Tuomas Koivisto

Meidän on huolehdittava jokaisen satakuntalaisen osalta palveluiden laadusta, saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Kaikkien on saatava palveluita yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisesti, mutta ei pidä jumiutua liikaa ajatukseen perinteisistä kivijalkatoimipisteistä. Jokaisessa kunnassa ei voi olla esimerkiksi täysimittaista sote-keskusta, jos väestöpohja ei ole palvelujen järkevälle järjestämiselle riittävä. Lähipalveluita voidaan tuottaa myös uusin tavoin, esimerkiksi kotiin tarjottavina palveluina, sähköisinä palveluina tai liikkuvina palveluina.

Mielenterveyden haasteet ovat yleistyneet huolestuttavasti entisestään tällä vuosikymmenellä. Lisäpanostukset mielenterveyspalveluihin ovat erittäin tarpeellisia, ja on myös syytä huomata, että monissa verrokkimaissa mielenterveyspalveluihin kohdistuu suurempi osuus terveydenhuollon kustannuksista kuin Suomessa. Satakunnassa meidän tulee parantaa mielenterveyspalveluiden saavutettavuutta matalan kynnyksen digitaalisten mielenterveysklinikoiden käyttöönotolla. On tärkeää, että apua on tarjolla myös ilman ajanvarausta tai diagnoosia.

Pelastustoimen osuus koko hyvinvointialueen taloudessa on pieni, mutta palvelutason merkitys suuri. Toki tehostamistoimia pitää voida pohtia kaikilla sektoreilla, mutta pelastustoimen toimintaedellytyksistä ei voi tinkiä siten, että sen paremmin pelastajien kuin pelastettavienkaan turvallisuus vaarantuu.

Perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita pitää ehdottomasti vahvistaa. Kiireettömään hoitoon pitää päästä alle kahdessa viikossa. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä erikoissairaanhoitoa kurjistamalla, eikä sairaaloiden henkilöstorakenne käsittääkseni ole sellainen, että suorat siirrot olisivat järkeviä. Erikoistason konsultaatioita perustasolle sen sijaan kannattaa varmasti lisätä. Kun perustason palvelut saadaan kuntoon, erikoissairaanhoidon kustannuksetkin alkavat laskea.

Oman toiminnan ja ostopalveluiden suhdetta tulee tarkastella Satakunnassa huolellisesti niin lastensuojelussa kuin muillakin toiminnan osa-alueilla. Tärkeintä on kuitenkin ehdottomasti se, että sijoitetulle lapselle löytyy nimenomaan hänen tarpeitaan parhaiten tukeva ratkaisu

Pelkkä kustannusten hallinta ei voi olla perusteena. Jokainen ansaitsee inhimillisen ja turvallisen vanhuuden ja palvelut, jotka sen takaavat. Jos vanhuksen kunto on sellainen, että hän tarvitsee ympärivuorokautista palveluasumista, hänen on sitä myös saatava ja lakisääteisessä ajassa. Kaikkien vanhusten tilanne on arvioitava yksilöllisesti. Kotihoidon parantaminen ja yhteisöllisen asumisen kehittäminen on kuitenkin ilman muuta Satakunnassa tärkeää. Palvelujen pitää monipuolistua, jotta ihmiset saavat oikeanlaista hoivaa.

Hoitoalan työvoimapula on vakava ongelma, ja sen korjaamiseksi tarvitaan monipuolisia toimia, myös osaavan henkilöstön houkuttelua ulkomailta. Hyvinvointialueiden on ensiarvoisen tärkeää huolehtia ulkomailta tulevien hoitajien laadukkaasta kielikoulutuksesta ja perehdytyksestä. Selvää on, että työperäisellä maahanmuutolla ei voi millään tavalla keinotella, vaan ulkomailta tuleviin on sovellettava aivan samaa lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kuin muihinkin työntekijöihin.

Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta pari vuotta. Niille pitäisi antaa rauha vakiinnuttaa ja kehittää toimintaansa pitkäjänteistä hyvinvointipolitiikkaa tukevalla tavalla. Kustannustehokkuutta tulee parantaa ja tehdä kaikki järkevät säästötoimet, mutta alijäämän kattamisvelvoitteen määräaikaa tulisi pidentää, jotta ei vaaranneta palveluiden saatavuutta.

Lakisääteiset palvelut pitää pystyä tuottamaan alueen asukkaiden tarpeita vastaavalla tavalla, ja valtion on taattava siihen riittävä rahoitus. Kustannustehokkuutta tulee parantaa ja tehdä kaikki järkevät säästötoimet, mutta alijäämän kattamisvelvoitteen määräaikaa tulisi pidentää, jotta ei vaaranneta palveluiden saatavuutta ja pitkäjänteisen hyvinvointipolitiikan rakentamista.

Hyvinvointialueiden verotusoikeudessa on hyviä argumentteja puolesta ja vastaan, mutta en pidä tätä ratkaisua tällä hetkellä ajankohtaisena. Nyt pitäisi keskittyä siihen, miten saadaan hyvinvointialueiden taloudellista tilannetta nopeasti parannettua. Tämä vaatisi valtiolta edellisten vuosien alijäämän kattamisvelvoitteen määräajan pidentämistä. Tätä on suositellut myös poliittisesti riippumaton talouspolitiikan arviointineuvosto. Hyvinvointialueiden tulee tietenkin tehdä itse kaikki järkevät kehittämis- ja säästötoimet tilanteensa parantamiseksi, mutta palveluita ei pidä vaarantaa kohtuuttomin leikkauksin.

Kuumasairaalahankkeen edistäminen on koko maakunnan kannalta tärkeää. Tarvitsemme nykyaikaisen ja ennen kaikkea tulevaisuuden tarpeisiin päivitetyn laajan päivystyksen keskussairaalan.

Rauman sote-keskuksen tulevaisuuden tarpeet on huolellisesti kartoitettu, ja siellä tarvitaan kohtuullisen laajoja palveluita. Nykyiset rakennukset ovat hyvin heikossa kunnossa. Valmistuessaan Rauman sote-keskus tuo nykytilanteeseen verrattuna hyvinvointialueelle säästöjä vuokrakustannuksissa.

Meidän on huolehdittava jokaisen satakuntalaisen osalta palveluiden laadusta, saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Kaikkien on saatava palveluita yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisesti, mutta ei pidä jumiutua liikaa ajatukseen perinteisistä kivijalkatoimipisteistä eikä kuntarajoista. Jokaisessa kunnassa ei voi olla esimerkiksi täysimittaista sote-keskusta, jos väestöpohja ei ole palvelujen järkevälle järjestämiselle riittävä. Lähipalveluita voidaan tuottaa myös uusin tavoin, esimerkiksi kotiin tarjottavina palveluina, sähköisinä palveluina tai liikkuvina palveluina.

Ryhmärahalla valtuustoryhmät edistävät esimerkiksi alueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Suurin osa satakuntalaisista poliittisista ryhmistä on käyttänyt rahaa myös aluevaltuutettuja avustavan työntekijän kuluihin. Näiden työntekijöiden työpanos on hyvin tarpeellinen, koska luottamustoimia hoidetaan oman työn ohessa ja jokaisella on vuorokaudessa vain 24 tuntia.

Ympärivuorokautisen asumisen paikkoja voi vähentää vain siinä määrin kuin todellinen hoivan tarve vähenee. Jos vanhuksen kunto on sellainen, että hän tarvitsee ympärivuorokautista palveluasumista, hänen on sitä myös saatava ja lakisääteisessä ajassa. Kaikkien vanhusten tilanne on arvioitava yksilöllisesti. Kotihoidon parantaminen ja yhteisöllisen asumisen kehittäminen on kuitenkin ilman muuta Satakunnassa tärkeää. Palvelujen pitää monipuolistua, jotta ihmiset saavat oikeanlaista hoivaa.

Laadukkaiden palveluiden säilyttäminen ja kehittäminen vaatii kestävää taloutta, ja kestävä talous puolestaan vaatii työllisyysasteen nostamista. On panostettava yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja uusien yritysten houkutteluun ja saatava sitä kautta lisää työpaikkoja ja verotuloja. Jos kuitenkin tulee eteen tilanne, jossa pitää valita keskeisten julkisten palvelujen heikentämisen ja veronkorotuksen välillä, valitsen korkeammat verot.

Riippuu siitä, mitä tarkoittaa "suuret". Vaativasta työstä ja suuresta vastuusta pitää maksaa hyvin, mutta jos esimerkiksi toimitusjohtaja tienaa monikymmenkertaisesti sen mitä hänen duunarialaisensa saa, se johtaa helposti siihen, että taloudellisen eliitin ja tavallisen työntekijän maailmat erkaantuvat liian rajusti toisistaan. Suurten tuloerojen kritisoinnissa ei mielestäni ole kyse kateudesta, vaan siitä, että meillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on kohtuullista.

Markkinatalous on parhaimmillaan erinomainen väline tuottamaan vaurautta ja hyvinvointia, mutta se ei voi olla pidäkkeetöntä, vaan tarvitsee sääntöjä ja rajoituksia, jotta pystymme säilyttämään yhteiskunnan eheyden. Pitää toisaalta olla myös valmis purkamaan vääränlaista puuttumista markkinoiden toimintaan, esimerkiksi purkamaan niitä yritystukia, jotka on todettu tehottomiksi tai jopa haitallisiksi.

Esimerkiksi Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut jo useampaan kertaan, että perusturvan taso Suomessa on edelleen liian alhainen ja tilanne rikkoo kansainvälisiä sopimuksia. Tavoitteena toki on oltava, että mahdollisimman moni elää työllään. Tarvitsemme ehdottomasti työllisyysasteen nousua. Sen toteutumiseksi on sekä valtion että kuntien tasolla tehtävä panostuksia koulutukseen, varhaiseen tukeen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. TE-uudistuksen toimeenpanon onnistuminen on myös avainasemassa. Vähän pidemmällä aikavälillä koko sosiaaliturvajärjestelmä on saatava uudistettua inhimillisellä ja kannustavalla tavalla.

Kuntien ja valtion on pystyttävä huolehtimaan velvoitteistaan kaikenlaisissa tilanteissa. Siksi monien yhtiöiden omistamisella on strategisia ja huoltovarmuuteen liittyviä merkityksiä.

Suomen pitää olla avoin yhteiskunta, jossa kunnioitetaan ja ymmärretään erilaisuutta ja nähdään moninaisuus vahvuutena. Väestömme ikärakenne on sellainen, että meidän on entistäkin enemmän ponnisteltava ollaksemme vetovoimainen maa niille, jotka harkitsevat tulevansa tänne työskentelemään, opiskelemaan tai yrittämään.

Historiallisesti ajatellen kristinusko on muovannut hyvin keskeisellä tavalla koko länsimaista ajattelua ja yhteiskuntaa. Monet kristillisiksi arvoiksi mielletyt asiat ja Raamatun eettiset opetukset armosta ja lähimmäisenrakkaudesta soveltuvat varmasti oikein hyvin myös politiikan ohjenuoraksi, kunhan samalla muistamme kunnioittaa moniarvoisuutta ja moninaisuutta. Suomessa on monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia maailmankatsomuksia.

Varmasti on niin, että tässä asiassa tarvitaan vielä ymmärryksen lisäämistä.

Muiden ihmisten ja yhteisten sääntöjen kunnioittaminen on välttämätöntä ja tärkeää, mutta kyllä auktoriteetteja ja erilaisia väittämiä pitää voida kyseenalaistaa. Tärkeitä arvoja ovat kasvatuksessa ovat mielestäni esimerkiksi rakkaus, toisten auttaminen, rehellisyys ja vastuuntunto.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on aikamme suurin haaste. Nopeat ja tehokkaat toimet tulevat lopulta paljon halvemmaksi kuin liian pitkälle edenneiden tuhojen vaikutuksiin reagointi liian myöhään. Kansainvälisen ilmastopolitiikan kannalta on olennaista, että Suomen kaltaiset inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna maailman kärkipäähän kuuluvat valtiot näyttävät myönteistä esimerkkiä. Jos emme me, niin kuka sitten? Jos ei nyt, niin koska sitten?

Tietenkin suomalaisten poliitikkojen keskeinen tehtävä on rakentaa parempaa Suomea ja edistää suomalaisten hyvinvointia. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että monet keskeiset ongelmat ovat globaaleja ja niiden ratkaisut vaativat kansainvälistä yhteistyötä. Siksi samaistuminen tähän väittämään ei minulle tarkoita esimerkiksi sitä, että meidän pitäisi vaikkapa vähentää kehitysyhteistyötä tai osoittaa muutoin vähemmän kansainvälistä solidaarisuutta.

Isossa kuvassa kumpaakaan ei aseteta toisen edelle, vaan ne sovitetaan yhteen. Uskon ekologisesti kestävään talouskasvuun ja vihreään siirtymään. Jos emme ota ympäristöongelmia vakavasti ja kykene ratkaisemaan niitä, kaikki muut ongelmamme näyttävät pian vähäisiltä - myös taloudellisesta näkökulmasta. Yksittäisissä hankkeissa pitää kuitenkin tapauskohtaisesti ja tervettä suhteellisuudentajua korostaen punnita, miten suurista ympäristövaikutuksista ja toisaalta miten isoista talousvaikutuksista on kyse. Suomessa on laadukkaat yva-prosessit.

Suomi on edelleen yksi maailman vahvimpia demokratioita. Vahvan, kompromissit sivuuttavan johtajan kaipuu ei ole silti suomalaisillekaan vieras asia. Vanhan, hieman ilkikurisen mietelmän mukaan suomalaiset ovat jo autonomian ajoista asti halunneet aina liittoutua hallitsijan kanssa hallitusherroja vastaan. Sääntöjen rajamailla liikkuva "vahva johtaja" ei vahvistaisi Suomea, vaan murentaisi sen kansanvallan perustaa. Vaikka poliittinen päätöksenteko tuntuu joskus tylsältä ja hitaalta, tarvitsemme moniäänisyyttä ja laajapohjaista yhteistyötä. Siten tehdään kestävää tulevaisuutta. Tarvitsemme myös jatkuvaa ideointia siitä, miten edustuksellista demokratiaa voidaan rikastaa osallistavilla elementeillä.

Koko Suomen asutettuna pitäminen on myös turvallisuuskysymys. Jokaisella pitää olla mahdollisuus valita oma asuinpaikkansa ja kaikkien suomalaisten on voitava nauttia laadukkaista peruspalveluista. Niiden on myös oltava kohtuullisesti saavutettavissa. Jokaisen kunnan asukkaat ja päättäjät voivat itse pohtia, miten tämä parhaiten mahdollistuu ja ovatko esimerkiksi kuntaliitokset tai kuntien välisen yhteistyön syventäminen tarpeellisia.

Suomi kaupungistuu ja koko ihmiskunta kaupungistuu. Siinä on paljon hyvää. Kaupungit ovat talouden ja kehityksen moottoreita ja tarjoavat laajan kattauksen työ- ja opiskelupaikkoja sekä vapaa-ajan toimintamahdollisuuksia. Suomi hyötyisi kuitenkin sen tyyppisestä tasapainoisesta kehityksestä, että kaikki maakunnat pysyisivät elinvoimaisina, eivät vain muutamat kasvavat kaupunkiseudut.