Timo Sillanpää

Lähiterveysasemat ovat tärkeitä, mutta niiden ylläpitäminen ei aina ole taloudellisesti järkevää. Palveluiden keskittäminen voi mahdollistaa paremman hoidon laadun ja tehokkaamman resurssien käytön. Tärkeintä on varmistaa, että jokainen saa hoitoa nopeasti ja kohtuullisen etäisyyden päästä.

Mielenterveyspalvelut ovat tärkeitä, mutta rahoitusta ei tule lisätä ilman, että samalla tarkastellaan, mistä resursseja voidaan siirtää. Hallinnon paisuttamisen sijaan rahaa on ohjattava suoraan hoitotyöhön.

Pelastustoimen resurssit on turvattava tehokkaalla toiminnan kehittämisellä, mutta rahoitusta ei voi lisätä ilman priorisointia. Olennaista on järkevä resurssien kohdentaminen.

Perusterveydenhuollon vahvistaminen vähentää kalliiden sairaalahoitojen tarvetta. Ennaltaehkäisy on kustannustehokkain tapa huolehtia kansanterveydestä.

Lastensuojelussa tärkeintä on laatu, ei palveluntarjoajan omistuspohja. Yksityinen sektori voi täydentää julkisia palveluita tehokkaasti, mutta valvonnan on oltava tiukkaa.

Ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan, mutta kotihoito ja yhteisöllinen asuminen ovat kustannustehokkaampia ja monelle vanhukselle mieluisampia vaihtoehtoja.

Suomen on ensisijaisesti panostettava kotimaiseen työvoimaan ja hoitajien työoloihin. Kielitaito ja koulutuksen laatu eivät saa kärsiä.

Hyvinvointialueuudistus on vielä kesken, ja alueiden yhdistäminen tässä vaiheessa aiheuttaisi lisää hallinnollista sekavuutta ja ylimääräisiä kustannuksia. Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue on jo valmiiksi tehokas ja sen itsenäisyys on turvattava, jotta päätöksenteko pysyy lähellä asukkaita. Suuret hyvinvointialueet eivät automaattisesti tarkoita parempia palveluita, vaan riskinä on päätöksenteon etääntyminen ja palveluiden keskittäminen suurempiin kaupunkeihin pienempien alueiden kustannuksella.

Hyvinvointialueiden tehtävät ovat paisuneet. Keskittyminen lakisääteisiin peruspalveluihin on välttämätöntä, jotta resurssit riittävät.

Hyvinvointialueiden verotusoikeus johtaisi vain verotuksen kiristymiseen. Sen sijaan hallinnon tehostamisella voidaan saavuttaa säästöjä.

Ensin on etsittävä säästöjä ja palveluiden tehostamisesta ennen veronkorotuksia. Palveluiden järjestämistä voidaan tehostaa ja hallinnosta karsia ennen kuin veroja nostetaan. Veronkorotukset eivät ole ratkaisu.

Työnteon ja yrittämisen tulee kannattaa. Liiallinen tuloerojen tasaaminen passivoi ja heikentää talouden dynamiikkaa.

Markkinatalous toimii parhaiten, kun valtio ei puutu liikaa sen toimintaan. Liiallinen sääntely ja markkinoihin puuttuminen voivat hidastaa talouskasvua, vähentää investointeja ja heikentää työllisyyttä. Talouden reiluus syntyy kilpailun ja yrittäjyyden edistämisestä, ei valtion ohjauksesta.

Sosiaaliturvan on tuettava aidosti apua tarvitsevia, mutta sen ei tule passivoida tai kannustaa työhaluttomuuteen. Työnteon on oltava aina kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen. Järjestelmää on kehitettävä siten, että se kannustaa työn vastaanottamiseen ja omavaraisuuteen.

Julkisen sektorin tehtävä ei ole pyörittää liiketoimintaa, vaan mahdollistaa elinvoimainen ja kilpailukykyinen toimintaympäristö yrityksille. Julkisen sektorin ei tule kilpailla yksityisten yritysten kanssa, vaan keskittyä ydintehtäviinsä.

Monikulttuurisuus ei itsessään ole itseisarvo. Maahanmuuton on oltava hallittua ja ensisijaisesti sellaista, joka tukee suomalaista yhteiskuntaa ja työmarkkinoita. Huonosti hallittu monikulttuurisuus aiheuttaa vakavia turvallisuus- ja sopeutumisongelmia.

Kristillinen arvopohja on ollut osa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria vuosisatojen ajan. Se luo kestävän ja moraalisen pohjan päätöksenteolle, jossa korostuvat vastuu, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.

Suomalainen lainsäädäntö ja palvelut takaavat jo nyt yhdenvertaiset oikeudet kaikille. Sukupuolikäsitystä ei tule hämärtää ideologisilla kannanotoilla kouluissa tai julkisessa hallinnossa.

Hyvä kasvatus perustuu vastuullisuuteen ja kunnioitukseen. Lapsille tulee opettaa, että yhteiskunta toimii parhaiten, kun sääntöjä ja auktoriteetteja noudatetaan – tämä ei kuitenkaan tarkoita kritiikittömyyttä tai itsenäisen ajattelun kieltämistä.

Suomen osuus maailman päästöistä on marginaalinen, eikä yksipuolisilla päästövähennyksillä tule tuhota teollisuutta ja kilpailukykyä. Ilmastotoimien on oltava järkeviä ja suhteutettuja muihin maihin.

Päätöksenteon ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten hyvinvointia ja kansallista etua. Suomi ei voi toimia maailman sosiaalitoimistona tai pelastaa muita omien kansalaistensa kustannuksella.

Talouskasvu ja työpaikat ovat elintärkeitä hyvinvoinnille. Ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta sen on oltava tasapainossa taloudellisten realiteettien kanssa. Teollisuutta ja elinkeinoelämää ei tule kuristaa epärealistisilla ilmastotavoitteilla.

Päätöksenteon on oltava jämäkkää ja vastuullista, mutta sen on perustuttava lakiin ja demokratiaan. Poliittinen johtajuus ei voi perustua sääntöjen kiertämiseen, vaan vahvaan arvopohjaan ja tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon.

Alueellinen tasapaino ja elinvoima ovat tärkeitä, mutta niiden ylläpitäminen ei saa perustua vain verovarojen syytämiseen. Pitäisi panostaa siihen, että haja-asutusalueilla on kannustimia työpaikkojen ja yritystoiminnan syntymiselle.

Kaupungistuminen on luonnollinen kehityssuunta, mutta se ei saa tapahtua alueellisen eriarvoistumisen tai maaseudun elinvoiman kustannuksella. Suomessa on tilaa hajautetulle ja tasapainoiselle kehitykselle.