Mimmi Ruusunen

Tärkeimmät palvelut pitää saada läheltä. Keskittäminen eriarvoistaa ihmisiä.

Erityisesti on puututtava pahoinvoinnin juurisyihin ja ennaltaehkäisyyn. Ihmisen psyyke kehittyy kolmen ensimmäisen vuoden aikana joten tarvitaan varhaista välittämistä, tukea perheisiin ja voimaa vanhemmuuteen. Koko koulutuspolku oppilashuoltoineen pitää olla riittävän hyvin resurssoitu, jotta jokainen saa riittävästi tukea ja ohjausta. Kolmannen sektorin järjestöillä on tärkeä rooli edistää ihmisten hyvinvointia ja toimia vertaistukena. Niiden toiminta on jatkossakin mahdollistettava ja otettava ne mukaan arvokkaina kumppaneina. Tarvitsemme enemmän matalan kynnyksen keskusteluapua. Esimerkiksi Walk-in keskusteluapua kauppakeskuksiin. Kun tilanne on paha ammattiapua on saatava nopeasti ja sitä on myös saatava riittävän pitkään.

Pelastustoimen budjetti on turvattava mutta sitä ei pysty sote-puolelta paikkaamaan.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä on kääntää painopiste perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. Myös sairaaloissa pitää silti olla riittävät resurssit.

Ulkoistaessa valvonnan vastuu korostuu. Jos epäkohtia havaitaan, niihin on puututtava välittömästi. Yksityiset yritykset ovat herkästi voittoa tavoittelevia, eikä lastensuojelu saisi olla bisnestä. Olisi järkevämpää tuottaa suurin osa palveluista itse ja hankittava ulkopuolelta vain täydentäviä palveluita. Tärkeintä on, että yksiköt eivät ole liian suuria ja laitosmaisia vaan enemmän kodinomaisia perhekoteja, joissa lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on helpompaa.

Ikäihmisille tulee taata hyvä hoiva ja turvallinen ehtoo. Meillä on Varsinais-Suomessakin aivan liian monta liian huonokuntoista vanhusta kotona odottamassa vaikka palvelupaikkapäätös on annettu. Vastuu kaatuu usein omaisille läheistensä hoivan järjestämisestä. Työn ja läheishoivan yhteensovittamista pitää parantaa. Omaishoitajien tueksi tarvitaan riittävästi turvallisia hoitopaikkoja ja päivätoimintapaikkoja. Kotihoito tarvitsee paremmat resurssit. Hoitotyöntekijöille tulee antaa sellaiset työolot ja resurssit jotka mahdollistavat laadukkaan hoitotyön tekemisen ja oman jaksamisen. Tarvitsemme erityisesti lisää edullista yhteisöllistä asumista, perhehoitoa ja välimuotoista asumista. Ympärivuorokautisia paikkoja pitää silti olla niitä tarvitseville.

Hoitajista on niin kova pula, että heitä on rekrytoitava osittain ulkomailtakin. Ulkomaista terveydenhuollon tutkintoa pitää tarvittaessa täydentää suomalaiseksi terveydenhuollon ammattitutkinnoksi. Lisäksi hoitajilta on edellytettävä riittävä suomenkielentaito. Nämä ovat potilasturvallisuuden kannalta oleellisia asioita. Alan pito- ja vetovoimaa on kuitenkin parannettava. Hoitotyöntekijöiden on saatava sellaiset työolot ja resurssit mitkä mahdollistavat laadukkaan hoitotyön tekemisen ja oman jaksamisen. Riittävä henkilöstö ja asiakasmitoitukset ovat rekrytointivaltti mutta myös perusta pitää henkilöstöstä huolta. Hyvällä esimiestyöllä ja sillä että työntekijä voi kehittää osaamistaan on myös suuri vaikutus.

Se tarkoittaisi mm. uusien palkkaharmonisaatioiden aloittamista ja tietokantojen yhtenäistämistä. Eli paljon aikaa ja rahaa menisi hukkaan. Ennen uudistusta oli 195 sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiota ja nyt niitä on 21. Eli tämäkin oli jo merkittävä pudotus. Nyt on korjattava ja kehitettävä luotua mallia eikä lähteä hajoittamaan ja särkemään sitä.

Talouspoliittisen arviointineuvostokin suosituksen mukaan alueille tulisi nyt antaa aikaa toimintojen kehittämiseen. On täysin vastuutonta maamme hallitukselta pakottaa hyvinvointoalueet tilanteeseen joka tulee vaarantamaan potilasturvallisuuden. Tarvitaan työrauha ja enemmän aikaa alijäämän kiinni kuromiseen.

Tällä hetkellä maakuntaverotukselle ei ole riittäviä perusteita. Maakuntien verotusoikeuden voi toteuttaa vasta kun sote-tuotannon kulutaso on muodostunut vakaaksi. Verotusoikeus antaisi maakunnille selvän itsehallinnon, mikä olisi parempi kannustin tuottaamaan sote-palvelut tehokkaasti. Valitettavasti Suomessa on kuitenkin alueita, jotka eivät pystyisi omalla verokertymällään sote-menojaan kattamaan. Siksi olisi otettava käyttöön erillinen tasausjärjestelmä. Maakuntaveron käyttöönotto ei siis tarkoittaisi verojen lisääntymistä vaan nykyisen osuuden suuntaamista suoraan hyvinvointialueille.

Menosäästöt vähemmän tärkeistä asioista on lähtökohtaisesti aina parempi ratkaisu kuin veron korotukset. Leikkaukset tulee kuitenkin tehdä oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti niin ettei kukaan putoa kyydistä. Perustuslain mukaan ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.” joten viime kädessä on palveluiden turvaamiseksi nostettava veroja.

Suurin osa tuloeroista ei johdu ahkeruuseroista. Suurimpia omaisuuksia ei ole tehty työtä tekemällä, vaan omistamalla. Vaikka meillä on asiat paremmin kuin monessa muussa maassa niin kyllä täälläkin hyvin vahvasti ihmiset pysyvät siinä tuloluokassa, mihin ovat syntyneet. Myös palkkaeroissa on vääryyttä. Suuret tuloerot eivät ole kaikissa tapauksissa hyväksyttäviä. Kyllä lahjakkuus ja ahkeruus kuuluu palkita, mutta valitettavasti näin ei aina tapahdu. Yrittäjyys on aina riskin ottamista ja ansio ansaittua.

Alkutuottajat elävät todella vaikeita aikoja. Kustannukseet ovat nousseet niin ettei homma enää kannata. Liian moni on lopettamisuhan alla. Tukipaketit ovat vain laastareita eivätkä kestävä ratkaisu. Samaan aikaan isot kaupatketjut tekevät historiallisen suurta tulosta. Siksi kaupan asemaan on puututtava lakiteitse jotta tuottaja saa jatkossa parempaa hintaa tuotteestaan. Oma ruuan tuotanto on korvaamaton osa Suomen kansallista henkivakuutusta ja sitä ilman emme pärjää.

Yhteiskunnassamme on paljon ihmisiä jotka eivät pärjäisi ilman sosiaaliturvaa, mutta valitettavasti meillä on myös niitä jotka käyttävät hyväkseen tukijärjestelmiämme. Väärinkäytön ehkäisemiseksi sosiaali- ja työttömyysturvaa tulee kehittää kannustavaan ja osallistavaan malliin. Työn vastaanottamisen tulee olla kannattavaa. Yhteiskuntamme perustuu sille että kaikki omien mahdollisuuksiensa mukaan kantaa kortensa yhteiseen kekoomme. Hyvinvointi ei tule tyhjästä vaan kaikilla meillä on vastuu ja velvollisuus Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnista. Nykyisen hallituksen tekemät toimet ovat kuitenkin liian rajuja eikä kerranaisvaikutuksia ole huomioitu. Painopiste uudistuksessa pitäisi olla perusturvan riittävyyden turvaamisessa.

Valtion omistaminen on perusteltua muun muuassa tiettyjen palveluiden turvaamiseksi. Esim. energiaverkot ja vesi on pidettävä valtion ja kuntien omistuksessa.

Puhuttiin sitten luonnon, elinkeinoelämän, asumismuotojen, taiteen, kulttuurin tai ihmisten monimuotoisuudesta niin kyseessä on hyvä asia. Tärkeintä on ettei segregaatiota tapahdu. Panostus perusteelliseen kotouttamiseen estää syrjäytymistä ja auttaa kiinnittymään osaksi yhteiskuntaan. On erityisesti panostettava suomenkielen oppimiseen ja työllistymiseen. Jokaisen kultturi-identiteetille on tilaa eikä niitä pidä tukahduttaa, mutta maamme lait ja periaatteet esim. naisten ja miesten tasa-arvosta pitää tehdä selviksi. Kotouttamista on tehtävä monialaisena yhteistyönä, jossa kumppaneina mukana myös järjestöt ja yhteisöt. Vertaisryhmät, vapaaehtoistyö, kielikurssit, mentorointi ja harrasteet ovat merkittävässä roolissa.

Kristilliset arvot ja yleensä saman suuntainen vahva, eettinen ja arvoihin perustuva maailmankuva antaa ihmiselle tukevan pohjan toimia elämässään hyvin ja vastuullisesti. Lähimmäisenrakkaus pitää sisällään toisen huomioon ottamisen ja kunnioittamisen. Kristillisiin arvoihin kuuluu myös luonnon suojeleminen viljellen ja varjellen. Kohtuullisuus on kestävyyttä. Älä tee toiselle niin kuin et itselle haluaisi tehtävän.

Turussa tämä ei ainakaan ole ongelma.

En sanoisi että tärkeimmät mutta en myöskään ole vapaankasvatuksen kannattaja. Rajat on rakkautta ja vanhemman pitää olla vanhempi eikä kaveri. Lapsen pitää oppia kunnioittamaan sääntöjä jotta hän pärjää elämässä. Yhteiskuntamme perustuu sääntöihin ja auktoriteetteihin ja se pitää järjestystä yllä. Siitä syntyy oikeudenmukaisuudentaju ja vastuuntunto. Kyllä lapsen on hyvä oppia kunnioittamaan kaikkia, koko luomakuntaa ja itseäänkin. Hyvät käytöstavat ovat toisten kunniottamista.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja erityisesti luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on ehdottoman tärkeää jotta elämän edellytykset maapallolla voidaan turvata. Kaikessa päätöksenteossa pitää arvioida vaikutukset luontoon. Päätökset on tehtävä kuitenkin aina kokonaisuutta ajatellen ja niiden tulee olla myös sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä. Teemme paljon ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vastuun jakamiseksi tarvitaan globaali tai vähintäänkin Eu:n laajuinen hiilipörssi markkinamekanismiksi, jolloin eniten saastuttavat joutuisivat maksamaan ja hiilen sitojat saisivat kompensaatiota.

Kyllä päättäjillä on ensisijainen vastuu maamme ja kansamme hyvinvoinnista huolehtimisesta nyt ja tulevaisuudessa. Mutta me emme ole irrallaan muusta maailmasta eikä meidän kuulukaan olla.

Riippuu täysin tilanteesta. Päätöksissä tehtävä mm. luontovaikutusten arviointi ja yritysvaikutusten arviointi ja huomioitava kokonaisuus. Uusia työpaikkoja luomalla tuodaan elinvoimaisuutta ja sitä kautta verotuloja, joita voidaan sitten suunnata myös ympäristötekoihin. Hetkellinen talouskasvu on kuitenkin merkityksetöntä, jos pahennamme ympäristökriisiä niin, että tulevaisuudelta putoaa pohja. Ympäristöä kunnioittava talouskasvu on kestävää talouskasvua.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Se tarkoittaa ihmisten mahdollisuutta elää, opiskella ja tehdä työtä siellä, missä tuntee itsensä onnelliseksi. Se on tasa-arvoa. Miksi me ajattelisimme että yksi paikka on toista arvokkaampi. Emmehän ajattele että yksi ihminen on toista parempi. Suomi ei parane osiaan heikentämällä. Koko Suomen elinvoima tuo vaurautta, turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Hajautettu yhteiskunta on keskitettyä kriisinkestävämpi. Tämä on siis myös turvallisuuskysymys.

Kaupungistumisen ongelmia ovat mm. ruuhkat, melu, saasteet, jätteet ja kalliit asumisen kustannukset. Hyvä puoli on se että kaikki on lähellä. Vihreiden mielestä tiivistäminen olisi muka ekologista kun liikkuminen vähenee. Kokoomus ajaa keskittämistä kustannustehokkuuden takia vaikka todellisuudessa täydennysrakentaminen aiheuttaa pahoinvointia eli järjettömän määrän kustannuksia. Lähiluontoa kaatuu ja tilalle tulee kerrostaloa toisen viereen. Puiden kaatamista kompensoidaan olemattomilla viherkatoilla. Ne eivät auta hulevesien hallinnassa, eivätkä varjosta helteellä. Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta pitäisi pystyä suojelemaan niin ympäristösyistä kuin myös ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Maltillinen kaupungistuminen on hyvä asia mutta väljyyttä ja vehreyttä ei saa unohtaa.