Timo Sillanpää

Kännykät häiritsevät oppimista ja sosiaalista kanssakäymistä. Oppilaiden tulisi keskittyä opiskeluun ja vuorovaikutukseen toisten kanssa.

Palkankorotukset eivät ole ainoa ratkaisu. Työntekijöiden saatavuutta parannetaan myös työoloja kehittämällä, byrokratiaa keventämällä ja resurssien käyttöä järkevöittämällä.

Erityisopetusta on kehitettävä, mutta ensisijaisesti nykyisten resurssien viisaalla kohdentamisella. Veronkorotukset eivät voi olla automaattinen ratkaisu.

Kulttuurin tukeminen ei voi olla automaattista. Kokkolan teatteri ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri saavat jo liikaa tukea, kun tärkeämmät palvelut ovat rahoituspaineessa.

Kirjastot ovat peruspalvelu, joiden saavutettavuus on tärkeää. Säästöjä voidaan hakea muualta, mutta kirjastoverkkoa on tarkasteltava järkevästi.

Veronkorotukset eivät ole ratkaisu – säästöjä on haettava harkinnanvaraisista avustuksista, kuten kulttuurilaitosten tuista, sekä ei-lakisääteisistä palveluista ja toiminnan tehostamisesta.

Investointeja on houkuteltava, mutta tuulivoiman kaavoittaminen on Kokkolassa jo riittävällä tasolla, eikä sitä pidä lisätä liikaa.

Asuntopolitiikan tulee perustua markkinaehtoisuuteen. Segregaation estäminen ei saa tarkoittaa ylimääräistä säätelyä.

Kunnan tulee ensisijaisesti panostaa syntyvyyden ja suomalaisten työllisyyden parantamiseen, ei ulkomaisen työvoiman houkutteluun.

Kaavoituksen pitää mahdollistaa asuntotuotanto, mutta rakentamisen on oltava tasapainoista ja järkevää.

Ensin on etsittävä säästöjä ja palveluiden tehostamisesta ennen veronkorotuksia.

Työn ja yritteliäisyyden pitää kannattaa.

Markkinatalous toimii parhaiten, kun valtio ei puutu liikaa sen toimintaan. Liiallinen sääntely ja markkinoihin puuttuminen voivat hidastaa talouskasvua, vähentää investointeja ja heikentää työllisyyttä. Talouden reiluus syntyy kilpailun ja yrittäjyyden edistämisestä, ei valtion ohjauksesta.

Sosiaaliturvan on tuettava aidosti apua tarvitsevia, mutta sen ei tule passivoida tai kannustaa työhaluttomuuteen. Työnteon on oltava aina kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen. Järjestelmää on kehitettävä siten, että se kannustaa työn vastaanottamiseen ja omavaraisuuteen.

Julkisen sektorin tehtävä ei ole pyörittää liiketoimintaa, vaan mahdollistaa elinvoimainen ja kilpailukykyinen toimintaympäristö yrityksille. Markkinoiden tulee toimia vapaasti, ja julkisen vallan on keskityttävä ydintehtäviinsä.

Monikulttuurisuus ei itsessään ole itseisarvo. Maahanmuuton on oltava hallittua ja ensisijaisesti sellaista, joka tukee suomalaista yhteiskuntaa ja työmarkkinoita. Huonosti hallittu monikulttuurisuus aiheuttaa vakavia turvallisuus- ja sopeutumisongelmia.

Kristillinen arvopohja on ollut osa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria vuosisatojen ajan. Se luo kestävän ja moraalisen pohjan päätöksenteolle, jossa korostuvat vastuu, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.

Suomalainen lainsäädäntö ja palvelut takaavat jo nyt yhdenvertaiset oikeudet kaikille. Sukupuolikäsitystä ei tule hämärtää ideologisilla kannanotoilla kouluissa tai julkisessa hallinnossa.

Hyvä kasvatus perustuu vastuullisuuteen ja kunnioitukseen. Lapsille tulee opettaa, että yhteiskunta toimii parhaiten, kun sääntöjä ja auktoriteetteja noudatetaan – tämä ei kuitenkaan tarkoita kritiikittömyyttä tai itsenäisen ajattelun kieltämistä.

Suomen osuus maailman päästöistä on marginaalinen, eikä yksipuolisilla päästövähennyksillä tule tuhota teollisuutta ja kilpailukykyä. Ilmastotoimien on oltava järkeviä ja suhteutettuja muihin maihin.

Päätöksenteon ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten hyvinvointia ja kansallista etua. Suomi ei voi toimia maailman sosiaalitoimistona tai pelastaa muita omien kansalaistensa kustannuksella.

Talouskasvu ja työpaikat ovat elintärkeitä hyvinvoinnille. Ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta sen on oltava tasapainossa taloudellisten realiteettien kanssa. Teollisuutta ja elinkeinoelämää ei tule kuristaa epärealistisilla ilmastotavoitteilla.

Päätöksenteon on oltava jämäkkää ja vastuullista, mutta sen on perustuttava lakiin ja demokratiaan. Poliittinen johtajuus ei voi perustua sääntöjen kiertämiseen, vaan vahvaan arvopohjaan ja tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon.

Alueellinen tasapaino ja elinvoima ovat tärkeitä, mutta niiden ylläpitäminen ei saa perustua vain verovarojen syytämiseen. Pitäisi panostaa siihen, että haja-asutusalueilla on kannustimia työpaikkojen ja yritystoiminnan syntymiselle.

Kaupungistuminen on luonnollinen kehityssuunta, mutta se ei saa tapahtua alueellisen eriarvoistumisen tai maaseudun elinvoiman kustannuksella. Suomessa on tilaa hajautetulle ja tasapainoiselle kehitykselle.