaa näistä uusista yhteyksistä kuntarajan tälle puolelle. Maltti on kuitenkin valttia ja uusia yhteyksiä täytyy harkita huolellisesti.

Ehdottomasti! Vantaalla on katujen kunto paikoitellen häpeällisen huono verrattuna esimerkiksi Espooseen.

Katutaiteella on oma paikkansa, mutta itse en välttämättä innostu tästä. Voihan sitä jossain kokeilla toki.

Kannatan perheille mahdollisimman laajaa valinnanvapautta. En kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi saada jotain "rikkaiden ja köyhien" päiväkoteja. Kaikkien perheiden tulisi saada valita omaan tarpeeseensa sopivat päivähoitopalvelut.

Verorasitus on Suomessa jo kovin korkea keskituloisellakin ihmisellä. Viime vuosina kulut ovat muutoinkin karanneet monilla käsistä inflaation vuoksi. Moni kokee jo nykyisellään, että veroille ei saa enää vastinetta. Veronkorotusten sijaan meidän on voimakkaasti kehitettävä tuottavuuttamme, mm. ottamalla käyttöön uutta teknologiaa ja parantamalla johtamisen käytäntöjä. Veronkorotus ei aina voi olla automaattinen vaihtoehto - usein säästetään jo sillä, että asioita aletaan tehdä fiksummin.

Jos tuloerot heijastavat eroja ahkeruudessa, tilanteessa ei liene mitään ongelmaa. Mitään "suuria" tuloeroja Amerikan malliin en kuitenkaan kannata. Korkean luottamuksen yhteiskuntaa suojellaan myös pitämällä tuloerot maltillisina.

Nykyistä voimakkaammin? Valtiolla on taloudessa oma roolinsa silloin, kun markkinat epäonnistuvat. Mutta mielestäni valtion roolia taloudessa ei pidä kokonaisuudessaan ainakaan kasvattaa. Oikeastaan päinvastoin.

Kyllä ja ei. Tiedän, että esimerkiksi pitkäaikaissairaat joutuvat toisinaan menemään aikamoisen mankelin läpi heille kuuluvia etuuksia saadakseen. En kadehdi yhtään. En halua syyllistää yksittäisiä ihmisiä, syyllistän systeemiä, joka toisinaan passivoi ihmisiä kotisohvalle. Kannustinloukut ovat todellisuutta ja usein voi olla kannattavampaa olla ottamatta töitä vastaan ja jäädä kotiin.

Kyllä. Etenkin kuntien omistamien inhouse-yhtiöiden asemaa tulee tarkastella kriittisesti. Niiden tehottomuudesta suhteessa yksityisiin yrityksiin on julkaistu hiljattain kotimaisia tutkimustuloksia. On veronmaksajan etu, että julkinen toiminta on mahdollisimman kustannustehokasta. Valtion tai kunnan ei pidä omistaa mitään sellaista liiketoimintaa, joka ei ole ole valtion tai kunnan ydintoimintaa. Strategista infraa ja luonnollisia monopoleja (vesilaitokset ym.) ei kuitenkaan pidä yksityistää.

Se ei ole itsessään hyvä eikä huono asia. Minulla ei ole mitään muualta tulevia vastaan; itselläni on paljon kansainvälisiä ystäviä ja työprojekteja. Ikääntyvä Suomi tarvitsee työvoimaa. Mutta etenkin humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy lieveilmiöitä, joihin pitää pystyä tarttumaan. Ja ennen kuin ongelmia voidaan lähteä korjaamaan, tosiasiat täytyy tunnustaa.

En ole erityisen uskonnollinen, mutta kunnioitan länsimaista kulttuurihistoriaa, joka nojautuu vahvasti kristillisiin vaikutteisiin. Lähimmäisten arvokkaaseen kohteluun löytyy oikein hyviä opetuksia esim. Uudesta testamentista. Jokainen silti uskoo tai on uskomatta omalla tavallaan. Pakkouskonnollisuutta en toivo, mutta ei koko kulttuuriperintöämme kannata noin vain roskakoriin kipata.

Sukupuolikeskustelussa kuulee kaikenlaisia hämmentäviä väitteitä. Suomen kieli on siitä huono, että meillä englannin sanat "gender" ja "sex" tarkoittavat molemmat sukupuolta. Ilman muuta sosiaalisessa sukupuolessa (gender) ja sukupuolen ilmentämisessä voi olla yksilöllisiä vaihteluita - kaikkien ei tarvitse mahtua ahtaisiin sukupuolistereotypioihin. Ei silti biologisenkaan sukupuolen (sex) merkitystä voi kiistää, vaikka siinäkin erilaisia variaatioita voi olla. Minusta tämä aika marginaalinen asia saa meillä liian paljon mediahuomiota. Annetaan ihmisten olla yksilöitä, mutta otetaan kuitenkin järki käteen.

Kriittinen ajattelu ja uteliaisuus ovat yhä tärkeämpiä maailmassa, joka täyttyy erilaisesta disinformaatiosta. Kyseenalaistamaan kykenevät kansalaiset eivät lankea niin helposti propagandan uhreiksi. Se on tärkeää demokratian suojelun kannalta.

Suomen pitää toimia linjassa muiden EU-maiden kanssa. Meillä on potentiaalia olla merkittävä cleantech-maa, joka myös vie osaamistaan maailmalle. Silti meidän ei pidä kurjistaa itseämme hengiltä ylimitoitetuilla toimilla, joiden vaikutus maailman kokonaispäästöihin on marginaalinen.

Periaatteessa vastaus on itsestään selvästi kyllä. Toisaalta nykyisessä keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei aina ole itsestään selvää, mikä on Suomen etu ja mikä ei. Maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi tyttöjen koulutukseen satsaaminen Afrikassa vähentää syntyvyyttä, mikä puolestaan vähentää muuttopainetta Eurooppaan. Myös suurvaltapolitiikka on palannut näyttämölle ja yhä useammin voi olla niin, että itse asiassa EU:n etu on myös Suomen etu. Emme pärjää käpertymällä kuoreemme, mutta yhdessä olemme enemmän. Silti on itsestään selvää, että pyrin asettamaan Suomen aina etusijalle, vaikka asiat ovatkin joskus monimutkaisia ja toisistaan riippuvaisia.

Kehittyneissä maissa on mahdollista harrastaa sellaista teollisuus- ja työllisyyspolitiikkaa, joka ei ole ristiriidassa ympäristön kanssa. Tästä kysymyksestä saa vähän sellaisen vaikutelman, että ydinjätteen kippaaminen ojaan yrityksen toimesta olisi OK, jos siinä samalla syntyy kasvua ja työpaikkoja. Emme onneksi enää elä 1900-luvun savupiipputeollisuuden maailmassa.

Näemme nyt, millaista jälkeä maailmalla tällainen "vahvojen" johtajien keskinäinen diilailu tuottaa. Oikeusvaltio ja vallan kolmijako täytyy säilyttää. Järjestelmämme kaipaa silti jonkinlaista ketteryyttä, jotta esimerkiksi kriiseissä voitaisiin toimia nopeammin ja tehokkaammin. Mutta en minä mitään diktaattoria meille kaipaa. Vahva eduskunta ja vahva hallitus riittävät.

Kaupungistumista ei voi pysäyttää, siihen ei pystynyt edes korona (paitsi hetkellisesti). Ihmiset keskittyvät kaupunkiseuduille, mistä tietenkin seuraa, että suuriin keskuksiin pitää panostaa entistä enemmän. Erityisesti sanon: Uudenmaan tulisi saada pitää suurempi osuus sen alueella kerätyistä verotuloista. Nyt Uusimaa tekohengittää mm. Itä-Suomen muuttotappiokuntia. Ei maaseutua saa kokonaan päästää tyhjenemään, mutta meidän pitää oikeasti alkaa miettiä rahankäytön painopisteitä.

Se ei ole hyvä eikä huono asia. Kaupungistuminen on globaali megatrendi, jolle ei yksittäinen poliitikko juuri mitään voi.