Birgit Aittakumpu

Terveyasema on peruspalvelu, jonka laatu mitataan myös sen saavutettavuudella.

Mistä muualta? jos valittavana on esimerkiksi tehottomat yritystuet, niin ehdottomasti kyllä. Mutta jos tarkoitus olisi vähentää rahoitusta muualta sote-sektorilta, vastaaminen menee vaikeaksi. Sinällään on päivänselvää, että mielenterveyspalveluihin kannaattaa satsata lisäresursseja.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ensisijaisesti satsaisin rohkeasti uutta rahoitusta ennaltaehkäiseviin sotepalveluihin ja perusterveydenhuoltoon. Rahaa säästyisi sitten viiveellä erikoissairaanhoidosta

Juuri nyt ala keskittyy voimakkaasti ja isojen yhtiöiden valta kasvaa. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan ruotsalaistutkijat puhuvat suomalaisesta lastensuojelusta yksityistämisen maailmanennätyksenä. Kehityksen seuraus on se, että lastensuojelu on selvästi muita Pohjoismaita laitosmaisempaa.Vuonna 2023 hyvinvointialueet käyttivät lastensuojelun sijaishuollon ostoihin isoilta yrityksiltä 600 miljoonaa, kun sijaisperheiden korvauksiin käytettiin vain neljäsosa tuosta summasta. Laki kieltää voiton tavoittelun kouluissa, mutta sallii sen lastensuojelussa. Voitontavoittelu voitaisiin tässäkin tapauksessa kieltää lailla, mutta sitä lienee turha odottaa nykyisellä hallituskaudella. Sitä odotellessa alueet voivat taistella yrityskeskittymistä vastaan lisäämällä omia sijaishuoltopaikkojaan.

Ympärivuorokautisista hoitopaikoista on pulaa eivätkä sitä tarvitsevat vanhukset pärjää kotona tai yhteisöasumisessa. Liian moni vanhus joutuu tahtonsa vastaisesti sinnittelemään kotona entistä pidempään, kun ympärivuorokautista hoivaa ei tarjota riittävästi. Kotihoitoon kannattaa yös ehdottomasti satsata eikä tämä ole ympärivuorokautisesta hoivasta pois. Ja vaihtoehdoksi ja välimuodoksi kotihoidolle ja ympärivuorokautiselle palveluasumiselle tulee kehittää yhteisöllistä asumista. Riippuvuutta yrityksistä tulee palveluasumisessa pyrkiä vähentämään ja lisätä vastaavasti alueen itsensä tuottamia julkisia palveluja.

Tätä kirjoittaessani on alueellamme avoinna 65 lähi-, sairaan- tai terveydeydenhoitajan vakanssia. Väestömme ikääntyessä hoivan määrän tarve tulee entisestään lisääntymään. Hoitajien houkuttelu ulkomailta ei ole kuitenkaan hopealuoti, joka ratkaisisi hoitajapulaa ainakaan nopeasti tai helposti, koska hoitosuhteessa on tärkeää pitää huolta kielitaitovaatimuksista (Superin mukaan hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja) ja toisaalta kilpailemme työn perässä muuttavista hoitajista esimerkiksi muiden Pohjoismaiden kanssa, mutta pienemmällä palkkatasolla. Maahanmuutoa tarvitaan hoitovelan paikkaamiseen avuksi, mutta ensisijaista olisi huolehtia siitä, että olemme houkutteleva työnantaja jo täällä asuville.

Hyvinvointialueiden määrän vähentäminen yksittäisenä toimena ei ainakaan ratkaise niiden talousongelmia. Syyt talousahdinkoon ovat muualla kuin alueiden määrässä. Esimerkiksi kustannukset ovat nousseet sinällään erittäin kannatettavan palkkaratkaisun jälkeen. Lisäksi kuntien alibudjetointi ennen alueiden käynnistymistä siirsi rahoitusta alueille vähemmän kuin se siirsi samalla palveluvastuita. Ja ennenkaikkea hallituksen ylikireät vaatimukset alijäämien umpeen kirimiseksi ovat alueiden käynnistysongelmien taustalla. Juuri nyt tarvitaan rauhaa alueille, jotka ovat vasta aloittaneet. Sen sijaan keskustelua pitäisi käydä koko terveydenhuoltojärjestelmästä, joka on epätasa-arvoinen.

Alueemme talous on jo saatettu tasapainoon rankkojen tasapainotustoimien kautta, johon meidät on ajanut maan hallituksen joustamattomuus tasapainotuksen aikataulussa. Olisi järjetöntä lähteä nyt karsimaan seuraavaksi alueen palveluvalikoimaa.

Nykyinen malli ilman verotusoikeutta on nurinkurinen, koska alueen valtiolta saama rahoitus perustuu sairastavuuteen. Nykyinen malli ei kannusta panostamaan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen panostamalla perustason palveluihin, mikä oli kuitenkin alunperin koko soteuudistuksen tavoite. Siis jos nykyisellään käytämme varoja vaikka nopeaan hoitoonpääsyyn ja saamme sairastavuutta sitä kautta vähennettyä, tarkoittaa se nykymallissa sitä, että valtion antama rahoitus tulevaisuudessa pienenee. Jos alueellamme olisi verotusoikeus, voisimme vastaavasti satsata verotuloja varhaiseen puuttumiseen ja onnistuessamme vähentämään sairastavuutta, voisimme palkita asukkaita alentamalla verotusta tai tarjoamalla uusia parempia palveluita säästyneillä varoilla.

Terveyskeskuskäynti pitäisi tehdä maksuttomaksi, kuten Helsingissäkin. Terveydenhoitomenoissa voidaan säästää niin, ettei tehdä taloudellista kynnystä hankkiutua hoidon piiriin. Ilmainen terveyskeskuskäynti tukisi tavoitetta varhaiseen puuttumiseen terveydenhoidossa ja tätä kautta kalliiden erikoissairaanhoidon menojen pienentämiseen. Ylipäätään kaikkia asiakasmaksuja sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisi kohtuullistaa tästä samasta näkökulmasta ja kerätä varat terveyspalveluihin riittävän tasoisen progressiivisen verotuksen kautta.

Tanskassa käyttöhuoneet ovat lisänneet oleellisesti asuinalueen viihtyvyyttä sekä ihmisten hyvinvointia. Yliannostuskuolemia on pystytty estämään. Huumeidenkäyttöä ohjaamalla voidaan edistää vaikeassa elämäntilanteessa olevien, paljon palveluja tarvitsevien huumeriippuvaisten hyvinvointia sekä kannustaa ja ohjata huumeista irti haluavia palveluihin huumekierteen katkaisemiseksi.

Koko sote-uudistuksen kantava ajatus oli panostaa ennaltaehkäisyyn ja perusterveydenhuoltoon ja saavuttaa näin säästöjä pitkällä aikavälillä erikoissairaanhoidon palveluista.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Tätä kokeiltiin helsinkiläissä oppilaitoksissa ja kokeilun tulokset olivat myönteisiä. Kuukautisköyhyydestä kärsiikin arvioiden mukaan noin joka kymmenes nuori. Palvelu myös normalisoi käsitystä kuukautisista ja herätti keskustelua kuukautisten ja kuukautisköyhyyden ympärillä.

Lohjalla on aikaisempina vuosina leikattu raskaalla kädellä ja uusien mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavien leikkauskohteiden löytäminen olisi yhä haastavampaa. Yleisellä tasolla, on tulonjakonäkökulmasta oikeudenmukaisempaa korottaa tarvittaessa verotusta kuin karsia sillä tuotetuista palveluista. Verotuksen kautta palvelut tulevat rahoitettua maksukyvyn mukaan sen sijaan, että ne ostettuina palveluina olisivat maksukykyyn suhteutettuna kalliimpia pienituloisille.

Tuloerot itsessään eivät välttämättä ole ongelma. On perusteltua, että vaikkapa ahkeruudesta palkitaan taloudellisesti. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen pienehköt tuloerot, mutta olemme lähes millä tahansa mittarilla mitattuna yksi maailman onnistuneimpia yhteiskuntia. Suuremmat tuloerot eivät ainakaan lisää hyvinvointia tai onnellisuutta tästä näkökulmasta. On myös olemassa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan maltilliset tuloerot synnyttävät yhteiskunnassa enemmän tuottavuutta, mikä osaltaan kasvattaa koko kansantaloutta. Jos tuloerot eivät synnytä suuria varallisuuseroja, on yhteiskunta onnistunut hyvin tulonjaossa. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka pelifirman omistajan huippuansio, josta hän ilomielin jakaa osan yhteiskunnalle korkean veronsa kautta.

Markkinoiden voitontavoittelun logiikkaan kuuluu voiton maksimointi, jolloin yhteiskunnan tehtävä on asettaa voitontavoittelun keinoille rajoja. Niistä tärkeimpiä ovat ympäristön- ja työsuojeluun liittyvät rajoitukset. Ei ole myöskään järkevää, että yhteiskunta usein täysin ideologisista syistä pyrkii tuottamaan markkinoita elämäalueille, jotka olisi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevämpää pitää kilpailun ulkopuolella. On esimerkiksi käsittämätöntä, että voitontavoittelu lastensuojelussa on hyväksyttävää, vaikka se toisaalta esimerkiksi koulutuksessa on kiellettyä.

Suomen pääasiassa tarveperustainen järjestelmä aiheuttaa jatkuvia ongelmia ihmisten sosiaaliturvan maksatuksissa ja aiheuttaa yhtäkkisiä toimeentulo-ongelmia. Myös elämäntilanteiden muutokset aiheuttavat turhia viivästyksiä maksatuksiin. Lisäksi tarveperustaisuus ja varsinkin hallituksen suojaosien poistot vaikeuttavat taloustilanteen kohentamista töistä saatavilla lisäansioilla. Järjestelmä täytyisi yksinkertaistaa ja inhimillistää siirtymällä vaiheittain riittävän tasoiseen perustuloon.

Omistuksillaan myös pörssiyrityksissä, valtio voi käyttää aikaisemmassa kysymyksessä käsiteltyä valtaansa myös yritysten sisällä sille, minkälaisia rajoja voitontavoittelulle asetetaan. Pörssiyhtiöiden osingot tuottavat valtiolle myös tasaista tuottoa, joka osaltaan vähentää verotuspainetta kansalaisilta ja yrityksiltä itseltään. Noita tuottoja valtio voi puolestaan kohdentaa tutkimus- ja tuotekehitykseen ja uuden innovaatisen yritystoiminnan tukemiseen.

Monikulttuurisuus muuttuu rikkaudeksi, jos sen annetaan kukoistaa positiivisessa mielessä niin, että kulttuuriset kohtaamiset synnyttävät uusia kulttuurisia innovaatioita. Hyvä esimerkki maahanmuuton synnyttämästä uudesta teollisen mittakaavan elinkeinotoiminnasta löytyy mm. kotikylästäni Karjalohjalta.

Vaikea kysymys vastattavaksi, koska minulle kristillisiä arvoja ovat armo, jokaisen ihmisarvon pyhyys statuksesta riippumatta ja solidaarisuus, ja juuri näille arvoille politiikkaa tahdon rakennettavan. Jeesusta voidaan hänestä kirjoitetun perusteella pitää vallankumoksellisena sosialistisena ajattelijana ja varhaiskristilliset yhteisöt toteuttivat näitä periaatteita. Oletan kuitenkin, että kysymyksessä viitataan enemmän käsitettyyn, keskiajan ahdasmielisyyden värittämään käsitykseen kristillisyydestä suvaitsemattomana, konservatiivisena ja epätasa-arvoisia valtarakenteita pöngittävänä ideologiana. Tällaisia politiikan arvolähtökohtia en tietenkään kannata.

Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Iso osa vähemmistöjen kohtaamasta syrjinnästä on tiedostamatonta ja tarkoituksetonta, hyvistä tarkoitusperistä ja korkeasta ammattitaidosta huolimatta. Kunnissa huomiota täytyy kiinnittää koulutuksen ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden tietotaitojen lisäämiseen ihmisten sensitiivisestä kohtaamisesta, mutta myös aivan kaikkien meidän tietoisuutta sukupuolen moninaisuuteen liittyen tulee lisätä.

Emme ole Venäjä emmekä mikään muukaan autoritaria, joten emme tarvitse kansalaisia, jotka eivät pystyisi kyseenalaistamaan ylhäältä annettua totuutta saati ryhtyä vastarintaan. Sen sijaan olemme kansainvälisesti vertailtuna yksi maailman vapaimpia ja onnistuneimpia yhteiskuntia ja tästä ihanteesta meidän tulee pitää kiinni myös kasvatusihanteissamme. Se tarkoittaa kannustamista ja oman oppimisen motivaation ruokkimista sekä lapsen hyvyyden korostamista. Kun kasvatamme toisen kunnioitukseen ja kriittiseen ajatteluun, kasvatamme toiset huomioon ottavia tulevia aikuisia ilman, että heitä täytyisi valtahierarkioilla kontrolloida.

Emme voi paeta vastuutamme sen taakse, mitä muut maat päättävät tehdä. Sitä paitsi Suomi on kansainvälisesti vertaillen huomattavan suuri saastuttaja kokoonsa nähden. Me Suomalaiset kulutamme väkimääräämme suhteutettuna nelinkertaisesti sen, mitä Maapallon kestokyky antaa myöten. Olen kuullut perusteluja, että meidän ei kuulu tehdä mitään, koska esimerkiksi Kiina tuottaa niin suuren osan päästöistä. Perustelu ei ole kestävä, koska vertailua ei voi tehdä yli miljardin kokoisen kansakunnan välillä, joka lisäksi tuottaa ison osan tuotteista, joita me täällä kuitenkin kulutamme. Lisäksi Kiina tekee kaiken aikaa erittäin merkittäviä päästövähennystoimia.

Ihmisarvo on mittaamaton kansalaisuudesta huolimatta. Kysymys on sillä tavalla haastava, että kun esimerkiksi tuemme ukrainalaisia ja Ukrainaa selviytymään, tuemme samalla omaa tulevaisuuden turvaamme. Ei voi asettaa asioita vastakkain niin, että kun tuemme hädänalaisia rajojen ulkopuolella, se olisi jotenkin Suomen tai suomalaisten edun vastaista.

Taas haastava kysymyksenasettelu. Käytännösä aina, kun vaikkapa tuotannollisia työpaikkoja synnytetään, jotain pienimuotoista ristiriitaa syntyy. Oletan kuitenkin, että kysymyksessä halutaan viitata vaikutukseltaan merkittävään luontohaittaan. Tällöin asiasta ei voi olla eri mieltä, koska meidän on pakko suhteuttaa taloudellinen toimintamme niihin hupeneviin raja-arvoihin, jotka luonto meille asettaa. Emme voi olla niin itsekkäitä ja lyhytnäköisiä, että tekisimme planeetastamme elinkelvottoman tuleville sukupolville.

Vahvaa johtajuutta voi osoittaa toimimalla myös yhteisesti hyväksyttyjen sääntökehikkojen sisällä. Mielestäni uusi presidenttimme on antanut tästä aivan hyvää esimerkkiä, samalla kun Yhdysvaltain presidentti on osoittanut vähemmän hyvää esimerkkiä omien tavoitteidensa eteenpäin viemisestä yhteisistä säännöistä välittämättä.

Oikeus valita asuinpaikkansa ja oikeus asua kotiseudullaan on perustuslaillinen oikeus. Kun väestö vähenee, kasvavat myös asukaskohtaiset menot, jotka valtionapua määrittävät - ja samalla väestön vähetessä pienenevät myös alueen omat verotulot. Ilman "tekohengittämistäkin" tämä tarkoittaa sitä, että valtion on tällöin tuettava enemmän, sillä perustuslaki esimerkiksi myös takaa samat palvelut meille jokaiselle asuinpaikasta riippumatta. On myös esitetty näkemyksiä, että on maanpuolustuksellisesti tärkeää pitää koko Suomi mahdollisimman kattavasti asuttuna.

On näyttöä, että kaupungistuminen on synnyttänyt uutta innovaatisuutta ja tuotteliaisuutta, joka on tuottanut vaurautta myös kehyskuntiin. Mutta samalla on syntynyt palveluvajetta, kun esimerkiksi kouluja ja päiväkoteja ei ole pystytty rakentamaan samassa tahdissa väestönkasvun kanssa. Ja vastaavasti syrjäseuduilla se on merkinnyt vajaakäyttöä ja palvelujen lakkautuksia.