Oliver Priimägi

Kaikkia alueen palveluita ei voi keskittää yhteen isoon yksikköön välimatkojen ollessa suuria.

Mielenterveyskriisi on käsillä ja mielenterveyden ongelmat lisääntyvät lisääntymistään. Mielenterveyspalveluihin ja niiden saavutettavuuteen on panostettava. Tämä kuitenkaan ei ole yksinomaan hyvinvointialueen tehtävä, vaan myös valtion tulisi esimerkiksi lisätä aloituspaikkoja korkeakouluihin ja aloille, joista valmistutaan asian ammattiosaajiksi.

Pelastustoimen rahoitus on toistaiseksi ollut turvatumpi kuin sote-palveluiden ja sanoisin sote-puolen olevan laajemmin ahdingossa. Näen, että tällaisessa tilanteessa pelastustoimen budjetin turvaaminen ei ole prioriteetti sote-palveluista leikkaamisen rinnalla.

Perusterveydenhuollon ja sairaaloiden toiminta on hyvin erilaista, joten työntekijöiden suora siirtäminen ei ole nähdäkseni tehokasta eikä järkevää. Perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita tulee kuitenkin vahvistaa, jotta lääkärille ja hoitajalle pääsee kiireettömästi alle 14 vuorokaudessa. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä erikoissairaanhoidon kustannuksella.

Lastensuojelun palveluista noin 80 prosenttia on yksityisen puolen tuottamia. Tärkeintä on, että palvelut järjestetään aina lapsen etu edellä. Lastensuojelussa on siirryttävä kohti ennaltaehkäisevää toimintamallia, joka turvaa lapsen hyvinvoinnin ja vähentää huostaanottojen tarvetta. Varhaista tukea on lisättävä, jotta perheiden voimavaroja ja lasten kotioloja pystytään vahvistamaan.

Ihmisen tarvitessa ympärivuorokautista hoivaa, on paikka kyettävä järjestämään lakisääteisessä ajassa ilman tarpeetonta viivästystä. Vanhustenhuolto on toteutettava ikäihmisten itsensä ehdoin.

Tulemme olemaan riippuvaisia ulkomaisesta hoitohenkilökunnasta. Myös hoitohenkilökunnan palkkojen nostaminen olisi tärkeä tapa saada houkuteltua lisää myös suomalaisia alalle ja pysymään sillä.

Nykyään turha hallinto ja byrokratia syövät aivan turhan paljon varoja hyvinvointialueilla. Tähän on saatava muutos yhdistelemällä alueita keskenään tulevaisuudessa. Yhdistämisiä ei kuitenkaan tule tehdä hetken päähänpistosta, vaan niiden täytyy olla harkittuja ja suunniteltuja.

Sen sijaan, että eduskunta karsisi hyvinvointialueiden tehtäviä, tulisi sen mielestäni lisätä niiden rahoitusta.

Suomen verotusjärjestelmää ei ole mielestäni syytä tehdä monimutkaisemmaksi antamalla verotusoikeutta hyvinvointialueille. Verotusoikeuden valmistelu ei ole ajankohtaista.

Omalääkäri sekä -hoitajamallin käyttöönottaminen tekisi hyvinvointipalveluista saavutettavampia ja inhimillisempiä.

Maan hallituksen asettaman lain mukaan hyvinvointialueiden tulee kattaa alijäämänsä 2026 mennessä. Tämä on mielestäni aikatauluna aivan liian tiukka ja se johtaa hyvinvointialueet väkisin tekemään hätiköityjä ja epäinhimillisiä päätöksiä. Tältä osin ongelma on mielestäni laissa ja sen epärealistisissa tavoitteissa. Alijäämien kattamisvelvollisuutta tulee pidentää.

Tämä olisi tärkeä tapa suojella huumeiden käyttäjiä tartuntataudeilta ja koittaa tuoda heitä sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Käyttöhuoneet ovat osa vastuullista päihdepolitiikkaa.

Nykyään päätöksenteko hyvinvointialueilla on nähdäkseni hyvin viranhaltijalähtöistä. Aluevaltuuston roolia tulisi vähintäänkin selkeyttää.

Vaikka ajatuksen tasolla se on kaunista, että omaiset vastaisivat ikääntyvistä vanhemmistaan, ei se kuitenkaan ole realistista pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Kaikilla yksinasuvilla vanhemman sukupolven edustajilla ei ole lähisukulaisia lähettyvillä pitämässä näistä huolta, eikä tästä voi syyttää esimerkiksi töiden perässä muualle muuttaneita omia lapsia. Hyvinvointivaltion on pidettävä huolta heikoimmistaan ja varmistettava, että kaikki saavat apua ja tukea tarpeidensa mukaan.

Tämä riippuu todella paljon siitä, mistä veroista puhutaan. Mielestäni esimerkiksi kuntaveron korottaminen ei ole tasa-arvoinen toimi, sillä se on tasavero ja iskee suhteessa kaikkein kovimmin pienituloisiin. Jos taas puhutaan valtakunnallisesti esimerkiksi haittaverojen korotuksista, on asia aivan toinen. Peruspalveluista leikkaamisen tulisi olla mielestäni vaihtoehdoista viimeisin, mutta on myös osattava tarkastella, onko jotain sektoreita, joilla leikkaukset eivät välttämättä vaikuta yhtä rajusti ihmisiin. Tehtäessä leikkauksia tai veronkorotuksia asiaa on aina tarkasteltava tulevaisuusvaikutukset mielessä pitäen.

Henkilön tulot eivät koskaan määritä ihmisen arvoa. Lahjakkuutta ja ahkeruutta on monenlaista, eivätkä tulot todellakaan korreloi niiden kanssa. Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa liian suuriksi nykyään, mutta ne ovat silti jollain tasolla osa yhteiskuntaamme.

Valtion on taattava reilut pelisäännöt markkinoilla ja puututtava tiukemmin esimerkiksi ilmastolle haitalliseen yritystoimintaan. Luotan kuitenkin vapaiden markkinoiden toimivuuteen. Vapaa liike-elämä on yksi osatekijä Suomen elinvoimalle ja markkinoiden joustavuudelle.

Kysymyksessä itseäni häiritsee sana “helppo”. En usko, että kenenkään sosiaaliturvan varassa elävän elämä olisi erityisen helppoa.

Valtion ja kuntien omistamaa yritystoimintaa ei tule vähentää, jos se on kannattavaa ja palvelee yhteiskunnan ja ihmisten etua. Turhaa sääntelyä on kuitenkin vältettävä, jotta markkinoiden terve kilpailu säilyy.

Monimuotoisuus ja -kulttuurisuus tekevät yhteiskunnastamme saavutettavamman, vapaamielisemmän sekä kansainvälisemmän. Suomen ja suomalaisten tulisi suhtautua asiaan myönteisemmin ja edistää integraatiota ja kohdella jokaista maassa asuvaa tasa-arvoisesti.

Kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, heikoimpien auttaminen ja perheen merkitys ovat todella kauniita ja luovat hyvän pohjan politiikalle. Toisaalta monet kristilliskonservatiivisuuteen liittyvät arvot tekevät yhteiskunnasta sulkeutuneemman ja syrjivämmän. Mielestäni kristillisyyttä itsessään ei tule korostaa politiikassa, mutta on tärkeää tunnistaa, että on myös tärkeitä ja kauniita arvoja, jotka ovat myös osa kristillisiä arvoja.

On absurdia, että virallisesti Suomessa on edelleen käytössä vain kaksi sukupuolta. Tampereen julkisissa tiloissa tulisi ottaa sukupuolen moninaisuus voimakkaammin huomioon. Julkisissa tiloissa tulisi aina olla myös sukupuolineutraalit WC- ja pukutilat.

Kurittaminen ei ole kasvatuskeinoista kaikkein toimivin saatikka rakentavin, mutta toki jollain tasolla tottelevaisuuden opettaminen on tärkeää. Mielestäni Auktoriteetin kunnioittamisen sijaan jokaisen kunnioittaminen olisi paljon merkityksellisempi arvo, joka opettaa.

Jokaisen maan tulee kantaa oma kortensa kekoon. Jos Suomessa edistetään vihreää siirtymää muista huolimatta, luo se myös paljon mahdollisuuksia innovaatioille, joita voidaan tulevaisuudessa levittää muualle maailmaa. Haluamme olla historian oikealla puolella tässäkin asiassa ja toimia edelläkävijöinä.

Toki me Suomessa ajamme Suomen politiikkaa ja asioita, mutta mielestäni meidän on tärkeää pitää huoli myös heistä, jotka eivät identifioidu suomalaisiksi, mutta asuvat silti Suomessa. Lisäksi päätöksiä tehtäessä on aina otettava huomioon myös ilmasto ja globaali yhteisö.

Nykyään teemme ympäristönsuojelua talouskasvun ehdoin. Mielestäni talouskasvua pitäisi kuitenkin luoda ympäristön ehdoin. Uskon todella, että nämä ovat yhteensovitettavissa, mutta jos eivät, niin ympäristön suojelun tulee olla etusijalla. Myös ympäristön edun ajamisen kautta syntyy uusia työpaikkoja, ja pitkällä tähtäimellä tämä työ on nimenomaan sitä, joka takaa kirkkaamman tulevaisuuden kaikille, myös taloudelle.

Laeista ja kansainvälisistä sopimuksista tulee pitää kiinni. Asioita saadaan kyllä tehtyä niiden puitteissa. Näen, että Suomen johtajan tulee olla jollain tavalla vahva ja kestää julkisuutta ja kovaa painetta. Johtajan tulee kuitenkin aina näyttää myös herkkyyttä ja inhimillisyyttä.

Valtion peruspalvelut, kuten terveydenhuolto sekä peruskoulu, on turvattava koko maassa, se on selvää. Harvaanasuttuja alueita ei kuitenkaan ole järkeä pitää elossa keinotekoisin rakentein. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa, mutta jokaisen tulee myös hyväksyä kompromissit työllistymisen, asuinkustannusten ja palvelutarjonnan suhteen.

Ihmisten muuttaminen kaupunkeihin on merkki kasvusta. Se antaa lisää tilaa luonnolle, mahdollistaa julkisen liikenteen käytön ja vähentää päästöjä. Toisaalta sen mukana tulee uusia ongelmia, kuten laajempi asunnottomuus ja työttömyys. Näen kaupungistumisen lähinnä positiivisena asiana, mutta sen mukana tuomia ongelmia ei tule sivuuttaa.