Tuomo Leinonen

Olemme kasvaneet varsin kiinni kämmenlaitteisiimme. Pelkkä rajoittaminen ei riitä, jos sitä ei toteuteta oikealla tavalla. Varovainen ehkä kuitenkin. Nyt on kokeiltu näin, seuraukset eivät kaikilta osin ole hyvät. Kännykärauha voisi rauhoittaa kouluja. Mutta miten rajata myös aikuisten kännyköiden käyttöä?

Varhaiskasvatuksessa on oltu melkoisessa palkkakuopassa kauan. Mielummin palkankorotuksia, kuin vuokratyön käyttöä.

Tärkeintä on pitää huolta siitä, että kouluissa pärjätään. Lapsilta ja nuorilta leikkaaminen luo ongelmia ja isoja kustannuksia myöhemmin. Alueen kiinnostavuuteen ja elinvoimaisuuteen vaikuttaa myös koululaitoksen hyvä maine. Siitä voi olla kannattava maksaakin

Olen eri mieltä. Tiukassa paikassa juuri kulttuuri on henkireikä ja elinvoimaisuutemme osoitus. Sen saatavuutta, merkitystä pitäisi pikemminkin korostaa. Se on kulttuurimme ydintä.

Kirjastot ovat todellisia palvelukeskuksia, joiden vaikutus ulottuu paljon kirjojen lainaamista laajemmalle. Saavutettavia, monipuolisia, kaikille ihmisryhmille tarjolla. Niistä leikkaaminen vaikuttaisi isosti omatoimiseen itsestä huolehtimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Tiukkana aikana voi olla välillä edessä laihempia vuosia. Silloin kannattaa kuitenkin pitää huolta ihmisistä ja alueesta. Sen varassa myös myös uusi nousu tapahtuu.

Kestävällä pohjalla toteutuvassa liiketoiminnassa on tulevaisuus. Lyhytnäköisempi toiminta ei luo kestävää pohjaa, vaan päinvastoin heikentää edellytyksiämme tulevaisuudessa. Liian riskillä ei kuitenkaan pidä edetä, liiketoiminnan lainalaisuudet eivät optimismilla katoa.

Alueellisen eritasa-arvoisuus heikentää tutkitusti koko kaupungin hyvinvointia.

Muuttovoittoalueet ovat elinkeinoelämältään ja elinvoimaisuudeltaan niitä kukoistavimpia. Taustoiltaan erilaiset ihmiset tuovat monipuolista osaamista, mitä pitäisi osata hyödyntää nykyistäkin paremmin. Ei kuitenkaan keinoilla, taiu hinnalla millä tahansa. Kotoutumisesta on huolehdittava nykyistäkin paremmin.

Alueen vaurautta on myös arvokkaista luontokohteista huolehtiminen. Asuntojen hintaan vaikuttaa moni muukin tekijä.

Palvelut on tällä hetkellä leikattu niin ohuiksi, ettei vähentämisen varaa enää ole. Päinvastoin.

Mitä tarkoitetaan "suurilla tuloeroilla"? Kohtuullisuus siinäkin. Luokkayhteiskuntaa tai oligarkiaa meidän ei kannata tänne tavoitella. On muitakin arvoja, muitakin palkintoja kuin vain rahalla mitattavat.

Suurille yrityksille sallitaan etuja, joita ei muille ole tarjolla. Varsinkin pienyrittäjän asema on liian ahdas. Valtio luo pelisäännöt ja asettaa rajat, joiden sisällä toiminta tapahtuu. Veronkiertoon ja talousrikollisuuteen pitäisi puuttua nykyistä voimakkaammin.

Tuilla elämisen autuutta suurennellaan. Samoin tukien väärinkäytön yleisyyttä. Töihin on vaikea päästä, työttömyys on pahentunut. Samalla järjestelmä kohtelee tukien varassa eläviä alentuvasti ja nöyryyttävästi. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa töihin, joten tietty perusristiriita tulee aina olemaan. Heitteille ei ketään kuitenkaan saa jättää. Perustoimeentulon tarjoaminen on inhimillisesti oikein, ja myös järkevää. Toimeentulo on pakko hakea kuitenkin jostain.

Omistajuus tuo tuloja ja rahoittaa siten yhteiskunnan toimintaa sekä mahdollistaa omistajaohjausta. On myös aloja, joilla on strategista merkitystä, tai jotka muodostavat luonnollisen monopolin. Esimerkiksi vesihuoltoa ei pidä päästää yksityisiin käsiin. Sähköverkkojen yksityistämisestä voi hakea kielteisiä esimerkkejä. Niitä on maailmallakin runsaasti.

Suomi oli poikkeuksellisen eristyksissä kylmän sodan aikana. Olemme ehkä unohtaneet, miten paljon ennen liikuttiin maiden välillä. Luonnollinen olotila maille on ihmisten välisen liikkuvuuden mahdollistaminen, pelisäännöistä kiinni pitäen. Maassa maan tavalla on arvo sekin, mitä tahansa ei ole syytä hyväksyä. Nykyään liikkuminen on helpompaa kuin koskaan, joten siihen pitää myös suhtautua vakavasti ja ongelmiin varhain puuttuen.

Kristinuskossa on paljon hyvää. Samalla useimmat meidän kristillisinä pitämämme arvot ovat universaaleja, muissa uskonnoissa ja kulttuureissa vastaavin tavoin esiintyviä. Yhteisten asioiden hoidossa korostaisin nimenomaan universaaleja hyveitä, en niinkään yhden uskonnon näkökulmaa. Muita kunnioittamalla on oikeus edellyttää samaa kunnioitusta myös muilta.

Meillä on vielä paljon opittavaa, ja hyväksyttävää, siitä luonnollisesta monimuotoisuudesta mitä ihmiselämä pitää sisällään. Muun luonnon tavoin.

Sellaisen tavoittelu ei tee hyvää lapsille eikä kasvattajille. Kunnioituksen tulee perustua muuhun kuin auktoriteettiasemaan.

Kohtuus toki kaikessa. Samalla on kuitenkin helppoa todeta, että kestävä taso on monella alalla vielä varsin kaukana. Pitkäjänteiset voitot tehdään kestävästi. Sitä kohti on syytä kulkea muista riippumatta, omaan tahtiimme.

Minkä kaiken? Olemme Suomen asialla, tottakai. Suomen etu voi kuitenkin olla omasta hyvinvoinnistamme tinkiminen toisten hyväksi. Ukrainan sota käy siitä esimerkkinä.

Pitkällä aikavälillä ehdottomasti näin. Tilapäisiä heikennyksiä, joilla ei ole peruuttamattomia vaikutuksia, on mahdollista tehdä. Isossa kuvassa suunnan on kuitenkin oltava kohti nykyistä kestävämpää taloutta.

Olisi aika surullista, jos emme kykenisi toimimaan yhteiskuntana, vaan tarvitsisimme yhden henkilön pitämään pakkaa kasassa.

Kyllä, mutta joka kolkkaa ei pidä pakottaa asutetuksi. On myös saatava asua syrjässä. Maaseudun elämäntavan ei pitäisi olla väkisin kaupunkilaista. Palvelutaso ei voi kaikkialla olla samaa luokkaa, etäisyyksillä on merkitystä.

Kaupungit ovat kehityksen veturi. Siellä on helpointa tarjota palveluja ja luoda mahdollisuuksia sosiaalisen elämän kukoistaa.