Sakari Rokkanen

Maantieteellistä kattavuuttakin tärkeämpi asia on minusta hoitoon pääsyn nopeus sekä laatu. Olen ainakin itse valmis kulkemaan viereiseen kaupunginosaan palveluiden perässä, jos ne ovat näin nopeammin ja laadukkaammin saatavilla. Toki palvelun maantieteelliselläkin saavutettavuudella on merkitystä ja sillä, että palveluiden ääreen pääsee sujuvasti eri kulkuvälineillä. Toisaalta Vantaan ja Keravan tiheästi asutulla ja maantieteellisesti kompaktilla hyvinvointialueella kaikki palvelut ovat Suomen mittapuulla käytännössä lähipalveluita.

Perustason mielenterveyspalveluita on tarve edelleen vahvistaa. Tänä vuonna voimaan astuu lasten- ja nuorten terapiatakuu. Tämän lisäksi on lisättävä myös muille lyhytterapioiden tarjontaa. Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy.

Pelastustoimen toiminta on turvattava, mutta katsoisin kriittisimmin tulevia investointitarpeita. Esimerkiksi Tikkurilan uuden valmiusaseman hinnaksi tuli lopulta noin 4 miljoonaa euroa. Vastaavan kokoisia uusia paloasemia on muualla Suomessa toteutettu noin 2 miljoonalla, joten esimerkiksi tulevan Korson valmiusaseman yhteydessä kustannuksiin on tärkeä kiinnittää enemmän huomiota.

Aiemmin Vantaa joutui supistamaan perustason palveluita kuin, kun HUSin erikoissairaanhoito ylitti budjettinsa. Nyt olisi tärkeää, että HUS onnistuisi omassa uudistusohjelmassaan ja saisi rahat riittämään. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella ei ole mitään ylimääräistä rahaa HUSin ylityksiin, vaan nämä rahat olisivat pois perustason palveluista.

Lastensuojelun palvelut tulee hankkia siltä tuottajalta, joka tuottaa laadukasta palvelua kustannustehokkaimmin. Hyvinvointialueella on todettu osassa lastensuojelun palveluista markkina ei toimi ja hinnat ovat nousseet rajusti. Näissä palveluissa on nähty perusteita lisätä omaa tuotantoa. Toisaalta arvioinnin tulee olla jatkuva ja vastaavasti sellaisia palveluita tulisi laajemmin ulkoistaa, joissa on toimiva kilpailullinen markkina.

Jotta palvelutarpeen kasvuun pystytään vastaamaan, rinnalla on kehitettävä kotiin vietäviä palveluita sekä kodinomaisia kevyempiä asumispalveluita, kuten yhteisöllistä asumista. Kyse ei kuitenkaan ole vain säästöstä. Kotona asumisen tai kodinomaisesti asumisen mahdollistaminen mahdollisimman pitkään on myös inhimillisesti perusteltu tavoite.

Noin 20 000 sote-alan työntekijää jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä. Suurin eläköitymisaalto osuu vuosiin 2026–2027. THL arvioi, että vuoteen 2040 mennessä tarvitaan 200 000 uutta sote-työntekijää vastaamaan kasvavaan palvelutarpeeseen. On siis selvää, että hoitohenkilökuntaa tulee houkutella myös ulkomailta. Ulkomailta rekrytyillä tulee kuitenkin olla hoidon laadun ja potilasturvallisuuden näkökulmasta riittävä osaaminen sekä koulutus.

Kahden kaupungin, Vantaan ja Keravan, muodostamassa hyvinvointialueessa sekä tuplavaaleissa ei tarkemmin ajateltuna ole mitään järkeä. Yksi hyvinvointialue koko Uudellamaalla vähentäisi hallintoa, parantaisi palveluita sekä selkeyttäisi HUSin toimintaa. Koko Suomen tasolla voitaisiin jopa miettiä viiteen yhteistoiminta-alueeseen perustuvaa jakoa tai jopa yhteen hyvinvointialueeseen perustuvaa mallia, johon esimerkkiä voitaisiin hakea Iso-Britannian NHS-järjestelmästä. Näin vastuu palveluista sekä rahoituksesta olisi selkeästi samoissa käsissä.

Hallitus tekee parhaillaan tätä työtä ja osallistun itsekin työssäni sosiaali- ja terveysministeriössä ns. hukkatyöhön, jossa pyritään purkamaan soten normeja ja vapauttamaan enemmän ammattilaisten aikaa konkreettiseen hoitotyöhön.

Työn verotukseen voisi kohdistua kova korotuspaine, kun valtion ja kuntien rinnalle tulisi yksi uusi verottaja lisää. Toinen ongelma on hyvinvointialueiden veropohjan erilaisuus, joka johtaa alueellisiin eroihin maakuntaveron tuotossa. Maakuntaveroon olisi pakko liittää voimakas tasausjärjestelmä, jolla alueiden välisiä eroja tasoitettaisiin ja estettäisiin niiden veroprosenttien eriytyminen. Uusmaalaisilla olisi todennäköisesti mallissa maksajan rooli.

Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen on perusteltua olla kohtuulliset, jottei maksu vaaranna kenenkään hoitoon pääsyä. On myös edelleen tarve kehittää maksujen alentamisen ja maksuista vapauttamisen menettelyitä pienituloisimmilla. Maksujen pyörittäminen toimeentulotuen kautta synnyttää vain turhaa byrokratiaa. En kuitenkaan kannata terveyskeskusmaksun alentamista. Hyvinvointialueiden rahoitus koostuu valtiolta tulevasta rahoituksesta sekä asiakasmaksuista. Maksun alentaminen siis tarkoittaa palveluiden vähentämistä. Valitsen mieluummin nykyiset kohtuulliset maksut, kuin lähtisin heikentämään palveluita.

Nykyisin esimerkiksi monet julkiset wc-tilat ovat epävirallisia huumeiden käyttöhuoneita. Kokemukset ja tutkimukset maailmat ovat antaneet vahvaa näyttöä siitä, että valvotut käyttöhuoneet vähentävät huumeidenkäyttöä yleisissä tiloissa ja ulkopuolisille aiheutuvaa vaaraa. Huoneet voivat myös vähentää huumeidenkäyttäjien sairastavuutta ja kuolleisuutta sekä tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden myös hakeutua päihdepäihdehoitoon tai muuhun sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Palvelua voisi kokeilla, mutta en usko sen olevan ratkaisu esimerkiksi nuorten huumekuolemiin, jotka usein tapahtuvat kotikäytössä.

Aiemmin Vantaa joutui supistamaan perustason palveluita kuin, kun HUSin erikoissairaanhoito ylitti budjettinsa. Nyt olisi tärkeää, että HUS onnistuisi omassa uudistusohjelmassaan ja saisi rahat riittämään. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella ei ole mitään ylimääräistä rahaa HUSin ylityksiin, vaan nämä rahat olisivat pois perustason palveluista.

Hyvinvointialueilla rahat ovat tiukassa ja palveluvalikoimaa on rajattava sen mukaisesti. Lähtökohtaisesti jokaisen täysi-ikäisen tulee itse huolehtia kuukautistuotteista. Alaikäisten osalta kouluterveydenhuollossa voidaan tarveperusteisesti tehdä poikkeuksia. Hallitus on yleisesti laskenut kuukautisista seuraavia kustannuksia laskemalla kuukautissuojien arvonlisäveroa.

Pidän kiinni periaatteesta, että poliitikot eivät ota kantaa työmarkkina-asioihin tai palkkaukseen. Poliitikot päättävät vakansseista ja budjetista. Virkamiesten tehtävä on täyttää vakanssit. Jos vakansseja ei saada täytettyä, on kehitettävä työn sisältöä, työhyvinvointia sekä katsottava myös palkitsemista osana kokonaisuutta. Aluevaltuustossa ei päätetä kenenkään palkasta.

Ensisijaisesti on tehtävä kasvua tukevia rakenteellisia uudistuksia ja parannettava julkisten palveluiden tuottavuutta. Suomen keskeiset haasteet ovat heikko talouskasvu ja julkisen talouden velkaantuminen. Veronkorotuksilla vahvistettaisiin julkista taloutta, mutta heikennettäisiin kasvua. Siksi julkista taloutta tulisikin tasapainottaa menoleikkauksin veronkorotusten sijaan. Leikkaukset tulee suunnata kuitenkin niin, etteivät ne heikennä talouskasvun edellytyksiä. Koulutus ja tutkimus on rajattava sopeutuksen ulkopuolelle, kuten hallitus on käytännössä tehnytkin.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on minulle tärkeä arvo, samoin kannustavuus. Yhteiskunnassa jokaiselle on turvatta yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja tavoitella unelmiaan. Toisaalta myös ahkeruudesta tulee palkita, jotta ihmisillä on kannustimet kouluttautua, ahertaa ja yrittää. Tästä hyötyvät sekä yksilö että yhteiskunta. Suomessa on verrattain pienet tuloerot, mikä on hyvä asia.

Päinvastoin me tarvitsemme Suomeen lisää markkinataloutta! Antamalla markkinoille tilaa toimia vapaammin ja tehokkaammin tuemme tuottavuuden, talouden ja hyvinvoinnin kasvua. Tarvitsemme lisää markkinoita erityisesti työmarkkinoille, julkisen sektorin palvelutuotantoon sekä aloille, joissa vapaata kilpailua rajoittaa monopoli.

Sosiaaliturvakomitea on nostanut esiin, että Suomen sosiaaliturvan keskeinen haaste verrattuna moneen verrokkimaahan on etuusjaksojen pitkittyminen yhdistettynä verrattain kevyisiin velvoitteisiin ja palveluihin. Moni keskeinen ongelma liittyy toimeentulotukeen, jonka pitäisi olla alkuperäisen ajatuksen mukaan viimesijainen ja tilapäinen tuki. Toimeentulotuesta on kuitenkin muodostunut pysyvämpi pitkäaikainen tuki, joka passivoi ja syrjäyttää - enenevässä määrin myös nuoria! Onneksi Orpon hallitus uudistaa sosiaaliturvaa parhaillaan pohjoismaiseen työhön kannustavampaan ja aktivoivampaan suuntaan. Työssäni erityisavustajana sosiaali- ja terveysministeriössä vastaan osaltani tämän uudistustyön etenemisestä.

Kunnan tulisi lähtökohtaisesti olla perustamatta tehottomia inhouse-yhtiöitä palvelutuotantoon ja hankkia palvelut markkinoilta kilpailuttamalla. Vantaan tulisi luopua siivous-, ateria- ja kiinteistöpalveluita kaupungille tuottavasta Vantista ja hankkia palvelut markkinoilta. Tämä pitkässä juoksussa varmistaa sekä palveluiden laadun että edullisuuden. Julkisesti omistetut valtion ja kuntien yritykset eivät myöskään saa toimia markkinoilla kilpailuhäirikkönä.

Vantaa on jo Suomen monikulttuurisin kaupunki ja suhtaudun lähtökohtaisesti monikulttuurisuuden kasvuun positiivisesti. Vantaan väestönkasvu, kuten koko Suomen, perustuu tällä hetkellä maahanmuutolle. Maahanmuutto on samaan aikaan sekä Vantaan suurin mahdollisuus että haaste. Kun Vantaa onnistuu kotouttamaan, kouluttamaan ja työllistämään vieraskieliset aiempaa paremmin, kasvava nuori työvoima on Vantaalle valtava elinvoiman lähde. Jos taas kotoutumisessa epäonnistutaan ja negatiiviset ilmiöt segregaation syventymisestä ja rikollisuuden kasvusta vahvistuvat, mahdollisuus kääntyy haasteeksi. Vantaalla tehdään monella rintamalla töitä sen eteen, että eri puolilta maailmaa Vantaalle saapuneet pystyisivät rakentamaan työn ja yrittämisen kautta sekä omaansa että kaupungin tulevaisuutta.

Kuulun kirkkoon ja minulle mm. lähimmäisenrakkaus on tärkeä arvo, jota on tärkeä edistää myös politiikassa. Valitettavasti monet ns. perinteisistä kristillisistä arvoista puhuvat nostavat lähimmäisenrakkauden sijaan esiin esimerkiksi abortin tai homoseksuaalien oikeuksien vastustamisen. Olen ehdottamasti näistä eri mieltä ja vapauden sekä tasa-arvon puolella, jotka ovat minusta lähimmäisenrakkauden kulmakiviä. Seurakuntavaaleissa äänestin ehdokasta, joka halusi edistää näitä kirkon sisällä.

Vapaus on minulle tärkeä arvo ja haluan puolustaa jokaisen ihmisen vapautta olla oma itsensä. Ei olisi keneltäkään pois, jos esimerkiksi Saksan ja Islannin tavoin loisimme myös Suomeen kolmannen juridisen sukupuolen moninaisten sukupuoli-identiteettien tunnustamiseksi ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vahvistamiseksi.

Tärkeintä on, että lapsi oppii kunnioittamaan ja huomioimaan muut sekä kehittää omaa ajattelua ja tunnetaitoja. Toki lapsen turvallinen kasvu ja kehitys vaatii myös vanhemman asettamia rajoja. Vanhemman tärkeä tehtävä on olla tiukan lempeä eli asettaa rajoja, mutta myös huomioida ja sanoittaa niitä tunteita, joita rajojen asettamisesta seuraa. Autoritäärisellä kasvatuksella ja rangaistuksilla pelottelulla ei pötkitä pitkälle.

Suomen on samanaikaisesti leikattava omia päästöjään ja lisättävä vihreiden ratkaisuiden vientiä. Viennin kautta voimme olla kokoamme suurempi, jos hiilikädenjälkemme eli yritystemme kehittämien vihreiden ratkaisujen avulla saavutetaan muualla maailmassa päästövähennyksiä. Voimme olla esimerkki maailmalle maasta, joka onnistuu samaan aikaan vähentämään päästöjä ja luomaan uutta kestävää talouskasvua.

Poliitikkojen tehtävä on luonnollisesti edistää Suomen ja suomalaisten etua, mutta yksisilmäinen lyhyentähtäimen edun ajaminen ei pitkässä juoksussa ole välttämättä Suomen etu. Esimerkiksi joskus EU:ssa voidaan tehdä kaikkia jäsenmaita koskevia yksittäisiä päätöksiä, jotka eivät välttämättä ole Suomen kannalta optimaalisimpia. Kuitenkin isossa kuvassa ja pitkässä juoksussa jäsenyys tuo meille kiistatta vaurautta ja vakautta. Meidän on toki oltava aktiivisia omassa edunvalvonnassa.

Jos kasvu ei ole kestävää ympäristön kannalta, syömme omaa ja lastemme tulevaisuutta. Ilmastonmuutos ja markkinatalous eivät kuitenkaan ole törmäyskurssilla. Voimme olla esimerkki maailmalle maasta, joka onnistuu samaan aikaan vähentämään päästöjä ja luomaan uutta kestävää talouskasvua.

Suomi tarvitsee vahvaa johtajuutta tässä maailman ajassa, mutta johtajan on tärkeä kunnioittaa instituutioita ja toimillaan puolustaa myös demokratiaa. Pääministeri Orpo ja presidentti Stubb ovat mielestäni onnistuneet tässä. Emme missään tapauksessa tarvitse Suomeen trumppilaista johtajuutta jakamaan kansaa kahtia ja heikentämään demokratiaa sekä instituutioita.

Koko Suomi ei nykyisinkään ole asuttu. Jokainen asukoon itse missä tahtoo, mutta asumisvalinnasta koituvaa kustannusta on myös oikeudenmukaista kohdistaa asukkaalle itselleen. Pienellä paikkakunnalla on hyväksyttävä, että lähipalveluita on vähemmän, palvelut sijaitsevat etäämmällä ja niistä joutuu maksamaan enemmän veroja tai palvelumaksuja.

Kaupungistuminen on megatrendi, jonka ajurina ovat yritysten ja työntekijöiden kasautumisesta seuraavat tuottavuushyödyt. Yritysten ja työntekijöiden tuottavuus kasvaa kaupungin kasvaessa ja tihentyessä. Korkeampi tuottavuus tarkoittaa korkeampia tuloja yrityksille sekä työntekijöille. Pääsääntöisesti mitä kaupungistuneempi maa on, sitä vauraampi se myös on. Tiivis kaupunkirakenne mahdollistaa myös laajemman ja moninaisemman palvelutarjonnan asukkaille.