Juho Ojares

Valitettavasti varsinaisen terveyskeskuksen ylläpitäminen ei ole taloudellisesti mahdollista kaikkialla. On kuitenkin huolehdittava siitä, että välimatkat pysyvät kohtuullisina. Kaikkein pienimmissä kunnissa pitäisi panostaa siihen, että varsinaisen terveyskeskuksen sijaan siellä olisi pieneen osa-aikaiseen käyttöön soveltuvia tiloja muiden kunnan tilojen yhteydessä, pienimuotoisempi terveysasema tai esimerkiksi kiertävä "terveysauto" tai muita liikkuvia palveluita. Palvelut eivät voi koskaan olla täysin samaa tasoa edes Pirkanmaan sisällä, koko Suomesta puhumattakaan. Muun lupaaminen on valehtelua. Palvelut tulee kuitenkin säilyttää riittävällä tasolla koko Pirkanmaan alueella. Tampere ja kehyskunnat ovat väkiluvultaan niin suuria, että siellä laadukkain palvelutaso toteutuu.

Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa on äärimmäisen tärkeää saada apua nopeasti. Odottaminen voi tulla näissä tapauksissa kestämättömän kalliiksi niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Tämä ei voi olla rahakysymys, koska hoidon venyminen nostaa kustannuksia varmasti. Mitä nopeammin avun saa, sitä pienemmillä ongelmilla selviää, ja pääsee todennäköisesti nopeammin takaisin esimerkiksi opiskelemaan tai työelämään, mikä on sekin myös taloudellisesti hyvä asia. Kannattaa panostaa nyt, jotta säästämme inhimillisesti ja myöhemmin myös rahallisesti.

Paloasemaverkosto on jo nykyisellään sellainen, että etenkin harvemmin asutuilla seuduilla välimatkat ovat pitkiä. Paloasemaverkoston karsiminen aiheuttaisi inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä, joten siihen ei ole syytä turvautua. Vapaapalokunta tekee arvokasta työtä, emmekä pärjäisi ilman sitä. Tästä syystä myös vapaapalokuntien toimintaedellytykset on turvattava Jo nyt tilanne on se, että vapaapalokunta kantaa suurta roolia etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että VPK:n resurssit on turvattava. Suomessa toimii noin 700 sammutussopimuksen tehnyttä vapaapalokuntaa. Suuri osa Suomesta ei yksinkertaisesti pärjää ilman vapaapalokuntaa tälläkään hetkellä. Sopimuspalokuntalaisten määrä on ollut laskussa, joten tämä kehityssuunta pitää pystyä katkaisemaan.

Perusterveydenhuoltoon panostamalla saamme aikaan säästöjä myös erikoissairaanhoitoon. Tämä olisi viisasta, koska erikoissairaanhoito on kallista. Tällä hetkellä meillä ei ole kuitenkaan mahdollista leikata erikoissairaanhoidosta, joten nopea rahojen siirto on vaikeaa.

Tarvitsemme sekä yksityistä, julkista että kolmatta sektoria. Emme pärjää ilman näitä kaikkia. Kilpailutusten on kuitenkin ehdottomasti oltava sellaisia, että niissä pärjäävät kaiken kokoiset yritykset. Palveluiden laatukriteerit on tehtävä selväksi, ja valvonnan on toimittava, myös julkisen osalta. Säännöt tulee tehdä selväksi, ja niiden on oltava samat kaikille osapuolille. Sääntöjen rikkomisesta tulee rangaista sekä julkista että yksityistä. Julkiset palvelut on hoidettava laadukkaasti ja kustannustehokkaasti, ja tässä yksityinen ja kolmas sektori on hyvä apu. Rajalliset resurssimme edellyttävät tehokkaan palveluntuotannon.

Arvokas vanhuus on turvattava jokaiselle. Rajallisten resurssien maailmassa meidän täytyy kuitenkin käyttää resurssimme viisaasti, jotta palvelut voidaan turvata. Turvataan kotihoidon resurssit, jotta vanhemmat ihmiset pystyvät asumaan kotona niin pitkään, kuin he haluavat ja se on turvallista. Se säästää meiltä osaltaan rahaa. Hyödynnetään myös yksityistä sektoria, jos saamme yhtä laadukkaan palvelun edullisemmin. Voisimmeko esimerkiksi ohjata muita asiakkaita rutiiniasioissa digipalveluiden käyttöön, jotta ne asiat, jotka voidaan hoitaa ilman lähipalvelua, saadaan "etänä" hoidetuksi. Näin säästetään aikaa ja resursseja, ja esimerkiksi vanhusten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ja muuhun hoivaan on riittävästi resursseja, eikä niitä tarvitse karsia.

Emme pärjää pelkästään omin voimin, joten tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa. Suomeen tulee tälläkin hetkellä hoitajia ulkomailta. Riittävän kielitaidon vaatiminen on kuitenkin ehdoton edellytys, jottei potilasturvallisuus vaarannu. Tämä vain korostuu väestön ikääntyessä, koska iäkkäämmässä väestössä on enemmän heitä, joiden on kertakaikkiaan saatava palvelut suomeksi. Palvelut täytyy saada suomeksi. Vaikka kyse ei olisi hoitajasta vaan esimerkiksi laitoshuoltajasta, voi hän aiheuttaa merkittävän riskin, jos ei ymmärrä esimerkiksi sitä, että joku on allerginen jollekin ja jakaa tälle allergiareaktion aiheuttavan ruoka-annoksen. Näitä tapauksia on valitettavasti sattunut. Jos potilas ei tätä itse huomaa, seuraukset ovat hyvin ikävät.

Asiantuntijat suosittelivat alunperinkin, että alueita olisi 5-12, missään nimessä ei ainakaan tätä enempää. Järkevin tapa säästöjen hakemiseen on hyvinvointialueiden yhdistäminen, jotta liian pienet hyvinvointialueet muodostavat suuremman kokonaisuuden, ja hartiat ovat riittävän leveät tehokkaan ja laadukkaan palveluntuotannon järjestämiseen. Hyvinvointialueita yhdistämällä säästetään valtava määrä myös hallinnon kustannuksista.

Ihmisen henkeen ja terveyteen liittyvät palvelut lienevät kaikkein tärkeimpiä palveluita. Sen sijaan kaikkia muita kuntien ja valtion palveluita ja velvoitteita tulee vähentää. Ei voi olla niin, että samaan aikaan on kannattavampaa olla kotona, kuin mennä töihin, ja rahat eivät kuitenkaan riitä terveyspalveluihin ja vanhustenhoitoon. Erinäistä sääntelyä pitäisi sen sijaan järkevöittää ja toimintaa tehostaa. Myös yksityistä ja kolmatta sektoria pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin, ja avata aidosti julkisten palveluiden kustannukset, jotta niitä voidaan verrata keskenään.

Hyvinvointialueiden verotusoikeus johtaisi käytännössä varmasti kokonaisveroasteen nousuun, joten verotusoikeutta ei pidä missään nimessä antaa hyvinvointialueille. Verotusta tulee laskea, ei nostaa. Palvelut pitää järjestää kustannustehokkaasti. Verotuksemme korkea progressio aiheuttaa sen, että jo 3800 euron bruttokuukausituloilla lisätuloista joutuu maksamaan veroa yli 50 %. Toisin sanoen, kun kuukaudessa palkansaajan käteen jäävien nettotulojen määrä on noin 2600 euroa, lisätuloista menee jo yli puolet veroihin. Tämä on väärin, ja se täytyy muuttaa. Verotuksen pitää aina kannustaa ahkeruuteen. Palvelut pitää järjestää nykyistä kustannustehokkaammin, ja esimerkiksi yhdistää hyvinvointialueita, jotta saadaan säästöjä aikaan. Myös yksityistä ja kolmatta sektoria on hyödynnettävä.

Ehdottomasti. Tästä hyviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi muista pohjoismaista. Hyvin toimivissa malleissa meidän kannattaa ottaa mallia muista. Omalääkärimalli helpottaa myös lääkärien houkuttelua perusterveydenhuoltoon. Potilaan tunteminen auttaa paremman hoitosuhteen luomiseen, kun aina ei tarvitse aloittaa tilanteen kartoittamista alusta, ja se tuo toimintaan jatkuvuutta sekä helpottaa hoidon tehoamisen ja potilaan seuraamista. Potilaan on tarvittaessa voitava myös vaihtaa omalääkäriään Molemminpuolinen luottamus ja tyytyväisyys hoitoon on sekä potilaan että lääkärin etu. Väestömme vanhenee, huoltosuhde heikkenee ja hoidon tarve kasvaa vuosi vuodelta, joten omalääkärimalli on ehdottomasti otettava käyttöön.

Taloudesta on pidettävä huolta tiukalla kädellä, mutta perusoikeuksia on kunnioitettava. Säästöt pitää löytää sitten jostain muualta.

Huumeiden käyttöön ei pidä kannustaa millään tavalla. Toki on parempi, että narkomaanit piikittävät "valvotuissa" oloissa eivätkä vaikka koulujen ja päiväkotien pihoilla jättäen neulansa sinne, mutta käyttöhuoneiden sijaan huumeiden käyttäjät pitäisi ottaa kiinni ja ohjata hoitoon. Mitä pikemmin saamme heidät pois kaduilta ja hoitoon, sitä halvemmaksi se tulee. Hoitoon ohjaus ja kaduilta pois vieminen myös lisää turvallisuutta ja vähentää rikollisuutta, käyttöhuoneet eivät kuitenkaan poista ongelmaa.

Aluevaltuusto tekee nämä päätökset. Mutta eduskunta toki säätää lait ja määrittää lakisääteiset palvelut, ja näiden lakien puitteissa aluevaltuuston on toimittava. Sikäli kädet ovat sidotut, että mitä pitää järjestää. Aluevaltuustot päättävät siis lähinnä siitä, miten palvelut järjestetään.

Aitoa välittämistä ja huolenpitoa ei voi koskaan ulkoistaa. Ihmisten pitäisi kantaa nykyistä enemmän vastuuta niin itsestään kuin lähimmäisistään. Myös ikääntyneet vanhemmatkin ovat kuitenkin maksaneet veroja, joten pitäisi heidän saada sille vastinettakin. Ei voida myöskään laskea sen varaan, että ensin maksetaan selkä vääränä veroja, ja sitten niille vastineeksi ei saada edes palveluja itselle tai vanhemmille. Ruuhkavuosia elävät ja omaa jälkikasvuaan hoivaavat ihmiset eivät pysty kantamaan täyttä hoivavastuuta vanhemmistaan, vaan maksetuille verorahoille on saatava myös katetta; niin näiden ikääntyneiden vanhempien kuin ruuhkavuosia elävien lastenkin näkökulmasta.

Veroja pitää laskea eikä nostaa. Suomen kokonaisveroaste on maailman huippuluokkaa. Myös kunnallisveroa täytyy laskea, jotta kuntalaisille jää käteen suurempi osa heidän itse ansaitsemistaan työn hedelmistä. Toimintaa pitää tehostaa, jotta saadaan aikaan säästöjä ilman, että palvelutaso laskee. Kaupungin tuloja voidaan lisätä kehittämällä keskustaa, jolloin sadaan lisää veronmaksajia. Kaavoitetaan Näsijärven ja muiden järvien rantaan rantatontteja, mikä tukee myös Kurun ja Viljakkalan kehitystä, ja saamme taas lisää veronmaksajia! Verotuksemme korkea progressio aiheuttaa sen, että jo 3800 euron bruttokuukausituloilla lisätuloista joutuu maksamaan veroa yli 50 prosenttia. Eli kun kuukaudessa käteen jää 2600 euroa, lisätuloista menee jo yli puolet veroihin. Verotuksen on aina ahkeruuteen.

Suomessa ei ole suuria tuloeroja. Sen sijaan taloutemme tarvitsisi kasvua, koska olemme vieläkin alemmalla tasolla kuin mitä olimme 18 vuotta sitten! Surullista.(https://stat.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html#bruttokansantuote-asukasta-kohti) Tuloerojen kasvusta puhutaan paljon, mutta väitteissä ei ole mitään perää. Gini-kertoimella mitattuna Suomessa tuloerot ovat pysyneet paikallaan viimeiset 20 vuotta, ja tuloerot ovat itseasiassa hieman pienemmät kuin 2000-luvun puolessa välissä. (https://stat.fi/julkaisu/clq0xqdl00fdu0buvs4ayxmb8) Mahdollisimman pienet tuloerot eivät siis ole mikään itseisarvo. Tuloerot ovat ihan normaali ja jopa hyvä asia, kunhan ne eivät nouse liian suuriksi.

Valtion pitäisi nimenomaan olla puuttumatta markkinoihin, jotta ne toimisivat ja taloutemme myös uudistuisi. Valtion ei pidä tekohengittää ja jakaa ylenmäärin tukea, vaan antaa markkinoiden toimia maailman muuttuessa. Näin uudet alat pääsevät kukoistamaan ja tuottavuus pääsee kasvuun. Valtion ja kuntien pitää sen sijaan esimerkiksi verottaa mahdollisimman vähän, koska verot hidastavat kasvua ja siten vähentävät hyvinvointimme kasvamista. Kun harjoitetaan tiukempaa talouspolitiikkaa, voidaan heikkoina aikoina tehdä VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ julkisia investointeja, jolloin ne saadaan tehtyä halvemmalla, ja tuetaan osaltaan kysyntää.

Emme voi elää jatkuvasti käsi tulevien sukupolvien taskussa. Sosiaaliturvaa on kehitettävä niin, että se olisi nykyistä enemmän vastikkeellista jos on työikäinen ja -kykyinen. Opintotuki toimii näin: opintojen on edistyttävä, jos mielii tukea saada. Tottakai heikoimmista pidetään huolta: jos on sairas, vanha, lapsi jne., niin ilman muuta silloin turvaverkkojen on oltava kunnossa, mutta jokaisen työikäisen ja kykyisen pitäisi tehdä jotain yhteiskuntaa hyödyttävää tukia saadakseen. Nyt on niin, että pahimmillaan kotona olemalla pärjää paremmin kuin töitä tekemällä, ja se ei ole kenenkään etu. Kaikkein vähiten yksilön, koska silloin jää yksin, passivoituu ja pahimmillaan syrjäytyy ilman mitään työ- tai opiskeluyhteisöä. Ahkeruuteen pitää kannustaa aina.

Valtion ja kunnan pitää omistaa ns. inhouseyhtiötä vain, jos kyseisillä markkinoilla ei ole toimijoita eikä markkinoita. Pörssiyritysten osakkeita valtio voi omistaa finanssisijoitusmielessä, ja saada tuottoja varoilleen, mutta ei muuten. Valtiolla ei tule olla määräysvaltaa pörssiyrityksissä, koska valtio on lähtökohtaisesti surkea omistaja, eikä kykene yritystoiminnan vaatimaan päätöksentekoon. Seuraukset on nähty. Kunnan pitää ostaa palveluita markkinoilta, mieluusti mahdollisuuksien mukaan paikallisilta ja lähialueen markkinoilta, ja tukea siten paikallista yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Ostaminen kunnan omistamilta yhtöiltä on perusteltua vain niissä tapauksissa, joissa markkinoita ei ole, ja sitä varten on perustettu yhtiö.

Ylöjärvellä ja Tampereen seudulla on monikulttuurista väkeä, ja monilla eri taustoilla olevia ihmisiä, joten monikulttuurisuuden väkinäinen lisääminen ei ole mikään itseisarvo. Emme elä missään kuplassa, missä ei jo olisi monikulttuurisuutta niin että sitä pitäisi sen itsensä takia lisätä. Kaikki ovat tänne tervetulleita, mikäli osaavat elää Suomen lakien ja kulttuurin mukaisesti ja kantavat kortensa yhteiseen kekoon. Osaajia tänne pitää houkutella nykyistä paremmin. On vaikea ajatella, että mihin tarvitsisimme nimenomaan monikulttuurisuuden lisäystä sen itsensä takia, mutta etenkin työperäinen maahanmuutto on tietysti tervetullutta. Minulle on aivan sama minkä maan passi ihmisellä on, jos hän käyttäytyy niinkuin nyt elämässä kuuluu käyttäytyä, ja osallistuu yhteiskunnan pyörittämiseen.

Nämä ovat taas niitä yksilönvapauteen ja uskonnonvapauteen kuuluvia asioita, mutta kyllä esimerkiksi perinteiset perhearvot, lähimmäisistä huolehtiminen, kunnioitus, rehellisyys, nöyryys, periksiantamattomuus ja kohtuus ovat vaalimisen arvoisia arvoja ja hyviä lähtökohtia päätöksenteolle. Perinteitä pitää olla ja Suvivirsi täytyy voida koulun kevätjuhlassa laulaa. Jos se ei jotakuta miellytä, niin ne ihmiset voivat sitten ihan luvallisesti olla poissa salista Suvivirren ajan.

Mielestäni sukupuolen moninaisuutta huomioidaan Suomessa. Tällä hetkellä tuntuu, että ei paljon muusta puhutakaan.

Valitettavasti tuntuu siltä, että nykymaailmassa kuri ja järjestys on unohtunut, ja ensimmäinen joka sanoo ei, on poliisi. Silloin on auttamatta liian myöhäistä. Lasten täytyy oppia tottelemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan sekä muita auktoriteettejä, kuten opettajia. Ei voi olla niin, että lapset pompottavat vaikka opettajia pahimmillaan yhdessä vanhempien kanssa. Kuri ja rajat ovat rakkautta, ja lapsi tarvitsee näitä kokeakseen olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Ne ovat tärkeä osa lapsen kehitystä. Ilman näitä arvoja ja taitoja lähtee helposti väärille raiteille, ja on aika vaikeaa pärjätä elämässä. Välittämistä ei voi koskaan ulkoistaa.

Päästökaupan ja energian hinnan myötä järkevä päästöjen lasku järkevin keinoin on hyvin todennäköisesti myös taloudellisesti kannattavaa. Päästövähennykset toteutuvat teknologian kautta, eivät kielloilla ja rajoituksilla. Energiatehokkuus ja järkevä energiantuotanto - kuten ydinvoima - laskevat myös päästöjä. Esim. tuulimyllyjen ja muun lisäksi tarvitsemme ehdottomasti tasaista tuotantoa. Tulevaisuudesta ei voi puhua ilman ympäristönakökulmaa. Suomi on pieni maa, mutta voimme näyttää esimerkkiä. Emme silti saa tuhota ostovoimaamme tai työpaikkojamme, sillä maailman ongelmat ratkaistaan kansainvälisillä sopimuksilla. Suomen tulee panostaa teknologiaan, jolloin viennin kautta saamme tuloja myymällä kehittämiämme ratkaisuja maailmalle, ja näin myös ongelmat ratkaistaan isossa mittakaavassa.

Jokaisen on oltava Isänmaan asialla, mutta kaikessa päätöksenteossa on ajateltava kokonaisuutta ja nykyhetkeä pidempää aikajännettä. Emme toimi yksin vaan yhdessä muiden maiden kanssa, joten kompromisseihinkin on tarvittaessa oltava valmis, jotta lopputulos on myös Suomen ja suomalaisten etu. Kysymyksenasettelu kuulostaa siltä, että näyttäisimme keskisormea esimerkiksi liittolaisillemme turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, mutta siihen emme voi sortua. Siksi jokseenkin samaa mieltä. Eteenpäin on mentävä yhdessä, ja siksi joskus joudutaan tekemään kompromisseja.

Vaikka kuinka haluaisi, niin yhteiskunta ei pyöri ilman talouskasvua ja työpaikkoja. Talouskasvua voidaan saavuttaa myös kestävästi. Taloudellinen kurjuus johtaa ympäristörikoksiin ja jopa ympäristökatastrofeihin. Tämän on historia osoittanut. Kohtuus kaikessa, ja viisaita ratkaisuja. Kun kokonaisuus pidetään mielessä, voidaan huomioida niin talouskasvu, työpaikat kuin ympäristökin. Ympäristön pilaantuminen ei ole sekään hyväksi työpaikoille ja talouskasvulle.

Vaikeina aikoina tarvitaan vahvaa johtajaa. Demokratian pelisääntöjä on silti noudatettava. On kuitenkin niin, että loputtomaan varmisteluun ja vatkaamiseen ei ole varaa, vaan päätöksiä pitää uskaltaa myös tehdä. Jos esimerkiksi Venäjä masinoi ihmisiä meidän rajamme yli, on meidän kansallisen turvallisuuden nimissä saatava raja kiinni. Niinkuin lopulta pitkän vatkaamisen jälkeen saatiinkin. Joskus on vain pakko uskaltaa tehdä päätöksiä ja toimia jos tilanne sitä vaatii.

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, ja vaikka poliitikot tekisivä mitä, se tulee jatkumaan. Monen paikkakunnan kannalta tämä on surullista, mutta on kysyttävä myös sitä, että kuinka paljon meidän kannattaa kaataa veronmaksajien rahaa vääjäämättömän pysäyttämiseen, kun emme voi kuitenkaan kehitystä pysäyttää. Toisaalta, keskitytään pienissä kunnissa niiden vahvuuksiin! Tehdään kaavoituksesta ja rakennusluvituksesta joustavaa, ja hyödynnetään esim. rannat, jotta sinne saadaan asukkaita. Ylöjärvelläkin olisi paljon tekemistä siinä, että haja-asutusalueille ja rannoille rakentaminen olisi sallivampaa. Meidän pitää tarjota ihmisille sellaisia tontteja kuin he haluavat, sieltä mistä he niitä haluavat. Sallitaan ja mahdollistetaan, ei kielletä ja rajoiteta!

Ei minulla ole tähän varsinaista mielipidettä, ihmiset saavat asua sielä missä haluavat, eikä se minulle kuulu. Kaupungistuminen on kuitenkin maailmanlaajuinen megatrendi, ja vaikka poliitikot tekisivä mitä, se tulee jatkumaan. Monen paikkakunnan kannalta tämä on surullista, mutta on kysyttävä myös sitä, että kuinka paljon meidän kannattaa kaataa veronmaksajien rahaa vääjäämättömän pysäyttämiseen, kun emme voi kuitenkaan kehitystä pysäyttää. On upeaa, että meidän kaupunkimme kehittyvät, ja Tampereen seudun kehitystä on mahtavaa seurata. On kuitenkin todella ikävää, että monen kauempana asuvan omaisuus muuttuu arvottomaksi, kun asuntomarkkinat menevät alta. Tästä tulee seuraamaan vielä hyvin valitettavia kansantaloudellisia ongelmia. Suomen eriytyminen on vakava ja surullinen asia.