Aino Kenttälä

Kännyköiden kieltäminen ei ratkaise nuorten tai koulujen ongelmia. Kieltämisen sijaan opettajien ja muun henkilökunnan määrää tulee nostaa ja luokkakokoja pienentää, jotta lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa tuen oppimiseen, keskittymiseen ja mielenterveysongelmiin. Lapsille ja nuorille tulee myös tarjota opastusta ja työkaluja siihen, miten käsitellä somen mahdollisia haittavaikutuksia. Koulu voi pyrkiä opastamaan lepoon ilman somea panostamalla koulun viihtyvyyteen lisäämällä hiljaisia lepotiloja sekä tekemismahdollisuuksia, kuten puitteet pallo- ja lautapelien pelaamiseen. Kännykkäkielto asettaisi erityisesti marginalisoituihin ryhmiin kuuluvat ja kiusaamisen kohteena olevat oppilaat vaaraan, varsinkin jos koulussa ei ole turvallisia aikuisia, joille puhua vaikeista asioista.

Samalla varhaiskasvatuksen henkilökunnan määrää pitää nostaa, jotta ryhmäkokoja voidaan pienentää.

Erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia tulee palkata lisää. Tämä ei kuitenkaan nosta kuntaveron tasoa, sillä palkkakulut eivät ole niin suuri kuluerä. Kuntaveroa nostetaan vain suuremman mittakaavan taloussuunnitelman muutosten takia.

Jyväskylässä on vain yksi kaupunginteatteri ja orkesteri. Niiden toiminta tulee turvata. Tällä hetkellä kumpikin niistä kärsii Jyväskylän kaupungin tekemistä mittavista kulttuurileikkauksista. Ilman teatteria ja orkesteria Jyväskylän houkuttelevuus ja elinvoima katoaa. Myös Jyväskylässä toimivien teatteri- ja orkesteriharrastetoimijoiden toimintaedellytyksiin tulee tehdä huimasti parannuksia, sillä kulttuurikenttä näivettyy ilman pienempiä toimijoita.

Toimiva kirjastoverkko ja sen tarjoamat maksuttomat palvelut ovat perusedelletys kaupungin sivistys- ja kulttuuritoiminnalle. Kirjastoverkon palveluista nauttii jokainen kuntalainen vauvasta vaariin.

Jyväskylässä on toteutettu mittavat leikkaukset palveluihin ja korotukset palvelumaksuihin. Tämä on tehnyt palveluista vaikeammin saavutettavia niitä eniten tarvitseville ihmisryhmille, kuten opiskelijoille, vanhuksille ja pienituloisille. On hyvä, että kuntaveroa nostettiin 0,1 prosentilla menojen kattamiseksi. Nosto ei kuitenkaan ollut riittävä ja painottaisin tällaisia tulopuolen ratkaisuja talouden tasapainottamiseen.

Vihreän siirtymän investointien lisäksi kunnan pitää pitkällä tähtäimellä panostaa kiertotalouteen ja suunnata talouskasvun tavoittelusta kohtuuteen.

Asuinalueiden eriytymistä ehkäistään rakentamalla vuokra- ja omistusasuntoja samalle asuinalueelle. Tämän seurauksena myöskään asuinalueiden yksityinen ja julkinen palvelutarjonta ei eriinny. Esimerkiksi kouluja ei aliresurssoida sijainnin perusteella eivätkä kaupat kaikkoa alueelta. Asuinaluiden eriytyminen johtaa yhteiskunnan eriarvoistumiseen, kun peruskoulutuksen eriytymisen myötä ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet jatkokouluttautua ja työllistyä. Peruskoulujen aliresursoiminen johtaa siihen, etteivät lapset ja nuoret saa tarvitsemaansa apua esimerkiksi mielenterveysongelmiin tai oppimisvaikeuksiin. Matalan tulotason asuinalueilla on myös huonommat harrastusmahdollisuudet, mikä syö lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Asumisen hintojen tulee pysyä kohtuullisina, mutta luontoarvot tulee aina ottaa huomioon. Olen allekirjoittanut Suomen Luonnonsuojeluliiton lähimetsäsitoumuksen, jonka mukaan tulee etsiä ratkaisuja, jotta rakentamista saadaan ohjattua vajaakäytössä oleville jo rakennetuille alueille luontoalueiden sijaan.

Jyväskylässä on toteutettu mittavat leikkaukset palveluihin ja korotukset palvelumaksuihin. Tämä on tehnyt palveluista vaikeammin saavutettavia niitä eniten tarvitseville ihmisryhmille, kuten opiskelijoille, vanhuksille ja pienituloisille. On hyvä, että kuntaveroa nostettiin 0,1 prosentilla menojen kattamiseksi. Nosto ei kuitenkaan ollut riittävä ja painottaisin tällaisia tulopuolen ratkaisuja talouden tasapainottamiseen.

Suuret tuloerot eivät ole seurausta ihmisten välisistä lahjakkuuseroista tai erilaisista ahkeruustasoista. Suuret tuloerot ovat seurausta passiivisista tulonlähteistä eli pääomatuloista. Varallisuuden epätasainen jakautuminen on juurisyy moneen eriarvoisuuden ongelmaan. Ihmisen elämänlaadun ja vapauksien ei tule määrittyä työkyvyn perusteella.

Reilu kilpailu ei ole mahdollista ilman valtion puuttumista talouteen. Taloutta säätelemällä varmistetaan, etteivät suuryritykset hallitse markkinoita liikaa, ja pienemmilä yrityksillä on mahdollisuudet menestyä markkinoilla.

Tämä väite ei ole koskaan ollut totta eikä varsinkaan nyt, kun sosiaaliturvaetuuksista on leikattu.

Julkisen sektorin tulee keskittyä säätelemään yritysten toimintaa ei omistamaan niitä. Julkisen sektorin ei myöskään tule siirtää toimintojaan yrityksille.

Monikulttuurisuus on aina ollut osa yhteiskuntia ja se on hyvä asia. Suomi ei kuitenkaan ole historiansa aikana käsitellyt monikulttuurisuuttaan hyvin vaan esimerkiksi harjoittanut saamelaisten pakkoassimilaatiota sekä syrjinyt romaneja niin eksplisiittisesti kuin rakenteellisestikin. Nyt on aika muuttaa suunta ja alkaa arvostamaan monikulttuurisuutta eikä jatkaa historian väkivallan toistamista.

Uskonto on jokaisen ihmisen henkilökohtainen kysymys, eikä sen paikka ole politiikassa. Valitettavasti perinteiset kristilliset arvot politiikassa merkitsevät harvoin lähimmäisenrakkautta, vaan sen sijaan ihmisten toiminnan sekä oikeuksien rajoittamista, etenkin kun kyseessä ovat muut uskonnolliset ryhmät tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Kaikilla uskonnoilla tulee olla tasa-arvoinen asema Suomessa.

Kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisten ulkoiseen ilmaisuun etenkään sukupuoli-identiteettiin liittyen. Sukupuolivähemmistöillä on oikeus turvalliseen elämään ja transsukupuolisten ihmisoikeudet on turvattava.

Tärkeämpiä kuin tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittamainen ovat esimerkiksi kriittisen ajattelun opetteleminen ja empatiakyvyn kehittäminen. Nämä opit kasvattavat itsenäisiä, osaavia ja empatiakykyisiä kansalaisia. Tottelevaisuus ja auktoriteetin kunnioittaminen johtavat pahimmassa tapauksessa fasismiin.

Suomi ei elä tyhjiössä.

Tämä kuitenkin riippuu siitä, mistä asiasta milloinkin keskustellaan ja päätetään.

Jos työpaikat ja talouskasvu kysymyksen hengen mukaan asetetaan ympäristön kanssa vastakkain, valitsen aina ympäristön. En myöskään näe talouskasvua järkevänä tavoitteena. Kasvu ja kulutus tulisi ensisijaisesti sovittaa planetaarisiin rajoihin.

Vahvan johtajan sijaan Suomi tarvitsee entistä edustavampaa edustuksellista demokratiaa.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus asua juuri siellä missä haluaa ja se tulee mahdollistaa esimerkiksi kattavalla palveluverkolla ja investoinneilla. Suomea ei kuitenkaan tule väkisin pitää asutettuna.

Asiassa on puolensa. Ihmisten liikkuvuuden ja talouden kehittymisen kannalta on hyvä, että palvelut keskittyvät lähelle. Silti on ongelmallista, jos kaikki taloudellinen kasvu keskittyy vain kaupunkeihin, etenkin suurkaupunkeihin, kuten Helsinkiin. Maaseudun ja kaupunkien erityminen toisistaan on yhteydessä äärioikeiston ja populististen liikkeiden nousuun. Siksi on tärkeää ohjata taloudellisia resursseja eri puolille Suomea.