Oskari Iivarinen

Ei aina, lähipalveluilla on paikkansa. Usein isommissa yksiköissä pystytään tarjoamaan kattavampaa hoitoa. Joka tapauksessa asukkaiden pääsy hoitopaikkaan pitää aina turvata, tarvittaessa kuljetuksin.

Kyllä. Mielenterveysongelmiin puuttuminen matalalla kynnyksellä on koko Suomen kohtalonkysymys.

Ei automaattisesti. Esimerkiksi pelastustoimenkin puolella voi olla hallintoa ja päällekkäisyyksiä, joiden vähentämisellä voisi säästää selvää rahaa. Itse pelastustoiminnasta ja asukkaille näkyvästä konkreettisesta auttamisesta ei saisi kyllä lähteä leikkaamaan.

Erikoissairaanhoito on kruununjalokivemme, joka vielä joten kuten toimii. En romuttaisi sitä. Mutta rahoituksen painopistettä pitäisi siirtää enemmän esim. ennaltaehkäisevään terveystyöhön ja terveellisen elämäntavan edistämiseen, jotta kansansairauksien puhkeamista voitaisiin merkittävästi vähentää ja näin säästää pitkällä tähtäimellä myös erikoissairaanhoidon menoista.

Jos se on kokonaisarvioinnin jälkeen laadultaan ja hinnaltaan paras vaihtoehto. Yksityinen ei ole kategorisesti paha tai huono, kuten ei ole julkinenkaan. Aina pitää myös miettiä lasten etua.

Silloin, kun ihmisen kunto sen sallii.

Kyllä, mikäli työvoimapula on huutava. Tulevina vuosina se tulee luultavasti sitä myös olemaan. Mutta kaikesta huolimatta pätevyys- ja kielitaitovaatimuksista ei tule tinkiä, sehän on potilasturvallisuuskysymyskin.

Tähän päädyttäneen jo lähivuosina. Minusta sopiva määrä olisi ollut esim. viisi, eli yliopistosairaaloiden ympärille rakennetut erityisvastuualueet (erva). Ja koska rahoitus tulee valtiolta, miksei meillä periaatteessa voisi olla sote myös kokonaan valtiolla?

Tämäkin voi tulla eteen jo pian. Kun rahaa on vähän, on pakko priorisoida.

En innostu. Verotusoikeus tappaisi kannustimet kehittää ja trimmata toimintaa virtaviivaisemmaksi. Toisaalta se lisäisi alueiden rahoituksellista autonomiaa. Kokonaisuutena en kannata, koska suomalaisten verotaakka on jo nyt korkea.

Meillä on jo nyt maksukatto ja tarvittaessa maksuihin saa vähävarainen myös helpotusta. Kun rahoitus on niukkaa, kaikki keinot on pidettävä käytössä. Myös tämä terveyskeskusmaksu.

Olen kuullut paljon vakuuttavia argumentteja puolesta ja toisaalta myös vastaan. Jos käyttöhuoneita perustettaisiin, ne pitäisi sijoittaa siten, että niistä ei aiheudu häiriötä. Kokonaisuutena suhtaudun varovaisen kielteisesti, mutta olisin avoin kokeilulle. Muutan toki mieltäni, jos todisteet puhuvat toiminnan puolesta.

Erikoissairaanhoitoa ei saa kurjistaa liikaa, mutta toisaalta perusterveydenhuoltoon pitäisi laittaa paukkuja mm. kansansairauksien ennaltaehkäisyn muodossa.

Kuukautissuojien alv alenee tänä vuonna. Sitähän voisi alentaa lisää, koska naisille nämä ovat välttämättömyystuotteita.

Palkat täytyy pitää kilpailukykyisinä, mutta tarvitseeko niitä nostaa nopeammin kuin naapurikunnissa, se on asia erikseen. Ja palkitseminen on kokonaisuudessaan paljon muutakin kuin itse rahapalkka, mm. työsuhde-edut.

Verorasitus on Suomessa jo kovin korkea keskituloisellakin ihmisellä. Viime vuosina kulut ovat muutoinkin karanneet monilla käsistä inflaation vuoksi. Moni kokee jo nykyisellään, että veroille ei saa enää vastinetta. Veronkorotusten sijaan meidän on voimakkaasti kehitettävä tuottavuuttamme, mm. ottamalla käyttöön uutta teknologiaa ja parantamalla johtamisen käytäntöjä. Veronkorotus ei aina voi olla automaattinen vaihtoehto - usein säästetään jo sillä, että asioita aletaan tehdä fiksummin.

Jos tuloerot heijastavat eroja ahkeruudessa, tilanteessa ei liene mitään ongelmaa. Mitään "suuria" tuloeroja Amerikan malliin en kuitenkaan kannata. Korkean luottamuksen yhteiskuntaa suojellaan myös pitämällä tuloerot maltillisina.

Nykyistä voimakkaammin? Valtiolla on taloudessa oma roolinsa silloin, kun markkinat epäonnistuvat. Mutta mielestäni valtion roolia taloudessa ei pidä kokonaisuudessaan ainakaan kasvattaa. Oikeastaan päinvastoin.

Kyllä ja ei. Tiedän, että esimerkiksi pitkäaikaissairaat joutuvat toisinaan menemään aikamoisen mankelin läpi heille kuuluvia etuuksia saadakseen. En kadehdi yhtään. En halua syyllistää yksittäisiä ihmisiä, syyllistän systeemiä, joka toisinaan passivoi ihmisiä kotisohvalle. Kannustinloukut ovat todellisuutta ja usein voi olla kannattavampaa olla ottamatta töitä vastaan ja jäädä kotiin.

Kyllä. Etenkin kuntien omistamien inhouse-yhtiöiden asemaa tulee tarkastella kriittisesti. Niiden tehottomuudesta suhteessa yksityisiin yrityksiin on julkaistu hiljattain kotimaisia tutkimustuloksia. On veronmaksajan etu, että julkinen toiminta on mahdollisimman kustannustehokasta. Valtion tai kunnan ei pidä omistaa mitään sellaista liiketoimintaa, joka ei ole ole valtion tai kunnan ydintoimintaa. Strategista infraa ja luonnollisia monopoleja (vesilaitokset ym.) ei kuitenkaan pidä yksityistää.

Se ei ole itsessään hyvä eikä huono asia. Minulla ei ole mitään muualta tulevia vastaan; itselläni on paljon kansainvälisiä ystäviä ja työprojekteja. Ikääntyvä Suomi tarvitsee työvoimaa. Mutta etenkin humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy lieveilmiöitä, joihin pitää pystyä tarttumaan. Ja ennen kuin ongelmia voidaan lähteä korjaamaan, tosiasiat täytyy tunnustaa.

En ole erityisen uskonnollinen, mutta kunnioitan länsimaista kulttuurihistoriaa, joka nojautuu vahvasti kristillisiin vaikutteisiin. Lähimmäisten arvokkaaseen kohteluun löytyy oikein hyviä opetuksia esim. Uudesta testamentista. Jokainen silti uskoo tai on uskomatta omalla tavallaan. Pakkouskonnollisuutta en toivo, mutta ei koko kulttuuriperintöämme kannata noin vain roskakoriin kipata.

Sukupuolikeskustelussa kuulee kaikenlaisia hämmentäviä väitteitä. Suomen kieli on siitä huono, että meillä englannin sanat "gender" ja "sex" tarkoittavat molemmat sukupuolta. Ilman muuta sosiaalisessa sukupuolessa (gender) ja sukupuolen ilmentämisessä voi olla yksilöllisiä vaihteluita - kaikkien ei tarvitse mahtua ahtaisiin sukupuolistereotypioihin. Ei silti biologisen sukupuolen (sex) merkitystä voi kiistää, vaikka siinäkin erilaisia variaatioita voi olla. Minusta tämä aika marginaalinen asia saa meillä liian paljon mediahuomiota. Annetaan ihmisten olla yksilöitä, mutta otetaan kuitenkin järki käteen.

Kriittinen ajattelu ja uteliaisuus ovat yhä tärkeämpiä maailmassa, joka täyttyy erilaisesta disinformaatiosta. Kyseenalaistamaan kykenevät kansalaiset eivät lankea niin helposti propagandan uhreiksi. Se on tärkeää demokratian suojelun kannalta.

Suomen pitää toimia linjassa muiden EU-maiden kanssa. Meillä on potentiaalia olla merkittävä cleantech-maa, joka myös vie osaamistaan maailmalle. Silti meidän ei pidä kurjistaa itseämme hengiltä ylimitoitetuilla toimilla, joiden vaikutus maailman kokonaispäästöihin on marginaalinen.

Periaatteessa vastaus on itsestään selvästi kyllä. Toisaalta nykyisessä keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei aina ole itsestään selvää, mikä on Suomen etu ja mikä ei. Maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi tyttöjen koulutukseen satsaaminen Afrikassa vähentää syntyvyyttä, mikä puolestaan vähentää muuttopainetta Eurooppaan. Myös suurvaltapolitiikka on palannut näyttämölle ja yhä useammin voi olla niin, että itse asiassa EU:n etu on myös Suomen etu. Emme pärjää käpertymällä kuoreemme, mutta yhdessä olemme enemmän. Silti on itsestään selvää, että pyrin asettamaan Suomen aina etusijalle, vaikka asiat ovatkin joskus monimutkaisia ja toisistaan riippuvaisia.

Kehittyneissä maissa on mahdollista harrastaa sellaista teollisuus- ja työllisyyspolitiikkaa, joka ei ole ristiriidassa ympäristön kanssa. Tästä kysymyksestä saa vähän sellaisen vaikutelman, että ydinjätteen kippaaminen ojaan yrityksen toimesta olisi OK, jos siinä samalla syntyy kasvua ja työpaikkoja. Emme onneksi enää elä 1900-luvun savupiipputeollisuuden maailmassa.

Näemme nyt, millaista jälkeä maailmalla tällainen "vahvojen" johtajien keskinäinen diilailu tuottaa. Oikeusvaltio ja vallan kolmijako täytyy säilyttää. Järjestelmämme kaipaa silti jonkinlaista ketteryyttä, jotta esimerkiksi kriiseissä voitaisiin toimia nopeammin ja tehokkaammin. Mutta en minä mitään diktaattoria meille kaipaa. Vahva eduskunta ja vahva hallitus riittävät.

Kaupungistumista ei voi pysäyttää, siihen ei pystynyt edes korona (paitsi hetkellisesti). Ihmiset keskittyvät kaupunkiseuduille, mistä tietenkin seuraa, että suuriin keskuksiin pitää panostaa entistä enemmän. Erityisesti sanon: Uudenmaan tulisi saada pitää suurempi osuus sen alueella kerätyistä verotuloista. Nyt Uusimaa tekohengittää mm. Itä-Suomen muuttotappiokuntia. Ei maaseutua saa kokonaan päästää tyhjenemään, mutta meidän pitää oikeasti alkaa miettiä rahankäytön painopisteitä.

Se ei ole hyvä eikä huono asia. Kaupungistuminen on globaali megatrendi, jolle ei yksittäinen poliitikko juuri mitään voi.