Oskari Iivarinen

Vantaalla ja Keravalla tämä toteutuu nyt ja jatkossakin. Muualla Suomessa ei välttämättä ole realismia tulevaisuudessa.

Vantaalla ja Keravalla pääsee jo nyt suurin osa hoitoon alle kahdessa viikossa. Pitäisin siitä kiinni jatkossakin, vaikka hoitotakuuta muutettiinkin takaisin kolmeen kuukauteen.

Rahoitus tulee valtiolta, joten tietenkin valtiolla täytyy olla sananvaltaa asiassa. Mutta jos nyt vastaan Vantaan ja Keravan osalta, niin meillä täytyy säilyä Peijaksen päivystys jatkossakin.

Minulla ei ole mitään ideologista estettä tälle.

Jos yksityisten avulla saadaan purettua julkisen puolen hoitojonoja, sehän on vain positiivinen asia. Toki täytyy pitää huoli siitä, etteivät yksityiset palveluntuottajat pääse "vuolemaan kultaa" julkisilla varoilla - laskutuksen täytyy olla kohtuullista.

En haluaisi asettaa mitään keinotekoista ikärajausta, mutta jos on pakko, niin vastaan kyllä. Mitä aiemmin mielenterveysongelmiin puututaan, sen parempi, myös kansantalouden näkökulmasta.

Jos väestöpohja ei ole riittävä ja esim. tilat ovat huonossa kunnossa, yhdistäminen lienee paras vaihtoehto. Aina on toki huolehdittava, että palvelun piiriin pääsee kohtuullisella vaivalla. Lähipalveluilla on silti paikkansa.

Lasten hammasongelmat näkyvät pitkälle aikuisuuteen asti. Niihin on puututtava ajoissa.

Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu. Jos tuolla ehkäistään turhia abortteja, niin kai se on hintansa väärti.

Eivät kaikki edes halua pois kotoaan. Tilanteet ovat yksilöllisiä. Tietenkin, jos ihminen ei oikeasti pärjää kotona, pitäisi laitospaikan järjestyä.

Minusta ei kannattaisi takertua mekaanisiin mitoituksiin. Tietenkin henkilökuntaa täytyy olla riittävästi, mutta tulevaisuudessa automaatio ja tekoäly vapauttavat hoitajien aikaa enemmän esim. kirjaamisesta hoivaan. Tällöin innovatiivinen hoivakoti pärjää pienemmällä mitoituksella hoivan laadun kuitenkaan kärsimättä.

Kokeillaan nyt ensin ja katsotaan millaiset ovat kokemukset. Yksinkertaisissa vaivoissa tämä voi ollakin hyvä ajatus. Iäkkäillä on kuitenkin usein perussairauksia, joiden asianmukainen hoito vaatii pitkiä hoitosuhteita tutun lääkärin kanssa.

Minusta on itsestään selvää, että ihmisellä pitäisi olla oikeus ulkoilla. Hoitajien kiire ei saisi olla sille esteenä. Mutta lakiin asti kirjaaminen kuulostaa aika vahvalta muotoilulta. Selvittäisiinkö kevyemmällä sääntelyllä?

Työvoimaa eläköityy kovaa vauhtia ja syntyvyys sakkaa. Tarvitsemme paikoitellen akuutisti työvoimaa. Kuitenkaan kielitaito- ja pätevyysvaatimuksista ei saa tinkiä. Tämä on myös potilasturvallisuuskysymys.

Kyllä. Tosin ei kielitaidon tarvitse täydellinen olla. Pääasia on, että potilas ja lääkäri/hoitaja ymmärtävät kaikissa tilanteissa toisiaan.

Meillä on lääkäripulaa julkisessa perusterveydenhuollossa. Suomessa lääkärit koulutetaan kuitenkin veronmaksajien rahalla, joten jonkinlainen työskentelyvelvoite julkisella sektorilla tuskin olisi kohtuuton. Olisiko se nyt sitten vuosi tai kaksi, siihen en osaa ottaa kantaa. Toki on henkilöitä, jotka ovat itse maksaneet koulutuksensa ulkomailla, he ovat asia erikseen.

Kermankuorinta julkisen terveydenhuollon kriisissä on vähintäänkin epäeettistä. Työolosuhteet ja palkkaus pitää kuitenkin laittaa kuntoon hyvinvointialueilla, jotta lääkärit eivät sieltä halua karata.

Pelastustoimen resursointi täytyy olla kunnossa, riippumatta siitä mikä taho siitä vastaa. Valtiollistaminen ei välttämättä takaa rahoituksen tasoa.

Pääasiallisesti pätevyyksien tulisi olla kunnossa. Tietenkin hyvinvointialueille pitäisi sallia tarvittaessa joustoja, jos vakansseja ei muuten saada täytettyä.

Jos verotusoikeus annetaan, ei ole enää kannustimia kehittää toimintaa tehokkaammaksi. Toisaalta alueiden rahoituksellinen autonomia kasvaisi. Suomessa kokonaisveroaste on sen verran korkea - emme tarvitse uutta veronkorotusautomaattia.

Mikäli mitään muuta ei ole tehtävissä. Julkinen terveydenhuolto ja erityisesti erikoissairaanhoito täytyy saada pidettyä huipputasoisena. Toiminnassa riittää kyllä edelleenkin paikoin sujuvoitettavaa ja trimmattavaa, esim. hallinnon puolella.

Potilasvalinnan täytyy olla tarkempaa, mutta kokonaisuutena sanoisin, että jos sairastavuus vähenee lihavuuden hoidon myötä, hoidon tuomat kokonaissäästöt sote-menoista voivat olla merkittävämmät kuin itse lääkkeiden kustannukset.

Kyllä. Mutta linjaukset täytyy kirjata sitovasti jonnekin, jotta hoidon lopputulos ei riipu yksittäisten lääkärien tulkinnoista.

Päällekkäisyyksiä on edelleen paljon. Lisäksi tekoälyn potentiaali on valtava.

Sanoisin, että ainakin kolmella eri jakkaralla istuminen pitäisi kieltää.

On hyvinvointialueen etu, että se saa päteviä johtajia. Työmarkkinoilla toimii kysynnän ja tarjonnan laki. Onhan tuo palkka hulppea, mutta niin on vastuukin. Ja jos palkkoja päädyttäisiin laskemaan, niin pitäisi tehdä kaikilla hyvinvointialueilla, sillä nekin kilpailevat keskenään hyvistä johtajista.

Viisi olisi riittänyt, vrt. yliopistosairaaloiden ns. erva-alueet. Maakunnissa väestöpohja ei tunnu riittävän nytkään.

Meillä on noin 300 000 asukasta hyvinvointialueella. Vahvasti epäilen, riittäisikö kolme terveysasemaa palvelemaan koko väestöämme. Ja jos tällaiseen yhdistämiseen päädyttäisiin, uusista yksiköistä tulisi kooltaan massiivisia. En usko, että tällaiseen ratkaisuun tarvitsee mennä edes keskipitkällä aikavälillä.

Tätä voisi pilotoida ja katsoa, millaiset ovat tulokset. Lähtökohtaisesti suhtautumiseni on varovaisen negatiivinen. Jos käyttöhuoneita tulisi, niiden ympäristö pitäisi turvata, jotta lieveilmiöt eivät pääse leviämään naapurustoon.

Veikkaan, että tällaiseen ratkaisuun tullaan joidenkin vuosikymmenien aikajänteellä menemään. Tai jos ei koko Uudenmaan laajuiseen ratkaisuun, niin ainakin sellaiseen, että pääkaupunkiseutu toimisi omana kokonaisuutenaan.