Jarno Hautamäki

Kysymyshän on palveluiden saavutettavuudesta. Eli jos palveluiden keskittäminen ei haittaa saavutettavuutta liikaa on se ihan hyvä vaihtoehto.

Mielenterveysongelmat ovat nuorten yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä on yhteiskunnalle huomattavan kallista. Satsaamalla mielenterveyspalveluihin tulemme itse asiassa säästämään rahaa.

Pelastustoimi on sen verran kriittistä peruspalvelua, joka kohdistuu kaikkiin iästä, terveydestä ja tuloista riippumatta, että pitäisin sen säästöjen ulkopuolella.

Peruspalvelut pitää saada kuntoon, jotta paine sairaaloissa saadaan vähenemään.

Pidän lähtökohtana, että hyvinvointialueet pitävät palvelut omana toimintanaan ja vain välttämätön tarve ostetaan ulkopuolelta.

Ympärivuorokautinen hoito on viimesijainen hoitomuoto. Ehdottomasti suosittava kotihoitoa, jos se vain suinkin on mahdollista. Kodinomainen asuminen on aina laitoshoitoa parempi vaihtoehto.

Jos kotimaasta ei löydy riittävästi hoitajia, niin on hyväksyttävää etsiä työvoimaa ulkopuolelta. Tällöin on huolehdittava, että osataan suomenkieltä heti tai kohtuullisen ajan kuluttua.

Sanoisin, että vähennetään reilusti esim. vanhaan 12 läänijakoon tai yliopistosairaaloiden viiteen Erva -jakoon. Molemmissa saataisiin samalla karsittua hallinnollista työtä suhteellisesti vähemmäksi. Nyt kun hyvinvointialueet ovat jo aloittaneet on järkevää muutama vuosi katsoa miten toiminta lähtee liikkeelle ja sen jälkeen voisi katsoa järkevät yhdistämiset.

Suosin, että hyvinvointialueiden palveluissa suoritetaan kriittistä arviointia mitkä oikeasti kuuluvat yhteiskunnan hoidettavaksi.

Ei tarpeellinen tällä hetkellä. On hyvä, että valtio laittaa katon kuluille. Jos verotusoikeus olisi eriytyisivät alueet liikaa toisistaan. Tätä voisi arvioida uudestaan sitten kun kaikkien alueiden toiminta on vakiintunut ja alijäämät saatu katettua. Sanoisin, että joskus 2030-luvun loppupuolella voisi tarkastella onko tämä tarpeellista.

En poistaisi terveyskeskusmaksua. Sen tasoa voidaan toki tarkastella.

Palveluissa on ensisijaisesti huomioitava niiden saatavuus eikä niinkään etäisyys.

Meidän pitää saada perusterveydenhuolto hyvään kuntoon, joka johtaa suoraan HUS:n palveluiden tarpeen vähenemiseen.

Lähtökohtaisesti kannatan hyvinvointialueilla palveluiden omaa toimintaa mutta erityistapauksissa kuten jonojen purkamisessa palveluseteli, jonka suuruus on maksimissaan oman toiminnan hintaista on hyvä vaihtoehto jonojen purkamiseen.

Uudisrakennus tulee pitkässä juoksussa edullisemmaksi vaihtoehdoksi ja samalla saadaan toiminnallisuus kohdilleen.

Järvenpäässä on pitäydytty veronkorotuksilta leikkaamalla kaikesta muusta mutta tämä tie on ajettu aika pitkälti loppuun. Jos vielä tulee tarvetta on veronkorotus otettava varteenotettavaksi vaihtoehdoksi mukaan arviointiin.

Lahjakkuudesta ja ahkeruudesta pitääkin palkita mutta se ei hyvä perusta suurille tuloeroille.

Kannatan kilpailun avoimuutta kun ko. alueella on vain riittävästi kilpailijoita, jotta se voi toimia. Ei kannata luoda esim. monopoleja, kuten sähköverkoissa tehtiin. Sähkön myynti sen sijaan toimii paremmin.

Sosiaaliturva on viimeisin tukimuoto eikä se ole mikään ruhtinaallinen rahallisesti vaan turvaa sen, että saa määritellyn minimin. Julkisuuteen tuodaan aina kaikkein äärimmäiset mahdolliset tilanteet, jotka eivät anna oikeaa kuvaa tilanteesta.

On hyvä, että mm. kriittinen infrastruktuuri on osin valtion tai kuntien omistamaan. Esim. pörssiyhtiö Neste, joka takaa että polttoaineen jalostusta on kotimaassa, kun yritystä ei voi myydä pois valtion omistajuuden vuoksi.

Tässä on tärkeässä roolissa kotouttaminen. Jos siinä epäonnistutaan ei monikulttuurisuus ole enää hyvä asia.

Tässä on huomattava, että nykyjään keskusteluissa Kristillisiksi arvoiksi voidaan ymmärtää ajan hengestä nousevia arvoja eikä perinteisiä Kristillisiä arvoja eli arvot eivät ole pysyviä vaan muuttuvia.

Meidän pitää sallia ja mahdollistaa sukupuolten moninaisuus.

Kumpikaan esitellyistä arvoista ei kehitä lapsen oman identiteetin kehittymistä itse ajattelevaksi kansalaiseksi.

Meidän pitää kantaa oma osuutemme päästöjen vähentämisessä huomioiden taloudelliset mahdollisuudet

Kun olemme nyt EU:ssa ja NATOssa, niin aina ei voida laittaa Suomen etua kaiken muun edelle. Pieni kotiinpäin vetäminen toki on ns. "maan tapa".

Meidän pitää ilmastonmuutoksen torjunnassa kantaa oma osuutemme. Keskitytään niiden yritysten houkutteluun, jotka ottavat huomioon myös ympäristön.

Suomi on sen verran pieni maa, ettemme onnistu sääntöjen rajamailla toimimalla edistämään etujamme.

Kaupungistuminen jatkuu Suomessa edelleen ja jossain vaiheessa tulee väistämättä eteen, että meillä ei ole varaa pitää asuttuna koko Suomea. Meillä on jo tällä hetkellä valtionosuuksien kautta melko suuri tulonsiirto etelästä muualle Suomeen.

Mielestäni olemme jo ohittaneet pisteen, jolloin kaupungistuminen olisi saatu pysähtymään. Syntyvyys on hyvin alhaisella tasolla ja iso osa Suomen kunnista pienenisi ilman muuttoliikettäkin. Keskitytään siihen miten kaupungeissa ja niiden ympäristössä asiat saadaan hoidettua.