Tomi Mertala

Täysi keskittäminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Kalliiden terveyskeskuskiinteistöjen ylläpitämisen sijasta voitaisiin pistää keskuksille renkaat alle ja tehdä bussin kaltaisia liikkuvia terveysasemia. Tämä säästää kustannuksissa ja lisää palveluiden joustavuutta tinkimättä maantieteellisestä hajautuksesta.

Mielenterveyspalvelut ovat omalla prioriteettilistalla korkealla ja sinne täytyy löytyä lisää rahaa ja tehokkaampia toimintatapoja.

Enemmänkin vapaaehtois- ja sopimuspalokuntien hiipumista tulisi paikata, jotta pelastustoimi pysyy riittävällä tasolla myös syrjemmässä. Ajanvarauksellisia terveyskeskuksia voidaan tehdä liikkuviksi, mutta pelastustoimen tarve ei kysy paljonko kello on.

Sairaalapalvelut tulee tietysti myös säilyttää hyvällä tasolla, mutta painopistettävä on siirrettävä ennaltaehkäisevään ja matalan kynnyksen hoitoihin. Tällä säästetään pitkällä aikavälillä.

Yksityinen toimija voi olla ihan yhtä hyvä ellei jopa laadukkaampi ja kustannustehokkaampi palveluiden tuottaja. Se ei ole sitä kuitenkaan aina, mutta kilpailutukset täytyy tehdä silti tosissaan.

Erityisesti yhteisöllinen asuminen voi olla monelle mielekäs tapa asua, koska silloin saa sosiaalisia kontakteja yleensä enemmän kuin kotihoidossa.

Ehdottomasti, kunhan ulkomailta rekrytoitu henkilöstö osaa riittävästi suomea tehtävään astuessaan. Olen huolestunut uutisoinnista, jossa kerrotaan riittämättömän kielitaidon aiheuttaneen vaaratilanteita sotealalla, joten kielivaatimusten kanssa tulee olla tarkkana. Vaaratilanteita tulee välttää, mutta ei sen nimissä lopettaa ulkomaisen työvoiman rekrytointia. Toisaalta samalla täytyy myös pyrkiä lisäämään sotealan houkuttelevuutta paikalliselle työvoimalle.

Alkuperäisessä virkamiesesityksessä hyvinvointialueita ehdotettiin olevan viisi, mutta vanhojen puolueiden valtapoliittisista syistä niitä luotiin 21. Erinäisiä hyvinvointialuejohtajia ja samanlaisia hallintorakenteita tarvittaisiin huomattavasti vähemmän, jos alueita olisi vähemmän. Useampi alue tarkoittaa vain korkeampia kustannuksia ja pienempää kannattavuutta. Olisin täysin valmis yhdistelemään hyvinvointialueita kohti viiden alueen mallia.

Ennemminkin alueille tulisi antaa enemmän autonomiaa ja verotusoikeus, jotta ne voivat vastata itse paremmin omasta toiminnastaan. Tarvitsemme suurempia alueita, jotta haritat riittävät tehtävien hoitamiseen.

Hyvinvointialueiden tulee olla itsenäisempiä ja aidosti vastata äänestäjilleen. Tällä hetkellä valtuustoihin äänestetään ihmisiä päättämään, mutta heillä ei oikeasti ole liikkumavaraa tehdä arvovalintoja. Äänestäjien tulisi saada vaikuttaa siihen, nostetaanko veroa vai leikataanko palveluita. Alueiden itsenäinen toimintakyky ei toteudu nykyisellä mallilla, jossa kaikki rahoitus tulee muualta. Alueiden verotusoikeuden antaminen ei saa kuitenkaan nostaa Suomen jo korkeaa veroastetta, joten valtion verotusta tulee laskea samassa suhteessa, millä verotusoikeutta myönnetään alueille.

Verottaa tulisi vähemmän ja julkisen sektorin kokoa pienentää. Liberaalipuolue on varjobudjeteissaan tuonut varteenotettavia keinoja menojen vähentämiseksi - oikeudenmukaisilla tavoilla.

Lähtökohtaisesti uskon siihen, että ihminen voi ja saa omalla toimeliaisuudellaan, esimerkiksi kouluttautumalla ja työskentelemällä parantaa omaa taloudellista asemaansa suhteessa muihin, eikä se ole väärin. Yhteiskunnan on kuitenkin pyrittävä mahdollisuuksien tasa-arvoon, koska kaikilla ei ole täysin samat lähtökohdat elämään ja menestymiseen.

Reilu talous syntyy, kun annetaan markkinoiden toimia vapaasti, jossa kaikilla ovat samat mahdollisuudet esimerkiksi yrittää. Turhaa sääntelyä ja markkinoita vääristäviä yritystukia ei kaivata.

Suomessa on laaja sosiaaliturvaverkko, mutta sen varassa elämisen helppous riippuu vahvasti elämäntilanteesta. Hankalassa elämäntilanteessa olevalle tukien monimutkaisuus voi tuottaa jo valmiiksi hankalan arjen päälle turhaa stressiä, mutta toisaalta myös joillekin on liian helppoa jättäytyä tukien varaan vain koska voi. Tarvitsemme yksinkertaisen ja suoraviivaisen perustulomallin.

Väheneminen on oikea suunta, koska valtion/kunnan omistus ei ole järkevää vapailla markkinoilla. Omistukset ovat perusteltuja vain kriittisistä huoltovarmuus- ja puolustussyistä, kuten luonnollisten monopolien tapauksissa.

Monikulttuurisuus voi olla pahaa, jos kulttuurien edustajat eivät kohtaa toisiaan ja opi toisiltaan, vaan eriytyvät omiin oloihinsa muodostaen segregaatiota ja jännitteitä ryhmien välille. Onnistuneessa kotoutumisessa eri kulttuurien edustajat pääsevät kohtaamaan toisiaan ja luomaan yhteistä - toisensa hyväksyvää yhteiskuntaa. Jokaisella maalla on tietysti omat tavat, lakinsa ja arvomaailmansa, joiden mukaan tulee pitkälti toimia ja suhtautua niihin kunnioituksella. Nekin ovat tosin jatkuvassa muutoksessa, eikä sitä omaa vanhaa opittua mallia pidä automaattisesti pitää parhaana mahdollisena. Monikulttuurisuus ja sen sietokyky on välttämättömyys globalisoituvassa maailmassa.

On totta, että monet hyvät länsimaiset arvot juontavat juurensa kristinuskosta, mutta ne kaikki eivät ole nykymaailmaan soveltuvia arvoja. Sekulaarit arvot ovat nykypäiväisempi lähtökohta poliittiselle päätöksenteolle.

Vähemmistöjen tukeminen ei ole keneltäkään pois ja kenenkään kokemuksia omasta sukupuoli-identiteetistä ei tule vähätellä. Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on.

Osin tärkeitä kyllä, mutta tärkeää on myös oppia kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja kehittää kriittistä ajattelukykyä.

Teemme oman kunnianhimoisen osuutemme ja pyrimme johdattelemaan muita samalle tielle. Ajoissa toimiminen vihreässä siirtymässä on myös Suomelle merkittävä kilpailuetu.

Omassa politiikassani kaikki palautuu loppuviimein Suomen ja suomalaisten etuun, vaikka tehtäisiin kompromisseja, eikä saataisi sitä itselleen mieluisinta diiliä. Yhteistyö on pitkällä aikavälillä kaikkien etu.

Mikäli ympäristöstä ei pidetä huolta, ei meillä ole tulevaisuudessa elinkelpoista planeettaa eikä silloin niitä työpaikkojakaan. Markkinat jo ohjautuvat kestävämpään talouteen, joten nämä asiat ovat yhä vähemmän ristiriidassa keskenään.

Vahva ja vakaa demokratia voi olla hidas, mutta se on nimenomaan vakaa. Autoritäärisillä mailla ja johtajilla ei ole tapana lopulta olla vakaita.

Pitämällä koko Suomi asuttuna pidetään huolta puolustuskyvystä ja huoltovarmuudesta. Keinotekoista kaupungistumisen jarruttamista rahalla ei tule kuitenkaan tapahtua, vaan maaseudun houkuttelevuus tapahtuisi rakenteellisilla muutoksilla.

En pidä kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua mielekkäänä, koska molemmat voivat tarjota hyvää elämää. Se on tietysti fakta, että tällä hetkellä kaupungit onnistuvat vetämään ihmisiä paremmin puoleensa.