Laura Palmgren-Neuvonen

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee olla kaikkien saavutettavissa vaivatta joko lähipalveluna, liikkuvana palveluna tai etäpalveluna. Kaikkia palveluita ei voida kuitenkaan tuottaa digitaalisesti. Palveluverkkoa on karsittu nykyhallituksen tiukan ja kurjistavan politiikan vuoksi, mikä tarkoittaa välttämättä matkakustannusten kasvua kaupunkikeskusten ulkopuolella asuville ihmisille - ja yhteiskunnalle! Palveluverkosta päätettäessä hyvinvointialueen päättäjien tulee arvioida ja minimoida kielteiset vaikutukset syrjäseutujen asukkaisiin. Pienituloisille joutuvat jättämään ongelmansa hoitamatta, tai tinkimään muista perustarpeista. Jatkotutkimuksiin ja hoitoihin tulee päästä tarvittaessa erikoissairaanhoidon piiriin.

Mielenterveyspalveluiden painopistettä on siirrettävä erikoissairaanhoidosta ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin yhteistyössä kuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Mielenterveyden ammattilaisia pitää jalkauttaa erityisesti kouluihin ja oppilaitoksiin ja tarjota matalan kynnyksen palveluita. Nopea hoitoon pääsy ilman lähetettä helpottaa hoitoon hakeutumista jo ennen kuin tilanne muuttuu vakavaksi. Nuorten ja nuorten aikuisten työkyvyttömyys mielenterveyden haasteiden vuoksi tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Nämä eivät ole vaihtoehtoisia rahoituskohteita, sillä kumpaakin tarvitaan ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden turvaamiseksi. Mieluummin tulisi tarkistaa verotusta progressiivisemmaksi ja kohdistaa veronkiristykset suuriin pääomiin ja ulkomaisiin kaivosyhtiöihin

Nämäkään eivät ole vaihtoehtoisia resurssikohteita. Hyvillä, ennaltaehkäisevillä perusterveydenhuolto- ja sosiaalipalveluilla ja seitsemän vuorokauden hoitotakuulla säästetään pitkällä tähtäimellä erikoissairaanhoidon kustannuksia ja resursseja.

Lastensuojelun avohuollossa ja laitoksissa on ilmennyt todella räikeää voitontavoittelua ja huonoa palvelun laatua. On satsattava lastensuojelun palveluiden kehittämiseen julkisella puolella.

Palvelun taso määritetään ikäihmisen hoivatarpeen perusteella, ei kustannusten säästämiseksi. Omassa asunnossa yhteisöllisessä palvelutalossa toteutuu itsemääräämisoikeus ja tuetaan ihmisen omatoimisuutta, mutta myös mahdollistetaan sosiaalista vuorovaikutusta yhteisissä harrastuksissa ja ruokailutilanteissa. Kotonakin asuvalle tulee tarjota kuntoutusta, viriketoimintaa ja ulkoilua sekä lääkäripalvelut. Ikäihmisen tulee saada osallistua päätöksentekoon, milloin hän tarvitsee enemmän hoivaa eikä kotona asuminen ole enää turvallista eikä järkevää.

Työvoimapula on kasvamassa, joten tarvitsemme ulkomaisia hoitajia. Monilla alueilla on työntekijäpula, mutta samaan aikaan säästöjen nimissä irtisanotaan ammattitaitoista väkeä. Koulutetut hoitajat on saatava pysymään työssään tai palaamaan hoitotyöhön, jos ovat jostain syystä vaihtaneet alaa. Suomessa jo toimivia hoitajia ei saa korvata ulkomaisilla hoitajilla, joille tarjotaan huonompaa palkkaa ja työehtoja. Suomen nykyinen maahanmuuttopolitiikka palauttaa lähtömaahan maahamme jo kotoutuneita hoitajia. Rasistinen ilmapiiri karkottaa tulijoita. Hoitajille tulee tarjota hyvät työolot ja -ehdot veto- ja pitovoiman parantamiseksi. Heidän perheensä tulee päästä maahan. Koulutusta on oltava riittävästi ja työssäoppimista tuettava, jotta alalle opiskelevat pääsevät jouhevasti työuran alkuun.

Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta parisen vuotta. Niille tulee antaa työrauha järjestellä ja tarpeen mukaan sopeuttaa toimintaansa vastaamaan resursseja ja alueen asukkaiden palvelutarpeita.

Hyvinvointialueilla on oma hallintonsa, joten eduskunnan ei tule nyt sekaantua alueiden vielä menossa olevaan järjestäytymiseen.

Maakuntaveron mahdollisuutta tulee tarkastella ainakin osana hyvinvointialueiden sote-menojen rahoittamisessa. Maakuntaveron ja valtionosuuksien yhdistelmä olisi parempi ratkaisu sote-menojen rahoittamiseen kuin nykyinen täyteen valtionrahoitukseen pohjautuva malli. Se antaisi alueille enemmän autonomiaa ja itsenäistä päätösvaltaa. Maakuntavero kannustaisi hyvinvointialueita tehokkaaseen palvelutuotantoon ja kustannusten kasvun hillitsemiseen. Silloin hyöty jää hyvinvointialueelle. Resurssien tehokas käyttö julkisella sektorilla on ensisijainen tavoite, jos veroasteen nousua halutaan välttää.

Pidän kuntaveron nostamista progressiivisesti pitkällä tähtäimellä leikkauksia järkevämpänä vaihtoehtona. Hyvät palvelut ja kohtuulliset sosiaalietuudet ovat ihmisten hyvinvoinnille tärkeitä ja pitävät yhteiskunnan toiminnot pyörimässä; ne ovat tärkeitä kaupungin veto- ja pitovoimalle.

En hyväksy ylisuuria palkkoja enkä palkkioita. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat palkkatulojen, hyvien eläkkeiden ja varallisuuden kertyvän pienelle joukolle, kun taas pienituloisuus yleensä johtaa ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Tuloerojen kasvu on suurin uhka yhteiskuntamme kehitykselle. Myös terveyserot köyhien ja rikkaiden välillä ovat kasvaneet kohtuuttomiksi.

Valtion ohjaavia toimenpiteitä tarvitaan erityisesti hintakattojen luomiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin - voitontavoittelu esimerkiksi lastensuojelun sijaishuollossa, päivähoidossa ja ikäihmisten hoiva-asumisessa sekä yksityisissä terveyspalveluissa on törkeää ja rajoitettava hintakatolla. Nyt verorahoja valuu täysin turhaan monikansallisille sosiaali- ja terveyspalvelujäteille. Myös vuokrajarrun käyttöönottamista on selvitettävä.

Näin ei ole eikä pitäisi olla. Nykyhallituksen tekemät leikkaukset (asumistuen sekä toimeentulotuen perusosan leikkaaminen ja suojaosan poistaminen) ovat lyhytnäköistä politiikkaa ja ne ovat johtaneet häätöihin ja kasvaviin leipäjonoihin. Työttömät, sairauseläkeläiset, osatyökyiset ja pienituloiset ovat oikeutettuja tukiin, mutta niiden hakeminen voi joskus olla ylitsepääsemättömän monimutkaista. Tukien katkeaminen voi johtaa asunnon ja luottotietojen menettämiseen. Yksilöille ja perheille on järjestettävä ohjausta ja tukevia toimenpiteitä, niin että sosiaalietuuksien tarve olisi mahdollisimman lyhytaikaista. Heitä on ohjattava ja tuettava hakeutumaan soveltuvaan koulutukseen, työkokeiluun ja työhön.

On tärkeää että valtiolla ja kunnilla on jatkossakin omistuksia kriittisistä yrityksistä sekä sähkö- ja vesihuoltoverkoista. Esimerkiksi VR, Finnair ja jotkin teollisuusyritykset on syytä pitää valtion osahallinnassa, jottei omistus karkaa ulkomaille. Tuottavaa kuntaomaisuutta ei välttämättä kannata myydä.

Demografinen kehitys Suomessa on huolestuttava - suuret ikäluokat ovat tulleet jo aikapäivää sitten eläkeikään, eläkepommi on kytemässä ja lapsia syntyy yhä vähemmän. Tarvitsemme ihmisiä ja osaajia monille aloille. On tärkeää, että heidän osaamistaan ja potentiaaliaan hyödynnetään mahdollisimman hyvin ja sitoutetaan heitä pysymään perheineen Suomessa osana yhteiskuntaa. Siihen päästään hyvän kotouttamisen ja kielen oppimisen mahdollistamisen avulla.

Vasemmistoliiton politiikka pyrkii puolustamaan heikompia. Pohjana poliittiselle päätöksenteolle pidän tärkeänä oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta.

Sukupuolen ja perheiden moninaisuus tulee huomioida julkisissa palveluissa. Sukupuoleltaan ja seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaiset ihmiset on huomioitava palveluissa koko elämänkaaren alusta loppuun. Heillä on oltava mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ilman pelkoa häirinnästä tai syrjinnästä. Sukupuolivähemmistöihin kohdistuva vihapuhe kaventaa demokraattista keskustelua.

Lapsen tulee oppia kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja kohtelemaan heitä tasa-arvoisesti. Hänellä on oikeuksia mutta myös velvollisuuksia toisia kohtaan. Hänen tulee oppia etsimään tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti sekä ajattelemaan itse ja luomaan uutta tietoa. Hänen tulee oppia vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja.

Suomen tavoitteena täytyy olla ilmastopäästöjen nollaaminen vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuuteen pyrkiminen sen jälkeen. Ilmastokriisi on nyt ja keikahduspiste on ylitetty. Liikenteen ja teollisuuden päästöjä tulee vähentää päästöttömiä teknologioita hyödyntämällä ja turhaa kulutusta karsimalla. Suomi on pitkälti ulkoistanut teollisuuttaan halpamaihin, jotka saastuttavat meidänkin edestä.

Emme ole kuitenkaan maailmassa yksin. Asiat ovat kompleksisia ja kytkeydymme Euroopan unioniin entistä vahvemmin. Viime aikojen kriisien myötä on tullut selväksi että meidän on otettava huomioon paljon muuttuvia tekijöitä.

Ympäristöasioiden ja luonnonsuojelun merkitys nousee pitkässä juoksussa tärkeämmäksi, sillä ympäristöä ja luontoa on vaikea korjata ja korvata. Oulussa elinkeinotoiminnan ekologinen rakennemuutos on hyvässä vauhdissa, sillä bio- ja kiertotaloutta sekä puhtaaseen teknologiaan liittyvää yritystoimintaa osataan kehittää, mikä luo uusia työpaikkoja.

Ei todellakaan, tuostahan on viimeaikaisia esimerkkejä eri puolilla maailmaa. Suomi sen sijaan on demokraattinen valtio. Demokratiaan kuuluu vahva kansalaisyhteiskunta, jolla osallistetaan ihmisiä vaikuttamiseen. On tärkeä että vuorovaikutus presidentin, hallituksen ja eduskunnan välillä toimii. Tietoa valtionhallinnon toiminnasta, päätöksistä ja vaikutusmahdollisuuksista pitää jakaa aktiivisesti eri alustoilla maassamme puhutuilla kielillä.

Mielestäni kyllä, sillä kaikki eivät halua asua ruuhka-Suomessa ja kaupungeissa. Itsekään en välittäisi asua etelä-Suomessa pysyvästi. Itäisen Suomen asuttamista on tuettava raja-alueiden turvallisuuden takaamiseksi. Suomessa on puhdasta luontoa, joista myös ulkomaiset matkailijat ovat kiinnostuneita.

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen trendi, jota rakennemuutos on kiihdyttänyt. Kaupungistumiskehityksen pitää kuitenkin olla hallittua, muuten seurauksena on ongelmia sekä väestöä menettävillä että vastaanottavilla alueilla. Suomalaisilla täytyy olla vapaus valita, missä asuu. Maatamme tulee kehittää eri alueiden vahvuuksien ja ominaispiirteiden mukaan, jotta luodaan edellytykset ihmisten hyvälle elämälle ja kestävälle elämäntavalle eri puolilla Suomea. On tärkeää, että ruoantuotannossa olemme ainakin jossain määrin omavaraisia tai ainakin pitäisi olla valmius siihen. Kaupunkien ja maaseudun välille ei tule rakentaa keinotekoista vastakkainasettelua. Poliittisilla valinnoilla voidaan vaikuttaa alueiden kehitykseen esimerkiksi elinkeino-, koulutus- ja liikennepolitiikan kautta.