Jukka Rantala

Perusteluja kiellon puolesta: ✔ Sosiaalinen vuorovaikutus lisääntyisi – ilman puhelimia oppilaat voisivat keskittyä leikkimiseen, liikkumiseen ja kasvokkaiseen kanssakäymiseen. Tämä voisi edistää kouluhyvinvointia ja vähentää yksinäisyyttä. ✔ Kiusaaminen ja häiriökäytös voisivat vähentyä – kännyköitä käytetään joskus kiusaamiseen, ja some-maailman tuoma paine voi jatkua myös välitunneilla. Ilman puhelimia kouluympäristö voisi olla rauhallisempi ja turvallisempi. ✔ Keskittyminen koulupäivään voisi parantua, jos oppilaat eivät odottaisi välitunnilla pääsevänsä taas kiinni puhelimeen. Tärkeintä on tasapaino, jossa kannustetaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen mutta annetaan myös mahdollisuus käyttää puhelimia vastuullisesti.

Mahdollisia vaihtoehtoisia tai täydentäviä ratkaisuja ✔ Työolosuhteiden parantaminen – esimerkiksi henkilöstömitoituksen ja työhyvinvoinnin kehittäminen voivat tehdä kunnasta houkuttelevamman työpaikan ilman suuria palkankorotuksia. ✔ Asumisen tukeminen – joissakin kunnissa on kokeiltu esimerkiksi kohtuuhintaista vuokra-asumista avainaloille, jotta elinkustannukset pysyvät kohtuullisina. ✔ Täydennyskoulutus ja urakehitysmahdollisuudet – varhaiskasvatuksen työntekijät arvostavat myös mahdollisuuksia kehittyä ja edetä urallaan. Kunnan kannattaa miettiä kustannustehokkaita tapoja lisätä varhaiskasvatuksen vetovoimaa, jotta henkilöstöpula ei muodostu ongelmaksi.

Kuntaveron korottaminen on aina taloudellinen kysymys, joka vaikuttaa asukkaiden ostovoimaan ja kunnan houkuttelevuuteen. Kuntien taloustilanne vaihtelee, ja ennen veronkorotusta olisi hyvä tutkia, onko mahdollista löytää muita keinoja rahoittaa lisäresurssit. Mahdollisia vaihtoehtoja voisivat olla: ✔ Talousarvion priorisointi – voitaisiinko muita, vähemmän kriittisiä menoja suunnata koulutukseen? ✔ Valtionosuuksien hakeminen – erityisopetukseen ja inkluusion kehittämiseen on ajoittain saatavilla valtion tukea. ✔ Kuntien välinen yhteistyö – resurssien yhdistäminen esimerkiksi alueellisiin erityisopetuksen keskuksiin. ✔ Hallinnon ja tukipalveluiden tehostaminen, jotta varoja voidaan siirtää opetukseen.

Kulttuuri, kuten teatterit ja orkesterit, on tärkeä osa kunnan elinvoimaisuutta, yhteisöllisyyttä ja vetovoimaa. Kulttuuripalvelut eivät ole pelkästään viihdettä, vaan ne rikastuttavat paikallista identiteettiä, tarjoavat työpaikkoja ja edistävät matkailua sekä hyvinvointia. Monet tutkimukset osoittavat, että kulttuuri lisää kaupunkien ja kuntien houkuttelevuutta asuinpaikkoina ja tukee paikallistaloutta. Täysin kulttuurituista karsiminen voi olla kunnan pitkän aikavälin kehitykselle haitallista. Parempi ratkaisu voi olla uusien toimintatapojen etsiminen, joissa kulttuuri säilyy mutta talouden realiteetit otetaan huomioon.

Lähikirjastot ovat tärkeitä sivistyksen, kulttuurin ja yhteisöllisyyden keskuksia, ja niiden merkitys korostuu erityisesti alueilla, joissa muita matalan kynnyksen palveluita on vähän. Kirjastot tarjoavat ilmaisen pääsyn tietoon, oppimiseen ja digipalveluihin, ja ne voivat toimia myös kohtaamispaikkoina eri-ikäisille kuntalaisille.

Perustelut veroprosentin säilyttämiselle ennallaan: ✔ Kunnan houkuttelevuus säilyy – liian korkea verotus voi kannustaa muuttamaan muihin kuntiin, joissa verotus on kevyempää. ✔ Asukkaiden ostovoima pysyy vakaana, mikä tukee paikallistaloutta ja yrityksiä. ✔ Veronkorotukset eivät aina ole ainoa ratkaisu, vaan talous voidaan tasapainottaa tehostamalla palveluiden järjestämistä, uudelleen kohdentamalla resursseja tai lisäämällä yhteistyötä muiden kuntien kanssa.

Tuulivoima ja aurinkovoima investoinnit olisi hyvä asia, mutta valitettavasti kaupungista ei löydy siihen sopivia maa-alueita.

Tavoitteena tulisi olla yhteisöllinen ja hyvinvoiva kunta, jossa jokainen voi tuntea olevansa osa paikallista yhteisöä riippumatta taloudellisesta tai kulttuurisesta taustastaan.

kaupungissamme tilanne on hyvä ja tänne on tullut paljon mm. Ukrainalaisia jotka ovat hakeneet kotikuntaa Raisiosta

Kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen on tärkeää, mutta sen tulee tapahtua kestävällä tavalla, jossa luontoarvot ja elinympäristön viihtyisyys otetaan huomioon.

Ideaalitilanteessa ensisijaisena vaihtoehtona tulisi olla talouden tasapainottaminen tehokkaalla ja vastuullisella taloushallinnalla, esimerkiksi etsimällä säästöjä hallinnosta, parantamalla palveluiden tuottavuutta ja kehittämällä uusia tapoja rahoittaa palveluita. Jos tilanne kuitenkin vaatii päätöksiä verojen ja palveluleikkausten välillä, on arvioitava, millä ratkaisulla on vähiten haitallisia vaikutuksia kuntalaisten hyvinvointiin ja alueen elinvoimaan. Kestävä talouspolitiikka edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua, jossa vältetään äärimmäisiä ratkaisuja ja pyritään löytämään tasapaino verotuksen, palveluiden ja kuntalaisten hyvinvoinnin välillä.

On tärkeää, että ahkeruudesta ja lahjakkuudesta voidaan palkita, mutta samalla on huolehdittava siitä, että jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään ja tasavertaiseen lähtökohtaan riippumatta taustastaan. Liian suuret tuloerot voivat heikentää yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja luottamusta, mikä voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa myös talouskasvuun ja hyvinvointiin. Parhaiten toimiva yhteiskunta on sellainen, jossa työnteko ja yritteliäisyys kannattavat, mutta jossa myös perusturva, koulutus ja terveydenhuolto ovat kaikkien saatavilla. Tasapaino kannustavuuden ja oikeudenmukaisuuden välillä on avain kestävään ja toimivaan yhteiskuntaan.

Markkinatalous perustuu vapaaseen kilpailuun, mutta täysin säätelemättömänä se voi johtaa tilanteisiin, joissa varallisuus ja valta keskittyvät liikaa, ja heikommassa asemassa olevat jäävät jälkeen. Valtion tehtävänä on varmistaa, että markkinat toimivat reilusti ja tehokkaasti, mutta samalla sen on vältettävä liiallista byrokratiaa ja yritystoimintaa haittaavia rajoituksia. Valtion puuttuminen markkinoihin voi olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun tarvitaan kuluttajansuojaa, kilpailunvalvontaa tai kohtuuhintaista asumista ja palveluita. Samalla on tärkeää, että sääntely ei estä yrityksiä kasvamasta ja luomasta työpaikkoja. Parhaimmillaan markkinat ja julkinen sektori voivat täydentää toisiaan niin, että talous toimii tehokkaasti mutta myös oikeudenmukaisesti.

Sosiaaliturvan tarkoituksena on turvata ihmisten toimeentulo silloin, kun he eivät pysty hankkimaan sitä itse esimerkiksi sairauden, työttömyyden tai muun elämäntilanteen vuoksi. On tärkeää, että järjestelmä tarjoaa riittävän turvan, mutta samalla sen tulee kannustaa työntekoon ja itsenäiseen toimeentuloon. Suomessa sosiaaliturva ei ole erityisen antelias verrattuna muihin Pohjoismaihin, ja useimmat sosiaaliturvaa saavat ihmiset haluavat löytää työtä ja parantaa omaa tilannettaan. Sosiaaliturvaa tulisikin kehittää niin, että se tukee aktiivisesti työn vastaanottamista ja osallisuutta, mutta ei jätä ketään ilman turvaa silloin, kun sitä aidosti tarvitaan.

Liiallinen julkinen omistajuus voi rajoittaa kilpailua ja yksityisen sektorin toimintamahdollisuuksia. Jos valtio tai kunta toimii kilpailluilla markkinoilla ilman selkeää perustetta, se voi vääristää kilpailua ja hidastaa yritysten kasvua. Siksi on tärkeää arvioida tapauskohtaisesti, missä julkinen omistajuus on perusteltua ja missä yksityinen sektori voisi hoitaa palvelun tehokkaammin. Keskeistä on varmistaa, että yritystoiminnan omistajuus palvelee kansalaisten etua – olipa kyse julkisesta tai yksityisestä toiminnasta. Julkisella sektorilla tulisi keskittyä kriittisiin palveluihin ja infrastruktuuriin, kun taas muilla alueilla voidaan pohtia vaihtoehtoja kilpailun ja yksityisen sektorin hyödyntämiseksi.

Suomen muuttuminen monikulttuurisemmaksi ja monimuotoisemmaksi voi tuoda mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Monikulttuurisuus voi rikastuttaa yhteiskuntaa esimerkiksi uudenlaisen osaamisen, kansainvälistymisen ja kulttuurisen moninaisuuden kautta. Työvoimapula, erityisesti tietyillä aloilla, edellyttää myös kansainvälisten osaajien ja työntekijöiden houkuttelemista Suomeen. Samalla on tärkeää varmistaa, että yhteiskunta pysyy yhtenäisenä ja että kotoutuminen onnistuu hyvin. Tähän kuuluu esimerkiksi kielitaidon, työllistymisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden tukeminen, jotta kaikki voivat olla aktiivisia ja tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Hyvin hoidettu kotoutuminen auttaa ehkäisemään segregaatiota ja tukee yhteisöllisyyttä.

Kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus ja heikoimmista huolehtiminen, ovat monella tapaa hyviä periaatteita poliittiselle päätöksenteolle. Ne korostavat yhteisvastuuta, rehellisyyttä ja inhimillisyyttä, jotka ovat tärkeitä arvoja missä tahansa yhteiskunnassa. Samalla poliittisen päätöksenteon tulee perustua kaikkia kansalaisia palveleviin periaatteisiin riippumatta heidän uskonnostaan tai katsomuksestaan. Suomi on moniarvoinen yhteiskunta, jossa poliittisten päätösten on kunnioitettava erilaisia taustoja ja näkemyksiä. Kristilliset arvot voivat siis toimia inspiraationa ja taustavaikuttimena päätöksenteossa, mutta politiikan tulee olla avointa ja kaikkia kansalaisia huomioivaa, riippumatta heidän uskonnollisista näkemyksistään.

Mielestäni tällä hetkellä otetaan jo hyvin huomioon. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen ei tarkoita perinteisten sukupuolikäsitysten hylkäämistä, vaan sen tunnustamista, että ihmisten kokemukset ja identiteetit voivat olla moninaisia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että viranomaispalvelut ja lainsäädäntö ottavat huomioon sukupuolivähemmistöjen tarpeet, ja että työelämässä ja koulutuksessa taataan kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet ilman syrjintää. Keskeistä on varmistaa, että jokainen voi elää arvokkaasti ja turvallisesti, riippumatta sukupuoli-identiteetistään. Tämä edistää paitsi yksilöiden hyvinvointia, myös koko yhteiskunnan tasa-arvoa ja yhteenkuuluvuutta.

Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen voivat olla tärkeitä arvoja lapsen kasvatuksessa, mutta ne eivät saisi olla tärkeimmät tai ainoat arvot. Hyvä kasvatuksen perusta sisältää myös kriittisen ajattelun, empatiakyvyn, itsenäisyyden ja vastuullisuuden kehittämisen. Lapsen tulisi oppia kunnioittamaan muita ihmisiä ja yhteisiä sääntöjä, mutta samalla hänellä tulisi olla rohkeutta kyseenalaistaa epäoikeudenmukaisuuksia ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tasapainoinen kasvatus, jossa yhdistyvät kunnioitus, itsenäinen ajattelu ja vastuun ottaminen, tukee lapsen kasvua aktiiviseksi ja osallistuvaksi yhteiskunnan jäseneksi. Tärkeintä on löytää tasapaino, jossa lapsi oppii sekä yhteistyön ja yhteisön sääntöjen merkityksen että omien näkemystensä ja oikeuksiensa arvon.

lmastonmuutos on globaali ongelma, ja Suomen kaltaisella kehittyneellä valtiolla on vastuu toimia kestävän kehityksen edelläkävijänä. Vaikka Suomen päästöt ovat maailman mittakaavassa pienet, on tärkeää näyttää esimerkkiä ja kehittää ratkaisuja, joita muutkin maat voivat hyödyntää. Lisäksi monet päästövähennystoimet, kuten energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian käyttö, voivat tuoda taloudellisia hyötyjä ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Keskeistä on löytää tasapaino kunnianhimoisen ilmastopolitiikan ja kilpailukyvyn ylläpitämisen välillä. Päästövähennysten tulee olla osa kestävää ja innovatiivista talouspolitiikkaa, joka tukee sekä ympäristöä että suomalaisten hyvinvointia.

Poliitikkojen ensisijainen tehtävä on ajaa Suomen ja suomalaisten etua, mutta samalla on tärkeää huomioida myös kansainvälinen yhteistyö, globaalit haasteet ja pitkän aikavälin vaikutukset. Suomi on osa Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä, ja monet päätökset, kuten talous-, turvallisuus- ja ilmastopolitiikka, vaikuttavat laajasti yli kansallisten rajojen. Lyhytnäköinen "Suomi ensin" -ajattelu voi joissain tapauksissa johtaa tilanteisiin, joissa Suomen pitkän aikavälin intressit, kuten turvallisuus, taloudellinen vakaus ja kauppasuhteet, kärsivät. Hyvä politiikka rakentuu tasapainosta: Suomen ja suomalaisten hyvinvointi on etusijalla, mutta sitä edistetään usein parhaiten osana kansainvälistä yhteistyötä ja vastuullista, pitkäjänteistä päätöksentekoa.

Ympäristön ja talouden ei tulisi olla toistensa vastakohtia, vaan kestävän kehityksen tavoitteena on löytää ratkaisuja, jotka tukevat sekä ympäristön suojelua että talouskasvua ja työllisyyttä. Lyhytnäköiset ympäristön kustannuksella tehdyt talouspäätökset voivat johtaa pitkällä aikavälillä suurempiin ongelmiin, kuten luonnonvarojen ehtymiseen, terveysongelmiin ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin taloudellisiin riskeihin. Jos talouskasvu ja ympäristönsuojelu ovat ristiriidassa, päätöksenteossa tulisi arvioida pitkän aikavälin vaikutuksia ja etsiä kestäviä ratkaisuja. Ympäristön suojelu ei ole talouskasvun este, vaan oikein toteutettuna se voi olla sen edellytys tulevaisuudessa.

Vahva johtajuus voi olla hyväksi Suomelle, mutta demokraattisessa yhteiskunnassa johtajan on aina toimittava sääntöjen ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Suomessa päätöksenteko perustuu demokratiaan, lakiin ja avoimeen hallintoon, ja vahvankin johtajan on kunnioitettava näitä periaatteita. Jos johtaja alkaa toimia sääntöjen rajamailla tai ohittaa demokraattiset prosessit, voi se heikentää kansalaisten luottamusta järjestelmään ja vaarantaa oikeusvaltion periaatteet. Todella vahva johtaja ei ole sellainen, joka rikkoo sääntöjä saadakseen tahtonsa läpi, vaan sellainen, joka osaa toimia demokraattisesti, yhdistää eri näkökulmia ja tehdä kestäviä päätöksiä yhteiskunnan parhaaksi.

Koko Suomen asuttuna pitäminen on tärkeä tavoite alueellisen tasapainon, huoltovarmuuden ja elinvoiman kannalta. Maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden merkitys esimerkiksi ruoantuotannossa, metsätaloudessa ja energiantuotannossa on keskeinen, ja näiden alueiden tyhjentyminen voisi aiheuttaa pitkällä aikavälillä taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Tavoitteena tulisi olla alueellinen oikeudenmukaisuus ja mahdollisuuksien luominen eri puolilla Suomea, mutta samalla on tärkeää varmistaa, että ratkaisut ovat taloudellisesti kestäviä ja tukevat maan kokonaiskehitystä. Tämä edellyttää tasapainoista aluepolitiikkaa, joka tukee niin kaupunkeja kuin maaseutua elinvoimaisella ja realistisella tavalla.

Suomen kaupungistuminen tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Kaupungit tarjoavat usein parempia työmahdollisuuksia, koulutusta, palveluita ja innovaatioita, mikä voi edistää talouskasvua ja hyvinvointia. Toisaalta liiallinen kaupungistuminen voi aiheuttaa ongelmia, kuten asuntojen hintojen nousua, ruuhkia ja segregaatiota, jossa eri väestöryhmät eriytyvät toisistaan tulojen tai taustan perusteella. Samalla maaseudun väestökato ja palveluiden väheneminen voivat heikentää alueellista tasapainoa ja elinvoimaa. Kaupungistumisen tulee olla hallittua ja tasapainoista. Kaupunkien kehittämisen rinnalla on tärkeää huolehtia myös pienemmistä kunnista ja maaseudusta, jotta koko Suomi pysyy elinvoimaisena.