Tony Hagerlund

Etenkin pienimmillä lapsilla välitunti olisi hyvä käyttää muuhun kuin kännykällä ajan viettämiseen. Tosin näen luottamushenkilöiden tehtävänä mahdollistaa opettajille hyvät puitteet tehdä työtään. Tämänkaltaisissa päätöksissä noudatan sitä linjaa mitä asiantuntijat suosittelevat, enkä lähde fiilistelemään sivusta.

Työskentelyososuhteet ovat merkittäviä, mutta kyllä palkallakin on merkitystä. Sinällään valtuuston tehtävä ei ole neuvotella palkka-asioista, mutta oma Espoo lisä on perusteltua.

Etenkin erityisopettajia tarvitaan lisää jo lakimuutosten seurauksena.

Kulttuuri on merkittävä taustatekijä vaikka missä, myös kunnan elinvoimassa. Lisäksi kulttuurilla on ihan oma arvonsa, joka ei ole alisteinen euroille. Kun ajat ovat tiukat on ymmärrettävää, että myös kulttuuripalveluissa pitää tarkastella menoja ja miettiä, voiko toimintaa tehostaa.

Kun olin Espoon kulttuurilautakunnan jäsen, niin lähikirjastot nousivat usein keskusteluun. Se oli höpsöä, sillä lähikirjastot ovat äärettömän halpoja ja kustannustehokkaita. Jos vaikka pienentäisi Sellon kirjastoa 25 %, niin säästetyillä euroilla kustantaisi olisikos ollut seitsemän pienimmän kirjaston vuokrakulut. Lähikirjastojen osuus kirjastojen kuluista on minimaalinen. Ehdotin 20 vuotta sitten tietääkseni ensimmäisenä pieniä lähikirjastoja Saunalahteen ja Suurpeltoon. Espoon tulee satsata aiempaa enemmän koulujen yhteydessä oleviin, pienii lähikirjastoihin. Ei maksa paljoa, ja palvelut paranevat.

En minä verojen korottamista toivo, mutta Espoossa veroprosentti on Suomen matalimpia. En halua tinkiä palveluista, joten jos tarvis on, niin myös maltillinen veroprosentin korotus voi olla tarpeen. Jos vastakkain asetetaan esimerkiksi opetuksesta tinkiminen tai pieni veronkorotus, valitsen pienen veronkorotuksen.

Espoosta voi olla hankala löytää paikkoja yllä mainituille, mutta jos löytyy, niin toki se minulle käy. Potentiaalisin suunta on Ämmässuon alue.

Segregaatio on kaikin puolin haitallinen ilmiö. Sen suhteen kannattaa olla tarkkana. Mitä sitten käytännössä tehdä: - Tukea sinne, missä on haasteita. Esimerkiksi kouluihin lisää euroja ja esimerkiksi kiinnostavia painotuksia (joka tuo oppilaita kauempaa). - Kaupunkisuunnittelussa tulee edelleen rakentaa rinnan erilaisia asuinalueita ja asumismuotoja. Pitää varoa sitä, ettei millään alueella ole esimerkiksi liikaa kaupungin vuokra-asuntoja.

Olisin voinut vastata myös täysin samaa mieltä. Mutta ei Espoon tarvitse mielestäni asiaan erityisesti satsata, maahanmuuttoa tänne päin on tulossa joka tapauksessa. Kysymys kuuluu, että miten kykenemme vastaanottamaan tulijat ja auttamaan heitä espoolaistumisessa. Esimerkiksi Intiasta on muuttanut Espooseen paljon työntekijöitä asiantuntijatehtäviin. Viime vuosina on avattu mahdollisuuksia esimerkiksi lapsille opiskella englanniksi silloin, kun Espooseen on tultu vain komennukselle. Esimerkiksi tätä on pohdittu viime vuosien aikana kasvun ja oppimisen lautakunnassa (jonka jäsen olen).

Myös lähiluontoa tarvitaan. Laitoin vähän miedomman raksin siksi, että luontoalue on suhteellinen käsite. Jos jokin alue on kaavoitettu rakentamiseen (muttei ole rakennettu vielä), niin se on ihan eri asia kuin että haluttaisiin nakertaa keskuspuistoa.

Mielestäni molempiin tulee satsata, ja molemmat ovat mahdollisia samaan aikaan. Metroasemien lähelle on järkevää rakentaa tiiviitä kerrostaloalueita. Toisaalta Espoossa on tilaa myös pientaloalueille.

Pysäköinti voi olla pääosin maksutonta, niin kuin nykytään. Mutta suosituimmissa kortteleissa on ihan perusteltua laskuttaa pysäköinnistä, muuten paikat ovat kokonaan varattuja ja monissa paikoissa olisi hankala asioida autolla.

Metro on tuonut parempia yhteyksiä sen lähellä asuville, ja hyvä niin. Monissa paikkaa joukkoliikenteen tarjonta on kuitenkin heikentynyt. On syytä miettiä miten näiden "katvealualueiden" tarjontaa voisi parantaa.

On totta, että Espoo on velkainen kaupunki. Toisaalta Espoo on myös kasvava kaupunki. Esimerkiksi koululaisten määrä kasvaa kymmenessä vuodessa 2300:lla ja päiväkotilaisten yli kuudellatuhannella. Emme me voi lapsia metsään päiviksi ohjata, meidän tarvitsee rakentaa kouluja ja päiväkoteja. Kulujen kanssa pitää olla kuitenkin tarkkana, ja pikku hiljaa velkaosuutta pitää pienentää. Mutta ei palvelutasoa romahduttamalla.

Nykyinen tilanne on ihan hyvä. Espoo on tavoitellut sitä, että yksityisten palveluntarjoajien osuus olisi noin 35 %, se on nyt hieman alle 30 %. Yksityiset voivat joustavammin aloittaa uusia, pieniäkin yksiköitä, ja täten täydentää kaupungin omaa toimintaa. Selkärangan pitää kuitenkin olla kaupungin oma toiminta. Jos esimerkiksi yksityinen päiväkoti menee konkurssiin, pitää lapsille hoitaa päivähoitopaikat seuraavasta aamusta alkaen. Me tarvitsemme runsaasti kaupungin omaa tarjontaa tarjonnan varmistamiseksi ja kulujen pitämiseksi matalana.

Espoon veroprosentti on maltillinen. Meillä on tarvittaessa varaa hieman korkeampaan veroprosenttiin, jos sillä turvataan vaikkapa koulujen toimintaedellytykset.

Ei suuria tuloeroja pidä tavoitella, mutta toki oma työstä pitää palkita. Niin kauan kuin minisosiaalietuudet ovat sellaisella tasolla, että ne tarjoavat riittävän elintason, niin sen jälkeen voi olla myös tuloeroja. Mutta kadulle ketään ei saa jättää.

Valtio asettaa reunaehtoja ja säätää lakeja, jotka pitää huomioida. Mutta ei valtion tule muutoin sekaantua yrityselämään, siitä ei ole iloa kenellekään. Eli olen tässä kohden kahta eri mieltä: pitää olla hyvät ja selkeät pelisäännöt, mutta toisaalta sen jälkeen yritysten pitää päästä kilpailemaan ilman valtion sekaantumista.

Ei Suomessa ole helppo elää sosiaaliturvan varassa. Se leipä on kapea ja epävarma. Ihmettelen mistä tämä idea yleensä tulee – työttömän pitää osoittaa hakevansa työtä ja toimeentulotuen saajan pitää pyrkiä parantamaan tilannettaan. On totta, että osalla on elämänhallinta heikolla tolalla. Monet kärsivät mielenterveysongelmista. Joku ei halua tai edes kykene pyrkimään töihin. Mutta vastustan suuresti mallia, missä jokaikistä työtöntä syytellään asiasta. On työelämässäkin ihmisiä jotka eivät tee työtä tosissaan. Ei olisi kivaa jos leikattaisiin kaikilta 10 % palkasta "kun joku siellä kuitenkin laiskottelee työssään."

Pidän nykytilannetta pääosin hyvänä. On tärkeää, että ns. välttämätöntä infra (kuten vaikka vesilaitos) on julkisessa omistuksessa. Ei se ole markkinataloutta jos joku pääsee myymään vesijohtovettä, se olisi ihan vain lupa painaa rahaa. Samoin tietyt strategiset omistukset ovat ihan järkeviä. Tällä viittaan potentiaalisiin kasvualoihin ja tiettyjen esimerkiksi logistiikan kannalta tärkeisiin yrityksiin. Kunnilla taasen on esimerkiksi elinkeinoyhtiöitä, joiden avulla ne toteuttavat yhtä tärkeää tehtäväänsä, eli elinvoiman kehittämistä. Ja oppilaitokset kouluttavat. Mutta näiden jälkeen valtion ja kuntien tulisi mielestäni keskittyä melko passiivisesti rahastoimaan euroja pahemman päivän varalle.

Maailma on kansainvälinen ja Suomi on kansainvälinen. Vaikka maahanmuuttoon liittyy myös ongelmia ja haasteita, ei monikulttuurisuudessa ja monimuotoisuudessa ole periaatteen tasolla mitään vikaa. Monikulttuurisimpia maita ja valtakuntia ihmiskunnan historiassa ovat esimerkiksi Rooman valtakunta ja Yhdysvallat. Pidän näitä molempia aikansa edelläkävijöinä, vaikka Yhdysvaltojen viime vuosista voi olla montaa mieltä.

Ei kristillisissä arvoissa ole mitään vikaa. Mutta lähtökohtaisesti on syytä mennä lain ja asetusten mukaan, eikä uskonnon tule ohittaa lakisääteisiä tehtäviä.

No totta maar! Minun on jotenkin hankala hahmottaa viime vuosien keskustelua. Maailma ei ole millään muotoa tasa-arvoinen, mutta jotenkin kummasti osa kokee, että tasa-arvossa on menty jotenkin liian pitkälle. Kaikkien on tärkeää saada olla sellaisia kuin he ovat, eikä se ole keneltäkään pois. Ja kyllä, uskon suuresti tieteeseen. Tieteellisesti vinkkelistä sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja raja ei ole selkeä. Joten sillä mennään. Minusta ei saa päättäjää joka taistelee tiedettä vastaan.

Tietyissä tilanteissa lasten on hyvä olla tottelevaisia, ja auktoriteettejä on syytä kunnioittaa. Mutta ne eivät ole mikään hyvä lähtökohta lasten kasvulle kohden vanhemmutta. En halua enkä toivo meillä vuosisadan takaista mallia jossa lasten kuuluu vaieta ja olla "pikkuaikuisia". Joten eivät nuo ole tärkeimpiä arvoja. Parempia lähtökohtia ovat mielestäni rehellisyys, empatia, vastuullisuus, rohkeus (uskallus kokeilla uutta ja puolustaa oikeudenmukaisuutta), kohteliaisuutta ja muiden kunnioitus sekä sinnikkyys (kuten kyky jatkaa, vaikka kohtaisi haasteita). Meidän tehtävämme on tukea lasten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi. Ei vaatia heiltä kuuliaista totteliaisuutta olematta itse sen arvoisia.

Kyllä, meidän tulee vähentää omia päästöjämme. Ja ei todellakaan kannata odottaa, että kaikki muut astuvat askeleita samaan tahtiin. Tälle on myös taloudelliset perusteet: 1) Ilmastonmuutos tulee kalliiksi. Mitä veikkaatte, että Kalifornian palot maksoivat? Ennaltaehkäisy on halvempaa. 2) Ilmastonmuutos tarjoaa myös yrityksille mahdollisuuksia. Suomeen tulee paljon datakeskuksia, koska meillä on paljon vähäpäästöistä sähköä. Perässä seuraa kenties ja toivottavasti paljon teollisuutta. Ei tulisi ilman satsauksia vihreään energiaan. Omistan itse jonkin verran Wärtsilän osakkeita. Siinä on yritys, joka on ottanut hienosti roolia tulevien vuosikymmenten maailmassa.

Suomen ja suomalaisten etu on tärkeä asia, mutta olemme tässä maailmassa yhdessä muiden kanssa. Puhutaan sitten taloudesta, turvallisuudesta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta, niin kaikki nämä ylittävät rajat. Tarvitsemme ystäviä, emme eristäytymistä. Eristäytynyt Suomi on köyhä ja huonosti voiva Suomi. Sitä en halua.

Tähän on hankala vastata. Ympäristö tulee huomioida. Toisaalta myös talouskasvua ja työpaikkoja tarvitaan. En näe näitä välttämättä ristiriitaisena asiana. Esimerkiksi uusiutuvat energia on (pääosin) hyvä asia niin luonnolle kuin talouselämälle. Samoin vaikkapa metsäteollisuuden jalostusasteen parantaminen on molemmilla tavoin hyvä asia.

Olen suuri demokratian ystävä. Lisäksi uskon, että demokraattinen ja avoin tapa toimia tuottaa parhaita mahdollisia tuloksia. On tärkeää, että päätökset eivät ole mielivaltaisia ja kansalaisilla on itsenäinen asema suhteessa valtaapitäviin – lait sitovat kaikkia. Ns. "vahvan johtajan malli" voi tuntua kivalta sen hetken, kun se vahva johtaja tekee mitä itse toivoisi tehtävän. Mutta sitten se vahva johtaja rupeaa tekemään asioita mitä et todellakaan toivo, kerää verovaroja perheelleen ja lopulta nimittää hemmotellun poikansa seuraavaksi diktaattoriksi. Sitten ollaankin yhteiskunta jossa kukaan ei halua olla – mutta jos sen sanoo ääneen, päätyy miettimään asiaa vankilaan.

On myös turvallisuuden kannalta tärkeää, että eri puolilla Suomea asutaan. Mutta se pitää tehdä tukemalla elinkeinoja ja kouluttamalla osaajia.

Ihmiset haluavat asua kaupungeissa, niin meillä kuin muualla. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö. Ei poliitikkona pidä taistella tuulimyllyjä vastaan. Toki kasvun pitää olla hallinnassa, palveluiden pitää toimia ja kaupunkiympäristössä pitää olla hyvä elää.