Tommi Vihervaara

Olen valmiina harkitsemaan oman kotikunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden mukauttamista, jos se palvelee koko hyvinvointialueen etua. On elettävä kuten opettaa: jos haluamme kehittää tehokkaita ja kestäviä palveluja, meidän on oltava valmiita keskittämään niitä harvempiin yksiköihin, kuten hyvinvointialueuudistuksen perusperiaate ohjaa. Tämä mahdollistaa paremman resurssien käytön ja hoidon laadun parantamisen, vaikka se saattaakin tarkoittaa muutoksia kotikunnan palveluissa.

Erityisesti nuorten mielenterveyspalveluista pitää saada pois keinotekoiset kynnykset, nuoren on saatava apua kun sitä hakee.

Näitä on ajateltavana kokonaisuutena.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Mikäli vaihtoehtona ovat kapasiteettiongelmat ja tästä aiheutuvat jonot, valitsen mielummin sen, että lapset saadaan mahdollisimman nopeasti palveluiden piiriin.

Vanhusten ympärivuorokautisesta hoivasta leikkaaminen ei ole oikea ratkaisu, vaan säästöjä tulisi etsiä terveydenhuollon toiminnan tehostamisesta. Hallinnollisen työn vähentäminen on tärkeää – kirjaamisen ja tilastoinnin automatisointi tekoälyratkaisuilla, kuten yksityisellä sektorilla jo tehdään, vähentäisi lääkäreiden ja hoitajien työtaakkaa ja mahdollistaisi enemmän aikaa potilastyöhön.

Ulkomaisen työvoiman palkkaaminen on yksi keino helpottaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa, mutta se ei yksin ratkaise ongelmaa. Ensisijaisesti on kevennettävä hallinnollista työtaakkaa, jotta hoitohenkilökunta voi keskittyä varsinaiseen potilastyöhön. Tekoälyratkaisut, joita käytetään jo yksityisellä sektorilla, voivat huomattavasti vähentää aikaa, joka menee kirjaamiseen ja byrokratiaan.

Aluevaltuston ryhmärahojen ja ylimääräisten johtajavirkojen kaltainen konsepti on osa suurempaa lieveilmiötä, joka uuden hallintotason perustamisesta veronmaksajille aiheutui. Mielestäni oikea tapa on karsia hyvinvointialueiden määrää ja sitä kautta tarvittavien johtajavirkojen ja yleisen hallinnon määrää.

Mielestäni oikea tapa on karsia hyvinvointialueiden määrää ja sitä kautta tarvittavien johtajavirkojen ja yleisen hallinnon määrää.

Hyvinvointialueille pitäisi antaa verotusoikeus, jotta ne voivat aidosti vastata alueensa asukkaille. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että verotus ei kasva hallitsemattomasti. Nykyinen malli, jossa rahoitus tulee suoraan valtiolta, ei kannusta hyvinvointialueita kehittämään tehokkuuttaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Huumemyrkytyskuolemat sekä huumausaineiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuvat kuolemat ovat olleet Suomessa kasvussa jo pitkään ja Suomi on tässä kyseenalaisessa tilastossa Euroopan kärkimaita. Huumeiden käytön rangaistavuus on näin osoittautunut tehottomaksi keinoksi vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja. Käytön rangaistavuus lisää myös syrjäytymistä ja aiheuttaa muita sosiaalisia ongelmia. Lakien ja rajoitusten on perustuttava tutkittuun tietoon eikä moraaliseen paheksuntaan. Ihmisen terveys on kunkin oma asia ja aikuinen ihminen on kykenevä tekemään omat valintansa itse. Näin ollen kannatan mm. THL:n näkemystä huumeiden käyttöhuoneiden ehkäisevästä vaikutuksesta osana huumeiden käyttäjien terveysriskien ja yliannostuskuolemien ehkäisyä.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ei missään tapauksessa. Akaassa tehdyt veronkorotukset ovat olleet viime vuosina laiska ratkaisu, eräänlainen "käänteinen juustohöylä". Tämä tie on nyt ehdottomasti kuljettu loppuun ja Pirkanmaan korkeimpiin kuuluva kunnallisveroprosentti on saatava tulevaisuudessa laskemaan.

Suhteellisia tuloeroja kuvaava Gini-kerroin on Suomessa pysytellyt viimeiset 20 vuotta varsin stabiilina, reagoiden kuitenkin hieman aina talouden suhdanteiden mukaan hieman nousten ja laskien. Suomessa tuloero- ja eriarvoisuustutkijat sekä poliitikot eivät myöskään koskaan suostu tai osaa sanoa tarkasti, mikä olisi "oikea" tuloerojen taso. Toisaalta tuloerojen jatkuva vahtiminen ja kontrollointi eivät mielestäni myöskään voi olla järkevän politiikan ensisijainen päämäärä. Päämäärän tulisi olla valtion roolin minimointi siten, että sen ydintoimintojen (esim. koulutus ja terveydenhuolto) tärkein tehtävä on pitää heikoimmassa asemassa olevista hyvää huolta, ei suitsia niitä, ketkä pärjäävät muutenkin

Markkinaliberaali valtio asettaa yrityksille tasaisen pelikentän, eikä valitse voittajia kuluttajien puolesta, kuten nykyään Suomessa valitettavasti tapahtuu. Käytetystä mallista riippumatta yritystuet päädytään jakamaan tietyille menestyville yrityksille, jotka eivät niitä todellisuudessa tarvitse. Tuista tulee vanhaa säilyttäviä kilpailun esteitä, jotka haittaavat markkinoiden uudistumista ja innovointia. Näin on Suomessakin. Työ- ja elinkeinoministeriö valmisteli vuonna 2017 virkamiesraportin, jossa todettiin ainakin 90 prosentin maamme yritystuista olevan tarpeettomia tai jopa suorastaan haitallisia. Valtion suora rahoitus yritystoiminnalle on erittäin kyseenalaista. Markkinoiden voittajien valinta kuuluu kuluttajille, ei valtiolle.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on vuosikymmenten kehittämisen jäljiltä laaja, mutta vaikeaselkoinen. Järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Monimutkaista järjestelmää on yhtäältä helppo käyttää väärin ja toisaalta osalta jää etuuksia hakematta ja saamatta. Sosiaaliturvaa tulisi kehittää perustulo- tai perustilimallin suuntaan. Liberaalipuolueen tavoitteena on vapautta lisäävä ja byrokratialoukkuja vähentävä sosiaaliturvauudistus.

Valtio voi omistaa tai säännellä luonnollisia monopoleja, perusinfrastruktuuria ja toimintoja, joissa huoltovarmuus tai muut seikat tekevät valtion osallisuudesta välttämätöntä. Julkisten palvelujen ja toimintojen ei välttämättä tarvitse olla julkisesti tuotettuja, mikäli sama tai parempi kustannustehokkuus voidaan saavuttaa muilla tavoin. Valtion tehtäviin ei kuulu tavallisten yritysten rahoittaminen, omistaminen tai niihin sijoittaminen, olivatpa nämä pieniä tai suuria.

Kulttuurit ovat aina muutostilassa ja saavat yli ajan vaikutteita muista kulttuureista. Näin on tapahtunut aina Suomessakin ja näin uskon myös tapahtuvan jatkossa.

Kysymyksessä ei tarkemmin määritellä mitä ko. kulttuuriperinnöllä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Näin ollen vastaaminen tähän kysymykseen on hankalaa. Itse henkilökohtaisesti pidän erityisessä arvossa yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä heikomman puolella olemista.

Suomen kieli asettaa rajoitteita sukupuolikeskusteluun. Siinä menevät toistuvasti sekaisin yksilön oma henkilökohtainen sukupuolikokemus / sukupuoli-identiteetti (eng. "gender") ja biologinen sukupuoli (eng. "sex"). Kaikilla kansalaisilla on oltava lain edessä samat oikeudet ja velvollisuudet, eikä lainsäädännön pidä kohdella täysivaltaisia kansalaisia eri tavoilla. Yksilöitä ei saa asettaa sukupuolen tai muuhun henkilöön liittyvän seikan perusteella eriarvoiseen asemaan. Näkisin arvokkaana myös sen, että aiheesta käytäisiin enemmän rakentavaa yleissivistävää keskustelua.

Rajoja ja rakkautta.

Pidän tärkeänä, että ilmastonmuutosta torjuttaessa meillä on kunnianhimoisia tavoitteita sekä yksityisellä että julkisella puolella. Suomen kannalta relevantti viiteryhmä on muut Euroopan Unionin valtiot ja Suomen pitäisi tehdä päästöjen vähennyspäätöksiä, jotka ovat linjassa muiden EU-maiden kanssa.

Maailma ei valitettavasti toimi niin, että me Suomessa pystyisimme sanelemaan muulle maailmalle miten yhteisissä asioissa tulisi edetä. Itse olen sitä mieltä, että Suomen tulee tukeutua länsimaisiin arvoyhteisöihin niin tiukasti kuin mahdollista, ettemme jäisi yksin. Yksin ei pärjää kukaan.

Luonto kuuluu kaikille ihmisille. Valtion tulee taata puhdas ympäristö tuleville sukupolville. Sekä globaaleihin että paikallisiin ympäristöhaittoihin on suhtauduttava vakavasti. Samaan aikaan meidän on myös huolehdittava siitä, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia tuetaan. Se on valtion tehtävä ja vahva valtiontalous edellyttää taloudellista tuottavuutta. Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala kiteytti aikoinaan osuvasti, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Vahva valtiontalous syntyy yksityisten yritysten ja julkisten organisaatioiden tuottavuuden kasvun varmistamisen myötä. Ihmisen ja yritysten toimintaan liittyy aina ympäristöön ja luontoon liittyviä ulkoisvaikutuksia, ja nämä on pystyttävä hinnoittelemaan mm. haittaveroja hyödyntämällä.

On päivänselvää, että kenen tahansa johtajan tulee noudattaa lakia ja asetuksia aivan samalla tavalla kuin kenen tahansa kansalaisen pitää. Taitava johtaja osaa ottaa myös muiden mielipiteet huomioon samalla kun hän selkeästi linjaa omat näkemyksensä ja tekee vaikeitakin päätöksiä. En kaipaa Olaf Scholzin kaltaisia vellihousuja johtotehtäviin.

Suomen aluepolitiikkaa on liian pitkään hallinnut maalaisromantiikka ja eturyhmille kumartelu. Yksilöillä on perustuslain takaama vapaus asettua asumaan, yrittämään ja elämään haluamaansa paikkaan julkisen vallan sitä kontrolloimatta. Julkisen sektorin ei tarvitse tarjota kaikille alueille samantasoisia palveluita. Asumisella ja liikkumisella on eri alueilla eri hinta ja kansalainen voi itse valita itselleen sopivan kombinaation.

Kansalaisten omaehtoisen muuttoliikkeen myötä tapahtuva yhdyskuntarakenteen tiivistyminen luo tehokkuutta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.