Anu Kantola

Kännyköiden kieltäminen kokonaisuudessaan ei ratkaise niitä ongelmia, joita meillä on esimerkiksi digitaalisen kiusaamisen tai sovellusten koukuttavuuden suhteen. Kannatan selkeitä pelisääntöjä, jotka perustuvat tietoon, en summittaista kieltopolitiikkaa. Lapsille ja nuorille tulee ensisijaisesti opettaa turvallista ja vastuullista digilaitteiden käyttöä.

Naisvaltaisten matalapalkka-alojen nostaminen palkkakuopasta on hyvä idea, mutta varhaiskasvatuksen työntekijäpulaa emme korjaa pelkällä rahalla. Työolot ja johtaminen on saatava tukemaan työssä jaksamista ja viihtymistä. Varhaiskasvatuksen resurssien täytyy olla turvattu myös riittävillä valtionosuusrahoituksilla.

En vastusta kuntaveron maltillista korotusta, jos saamme korjattua sillä erityisesti kasvun ja oppimisen rahoitusvajetta. Toisaalta tälläkin hetkellä tilanne on se, että erityisopettajille on kyllä paikkoja auki, mutta niihin ei ole tarjolla pysyvää, pätevää työvoimaa. Tästä syystä näkisin, että haasteet ovat enemmän alan veto- ja pitovoimassa. Jokainen lapsi ja nuori on oikeutettu tarvitsemaansa tukeen.

Valtionosuusjärjestelmän tuki ei maagisesti siirry kustannuspaikasta toiseen. Vaikka karsisimme kaiken kulttuurin tuen, sillä ei ole merkittävää vaikutusta muuhun talouteen. Kulttuuri tuo hyvinvointia ja kulttuuripalvelut työllistävät ihmisiä. Kulttuuri on erityisesti isommissa kunnissa myös vetovoimatekijä ja tuo välillisiä tuloja esimerkiksi tapahtumien kautta.

Kirjastot ovat tärkeimpiä julkisia palveluita, joita meillä on. Ne mm. lisäävät sivistystä, toimivat matalan kynnyksen tapaamispaikkoina, edistävät kansalaisdemokratiaa, auttavat lapsia ja nuoria viettämään aikaansa järkevämmin. Olen suuri kirjastopalveluiden fani.

Espoossa on hyvin maltillinen kuntavero, jonka varovainen nosto toisi paljon lisävarallisuutta esimerkiksi kasvun ja oppimisen toimialalle kohdennettavaksi. Pieni 0,1 prosenttiyksikön veronkorotus tarkoittaisi keskituloiselle noin 38 euron vuosittaista korotusta, mutta toisi kaupungin kassaan paljon lisää.

Hyvä idea, jota Espoossa jo jonkin verran toteutetaan. Tuulivoima asettaa tällä alueella omat haasteensa suojavyöhykkeiden vuoksi. Vyöhykkeet liittyvät esimerkiksi erilaisten tutkien ja lentokenttäalueen läheisyyteen.

Sosioekonomisen aseman perusteella tapahtuvan eriytymisen ehkäisy on ehdottoman tärkeää kunnan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Alueellinen epätasa-arvoisuus vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen.

Työperäisen maahanmuuton edistäminen on Espoossa olennaisen tärkeää, mikäli haluamme edelleen profiloitua innovaatiokyvykkäänä ja eteenpäin katsovana kaupunkina.

Asuntoja voidaan kyllä rakentaa riittävästi tiivistämällä nykyistä asuntokantaa kestävästi ja ohjaamalla kasvu jo rakennetuille alueille. Näin varmistetaan myös tehokas palvelutuotanto ja hyvät lähipalvelut kaikille.

Pientalorakentamisen ylenmääräinen painottaminen johtaa siihen, ettemme saa uusille asuinalueille palveluita tarpeeksi nopeasti. Lopulta nämä alueet lakkaavat kiinnostamasta. Espoossa ei ole vielä olemassa "korkeaa ja tiivistä" rakentamista siinä mittakaavassa, että se olisi edes merkille pantavaa.

On hyvä, että on jonkin verran maksutonta pysäköintitilaa olemassa. En kuitenkaan näe syytä, miksi kaiken pysäköinnin pitäisi olla maksutonta.

Ei välttämättä karsittu liikaa, mutta muutokset on tehty laiskasti. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että metron varrelle pääsemisestä on tehty turhan monimutkaista.

Espoo ei ole erityisen velkainen kaupunki. Espoossa on tehty viime vuosina suuria investointeja, kuten kasvavan kaupungin kuuluukin. Menojen karsiminen ei ole mielestäni välttämätöntä, tehokkaampi resurssien suuntaaminen olisi toimivampaa.

Varhaiskasvatuksen laittaminen yksityisten palveluntarjoajien varaan voi johtaa ongelmiin, sillä yksityisten palveluntarjoajien kohdalla kyse on puhtaasta liiketoiminnasta. Myös valvonnassa voi olla alueellisia puutteita, kuten on huomattu Helsingin puolella. Yksityiset palveluntarjoajat voivat toimia julkisten palveluiden tukena, mutta määrää tulee rajoittaa lasten edun toteutumisen varmistamiseksi.

Julkisten palveluiden ja sosiaalietuuksien leikkaaminen on lyhytnäköistä. Kuntalaisten hyvinvoinnista nipistäminen tulee aiheuttamaan ongelmia pitkällä aikavälillä. Mikäli veronkorotuksiin päädytään, on se järkevämpää tehdä hallitusti ja suunnitellusti kuin ensin leikkaamalla ja sitten kuitenkin pakkokorotuksin myöhemmin.

Suuret tuloerot eivät korreloi millään tavoin ihmisten lahjakkuuden ja / tai ahkeruuden kanssa.

Valtion taholta tuleva sääntely on tiettyyn rajaan saakka hyvä asia, mutta toimiva markkinatalous on kuitenkin tässä talousjärjestelmässä tärkeä rahoitusmekanismi eikä siihen pidä puuttua liikaa.

Suomi on saanut Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta useita huomautuksia sosiaaliturvan riittämättömästä tasosta, joten tämä väite on virheellinen myös kansainvälisessä kontekstissa tarkasteltuna. Heikommassa asemassa olevien ihmisten olojen kurjistaminen on ideologinen valinta, eivätkä sosiaaliturvan leikkaukset paranna kansantaloutta saati ihmisten motivaatiota osallistua yhteiskuntaan.

Valtion ja kunnan on hyvä omistaa sellaisia toimintoja, jotka ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä. Näitä ovat esimerkiksi vesihuolto, energiantuotanto ja liikenneinfra tarkoituksenmukaisissa rajoissa.

Monimuotoisuus ja monikulttuurisuus parantavat innovaatiokyvykkyyttämme. Kulttuurien välinen ymmärrys parantaa yhteistyötä yrityskentällä. Emme voi poteroitua omiin siiloihimme, jos haluamme parantaa maailmantaloudellista asemaamme.

Demokraattisessa yhteiskunnassa päätöksenteon pitää perustua tutkittuun tietoon. Kristilliset arvot saavat olla yksilölle tärkeitä, mutta yhteisen päätöksenteon pitää lähteä yhdenvertaisuudesta.

Meillä on kaikilla yhdenvertainen itsemäärittelyoikeus ja oikeus päättää omasta kehostamme. Sukupuolen moninaisuus on tunnustettu tosiasia ja nykyaikaisessa yhteiskunnassa se pitää todeta myös julkisen päätöksenteon tasolla.

Ihmisten yhdenvertaisuus ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen ovat tärkeimmät arvot, jotka lapsen tulee oppia. Lapsille ja nuorille pitää antaa väyliä osallistua päätöksentekoon ikätasoisesti. Argumentointitaidot ja kohtelias kyseenalaistaminen ovat olennaisia keinoja tässä. Emme halua rakentaa autoritääristä yhteiskuntaa diktaattorimaista johtamista varten, vaan edistää demokraattisen päätöksenteon kehittymistä.

Ehdottomasti. Suomi on tunnettu ennen esimerkillisenä maana sekä ilmastotoimien että yhdenvertaisuuden edistämisen suhteen - nyt tämä maakuva on alkanut rapistua. Ilmastonmuutoksen torjunta tarvitsee meitä kaikkia, Suomi voisi olla siinä hyvä edelläkävijä ja palata arvostettujen suunnannäyttäjien joukkoon.

Oma näkemykseni suomalaisuudesta on varmaan laajempi kuin mitä tämä vaalikone hakee - siksi häilyvä mielipide. Suomi ei pärjää maiden välisessä vertailussa eristäytymällä vaan voimakkaalla yhteistyöllä. Siksi Suomen ja suomalaisten etu itseasiassa onkin kansainvälistyä.

Ovatko ne keskenään ristiriidassa? Ekologisesti kestävä kasvu on mahdollista, mutta vaatii sitä että ihmiset ymmärtävät mitä talouskasvu on ja millaiset talousjärjestelmät tulevat menestymään jatkossa. Kapitalistinen talousjärjestelmä on pian tulossa aikansa loppuun ja meidän on muutenkin kehitettävä uusia toimintamalleja. Ympäristön etu on niissä olennaista.

En kannata autoritäärisiä järjestelmiä tai diktatuuria vaan toimivaa demokratiaa. Haluan, että päätöksenteko perustuu lain asettamiin rajoihin ja läpinäkyviin prosesseihin. Yhdenvertainen kohtelu kaikille on menestyvän valtion perusperiaate.

Eri alueilla Suomessa on erilaisia vahvuuksia, on koko yhteiskunnan etu että näitä alueellisia vahvuuksia korostetaan ja ihmisillä on vapaus päättää asuinpaikkansa niiden mukaan.

Suomessa tarvitaan sekä hyviä kaupunkeja että hyvää maaseutua, emme pärjää ilman toisiamme. Kaupungistumisen hyviä puolia ovat mm. energiatehokkuus, palveluiden saavutettavuus ja osaamisen keskittyminen.