Aatu Korhonen

Lähiterveysasemien merkitys alueen asukkaille on hyvin tärkeä. Eikä pelkästään se, mitä asukkaat siitä ajattelevat, vaan hoidon tarjoaminen lähellä ihmistä parantaa kansanterveyttä. Liian pitkät matkat hoitoon saattavat johtaa jopa siihen, että ihmiset eivät lähde herkästi avun piiriin. Tämä taas saattaa johtaa siihen, että ongelmat kasautuvat ja hoitoon hakeudutaan vasta, kun tilanne on vakava ja esimerkiksi joku sairaus liian pitkällä.

Ehdottomasti. Mielenterveyden häiriöiden räjähdysmainen kasvu viimevuosina johtaa yhteiskunnassamme ensinnäkin inhimillisesti kestämättömiin tilanteisiin, mutta faktuaalisesti myös turhiin kuolemiin. Mikäli me jatkamme sillä linjalla, että hoitoa saa vasta, kun on liian myöhäistä, aiheutamme kärsimystä ja menetämme yhteiskuntaan osallistumaan kykenevien ihmisten määrää.

Rutto vai kolera kysymys, mikä käytännössä tarkoittaa, että aina pitäisi nipistää toisesta, kun tukee toista. Olen itse sitä mieltä, että pelastustoimi on monesti akuutti elämän ja kuoleman kysymys, ja siksi äärimmäisen tärkeässä suojeluksessa politiikassani. MUTTA eivät sotepalvelut ole yhtään sen vähempää elämän ja kuoleman kysymyksiä. Meidän täytyy ehdottomasti huolehtia siitä, että ihmiset saavat hoitoa ja palveluita, joita he tarvitsevat.

Tämä on mahdollista sitten, kun jonot on saatu purettua. Perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin panostaminen on ERITTÄIN järkevää pitkän tähtäimen politiikkaa, jolla vähennetään sote-palveluiden kustannuksia.

On ollut äärimmäisen huono ja typerä päätös Suomelta ja kunnilta ulkoistaa näin tärkeän palvelun, kuin lastensuojelun palveluita niin mittavissa määrin yksityisille yrityksille. Se on käynyt kunnille ja nyt hyvinvointialueille erittäin kalliiksi ja sopimuksista on todella vaikeaa päästä eroon. Olen sitä mieltä, että palveluita on ehdottomasti siirrettävä julkisen puolen hoidettavaksi.

Jokaiselle vanhukselle täytyy tarjota sellaista palvelua, joka sopii juuri heidän tarpeisiinsa.

Tarvitsemme maahanmuuttoa, ja jos hoitohenkilökuntaa rekrytoidaan huolehtien työntekijöiden oikeusturvasta, kotoutumisesta ja työoloista, mielestäni voidaan hyödyntää myös ulkomailta rekrytoitavaa työvoimaa. Olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota kotimaisiin työoloihin ja palkkaukseen, jotta ala olisi houkutteleva ja sinne saataisiin ihmisiä töihin, joissa viihtyy ja voi hyvin.

Ehdottomasti. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan 12–15 aluetta olisi sopiva määrä.

Nykyiset lakisääteiset palvelut on suunniteltu ja mitoitettu ajansaatossa vastaamaan suomalaisten tarpeisiin. Mikäli me vähennämme ja vähennämme ja leikkaamme lakisääteisistä palveluista, olemme yhtäkkiä taas siinä tilanteessa, jossa palveluvajeen takia joudumme kohtaamaan ongelmia, joita olisimme voineet taklata huolehtimalla lakisääteisten palveluiden rahoituksesta.

MIKSI hyvinvointialueille ei alkujaan säädetty verotusoikeutta? Mielestäni on järjetöntä perustaa itsehallinnolliset alueet ilman verotusoikeutta. Verotusoikeus mahdollistaa hyvinvointialueen vapautumisen valtiovarainministeriön kahleista ja itsehallinnollisemmat päätökset järjestämistään palveluista ja niiden rahoituksesta. Onhan eri alueillakin erilaiset tarpeet ja painotukset, joida toimeenpanna.

Esimerkiksi Jämsän Jokilaakson päivystyksen lakkauttaminen on todella rumaa alueelliseen itsemäärämisvaltaan puuttumista hallitukselta. Juuri tästä syystä meidän alueillamme pitäisi olla verotusoikeus ja enemmän itsenäisyyttä päättää palveluverkosta. On käsittämätöntä, että ihmiset joutuvat matkustamaan niin kauas päivystykseen, kun he sairastuvat äkillisesti.

Jos ei mitenkään ole mahdollista, että juuri omasta kunnastaan, niin maantieteellisesti kuitenkin niin läheltä, ettei ikäihminen joudu liian kauaksi kotoaan, ystävistään tai läheisistään. Ikäihmistä on kuunneltava häntä koskevassa päätöksenteossa.

En osaa kyllä sanoa, mitä erikoissairaanhoidon hajauttaminen muualle maakuntaan tekisi palvelun laadulle. Asiaa pitää selvittää.

Käytännössä Suomi on tehnyt viimeiset 15 vuotta sitä, että se on uusliberalismin tuomassa uskossa leikannut julkisia hyvinvointipalveluitaan ajatellen, että joskus vielä taloudellinen tilanteemme paranee. Todellisuudessa Suomi on leikannut palveluita ja alentanut verokantoja aiheuttaen kroonisen velkaantumisen, palveluiden heikentymisen ja ennen kaikkea sairastavuuden ja ongelmien lisääntymisen ja kasautumisen yhä pahemmiksi. Nyt on aika panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotta ihmiset saavat nopeasti apua ja nykyisiä pitkiä jonoja tehokkaasti purettua. Lisäksi sosiaaliturvan tasoa on pakko korottaa, sillä etenkin nykyhallituksen toimesta taso on laskenut kestämättömälle tasolle. Jo aikaisemmin Suomea on moitittu liian alhaisesta sosiaaliturvan tasosta.

Suuret tuloerot ovat ainoastaan haitaksi yhteiskunnalle, jossa halutaan huolehtia mahdollisimman monista ja pitää kaikki mukana. Olen sitä mieltä, että ihmiset ansaitsevat kaiken omalla työllään ansaitun vaurauden, mutta pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa he, ketkä tulevat hyvin toimeen, maksavat tuloistaan isomman osan yhteiseen pottiin. Ei ihmisten lahjakkuus tai ahkeruus häviä mihinkään siinä, että he osallistuvat tulotasonsa mukaan turvallisen, vakaan ja hyvän yhteiskunnan rahoittamiseen.

Meillä on paljon sellaista liiketoimintaa ja mainontaa, jotka ovat esimerkiksi haitaksi ympäristölle ja kehitysmaiden työntekijöille. Mielestäni Suomen pitäisi reilusti säätää lakeja, jotka ovat eettisesti oikein, vaikka ne heikentäisivätkin hetkittäisesti kilpailukykyämme. Jos ei mikään maa ota strategiakseen ekososiaalisesti kestävää taloutta, kukaan ei ikinä tee sitä. Lopputuloksena on maapallo, joka kärsii kuumuudesta ja lajikadosta sekä resurssien ylikulutuksesta.

Ei ole ollut koskaan, eikä ole etenkään nyt, kun Orpo-Purran hallitus on aiheuttanut jopa häätöjä köyhille, koska he eivät saa asua enää omassa kodissaan. Ylipäätään Suomen asenne sosiaaliturvan varassa eläviä kohtaan on äärimmäisen surullinen. Oma henkilökohtainen ihmiskuvani lähtee siitä, että ihminen haluaa luontaisesti osallistua ja olla mukana yhteiskunnassa. He, ketkä joutuvat elämään sosiaaliturvan varassa, ovat usein elämän kaltoin kohtelemia jollain tavalla. Toki sitten on myös ne yhtä arvokkaat ja yhdenvertaiset ihmiset, ketkä eivät yksinkertaisesti kykene opiskeluun ja/tai työhön. Pidetään huolta kaikista ja varmistetaan, että kaikilla on mahdollisuus hyvään elämään.

Riippuu yritystoiminnasta. Ympäristölle haitallisia omistuksia eritoten täytyy vähentää. Ja toisaalta jos yhtiöitetään toimintoja niin pidetään ne EHDOTTOMASTI julkisessa omistuksessa.

Elämme monikulttuurisessa demokratiassa ja kulttuurien moninaisuudessa ja yhteistyössä ei ole mitään vikaa. Monikulttuurisuus tuo väriä ja uusia kiinnostavia mahdollisuuksia esimerkiksi ruoan, harrastusten, esitystarjonnan ja muun kulttuurin parissa. Suomi on valitettavasti hyvin läpeensä rasistinen maa, joten paljon on vielä tehtävää, jotta monikulttuurisuus pääsee siihen tilaan, jossa muualta tulleilta ihmisillä ja eri taustoista tulevilla kansalaisilla on aidosti hyvä olla täällä.

Pidetään kristilliset arvot niiltä osin hyvänä ohjenuorana, kun ne eivät ole syrjiviä tai toiseuttavia ja otetaan vaikutteita lähimmäisenrakkaudesta ja heikossa asemassa olevien ihmisten huolehtimisesta.

Mielestäni Suomessa on edelleen valloillaan todella haitallisia ja negatiivisia asenteita sukupuolen moninaisuutta kohtaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että aina kun mediassa esiintyy henkilö, joka ei edusta mies- tai naissukupuolta, on sosiaalisen median kommenttikentät ensin pullollaan vihaa ja dehumanisointia, ja heti sen jälkeen eräät oikeistopoliitikot ottavat asiaan kantaa pöyristellen ja halveksien. Kyseessä on kuitenkin aivan oikeat ihmiset, jotka de facto EIVÄT identifioidu tai kuulu millään tasolla sukupuolen dikotomiseen jaotteluun mies- ja naissukupuolen mukaan.

Ei tähän varmaan tarvitse vastata kummemmin. Kasvatustieteilijänä sanon, että lapsella on kaikkea muuta tärkeämpää opittavampaa kuin tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen.

Jos kaikki maat ajattelisivat, että jätetäänpäs vähentämättä päästöjämme, koska tuskin nuo muutkaan sitä tekevät, niin lopputulos olisi katastrofi. Suomihan olisi aivan loistava mallimaa maailmalle, jossa saataisiin ympäristöä kunnioittava hiilineutraali yhteiskunta aikaiseksi. Mutta ei. Valitettavasti se juna meni ensinnäkin siinä, että meillä oli Sipilän hallitus. Toiseksi siinä, että keskusta oli mukana Marinin hallituksessa. Ja kolmanneksi ja viimeistään kuoloniskuna tässä tieteestä välittämättömässä Orpo-Purran hallituksessa. Itse olen valmis jokaisessa päätöksessä ottamaan huomioon päästöjen vähentämisen ja maapallon ja ympäristön hyvinvoinnin. Ottakoot muu maailma sitten mallia siitä, kuinka hyvin onnistuimme.

Jospa keskityttäisiin siihen, että maailmassa olisi mahdollisimman vähemmän köyhyyttä, kurjuutta ja kärsimystä. Ollaan tyytyväisiä siitä, mitä Suomessa on. Nautitaan siitä, mitä olemme saaneet edellisiltä sukupolvilta, joista osa taisteli verisesti ja hengellään siitä, mitä meillä nyt on. Veikkaanpa, että moni heistäkään ei pitäisi siitä, ettemme olisi solidaarisia myös muille hätää kärsiville maailmassa. Minusta Suomen pitää ehdottomasti olla tärkeä pelaaja maailmalla rauhan, ekologisen kestävyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rakentamisessa.

Ei ole työpaikkoja, ei taloutta, eikä varsinkaan talouskasvua, ilman ympäristöä ja sen edunmukaisesti tehtyjä päätöksiä.

Katseet Yhdysvaltoihin. Sopisiko, että Suomessa keskitymme siihen, että kukaan ei voi yksin määrätä tai alistaa päätöksentekijöitä tahtoonsa?

Mielestäni maamme yksi rikkauksista on sen omalaatuiset asuinalueet ja näiden uniikit identiteetit, jotka muodostavat värikkään kansakuntamme. Olen ehdottomasti aluepoliitikko siinä mielessä, että haluan ihmisten voivan asua myös syrjemmässä ja sielä nauttivan yhdenvertaisina kansalaisina hyvinvointivaltion palveluista mahdollisimman laajasti.

Edellinen vastaus varmasti alleviivaa sitä, kuinka pidän siitä, että koko Suomi pysyy mahdollisimman laajasti asuttuna. Mutta tottakai, on hienoa myös, että Suomeen muodostuu eläviä ja elinvoimaisia kaupunkeja, jotka houkuttelevat suomalaisten lisäksi turisteja, jotka saavat nauttia meidän ainutlaatuisen puhtaasta ilmasta, luonnosta ja raikkaasta vedestä. Ei pidä mielestäni olla mitenkään ensiarvoisen tavoiteltava tila, että kaikkien pitää nyt muuttaa kaupunkeihin, vaan pidetään huolta meidän kaupungeista ja muistetaan myös he, ketkä eivät kaupunkeihin halua muuttaa.