Petra Aalto

Palvelujen riittävä ja oikea-aikainen saatavuus lisää turvallisuutta ja luottamusta terveyspalveluihin. Peruspalveluissa tulee panostaa ennaltaehkäisyyn ja oikea-aikaisuuteen sekä saavutettavuuteen. Palveluverkon on oltava toimiva koko Pirkanmaan alueella.

Kahden viikon odotus kiireettömään hoitoon pitäisi olla ehdoton tavoite. Toki on tilanteita, joissa asiakas pystyisi odottamaan pidempään, mutta liian usein lievät oireet ja kiireetön hoidon tarve ehtii kahta viikkoa pidemmässä odotusajassa muuttua kiireelliseksi. Esimerkiksi nopeasti etenevän syövän, diabeteksen tai vaikean sydäntaudin toteamisen viivästyminen viikoilla voi olla kohtalokasta. Ja kuitenkin ensioireet näissä sairauksissa voivat olla hyvinkin lieviä, minkä vuoksi potilaat joskus viivyttävät hoitoon hakeutumista muutenkin turhan pitkään.

Sote-palveluita suunniteltaessa tulee ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet ja turvata hoitoon pääsy kaikkialla. Hyvinvointialue tuntee oman tilanteensa parhaiten ja siksi päätös kuuluu sille.

Palveluseteli on hyvä, jos se on toteutettu käyttäjälähtöisesti, eikä sen käytösä aiheudu liikaa hallinnollisia kustannuksia. Palvelusetelin käytöllä ei myöskään saa lisätä ihmisten välistä eriarvoisuutta. Julkinen sektori on kuitenkin vastuussa palvelujen järjestämisestä ja siksi hyvinvointialueiden tulee huolehtia riittävästä omasta palvelutuotannosta.

Mielestäni tämä on monitahoinen asia. Näen hyvänä, että tuetaan yksityisen terveydenhuollon käyttöä sellaisille henkilöille, joilla ei muuten olisi siihen taloudellista mahdolllisuutta. Tai että hoitoon pääsisi nopeammin yksityisen kautta. Riskinä on, että yksityiset palveluntarjoajat nostavat hintojaan samassa suhteessa, kuin näitä tukia nostetaan (aiemminkin näin on käynyt) ja tällöin tuen, jonka pitäisi tukea ihmisiä ja mahdollistaa heille yksityisten palveluiden käyttö, tuetaankin ainoastaan yksityistä terveydenhuoltoa. Tarkoitus ei tulisi olla vahvistaa yksityistä terveydenhuoltoa julkisen kustannuksella.

Suurin osa mielenterveyden häiriöistä puhkeaa nuorella iällä ja alle 23-vuotiaat ovat sen suhteen alttiissa iässä. Ei kuitenkaan ole oikein, että Terapiatakuu rajataan alle 23-vuotiaille, koska se asettaa henkilöt iän mukaan eri arvoiseen asemaan. Mielenterveyspalveluiden saatavuutta kaikenkaikkiaan pitää parantaa. Aihe koskettaa yli puolta suomalaisista ja aiheuttaa syrjäytymistä, päihdeongelmia sekä aivan liian usein johtaa ennen aikaiseen kuolemaan.

Neuvolat ovat tärkeä osa ennaltaehkäiseviä peruspalevluita sekä lasten kasvun ja kehityksen seurantaa. Neuvolapalvelut tulisi jatkossakin järjestää lähipalveluina,

Lasten suunterveydenhoidossa tärkeintä on ennaltaehkäisy. Säännölliset hammastarkastukset ennaltaehkäisevät lasten hammasogelmien kehittymistä suuremminksi. Hammashoidon jonotusaikojen tulisi kuitenkin pysyä kohtuullisina.

Maksuttomalla ehkäisyllä tavoitellaan nuorten tasa-arvon lisäämistä. Erityisesti vakituisissa heterosuhteissa ehkäisystä huolehtiminen ja kustannukset jäävät usein naisen vastuulle. Lisäksi ehkäisy voi monelle nuorelle olla taloudellinen kysymys, eli maksuttomalla ehkäisyllä turvataan nuorten arkea monella tavalla. Ennen kaikkea tavoitteena on maksuttoman ehkäisyn avulla vähentää nuorten ei-toivottuja raskauksia, raskauden keskeytyksiä ja seksitauteja. Kannatan maksutonta ehkäistyä Pirkanmaan hyvinvointialueella kaikille alle 25-vuotiaille.

Ikäihmiset ovat entistä huonokuntoisempia siirtyessään ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Pitäisi pystyä panostamaan ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen tukeen, mikä vähentäisi raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta. Mutta tiiviimmän tuen asumispalveluihin tulee päästä silloin, kun siihen on tarvetta. Hyvinvointialueet on tässä ajettu hallituspolitiikalla melko mahdottomaan tilanteeseen, jossa säästöjä joudutaan tekemään ihmisten terveyden kustannuksella.

Riittävällä hoitajamitoituksella varmistetaan asiakas- ja potilasturvallisuus sekä vähennetään hoitajien fyysistä ja eettistä kuormitusta. Riittävällä hoitajamitoituksella huolehditaan siitä, että hoitajien määrä vuorossa olisi sellainen, että sillä pystytään tarjoamaan laadukasta hoivaa, työ olisi tekijälle kohtuullista ja myös hoidettavalle inhimillistä.

Julkisen puolen hoitojonojen lyhentämiseen ei ole ratkaisuna se, että vahvistetaan yksityisiä toimijoita siirtämällä rahaa sinne pysyvästi. Päinvastoin: hyvinvointialueen lakisääteiset palvelut on turvattava julkisena palveluna, jota yksityinen palvelutuotanto ja järjestöt täydentävät. Sekä julkisissa että yksityisissä palveluissa on varmistettava laatu, yhdenvertaisuus ja kustannusvaikuttavuus.

Kaikilla ikääntyneillä tulisi olla mahdollisuus ulkoiluun, koska se tutkitusti ylläpitää hyvinvointia ja toimintakykyä. Ulkoiluoikeuden kirjaaminen lakiin ei ole ratkaisu itse ongelmaan, vaan yleensä syynä ulkoilun puutteeseen esimerkiksi palveluasumisen yksiköissä on henkilökunnan vähyys.

Työvoiman riittävyydestä huolehdittaessa olisi ensisijaisesti tärkeä puuttua alan epäkohtiin, kuten palkkakehitykseen sekä johtamisen kehittämiseen, jotta ala säilyy houkuttelevana myös kotimaisille ammattilaisille. Tosiasia on kuitenkin se, että väestön ikärakenne vaatii hoitohenkilökuntaa tulevaisuudessa enemmän kuin mitä meidän omasta väestöpohjasta tulee löytymään. Ulkomaisen hoitohenkilökunnan rekrytoinnissa tulisi pyrkiä työlupaprosessien nopeuttamiseen ja rekrytointi tulisi tehdä reilusti ihmisoikeuksia kunnioittaen. Olisi tärkeää myös huolehtia hoitajien riittävästä perehdytyksestä ja kielikoulutuksesta, että hoitajien kielitaito vastaisi työtehtävien edellyttämää kielitaitoa.

Pääsääntöisesti kyllä, mutta tulevaisuudessa saattaa olla myös sellaisia tehtäviä, joissa pärjää kehnommallakin suomen kielen taidolla, jos on muuta kielitaitoa (esimerkiksi jokin terveydenhuollon toimipiste, jossa tarjotaan palveluita pääsääntöisesti muilla kuin suomen tai ruotsin kielellä). Hyvinvointialueen tulisi myös huolehtia yhteistyössä alueen kuntien kanssa siitä, että alueella on tarjolla riittävästi riittävän laadukasta myös ammattisanastoa kehittävää suomen kielen koulutusta.

Lääkärit työskentelevät jo opiskeluaikana paljon julkisella puolella ja myös erikoistumisopinnot suoritetaan terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. En usko, että velvoittamalla saadaan lisää lääkäreitä sitoutettua julkiselle puolelle.

Vuokrahenkilöstön käytön taustalla syynä on työvoimapula, jota ei ratkaista hintakatolla. Keskeisempiä seikkoja on julkisen puolen työolojen, palkkauksen ja kohentaminen. Vuokrahenkilöstön käyttö on ongelmallista myös hoidon laadun, potilasturvallisuuden ja hoidon jatkuvuuden kannalta. Keikkalääkäreiden hinnoittelu on karkaamassa pilviin, mutta jos hintakatto asetetaan, niin on vaarana, ettei syrjäisemmille paikkakunnille löydy lääkäreitä tai hoitajia.

Pelastusalan ongelmat eivät poistu sillä, että se siirrettäisi valtion vastuulle. Ongelmien syynä on liian vähäinen rahoitus, joka johtuu hallituksen ratkaisuista. On varmistettava, että pelastustoimella on käytössään tarvittavat henkilöstö-, koulutus- ja varusteluresurssit, jotta se voi toimia tehokkaasti kaikissa tilanteissa. Hyvinvointialueella on paras ja ajantasaisin tieto alueen kokonaistilanteesta ja erityispiirteistä, joten myös pelastusala pitää säilyttää hyvinvointialueen alla.

Ammattitaitoisista pelastajista on pulaa ja tämä johtuu siitä, että pelastustoimen koulutuksen aloituspaikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän. Tähän tulee vastata lisäämällä koulutuksen rahoitusta. Vapaaehtoistoimijat ovat tärkeä osa pelastusalaa ja esim. sopimuspalokuntien toimintaa tulee tukea. Vapaaehtoisilla ei kuitenkaan voida korvata ammattitaitoisia pelastajia

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei nykyisellään toimi. Hyvinvointialueille tulee antaa verotusoikeus, jonka avulla lisätään alueiden itsehallintoa sekä kannustetaan vastuuseen palvelujen järjestämisessä. Verotusoikeudella ei kuitenkaan tulisi korvata valtionrahoitusta kokonaan, vaan hyvinvointialueiden hyvin erilaisen sosioekonomisen tilanteen vuoksi rahoituksen tulisi koostua verotuloista ja valtionrahoituksesta, jonka tulisi tasata alueiden välisiä eroja. Nykyistä rahoituksenjakomallia tulisi kehittää paremmin sosiaaliset tekijät huomioivaan suuntaan.

Veronkorotukset eivät ole ensisijainen tavoite, mutta ne ovat parempi vaihtoehto kuin leikata lyhytnäköisesti keskeisistä hyvinvointipalveluista tai sosiaaliturvasta. Leikkaukset julkisiin palveluihin heikentäisivät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien tilannetta ja lisäisivät eriarvoisuutta. Lyhytnäköiset leikkaukset johtavat ongelmien kasaantumiseen ja tulevat pitkällä aikavälillä kalliimmaksi.

Oikea-aikaisella lihavuuden hoidolla voidaan estää lihavuuteen liittyvien sairauksien, kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien tai tuki- ja liikuntaelinvaivojen syntyä tai pahenemista. Ja näin ehkäistä näistä sairauksista johtuvien kustannusten nousua. Tapauskohtaisesti voidaan arvioida, milloin lihavuuslääkkeet ovat toimiva hoito lihavuuteen ja silloin niitä tulee voida julkisella korvata. Lihavuuslääkkeet ovat kuitenkin tällä hetkellä erittäin kalliita ja tuleekin panostaa erityisesti lihavuuden juurisyihin sekä ennaltaehkäisyyn.

Potilaita ei tule priorisoida sen mukaan mille heidän paranemisennusteensa näyttää. Se ei ole eettisesti oikein, eikä ennuste koskaan voi tietää todellista taudin kulkua.

Suurin osa hyvinvointialueiden kustannuksista on henkilöstökustannuksia. Pirkanmaalla on käyty monia yt-neuvotteluita, joissa johtoa on jo karsittu huomattavasti. Hallinnon kustannuksia tulee toki edelleen tarkaan arvioida, tarvittaessa karsia ja tehostaa johtamista. Pelkästään tietyllä nimikkeellä olevien henkilöiden työsuhteiden karsiminen ei kuitenkaan ole perusteltua.

Mielestäni luottamustehtävien päällekkäisyyttä tulisi rajata säätämällä, että kansanedustaja voisi olla jäsenenä vain kunnanvaltuustossa tai aluevaltuustossa mutta ei molemmissa. Reilu vallanjako edellyttää, ettei valtaa keskitetä liikaa yksittäisille henkilöille. Poliitikkojen ei tulisi olla mahdollista toimia kaikilla hallinnon tasoilla yhtä aikaa päätöksentekijän asemassa, koska siitä voi seurata eturistiriitoja sekä kohtuuttomia aikataulupaineita.

Hyvinvointialueiden nykyisessä taloudellisessa ahdingossa mitään osa-aluetta ei voi jättää huomiotta, kun etsitään säästöjä. Kokonaisuuden kannalta hyvinvointialueiden johtajien palkat eivät kuitenkaan ole merkittävä menoerä.

Resurssien tehokkaan ohjaamisen vuoksi hyvinvointialueiden määrää tulisi pitkällä aikavälillä vähentää, kuten asiantuntijatkin ovat suosittaneet. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tehdä nopeita muutoksia hyvinvointialueiden määrässä nyt, kun uudet alueet ovat kuitenkin vasta aloittaneet toimintansa. Nyt on tärkeää seurata, arvioida ja havainnoida sekä tehdä tulevaisuuteen tähtäävää kehittämistä hyvinvointialueilla. Tärkeää on myös lisätä ja kehittää hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä.

Sairaalaverkon kehittämisessä tulee huomioida alueelliset erityistarpeet ja hyvinvointialue tietää parhaiten oma alueensa kokonaisuuden. Valkeakosken yöpäivystyksen toiminnan uudelleen käynnistäminen ei pitäisi olla eduskunnan päätettävissä, vaan päätös tulisi tehdä Pirkanmaan hyvinvointialueella, jos se koetaan tarpeelliseksi.

On varmistettava, että kaikkialla Pirkanmaalla on mahdollista saada riittävät peruspalvelut lähipalveluina, mutta on perusteltua, että esimerkiksi erikoissairaanhoito on keskitetty Tampereelle.

Ehdottomasti kyllä. Kun huumeita käytetään kaduilla, leikkipuistoissa, yleisissä vessoissa jne seuraa käytöstä ongelmia niin huumeita käyttäville kuin muillekin ihmisille. Huumeiden käyttövälineitä päätyy tällä hetkellä runsaasti niille kuulumattomiin paikkoihin ja ne aiheuttavat vaaratilanteita mm. leikkipuistoissa leikkiville lapsille. Huumeiden käyttö likaisissa ja turvattomissa tiloissa on puolestaan riski käyttäjälle itselleen. Lisäksi huumeita käyttäville tulisi ehdottomasti tarjota nykyistä paremmat terveysneuvonta- ja ohjauspalvelut, jotka luontevasti voitaisiin toteuttaa käyttöhuoneiden yhteydessä.