Johanna Roihuvuo

Puhelin on oppimisen näkökulmasta samaan aikaan sekä tärkeä työväline että keskittymiskykyä heikentävä vitsaus, jonka käyttö ei ole riittävästi yksilöiden omassa hallinnassa. Kallistun siihen, että koulun työrauhan sekä lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta puhelimet voisi koulupäivien ajaksi olla hyvä kerätä parkkiin ja käyttää vain erikseen sovituilla puhelinvälitunneilla tai tärkeisiin yhteydenottoihin. Asiassa tarvitaan yhteisiä sopimuksia, koska yksittäisten ihmisten on todella vaikea tehdä muutosta - jos on ainoa, joka yrittää olla ilman puhelinta tai jolta sen käyttöä on merkittävästi rajoitettu, jää syrjään tärkeistä sosiaalisista kuvioista.

Varhaiskasvatuksessa tehdään korvaamattoman arvokasta työtä, ja alan ammattilaiset ovat palkkakuopassa tehtävän vastuuseen ja vaativuuteen nähden. En uskalla luvata, että kunnalla olisi kovin nopeasti varaa valtakunnallisesti sovittua suurempiin palkankorotuksiin, mutta varhaiskasvattajat ovat kuntapuolella se ammattiryhmä, josta lähtisin palkankorotuksia ensimmäiseksi toteuttamaan heti kun se on mahdollista.

Veronkorotukset eivät ole ongelmattomia, mutta mieluummin niitä kuin jatkuvaa niukkuutta saati koulutusleikkauksia. Erityisopettajat sekä koulukäyntiavustajat tekevät työtä juuri niiden erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa, joita meidän yhteiskuntamme kuuluukin auttaa oppimaan ja pääsemään elämässä eteenpäin sekä keventävät luokanopettajien tärkeää ja vastuullista työtä. Aikuisten määrä koulussa vaikuttaa myös mm. ryhmien työrauhaan sekä siihen, miten paljon opetusta on mahdollista eriyttää oppilaiden tarpeiden tai taitotason mukaan.

Kulttuuriala on ensin kärsinyt koronasta ja sen jälkeen rajuista oikeistohallituksen leikkauksista. Kunnilla olisi pikemminkin tarve paikata mm. teattereihin kohdistuneita valtionosuuksien leikkauksia kuin kiristää vyötä lisää. Keskeinen syy olla leikkaamatta kulttuurista on myös alan merkitys kaupungin talouteen ja elinvoimaan. Kulttuuriala työllistää paljon tekijöitä, tekee kaupungista kiinnostavan asuinpaikan ja vierailukohteen ja ruokkii myös matkailu- ja ravintola-alaa. Tampere onkin linjannut, että kaupunkia kehitetään vahvasti juuri elämystalouden varaan. Suurten teattereiden ja orkesterin lisäksi tulee toki tukea myös ruohonjuuritason kulttuuria ja tekemistä.

En todellakaan leikkaisi kirjastoista vasta kuin todella surkeassa taloustilanteessa. Yhteiskunnan muuttuminen toki vaikuttaa kirjaston palveluiden kysyntään, mutta se ei tarkoita sitä, että kirjastoja pitäisi ajaa alas. Vaikka fyysisten kirjojen lukeminen ja lainaaminen vähenisi, kirjoille on kysyntää vielä pitkän aikaa, ja kirjastoilla on monia muita tärkeitä tehtäviä kokoontumistilojen tarjoamisesta tavaroiden lainaamiseen ja ihmisten neuvomiseen. Esimerkiksi Helsingin Oodi toimii hyvänä lippulaivana sille, että kirjastoiden tiloille ja palveluille on kysyntää ja palveluita myös arvostetaan suuresti, kunhan kirjastoille annetaan mahdollisuus ja resurssit uudistua yhteiskunnan mukana. Tampereellakin kirjasto on ollut rohkea edelläkävijä monessa asiassa.

En suhtaudu veronkorotuksiin kevyesti, mutta valtakunnan tasolla leikkauksia on tehty niin valtavasti ja rajusti, että köyhät ja pienituloiset ihmiset joutuvat todelliseen ahdinkoon, jos kuntataloudessakin kiristetään vyötä rajusti ja llisätään leikkauksia leikkauksien päälle.

Kaupungin kannattaa houkutella investointeja Suomeen ja Tampereelle erityisesti kansainvälisiltä markkinoilta. Myös alueen startup-yrityksiä ja korkeakouluja kannattaa tukea kehittämään uusia liikeideoita ja kasvua. On hyvä myös arvioida, millaiset vihreän siirtymän hankkeet sopivat kaupunkiin. Tampere on melko täyteen rakennettu, joten tänne ei ole yhtä helppoa toteuttaa esim. laajoja teollisuushankkeita tai tuulivoimapuistoja kuin moneen muuhun kuntaan. Meille sopisivat verkostoituneena korkeakoulukaupunkina erinomaisesti esim. yritysten pääkonttorit, tutkimus- ja kehitystoimintaan tähtäävät yksiköt sekä erilaiset liikennehankkeet.

On selvää, ettei kaupunkia kannata päästää ajautumaan tilanteeseen, jossa osa asuinalueista kurjistuu. Tampereella onkin onneksi systemaattisesti kehitetty juuri niitä kaupunginosia, jotka uhkaavat jäädä jälkeen. Esimerkiksi Tesomalla satsaukset liikekeskukseen, liikuntapalveluihin ja lähijunaan sekä kouluun kohensivat kaupunginosan tilannetta huomattavasti, ja listalla odottelee satsauksia mm. Kaukajärvi. Suuri ongelma kasvavassa kaupungissa on pula kohtuuhintaisista asunnoista. Keskustassa ja monilla asuinalueilla hinnat ovat jo karanneet niin, ettei vuokria pysty maksamaan asumis- tai toimeentulotuella, ja tilanne pahenee nyt rakennusalan ollessa pitkälti seisoksissa. Kaupungin vuokra-asuntoyhtiöiden pitäisi rohkeasti rakentaa lisää asuntoja nyt kun rakentaminen on halpaa.

Kysymys sisältää oletuksen siitä, että väestö vähenee. Se pitää paikkansa monessa tyhjenevässä muuttopaikkakunnassa, mutta ei Tampereella, jossa väkiluku kasvaa jatkuvasti. Tampereelle ei siksi ole tarpeen erikseen aktiivisesti haalia uusia asukkaita sen puoleen kotimaasta kuin ulkomailtakaan, vaan kannattaa enemmän keskittyä nykyisten tulijoiden asuttamiseen ja työllistämiseen. En kuitenkaan millään muotoa voi vastustaa ulkomailta tänne muuttamista. Tampere on aina ollut kansainvälinen kaupunki, joka kannattaa pitää houkuttelevana myös kansainvälisille muuttajille. Koko Suomen tasolla väestö on vähenemässä ja meille on hyötyä ja iloa siitä, jos emme näivety täällä keskenämme, vaan annamme myös muiden muuttaa tänne.

Kasvavaan kaupunkiin tarvii rakentaa lisää asuntoja ja tarvitsemme erityisesti edullista vuokra-asuntotuotantoa. Jos asuntoja ei rakenneta, lopputulos on vuokria nostava asuntopula. Uusien asuinalueiden raivaaminen ei kuitenkaan ole mitenkään kovin edullista ja se tuhoaa luontoa. Siksi asuntoja kannattaa rakentaa mahdollisimman paljon tiivistysrakentamalla niitä valmiisiin kaupunginosiin, joissa on jo valmiiksi kaikki tarvittava kunnallistekniikka. Se on sekä ekologisempi että edullisempi vaihtoehto. Aina kasvua ei kuitenkaan saa mahtumaan olemassaolevan kaupunkirakenteen sisään, vaan tarvitaan myös uusia asuinalueita. Jos luontoon rakennushankkeiden yhteydessä kajotaan, niin mahdollisimman säästävästi ja menetetyt luontoarvot täytyy hyvittää jossakin toisessa kohteessa.

Nykyinen autoton ratkaisu vähentää keskustan melua, saasteita ja tekee keskustan liikenneympäristöstä sitä myötä viihtyisämmän ja turvallisemman. Ratikka on ollut odotuksia suositumpi ja tuonut ihmisiä hyvin keskustaan.

Riippuu siitä, millainen palvelu ollaan lakkauttamassa, mitä se maksaa ja miten se istuu kaupungin tehtäviin. Ei liene tarkoituksenmukaista, että kaupunki esimerkiksi ottaisi vastuulleen lakkautettavan terveysaseman pyörittämisen. Lisäksi myös kaupungin taloustilanne on sen verran tiukka, ettei juuri mitään ylimääräisiä rahoja ole tai jos on, niille on käyttökohteita kyllä kaupungin omillakin vastuualueilla. Mutta jos jokin hyvinvointialueen leikkauspäätös on kertakaikkiaan oikeustajun ja terveen järjen vastainen ja osuu myös kaupungin tontille, on tietenkin parempi korjata asia kuin jättää ihmiset pulaan.

Ruskon jätteenkäsittelylaitosta on hoidettu huonosti ja se on aiheuttanut haittaa alueen ympäristölle ja asukkaille hallitsemattoman tulipalon myötä. Nykyinen toimija on saatava lopettamaan toimintansa alueella ja siivoamaan se kuntoon. Jatkossa tällaisen toiminnon loogisempi ja turvallisempi sijainti olisi esim. Tarastejärven keskittymässä kuin ison asuinalueen läheisyydessä, ja kaupungin tulee tällaisia toimintoja kaavoittaessaan miettiä tarkemmin myös toiminnan turvallisuutta ja ympäristöriskejä.

Tampereen keskusta sijaitsee kapealla kannaksella kahden järven välissä. Tilaa ei ole määrättömästi, joten on hyvä, että se käytetään suhteellisen tehokkaasti. Jos kaupunkia rakennetaan kovin väljästi, etäisyydet pitenevät, palvelut harvenevat ja joudutaan kaatamaan metsää uusien asuinalueiden tieltä. Kaupunkia tiivistetään usein täydennysrakentamalla. Ymmärrän, että asukkaita voi hermostuttaa, että asuinalueilla on jatkuvasti käynnissä erilaisia rakennustyömaita, jotka katkaisevat liikennettä ja aiheuttavat melua. Haitat ovat kuitenkin tilapäisiä. Jotkut vastustavat täydennysrakentamista myös siksi, että kokevat kaupungin muuttuvan ahtaaksi betoniviidakoksi. Täydennysrakentaminen voidaan ja kannattaa toki tehdä niin, että siinä huomioidaan viihtyisyys ja viheralueet.

On vaikea nähdä, miten pakittaminen ilmastotoimissa kohentaisi kaupungin taloutta. Jos haluamme, että kaupungin talous kohentuu, meidän kannattaa olla eturintamassa kokeilemassa, hyödyntämässä ja houkuttelemassa tänne esim. vihreän siirtymän ratkaisuita ja investointeja, eikä perustaa talouttamme menneen maailman ratkaisuille.

En suhtaudu verojen korottamiseen kevyesti, mutta palveluissa ei enää ole kauheasti mistä leikata, ja vähävaraisten ja pienituloisten tilanne on jo valmiiksi vaikea valtion leikkausten jälkeen. Kaikkein paras konsti olisi parantaa työllisyyttä ja sen myötä kaupungille kertyviä veroja.

Kohtuulliset tuloerot ovat hyväksyttäviä, kohtuuttoman suuret eivät. Suuri varallisuus ei kerro välttämättä juuri ahkeruudesta tai lahjakkuudesta, vaan se voi yhtä lailla perustua myös esim. perittyyn omaisuuteen, riistoon tai rikollisuuteen. Vastaavasti on olemassa erittäin ahkeria ja lahjakkaita ihmisiä, joiden ei ole mahdollista muuttaa kykyjään rahaksi, esimerkiksi ulkonaliikkumiskieltoon määrätyt Afganistanin naiset. Maailmalla näemme nyt varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos tuloerot päästetään paisumaan liian suuriksi, valta keskittymään liikaa rikkaiden käsiin ja yhteiskunta muuttumaan levottomaksi.

Suitsia pitäisi mm. veroparatiisijärjestelyitä ja sitä, että luonnon saastuttaminen on tällä hetkellä luvattoman halpaa. Markkinoiden toimintaan puuttuminen ei tarkoita tiukkaa sääntelytaloutta, vaan siihen voidaan puuttua myös markkinatalouden mekanismeja hyödynten, esim. päästökaupalla. Vihreissä on tehty hyviä avauksia siitä, millainen olisi nykyistä kestävämpi talousjärjestelmä.

Kaikkien näin kuvittelevien sopii itse kokeilla, miten mukavaa ja helppoa se on. Suomi on saanut moitteita toimeentulotuen liian alhaisesta tasosta ja oikeistohallituksen tekemät rajut leikkaukset ovat ajaneet ihmisiä ahdinkoon, jossa häädöt ovat lisääntyneet eikä kaikilla ole riittävästi rahaa ruokaan tai lääkkeisiin. Ongelmana ei ole se, että sosiaaliturvan varassa olisi liian helppoa elää, vaan se, että sosiaaliturvan varassa elämisestä on vaikea päästä pois. Nykyisessä järjestelmässä on paljon esteitä ihmisten työllistymiselle ja taloudellisen aseman kohentamiselle omin toimin. Esim. täsmätyökykyisten työskentelymahdollisuuksia sekä keikkatyön tekemisen edellytyksiä täytyisi parantaa.

Nykytilanne on ihan hyvässä tasapainossa. Valtion ja kuntien ei pidä laajemmin lähteä peluriksi vapaille markkinoille, mutta on ihan hyvä, että kunnat omistavat yhtiöitä, jotka tuottavat kunnalle palveluita halvalla tai huolehtivat kunnan kannalta olennaisesta liiketoiminnasta (esim. sähköyhtiö, jätehuoltoyhtiö).

En lainkaan kaipaa sisäänpäin käpertynyttä, ahdasta ilmapiiriä. Haluan Suomen, jossa kaikilla on tilaa olla sellaisia kuin he ovat ja elää oman näköistään elämää. Parhaiten ovat yleensä menestyneet sellaiset yhteiskunnat, jotka ovat mahdollistaneet ihmisten ja ajatusten liikkumisen ja pystyneet hyödyntämään erilaisten ihmisten osaamista. On hyvä kuitenkin tunnistaa myös moninaisen yhteiskunnan haasteet. Jos ihmisillä ei ole yhteisesti jaettuja arvoja, normeja tai traditioita, maailma voi tuntua vaikeasti hahmotettavalta ja hallittavalta paikalta ja herättää joissakin turvattomuuden tuntua. On hyvä tehdä töitä sen eteen, että ihmiset sopeutuvat muutokseen eivätkä näe sitä ja erilaisuutta uhkaavana ja että kaikki löytävät itselleen sopivia yhteisöitä, joihin kiinnittyä.

Kristillisissä arvoissa olisi paljon sellaista, mistä voisi oikein hyvin ammentaa pohjaa myös politiikkaan: mm. lähimmäisenrakkaus, armollisuus sekä ajatus siitä, että elämässä ei ole kyse materiaalisen omaisuuden kartuttamisesta, vaan teoillamme on merkitystä myös osana jotakin suurempaa kokonaisuutta. Suuri osa siitä politiikasta, jota nykyään tehdään kristillisiin arvoihin vedoten, on valitettavasti kuitenkin varsin ahdasmielistä, syrjivää ja tuomitsevaa, ja sellaista politiikkaa en luonnollisesti tue.

Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti. Monessa asiassa olemme jo edenneet pitkälle ja saaneet maailmaa raivattua yhdenvertaisemmaksi paikaksi, mutta tässä on vielä työsarkaa. Monen on vaikea vielä hahmottaa tai hyväksyä sitä, että sukupuolen käsite voi kauttaa muutakin kuin tiukasti vain miehet ja naiset, saati sitten että yhteiskunnan olisi syytä huomioida paremmin ihmisiä, jotka eivät osu tähän tiukkaan kahtiajakoon. Silloinkin ja erityisesti silloin kun vähemmistöjen asiaa ja tarpeita yritetään tehdä naurunalaiseksi, meidän täytyy päättäväisesti seistä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen tukena ja jakaa sitä rauhoittavaa viestiä, että erilaisten ihmisten olemassaolo ei ole uhka kenellekään.

On paljonkin arvoja, jotka ovat näitä tärkeämpiä, kuten hyvyys ja oikeudenmukaisuus. Mitä tottelemiseen ja auktoriteettien kunnioittamiseen tulee, on hyvä, että lapsilla on turvalliset rajat ja kyky toimia yhteisten pelisääntöjen mukaan sekä suhtautua kunnioittavasti toisiin ihmisiin, oli heidän asemansa mikä tahansa. Mutta tärkeää on myös kasvattaminen aktiiviseen kansalaisuuteen: että osaa suhtautua asioihin kriittisesti ja muodostaa niistä omia mielipiteitä ja asettua myös vastarintaan silloin kun sille on tarvetta.

On toki järkevää yrittää ratkoa globaalia kriisiä ensisijaisesti yhdessä muiden maiden kanssa eikä yksin, mutta viime kädessä päätämme tavoitteemme itse omien arvojemme pohjalta. Jokainen pienikin teko on nyt tarpeen.

Meidän pitää olla solidaarisia ja kantaa globaalia vastuuta silloinkin, kun siitä ei ole meille itsellemme mitään suoraa hyötyä. Onneksi tällaisia ristiriitoja on harvoin. Suomen etu ja muun maailman etu ovat kuitenkin usein linjassa keskenään. Koko maailma hyötyy esim. rauhasta, taloudellisesta vakaudesta ja valtioiden välisestä yhteistyöstä.

Talouskasvua ja työpaikkoja tarvitaan, mutta ensisijaisesti sellaisille aloille, jotka eivät tärvele ympäristöä.

Muissa maissa on nähty varoittavia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun vahvat johtajat alkavat omavaltaisiin toimiin sääntöjä venyttäen. Meidän on syytä pidättäytyä lähtemästä sille tielle. Johtajan voi ja kannattaa olla jämäkkä ja määrätietoinen, mutta ei itsevaltaisella tavalla eikä demokratiaa ja sen pelisääntöjä halventaen. Myös keskusteleminen ja kuunteleminen on johtamisessa tärkeää.

Mitään asuinpaikkaa ei voi pitää väkisin asuttuna, vaan ihmiset itse päättävät vapaasti, missä asuvat. Siellä, missä ihmisiä asuu, on toki tärkeää huolehtia palveluista. Myös ruokatuotannon kaltaiset omavaraisuuden ja huoltoturvan kannalta kriittiset toimet on turvattava.

Suomen kaupungistuminen on neutraali tosiasia, jolla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. On hyvä, että ihmisillä on mahdollisuus asua sellaisessa ympäristössä kuin he haluavat. Tällä hetkellä monen valinta vaikuttaa olevan kaupunki.