Kari Jakobsson

Palvelupisteiden osalta kuntarajat on tarpeen unohtaa, sehän on yksi alueellisen toiminnan perusajatuksista. Kunnat ovat hyvin erilaisia ja eri kokoisia. Palvelupisteen pitäisi olla jokaiselle saavutettavissa eikä paras paikka silloin välttämättä ole vaikkapa jokaisen kunnan keskus.

Hoitoon on syytä päästä nopeammin kuin nyt määrätyssä kolmessa kuukaudessa, mutta ei välttämättä juuri kahdessa viikossa. Kolme kuukautta on joka tapauksessa liian pitkä aika ja moni kiireettömäksi arvioitu ongelma saattaa muuttua pahemmaksi hoitoa odotellessa.

Salon ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon päivystyksen lopettaminen on virhe. Se kuormittaa ja aiheuttaa ruuhkia Turkuun, koska monia kiireettömämpiäkään leikkauksia ei voi enää suorittaa Salossa ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon päivystyksen lopettamisen myötä.

Palvelusetelit ovat ihan kelvollinen tapa ratkaista asioita silloin kun ne toimivat. Aivan ongelmatonta niiden käyttö ei ole käyttäjälle tai myöntäjälle. Esimerkiksi suun terveydenhuollossa palvelusetelit toimivat hyvin silloin kun käyttäjälle riittää pelkkä tarkastus tai hän haluaa jatkaa hoitosuhdetta omalla kustannuksella yksityisellä puolella. Jos hoitosuhdetta jatketaan tarkastuksen jälkeen kunnallisella puolella, saattaa palvelusetelikäynnistä tulla jopa tarpeetonta työtä ja kustannuksia.

Yksityisillä hoiva- ja terveyspalveluilla on paikkansa kuntien tarjoamien palveluiden täydentäjinä kunhan kontrolli on julkisella taholla. Pääasiassa terveyspalvelut pitäisi kuitenkin toteuttaa julkisella puolella eikä siirtää hyvinvointialueiden kipeästi kaipaamia rahoja suuryritysten voittoihin. Viimeisin Kela-korvausten kasvattaminen ei ole ratkaissut ongelmia vaan ainoastaan maksanut veronmaksajille enemmän.

Mielenterveyspalveluissa on poistettavana paljon kynnyksiä ja erityisesti nuorten osalta. Pitkät odotteluajat tai palveluiden hankala löytäminen voivat olla nuorten kohdalla erityisen dramaattisia. Ennaltaehkäisevä nuorten mielenterveystyö on investointi tulevaan ja vähentää yhteiskunnan kustannuksia myöhemmin. Nuorten palvelut pitää muutenkin suunnitella erikseen. Esimerkiksi puhelimeen tarttuminen voi olla nuorelle hankalampaa kun taas anonyymi chat-palvelu voi tarjota tärkeän ensiavun kriisitilanteessa.

Neuvolapalveluita on hyvä tarjota matalan kynnyksen lähipalveluina. Joskus niitäkin on voi olla silti tarpeen keskittää.

Suun terveyden omahoidon tavat opitaan lapsena. Hammashoidon opetusta voisi tehdä kiertävänä kouluissa kuten aiemmin on tehty. Se olisi tehokasta ennaltaehkäisevyyttä yksittäisten hoitotapaamisten sijaan. Tehokkuutta koulutarkastuksiin voidaan saada myös liikkuvilla hoitoyksiköillä. Siten tarkastukset eivät jäisi niin helposti väliin. Tarkastuksia tehdään kyllä riittävästi. Tiettyinä kouluvuosina tehdään tarkastus koko ikäluokalle ja välissä tehdään tarpeen mukaan myös niille, jolle se on todettu olevan tarpeen useammin. Lasten hampaiden tarkastuksista pidetään kyllä huolta riippumatta muusta hoitojonosta.

Maksuton ehkäisy on tutkitusti tehokas tapa vähentää abortteja, vähentää terveysriskejä sekä vahvistaa nuorten seksuaalioikeuksia. Siitä luopuminen on lyhytnäköinen tapa säästää, koska kustannukset tulevat maksettavaksi myöhemmin.

En välttämättä sanoisi vastuunpakoiluksi sitä jos toiminnan rahoitus ei ole riittävää ja iäkkäiden määrä kasvaa. Lisäksi pätevää henkilökuntaa ei ole riittävästi ja ulkomailta rekrytointia on vastustettu.

Tavoite on hyvä, mutta se ei taida olla ihan realistinen, koska pätevää työvoimaa on vaikea saada.

Olen perusteltujen kokeilujen kannattaja, mutta tämä ei ole sellainen. Asiantuntijoita ei kokeilua aloitettaessa kuunneltu, kokeilun rahoitus on todennäköisesti riittämätön ja rahoitus hankittiin valtion omaisuutta myymällä. Kokeilu koski muutamaa kertaa yhtä ihmistä kohden vuodessa. Sairastelu ei katso kalenterivuotta eikä sitä onko tänä vuonna vielä käytettävissä kokeiluun kuuluvia käyntikertoja. Terveet eivät tarvitse useita lääkärikäyntejä vuodessa ja sairaammat tarvitsevat lääkäripalveluita säännöllisesti.

Jälleen kerran: tavoite on hyvä, mutta en tiedä kuinka realistinen se on saatavilla olevien hoitajien avulla.

Juuri tällä hetkellä tärkeintä olisi saada riittävää pysyvyyttä ja resurssit nykyisen henkilökunnan pitämiseksi. Jos työvoimapulaa on, ulkomailta toivottavasti on mahdollisuus saada työvoimaa. Se edellyttää Suomeen tulon helpottamista.

Riittävä suomen tai ruotsin kielen taito on tarpeen. Kielikysymys on vaikea sillä kaikki potilaatkaan ei puhu hyvin suomea tai ruotsia, joten muustakin kielitaidosta on hyötyä. Myös kommunikoinnin työyhteisössä pitää toimia.

En usko, että tällainen velvoite ratkaisisi mitään. Pakon sijaan työn houkuttelevuutta voidaan parantaa myös työn joustavuutta kehittämällä siten, että lääkärit viihtyvät julkisessa terveydenhuollossa. Myös yksityiset työnantajat kehittävät työssä viihtymistä ja parantavat samalla myös työn tuottavuutta.

Hintakatolla voidaan saada kustannuksia kuriin, mutta se saattaa myös johtaa tilanteeseen, jossa tarvittavaa työntekijää ei kattohinnalla löydy. Se on suurempi ongelma kun palvelut pitää kuitenkin järjestää. Jotain kokonaisuudessa on pielessä jos hintakattoa tarvitsee miettiä ja siksi oikea ratkaisu ei välttämättä ole nimenomaan hintakatto.

Pelastustoimen palvelut järjestäytyivät alueelliseksi toiminnaksi jo 20 vuotta sitten ja sen sopii jatkaa alueellisena myös jatkossa. Lisäksi pelastustoimi on suorassa yhteydessä muuhun toimintaan esimerkiksi ensihoidon osalta. Rahoituksen osalta valtio toki voi rahoittaa toiminnan eri logiikalla kuin sosiaali- ja terveyspalveluita, koska poliittista harkintaa pelastustoimessa on vähemmän.

Sopimuspalokuntien rooli on korvaamaton pelastustoimen palveluissa harvaan asutuilla alueilla. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt ja pelastustoimen tehtävämäärät ovat kasvussa, mikä korostaa kattavan palokuntaverkoston merkitystä. On vaikea vaatia tässä tilanteessa kaikilta pelastusalan tutkintoa. Pelastajien koulutuspaikkojen määrää on kuitenkin hyvä lisätä ja houkutella alalle myös enemmän muita kuin miehiä.

En ole varma mikä on paras malli, mutta nykyinen on ainakin osoittautunut hankalaksi. Valtio säätää talouden tahdin hyvin epäloogisesti siten, että toinen ministeriö määrää taloudesta ja toinen velvollisuuksista. Hyvinvointialueille ei jää juuri mahdollisuuksia oman talouden hallintaan. Verotusoikeus voisi tuoda loogisen ratkaisun.

Terveydenhuollon turvaaminen on tärkeää ja tällä hetkellä ennaltaehkäiseviä palveluita on liian vähän. On riskinä, että nykyiset säästöt johtavat suurempiin kustannuksiin myöhemmin.

Tästä en ole nähnyt vielä selkeitä laskelmia, joten tarkkaa kantaa en voi ottaa. Lihavuus aiheuttaa sen verran terveysongelmia, että todennäköisesti lihavuuslääkkeiden maksaminen julkisista veroista voi säästää myöhemmin maksettavaksi tulevia kustannuksia ja olisi siten kannattavaa.

Priorisointia joudutaan aina tekemään ja luottaisin tässä asiantuntijoihin. Ratkaisujen pitäisi olla joka tapauksessa objektiivisia ja avoimia perustuen mahdollisimman paljon tutkittuun tietoon eikä säästösummiin.

Tähän olisi varmasti helppo populistisesti vastata, että johtajien määrää pitäisi karsia. Näin ei voi kuitenkaan sanoa tuntematta työnkuvaa. Johtajien määrää on jo vähennetty muutosten edetessä eikä esimerkiksi kuntakohtaisia (yli 300) johtajia enää ole kuten ennen. Alueilla on IS:n selvityksen mukaan hyvin erilainen määrä johtajia mikä todennäköisesti kuvaa enemmän nimikkeitä kuin työtehtäviä. Varhan alueella on selvityksen mukaan noin 50 johtajanimikettä. Joukossa on mm. erityislastenkodin johtaja, perhetukikeskuksen johtaja, työikäisten palvelujen johtaja, vammaispalvelujen johtaja, sosiaalityön johtaja jne. Johtajan rooli voi olla hyvin olleellinen tietyn palvelun tuottamisen järjestämisessä, joten muutosten täytyy lähteä tarpeesta eikä nimikkeiden karsimisesta.

Aluevaltuustossa olisi hyvä olla suora yhteys niin eduskunnan päättäjiin kuin kuntapäättäjiin eli erilaisia rooleja ja yhteyksiä hyvään päätöksentekoon kyllä tarvitaan. Osa kansanedustajista on aktiivisia myös aluevaltuustoissa eli mitään kieltoja en joidenkin edustajien laiskuuden perusteella lähtisi tekemään. Voisi kuitenkin olla hyvä pyrkiä siihen, että päättäjänä ollaan vain kahdella tasolla (kunta/alue/eduskunta).

Harvalla ihmisellä on kykyä toimia pääministerinä, hyvinvointialueen johtajana tai suuren yrityksen johtajana. Jotta tehtävään saadaan riittävän hyvä tekijä, pitää palkkaa myös maksaa sen mukaan. Verotus kyllä hoitaa tuon tason palkoissa suuren osan takaisin yhteiskunnalle. Palkan laskeminen esimerkiksi parilla tonnilla ei myöskään ratkaise mitään alueiden taloushuolia. Vertailu pääministerin palkkaan on sinänsä hedelmätöntä, että hyvinvointialueiden johtajille ei kuulu esimerkiksi virka-asuntoa tai muita pääministerin rooliin kuuluvia etuja.

Kyllä niitä on liikaa ja pitkällä tähtäimellä yhdistäminen saattaa olla järkevää. Nykyisessä tilanteessa hyvinvointialueiden toimittua vasta kaksi vuotta, keskustelu niiden yhdistämisestä on ennenaikaista. Muutostyö kuntamallista aluemalliksi on yhä osittain kesken ja muutostyön uudelleen suuntaamisen saattaa aiheuttaa tässä vaiheessa vain lisää ongelmia.

Salon ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon päivystyksen lopettaminen on virhe. Se kuormittaa ja aiheuttaa ruuhkia Turkuun, koska monia kiireettömämpiäkään leikkauksia ei voi enää suorittaa Salossa ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon päivystyksen lopettamisen myötä. On myös väärin, että tällaista toimintojen järjestelypäätöstä ei tehdä hyvinvointialueella vaan valtion tasolla.

Verkosto on edelleen melko lailla koostettu vanhojen kuntarajojen mukaisesti eikä niinkään alueellisesta näkökulmasta mikä on koko uudistuksen idea. En tarkoita, että toimipisteiden sulkeminen olisi sinänsä itseisarvoista vaan kokonaisvaltainen palveluverkoston tarkastelu.

Käyttöhuone ei kannusta huumeiden käyttöön vaan vähentää käytön hallitsemattomia ongelmia. Hoitoon pääsyä pitää helpottaa ja yhteiskunnan tarjota muutenkin tukea riippuvuuden ja muiden ongelmien ratkaisemiseen.