Henna Karhapää

Lähiterveysasemat tarjoavat usein henkilökohtaisempaa ja helpommin saavutettavaa hoitoa, mikä on tärkeää erityisesti ikäihmisille, lapsiperheille ja niille, joilla on toimintarajoitteita. Lähiterveysasemien säilyttäminen parantaa asukkaiden arkea ja vähentää eriarvoisuutta. Ymmärrän myös, että keskittäminen voi tuoda parempaa erikoislääkäripalveluiden saatavuutta, mutta tämä ei saisi tapahtua peruspalveluiden saavutettavuuden ja laadun kustannuksella.

Pohjois-Karjalassa on tilastollisesti enemmän asukkaita, joilla on mielenterveyden haasteita, ja tämä on huomioitava myös palveluiden rahoituksessa. Mielenterveysongelmat ovat vakavia ja vaikuttavat elämänlaatuun, ja niiden hoitamatta jättäminen johtaa pitkäaikaisiin, kalliisiin ja vaikeasti hoidettaviin seurauksiin. Erityisesti nuoret aikuiset ovat ryhmä, joka tarvitsee tukea mielenterveysongelmien tunnistamisessa ja hoidossa. Jos emme panosta ennaltaehkäisevään ja varhaiseen tukeen, yhteiskuntamme pahoinvointi kasvaa entisestään.

En halua asettaa sote- ja pelastustoimen palveluita vastakkain, sillä molemmat ovat olennaisia osia peruspalveluiden kokonaisuudessa. Kysymys ei ole siitä, kumpi on tärkeämpi, vaan siitä, miten me pystymme järkevällä tavalla turvaamaan molemmat palvelut hyvinvointialueella.

Perusterveydenhuollon resursoiminen on avainasemassa, sillä se mahdollistaa ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen terveysongelmiin. Kun panostamme perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin, voimme vähentää erikoisterveydenhuollon tarvetta pitkällä aikavälillä, mikä ei ainoastaan paranna ihmisten hyvinvointia, vaan myös auttaa säästämään sote-kustannuksissa.

Kun palvelut ovat julkisessa hallinnassa, varmistetaan, että ne perustuvat pitkän aikavälin hyvinvointiin, eivätkä voitontavoitteluun. Jos julkinen sektori ei itse pysty tuottamaan näitä palveluita, hyvinvointialueen tulisi ostaa palveluja voittoa tavoittelemattomilta yhdistyksiltä ja järjestöiltä. Nämä toimijat tarjoavat kustannustehokkaita, matalan kynnyksen palveluja, jotka tavoittavat haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset siellä missä he ovat. Järjestöjen ja yhdistysten tuottamat palvelut eivät vie varoja ulos alueelta, vaan tuotot ohjataan takaisin järjestöjen toimintaan. Tämä luo positiivisen kierteen, jossa yhteiskunnan tuki vahvistaa alueellista hyvinvointia ja yhteisön elinvoimaa.

Kotihoito ja yhteisöllinen asuminen voivat olla hyviä vaihtoehtoja joillekin ikäihmisille, mutta kaikki ikäihmiset eivät ole samanlaisessa tilanteessa ja heidän tarpeensa vaihtelevat suuresti. Ympärivuorokautinen hoiva on välttämätöntä heille, joilla on vaikeita sairauksia, erityisesti muistisairauksia tai muita kroonisia sairauksia, jotka vaativat jatkuvaa hoitoa ja valvontaa. Tällaisille henkilöille kotihoito ei ole realistinen vaihtoehto turvallisuuden ja hoidon laadun takaamiseksi. Sen sijaan, että tekisimme näitä päätöksiä pelkästään kustannusten hillitsemisen näkökulmasta, meidän tulisi tarkastella vanhustenhoitoa inhimillisenä palveluna, joka perustuu yksilön tarpeisiin ja toiveisiin. Meidän tulee tarjota vaihtoehtoja, jotka tukevat arvokasta vanhenemista.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on vakava henkilöresurssipula, ja kansainvälinen rekrytointi on yksi keino varmistaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut pystytään turvaamaan myös tulevaisuudessa. Ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaaminen tuo myös monimuotoisuutta ja vahvistaa alueemme elinvoimaisuutta. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että Suomeen muuttavat sote-ammattilaiset saavat riittävästi tukea kieliopintoihinsa sekä heille taataan yhdenvertaiset työolosuhteet, jotta he voivat integroitua suomalaiseen työelämään sujuvasti.

Hyvinvointialueet ovat vasta aloittaneet toimintansa, ja niiden tehtäväkenttä sekä vastuut ovat laajoja ja moninaisia. Nyt, kun alueet ovat vielä vakiinnuttamassa toimintaansa ja sopeutumassa uusiin rakenteisiin, on liian aikaista tehdä merkittäviä muutoksia. Lisäksi nykyinen hallitus on aliresursoinut alueet, mikä on heikentänyt niiden kykyä tarjota laadukkaita ja saavutettavia palveluja kaikille kansalaisille. Ennen kuin tehdään suuria rakenneuudistuksia, meidän tulisi antaa alueille aikaa kehittyä ja varmistaa riittävät resurssit, jotta palvelut voidaan turvata tasavertaisesti kaikille.

Tämä ei ole eduskunnan tehtävä, vaan hyvinvointialueiden tulee itse tehdä päätökset oman alueensa palvelujen järjestämisestä ja priorisoinnista alueen asukkaiden tarpeiden mukaan. Hyvinvointialueet on luotu vastaamaan paremmin alueellisiin erityistarpeisiin ja paikallisiin olosuhteisiin, ja niiden tulisi saada riittävä itsenäisyys tehdä päätöksiä siitä, miten ja millä tavalla palvelut toteutetaan.

Hyvinvointialueen verotusoikeus voisi parantaa alueen taloudellista omavaraisuutta ja palveluiden pitkäjänteistä suunnittelua. Verotusoikeus antaisi hyvinvointialueelle enemmän itsenäisyyttä ja vakautta rahoituksessa, mikä voisi auttaa turvaamaan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut, ilman valtion ohjausta. Toisaalta verotuksen periaatteita laadittaessa tulee pohtia keinoja, joilla varmistetaan, että yksilöihin kohdistuva verorasitus ei nouse kohtuuttomaksi.

Laadukkaat julkiset palvelut ovat hyvinvointiyhteiskuntamme perusta, ja niiden heikentäminen johtaa pitkällä aikavälillä suurempiin kustannuksiin sekä kasvavaan eriarvoisuuteen. Verotuksen kautta voidaan varmistaa, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tarvitsemansa palvelut ilman, että tuloerot tai asuinpaikka muodostuvat esteeksi. On tärkeää, että verotus on oikeudenmukaista ja kohdistuu niin, että se turvaa kunnan kestävän rahoituksen ilman kohtuutonta rasitusta pienituloisille.

Tuloerojen kasvu ei saa johtaa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Suuret tuloerot heikentävät yhteiskuntamme yhtenäisyyttä, lisäten eriarvoisuutta ja luoden esteitä heille, joilla ei ole samoja lähtökohtia tai resursseja. Tuloerojen kaventaminen ei tarkoita lahjakkuuden ja ahkeruuden vähättelyä, vaan se on keino varmistaa, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet saavuttaa omat tavoitteensa ja elää hyvää elämää. Hyvin toimivassa yhteiskunnassa hyvinvointi ja mahdollisuudet eivät perustu vain yksilön tuloihin, vaan myös siihen, miten hyvin yhteiskunta huolehtii kaikista.

Markkinat eivät välttämättä takaa tasapuolisia mahdollisuuksia, ja usein suurimpien taloudellisten hyötyjen saajat ovat niitä, joilla on jo eniten valtaa ja varallisuutta. Valtion tulee varmistaa, että markkinat toimivat oikeudenmukaisesti ja, että kaikilla kansalaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua talouteen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tiukempia sääntöjä monopolien estämiseksi, verotuksen oikeudenmukaistamista sekä reilujen työolojen ja palkkojen turvaamista. Lisäksi valtion tulisi tukea pienyrittäjiä, edistää kestävää kehitystä ja huolehtia siitä, että taloudellinen kasvu hyödyttää koko yhteiskuntaa eikä vain kapeaa osaa väestöstä.

Sosiaaliturva on turvaverkko, joka on suunniteltu tukemaan heitä, jotka kohtaavat elämässään vaikeuksia, kuten työttömyyttä, sairauden tai muun elämän kriisin. Etenkin vähävaraisille sosiaaliturva on välttämättömyys selviytymiseen. Sen sijaan, että sosiaaliturvaa nähtäisiin ongelmana, meidän tulisi keskittyä siihen, miten voimme parantaa sen toimivuutta ja varmistaa, että se tukee ihmisiä takaisin työelämään ja itsenäisyyteen. On tärkeää, että sosiaaliturva mahdollistaa ihmisille elämisen ilman pelkoa äärimmäisestä köyhyydestä.

Julkinen omistus on tärkeä väline, jolla varmistetaan, että yhteiskunnalliset arvot, kuten tasa-arvo, ympäristönsuojelu ja alueellinen kehitys, otetaan huomioon yritystoiminnassa. Julkisella omistuksella turvataan palvelujen saatavuus ja laatu erityisesti niillä alueilla, joissa markkinatalous ei yksin riitä takaamaan tarpeeksi tehokkaita ja edullisia palveluja. Julkinen omistus tuo myös lisää vastuullisuutta ja mahdollistaa pitkän aikavälin suunnittelun, kun taas yksityisellä sektorilla voi olla lyhyemmän aikavälin tavoitteita, jotka eivät aina ole yhteiskunnan etujen mukaisia.

Monikulttuurisuus tuo mukanaan uusia näkökulmia ja osaamista, jotka vahvistavat yhteiskuntaamme ja talouttamme. Se luo mahdollisuuksia oppia eri kulttuureista, edistää ymmärrystä sekä luoda yhteisöllisyyttä. Monimuotoisuus on myös elintärkeää työmarkkinoilla, sillä se auttaa täyttämään työvoimapulaa ja tuomaan uusia ideoita ja osaamista eri aloilta.

Suomi on moniarvoinen yhteiskunta, jossa eri ihmisillä on erilaisia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia taustoja. Politiikassa on tärkeää, että päätöksenteossa huomioidaan kaikkien kansalaisten tarpeet ja oikeudet, riippumatta heidän uskonnollisista vakaumuksistaan.

Kaikilla meillä on oikeus elää omana itsenämme ilman syrjintää tai rajoituksia. Sukupuoli ei ole vain miehen ja naisen välinen kaksijakoinen käsite, vaan se on laajempi ja monimuotoisempi. Meidän tulee tunnustaa ja kunnioittaa yksilöiden kokemusta omasta sukupuolestaan ja tarjota heille tukea ja resursseja, jotka vastaavat heidän tarpeitaan. Sukupuolen moninaisuus on osa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Tämän vuoksi se pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi lainsäädännössä, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja työelämässä.

On tärkeämpää, että lapsi oppii kriittistä ajattelua, itsenäisyyttä ja omien arvojensa puolustamista. Lapsille tulisi opettaa, että heillä on oikeus kyseenalaistaa ja kysyä asioista, jotta he voivat kasvaa itsenäisiksi ja vastuullisiksi aikuisiksi. Auktoriteettien kunnioittaminen ei saa olla itseisarvo, vaan sen sijaan meidän tulisi keskittyä siihen, miten kasvatamme lapsia, jotka kunnioittavat toisia, mutta myös pystyvät seisomaan omien arvojensa takana ja toimimaan eettisesti. Tärkeämpää on opettaa lapselle empatiaa, tasa-arvoa, yhteistyötä ja kykyä ratkaista konflikteja rakentavasti.

Ilmastonmuutos on globaali kriisi, mutta se ei tarkoita, että voimme odottaa muiden toimia ennen kuin ryhdymme itse toimiin. Suomen on oltava ilmastotoimissaan esimerkillinen ja omaksuttava kunnianhimoisia tavoitteita, koska jokainen pieni askel kohti päästöjen vähentämistä on tärkeä. Suomella on teknologista osaamista ja edellytyksiä edistää vihreää siirtymää, ja meidän on hyödynnettävä tätä vahvuutta. Vähentämällä omia päästöjämme, voimme hidastaa ilmastonmuutosta ja luoda työpaikkoja, kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja edistää kestävää talouskasvua. Lisäksi Suomen rooli globaalina toimijana vaatii, että meillä on selkeä ja vastuullinen ilmastopolitiikka, joka vaikuttaa muiden maiden ilmastotoimiin ja kannustaa yhteistyöhön.

Suomen etu on monesti sidoksissa siihen, miten me toimimme globaalissa yhteisössä. Meidän on edistettävä kansainvälistä yhteistyötä, kuten ilmastonmuutoksen torjumista, ihmisoikeuksien suojelemista ja taloudellista vakautta, sillä nämä asiat vaikuttavat myös suomalaisten elämään pitkällä aikavälillä. Suomalaisille on tärkeää turvata hyvinvointi, työllisyys ja elinympäristön säilyminen, mutta samalla meidän tulee olla aktiivisia kansainvälisissä suhteissamme ja tukea kestävää kehitystä. Suomen etu ei ole ristiriidassa globaalien haasteiden kanssa.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen ovat vakavia uhkia, jotka vaikuttavat koko planeettamme tulevaisuuteen, ja niiden ratkaiseminen on elintärkeää. Emme voi saavuttaa kestävää taloudellista hyvinvointia, jos ympäristömme tuhoutuu. Talouskasvu ei voi tapahtua ympäristön kustannuksella. Meidän on siirrettävä taloutemme kohti vihreämpää ja kestävämpää mallia, jossa luodaan työpaikkoja ja taloudellista kasvua ympäristöä kunnioittaen. Vihreä siirtymä on mahdollisuus, ei este.

Demokratia, oikeusvaltio ja kansalaisvapaudet ovat suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä, ja niitä ei voida uhata edes suurten tavoitteiden nimissä. Vahva johtajuus, joka ei kunnioita lakeja ja perusperiaatteita, johtaa autoritaarisiin käytäntöihin ja heikentää kansalaisten luottamusta politiikkaan. Suomessa päätöksenteko on perinteisesti perustunut avoimuuteen, reiluihin pelisääntöihin ja kansalaisten osallisuuteen. Vahva johtajuus, joka ohittaa nämä periaatteet, vaarantaa yhteiskuntamme vakauden ja oikeudenmukaisuuden.

Erityisesti Itä-Suomen asuttaminen ja elinvoimaisuuden turvaaminen on erittäin tärkeää. Geopoliittinen tilanne, Venäjän ja USA:n epävakaus, korostaa Itä-Suomen roolia kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Vahva ja elinvoimainen Itä-Suomi on osa koko maan puolustuskykyä ja alueellista tasapainoa.

Kaupungit tarjoavat monia mahdollisuuksia asukkailleen. Väestötiheyden kasvu ja kaupungistuminen tukevat myös kestävää kehitystä, sillä tiiviissä asuinalueissa liikkuminen on usein energiatehokkaampaa ja julkinen liikenne on helpommin järjestettävissä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää heitä, jotka haluavat asua maaseudun pitäjissä. Kaupungistuminen ei saa tapahtua muiden alueiden kustannuksella, ja meidän tulee varmistaa, että myös pitäjissä asuvilla on mahdollisuus elää hyvää elämää, nauttia palveluista ja elinvoimaisuudesta.