Miina Harmaala

Palveluiden keskittäminen voi joissain tapauksissa parantaa hoidon laatua ja tehokkuutta, mutta lähiterveysasemien säilyttäminen on monille asukkaille ensiarvoisen tärkeää. Päijät-Hämeen hyvinvointialue on laaja maantieteellinen alue, jossa väestön ikääntyminen ja pitkät etäisyydet tekevät lähipalveluista elintärkeitä ja helpottavat saavutettavuutta. Palveluita on kehitettävä joustavasti esimerkiksi liikkuvien palveluiden, etävastaanottojen ja moniammatillisen työn avulla. Keskittämistä voidaan harkita silloin, kun se aidosti parantaa hoidon laatua ja saatavuutta, mutta säästösyistä tehtävät lakkautukset voivat lopulta lisätä erikoissairaanhoidon kuormitusta ja kustannuksia.

Mt-palvelut ovat kriittinen osa HVA:n toimintaa, ja niihin panostaminen on pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevää. Mielenterveysongelmat aiheuttavat merkittäviä kustannuksia mm. työkyvyttömyyden ja erikoissairaanhoidon kuormittumisen kautta, joten varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevät palvelut säästävät kustannuksia myöhemmin. Rahoituksen lisääminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että muista tärkeistä sotepela-palveluista leikataan kestämättömällä tavalla. Tehokkailla ja vaikuttavilla hoitomuodoilla, kuten matalan kynnyksen terapiapalveluilla ja nopealla hoitoon pääsyllä, voidaan saada aikaan parempia tuloksia ilman hallitsematonta menojen kasvua. Investoimalla oikeisiin ratkaisuihin voidaan parantaa ihmisten hyvinvointia ja vähentää pidemmän aikavälin kustannuksia.

Turvallisuusympäristö on muuttunut ja varautuminen kriisitilanteisiin on tärkeämpää kuin koskaan. Pelastustoimi on kriittinen osa turvallisuutta, ja sen resurssit on turvattava. Hälytyksiin reagointi, onnettomuuksien ennaltaehkäisy ja varautuminen ovat tehtäviä, joissa viivytykset voivat maksaa ihmishenkiä. Tavoittamisajat eivät aina toteudu, mikä osoittaa, että resurssien riittävyys on jo valmiiksi haaste. Pelastustoimen rahoituksen turvaaminen ei kuitenkaan tarkoita, että sote-palveluista tulisi leikata suoraan. On tärkeää etsiä keinoja budjetin tasapainottamiseen ilman, että kumpaakaan toimintoa vaarannetaan. Pelastustoimi ja sote-palvelut eivät ole vastakkain, vaan molemmat ovat hyvinvointialueen ydintehtäviä, joiden resurssien riittävyys on varmistettava.

Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden vahvistaminen on keskeinen tavoite, sillä varhainen puuttuminen ja oikea-aikainen hoito vähentävät painetta erikoissairaanhoidossa sekä korjaavissa palveluissa. Kun ihmiset saavat hoitoa ja tukea ajoissa, voidaan ehkäistä raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta. Resurssien siirtämisestä on kuitenkin harkittava tarkkaan (eikä se ole kaikiltaosin realistista), jotta erikoissairaanhoidon laatu ja saatavuus eivät heikkene. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on tärkeää löytää tasapaino, jossa peruspalvelut saavat tarvittavat resurssit ilman, että sairaaloiden hoitokapasiteetti vaarantuu. Ratkaisun ei tule olla pelkkää rahan siirtämistä, vaan koko palvelujärjestelmän vaikuttavampaa ja tarveperusteista kehittämistä.

Sijaishuollon palveluissa tärkeintä on varmistaa palveluiden laatu ja lasten etu. Nykyinen järjestelmä on sekä kallis että rakenteellisesti haastava. Julkisen sektorin on kannettava päävastuu. Päätökset lapsen tilanteesta tehdään virkavastuulla ja julkista valtaa käyttäen. Yksityisillä lastensuojeluyksiköillä on usein vahvaa erikoistumista, mutta niiden käyttö ensisijaisena ratkaisuna tuo mukanaan merkittävän hintalapun. Nykytilanne on vääristynyt: hyvinvointialueet tuottavat pääosin perustason yksiköitä ja ostavat vaativammat palvelut yksityiseltä. Tämä ei ole kestävää taloudellisesti eikä rakenteellisesti. Julkisen on pystyttävä vastaamaan osin vaativampien asiakasryhmien tarpeisiin. Yksityiset voivat täydentää palveluita erityisosaamisellaan, mutta kokonaisvastuu on hyvinvointialueella

Kotihoito ja yhteisöllinen asuminen ovat hyviä vaihtoehtoja monille ikäihmisille, mutta niitä ei voida suosia pelkästään säästösyistä. Palveluiden on vastattava ikääntyvien tarpeisiin, ja ympärivuorokautista hoivaa on oltava riittävästi niille, jotka eivät pärjää kevyemmillä tukimuodoilla. Hyvinvointialueella hoitopaikkojen vähentäminen ei saa tarkoittaa, että haavoittuvassa asemassa olevat ikäihmiset jäävät liian vähäisen tuen varaan. Kotihoidon ja yhteisöllisen asumisen kehittäminen on tärkeää, mutta samalla on huolehdittava siitä, että ympärivuorokautiseen hoivaan pääsee silloin, kun se on aidosti tarpeen. Ratkaisun on lähdettävä ikäihmisten hyvinvoinnista ja palvelutarpeesta, ei pelkästä kustannusten hillitsemisestä.

Sote-alan työvoimapula on vakava ongelma, ja ulkomaisten hoitajien rekrytointi voi olla osa ratkaisua. Rekrytointia on kuitenkin kehitettävä niin, että Suomeen tulevat hoitajat saavat riittävän kieli- ja ammatillisen koulutuksen ennen työelämään siirtymistä. Ilman kunnollista kielitaitoa hoitotyön laatu ja potilasturvallisuus voivat vaarantua, ja se lisää suomalaisten hoitajien kuormitusta. Työvoimapulan ratkaiseminen edellyttää sekä ulkomaisten rekrytointien sujuvoittamista että alan vetovoiman parantamista Suomessa. Palkkaus, työolot ja jaksaminen on laitettava kuntoon, jotta sote-alalle saadaan riittävästi osaajia pitkällä aikavälillä. Hoitajapulan ratkaisu ei ole yksi keino, vaan kokonaisuus, jossa sekä kotimaisia että ulkomaisia ammattilaisia tuetaan kestävällä tavalla.

Hyvinvointialueiden keskeinen haaste ei ole niiden lukumäärä, vaan rahoituksen riittävyys ja palveluiden järjestämisen tehokkuus. Suuret hallinnolliset muutokset, kuten alueiden yhdistäminen, voivat aiheuttaa vuosien siirtymäkauden, joka vie resursseja itse palveluiden kehittämiseltä. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on jo valmiiksi laaja väestöpohja ja monipuoliset sote-palvelut. Hallinnon tehostaminen on tarpeen, mutta ensisijaisesti on kehitettävä alueiden omaa kykyä vastata velvoitteistaan. Yhdistämisen sijaan on tärkeämpää panostaa vaikuttaviin palveluihin, kustannustehokkuuteen ja eri alueiden yhteistyöhön. Uudistusten on keskityttävä palveluiden saatavuuteen ja vaikuttavuuteen, ei hallinnollisiin rakenteisiin.

Hyvinvointialueiden resurssit ovat rajalliset, ja palveluiden järjestämisessä on keskityttävä vaikuttavuuteen ja tärkeimpiin perustehtäviin. Kaikkea ei voida tarjota julkisesti, jos se vaarantaa välttämättömien sotepela-palveluiden saatavuuden. On kuitenkin tärkeää, että karsinnat tehdään huolellisesti arvioiden, eivätkä ne kohdistu palveluihin, joiden leikkaaminen aiheuttaisi suurempia kustannuksia myöhemmin. Esimerkiksi ennaltaehkäisevien ja perusterveydenhuollon palveluiden heikentäminen voi kasvattaa erikoissairaanhoidon menoja. Kestävä talous edellyttää priorisointia, mutta sen tulee tapahtua hallitusti ja niin, että kansalaisten hyvinvointi ja turvallisuus pysyvät etusijalla.

Hyvinvointialueiden verotusoikeus ei ole ratkaisu rahoituksen haasteisiin, vaan se johtaisi todennäköisesti verotaakan kasvuun ja alueellisiin eroihin palveluiden saatavuudessa. Suomalaiset maksavat jo nyt korkeita veroja, ja hyvinvointialueiden haasteet eivät johdu rahan määrästä vaan sen käytön tehokkuudesta ja rakenteellisista ongelmista. Tärkeämpää kuin verojen korottaminen on huolehtia siitä, että nykyinen rahoitusmalli on toimiva, ennakoitava ja kannustaa hyvinvointialueita järjestämään palvelunsa vaikuttavasti. Tarvitaan parempaa johtamista, resurssien kohdentamista ja palveluiden järkevää kehittämistä – ei uusia verorasitteita kansalaisille. Ratkaisun on oltava palveluiden tehostaminen, ei verojen loputon kiristäminen.

Palveluiden lyhytnäköinen leikkaaminen ei ole ensisijainen ratkaisu, mutta veronkorotuksetkaan eivät ole kestävä tie talouden tasapainottamiseen. Korkea verotus heikentää kaupungin houkuttelevuutta, vähentää ostovoimaa ja vaikeuttaa yritystoimintaa, mikä heikentää taloutta entisestään. Ensisijaisesti on etsittävä säästöjä hallinnon tehostamisesta, palveluiden vaikuttavuuden parantamisesta ja uusien toimintatapojen kehittämisestä. Investoinnit elinvoimaan, työllisyyteen ja yritystoimintaan tuovat pitkällä aikavälillä enemmän verotuloja ilman, että veroprosenttia tarvitsee nostaa. Veronkorotusten sijaan tarvitaan kestäviä ja pitkäjänteisiä ratkaisuja. Suomessa on jo saavutettu se kriittinen taso, kun uudet veronkorotukset eivät enää kasvata verokertymää johtuen korotusten haittavaikutuksista

Työstä, osaamisesta ja ahkeruudesta on voitava palkita ja on täysin oikeutettua nauttia kovan työn tuloksista. Taloudellisen menestyksen mahdollisuudet ovat tärkeitä, samalla huolehtien, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen, hyvinvointiin ja työllistymiseen. Suomessa ylipäätään on tärkeää pitää huolta siitä, että työnteko on aina kannattavaa, mutta samalla varmistaa, ettei tuloerojen kasvu johda yhteiskunnalliseen eriytymiseen. Tasapaino kilpailukyvyn, kannustavuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä on avainasemassa. On muistettava, että hyvätuloiset osallistuvat merkittävillä verojen maksuilla julkisen järjestelmämme ylläpitoon. Ahkeruudella ja lahjakkuudella saavutettu menestys on oikeutettua, mutta on huolehdittava ettei kukaan putoa kyydistä.

Markkinatalous on Suomen talouden perusta, ja sen toimivuutta ei tule tarpeettomasti rajoittaa. Liiallinen valtion sääntely heikentää kilpailukykyä ja hidastaa talouskasvua, mikä ei pitkällä aikavälillä ole kenenkään etu. Kuitenkin valtion rooli on tärkeä reilun ja vakaasti toimivan talouden varmistamisessa, erityisesti silloin, kun markkinat eivät itsessään kykene ehkäisemään eriarvoisuutta tai väärinkäytöksiä. Talousjärjestelmän tulee olla kannustava, mutta myös oikeudenmukainen. Valtion tehtävä on huolehtia terveestä kilpailusta, reilusta sääntelystä ja siitä, että kaikilla on mahdollisuus menestyä. Sääntelyn sijaan tulee keskittyä yrittäjyyden ja työllisyyden tukemiseen, jotta talouskasvu hyödyttää mahdollisimman laajasti koko yhteiskuntaa. EU- säätelee jo paljon sisämarkkinoita.

Sosiaaliturvan on oltava turvaverkko, ei pysyvä elämäntapa työkykyisille ihmisille. Työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen. Suomessa on tilanteita, joissa kannustinloukut estävät ihmisiä siirtymästä työelämään, ja näihin on puututtava tehokkaasti. Sosiaaliturvan pitää auttaa niitä, jotka sitä aidosti tarvitsevat, mutta samalla sen tulee kannustaa työhön ja omaehtoiseen toimeentulon hankkimiseen. Byrokratian purkaminen, työnteon ja tukien yhteensovittaminen sekä yksilölliset tukiratkaisut ovat keinoja varmistaa, että sosiaaliturvajärjestelmä tukee työntekoa, ei jarruta sitä. Tavoitteena tulee olla järjestelmä, joka on oikeudenmukainen, mutta myös kannustava ja taloudellisesti kestävä pitkällä aikavälillä.

Valtion ja kuntien omistuksella yritystoiminnassa on paikkansa, mutta sen tulisi keskittyä strategisesti tärkeisiin aloihin, kuten infraan, energiaan ja kriittisiin peruspalveluihin. Kilpailullisilla markkinoilla yksityinen sektori on usein tehokkaampi ja innovatiivisempi toimija. Kuntien ja valtion tehtävä on luoda edellytyksiä yritystoiminnalle, ei kilpailla yksityisten toimijoiden kanssa. Omistuksia voidaan arvioida kriittisesti ja tarvittaessa vähentää, jos se parantaa markkinoiden toimintaa ja tukee elinvoimaa. Omistuspohjaa tarkastellessa on kuitenkin huolehdittava, että myyntipäätökset eivät johda palveluiden saatavuuden tai strategisten resurssien hallinnan heikkenemiseen.

Monikulttuurisuus tuo mukanaan uusia näkökulmia, osaamista ja mahdollisuuksia niin työelämään kuin yhteiskuntaan. Työperäinen maahanmuutto on yksi keino taklata työvoimapulaa ja varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus tulevaisuudessa. On kuitenkin tärkeää, että monimuotoisuus rakentuu hallitusti ja onnistunut integraatio varmistetaan. Yhteiskunnan eheys ja yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä, jotta monimuotoisuus vahvistaa yhteiskuntaa eikä luo eriytymistä tai rinnakkaisyhteiskuntia. Maailman eri kulttuurien sekoittuminen on väistämätöntä ja olemme jo osa kansainvälistä yhteisöä. Tarvitsemme kansainvälisiä osaajia ja opiskelijoita koko Lahden alueelle. Nähkäämme nämä uudet kulttuurit ja kansainvälistyminen mahdollisuutena.

Päätöksenteon tulee perustua laajasti hyväksyttyihin perusarvoihin, kuten oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen ja toisten kunnioittamiseen. Nämä ovat arvoja, jotka yhdistävät ihmisiä katsomuksesta riippumatta ja luovat pohjan toimivalle yhteiskunnalle. Monet kristillisetkin arvot ovat osa yhteiskuntamme yleistä arvopohjaa ja laajempaa eettistä perinnettä. Suomessa päätöksenteon on perustuttava perustuslakiin, ihmisoikeuksiin ja demokraattisiin periaatteisiin. Politiikan on palveltava kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti, ja arvopohjan on oltava sellainen, johon jokainen voi sitoutua riippumatta taustastaan tai katsomuksestaan. Keskeistä on tehdä vastuullisia ja yhteiskuntaa eheyttäviä ratkaisuja, jotka perustuvat laajasti jaettuihin perusarvoihin.

Kaikkia ihmisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti, ja jokaisen tulee voida elää ilman syrjintää tai epäasiallista kohtelua. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen tarkoittaa käytännössä sitä, että palveluissa, lainsäädännössä ja työelämässä varmistetaan yhdenvertainen kohtelu kaikille, sukupuolesta riippumatta. Monet asiat, kuten tasa-arvolaki ja perusoikeudet, tukevat jo yhdenvertaisuutta, mutta käytännön toteutuksessa on vielä kehitettävää. Tärkeää on myös lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta, jotta jokainen voi kohdata toisensa kunnioittavasti. Suomessa yhdenvertaisuuden periaatteen on toteuduttava niin lainsäädännössä kuin arjen kohtaamisissa – se on osa oikeudenmukaista ja toimivaa yhteiskuntaa.

Lapsille on tärkeää opettaa kunnioitusta muita kohtaan, mutta yhtä tärkeää on rohkaista itsenäiseen ajatteluun, kriittiseen ajattelukykyyn ja vastuullisuuteen. Pelkkä tottelevaisuus ei riitä, vaan lapsen on opittava ymmärtämään sääntöjen ja normien tarkoitus sekä toimimaan eettisesti oikein myös itsenäisesti. Auktoriteettien kunnioitus on osa hyvää kasvatusta, mutta sen tulee perustua luottamukseen ja oikeudenmukaisuuteen, ei sokeaan kuuliaisuuteen. Lapsen on tärkeää oppia vuorovaikutustaitoja, empatiaa ja kykyä tehdä perusteltuja valintoja. Hyvä kasvatus antaa lapselle valmiudet toimia yhteiskunnan jäsenenä sekä kunnioittaa muita, mutta myös kyseenalaistaa ja vaikuttaa rakentavasti.

Myös Suomen on tärkeää vähentää päästöjä ja edistää kestävää kehitystä. Ilmastonmuutos on globaali haaste, joka vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Suomen toimet ovat merkittäviä etenkin teknologian, innovaatioiden ja vihreän siirtymän edelläkävijyyden kautta. Näillä keinoilla voimme vaikuttaa myös muihin maihin ja luoda ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää maailmanlaajuisesti. Päästövähennysten tulee olla taloudellisesti kestäviä ja oikeudenmukaisia. Yrityksiä ja kotitalouksia on tuettava siirtymässä niin, että Suomi säilyttää kilpailukykynsä ja työpaikkansa. Vastuullinen ilmastopolitiikka yhdistää ympäristö- ja elinvoimatavoitteet, jolloin vihreä kasvu luo uusia mahdollisuuksia. Tulevaisuuden globaali bisnes -Vain yksi voi olla edelläkävijä- Voisiko vihreä siirtymä olla Suomen uusi Nokia?

Päättäjien ensisijainen tehtävä on huolehtia Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja elinvoimasta. Kuitenkin Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä, ja monissa asioissa yhteistyö muiden maiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa on välttämätöntä, jotta voimme turvata kansalliset etumme parhaalla mahdollisella tavalla. Esim talous, turvallisuus ja ympäristökysymykset eivät ratkea pelkästään kansallisella tasolla. Suomen etu on tehdä viisasta ja vastuullista politiikkaa, joka huomioi niin kansalliset tarpeet kuin globaalit realiteetit. Suomen ja suomalaisten etu tulee aina olla päätöksenteon lähtökohta, mutta se ei tarkoita sulkeutumista tai yhteistyön sivuuttamista – päinvastoin, menestymme parhaiten toimimalla fiksusti ja rakentavasti myös kansainvälisillä areenoilla.

Ympäristön ja talouskasvun ei tulisi olla vastakkain, vaan kestävä kehitys on rakennettava niin, että ne tukevat toisiaan. Pitkällä aikavälillä hyvin hoidettu ympäristöpolitiikka luo myös uusia työpaikkoja ja vahvistaa elinvoimaa, esimerkiksi vihreän siirtymän investointien ja uusien teknologioiden kautta. Meidän tulee edistää ympäristötavoitteita, mutta samalla huolehtia kilpailukyvystä, yritysten toimintamahdollisuuksista, vastuullisuudesta ja työllisyydestä. Kestävä talous ja ympäristöystävälliset innovaatiot ovat merkittävä vahvuus, joka tukee sekä hyvinvointia että kunnioittaa luontoa. Tasapaino talouden, työpaikkojen ja ympäristön välillä on yksi avain kestävään tulevaisuuteen. Maapallosta on pidettävä huolta myös seuraaville sukupolville.

Vahva johtajuus on tärkeää, mutta sen on perustuttava demokratiaan, avoimuuteen ja sääntöjen kunnioittamiseen. Suomella on vahva oikeusvaltioperiaate, jossa päätöksenteko pohjautuu lainsäädäntöön ja yhteisiin pelisääntöihin. Sääntöjen rajamailla toimiminen voi lyhyellä aikavälillä näyttää tehokkaalta, mutta pitkällä aikavälillä se murentaa luottamusta päätöksentekoon ja yhteiskunnan vakauteen. Johtajan tulee olla päämäärätietoinen ja rohkea, mutta samalla hänen on toimittava vastuullisesti ja reilusti. Hyvä johtaja kuuntelee asiantuntijoita, ottaa huomioon eri näkökulmat ja tekee päätöksiä, jotka kestävät aikaa ja palvelevat koko yhteiskuntaa. Demokratia toimii parhaiten, kun päätöksenteko on avointa, sääntöjen mukaista sekä parlamentaarista.

Suomen alueellinen kehitys on tärkeää, mutta resurssit on kohdennettava vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Koko maan pitäminen asuttuna ei voi perustua pelkästään julkisiin tukitoimiin, vaan alueiden elinvoimaa on vahvistettava esimerkiksi työpaikkojen, yrittäjyyden ja toimivien palveluiden kautta. Kuntien ja alueiden on pystyttävä houkuttelemaan asukkaita ja yrityksiä omilla vahvuuksillaan. Tämä edellyttää infran, liikenneyhteyksien ja digitaalisten palveluiden kehittämistä. Myös valtion rooli on tärkeä, jotta alueellinen kehitys on tasapainoista ja työvoiman liikkuvuus on sujuvaa. Tavoitteena tulee olla elinvoimainen ja kilpailukykyinen Suomi, jossa eri alueilla on mahdollisuus kehittyä omista lähtökohdistaan ilman, että palveluiden kustannukset nousevat kestämättömiksi.

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka tuo mukanaan talouskasvua, työpaikkoja ja tehokkaampia palveluita. Kaupunkikeskukset houkuttelevat yrityksiä ja osaajia, mikä vahvistaa koko maan kilpailukykyä ja innovaatioita. Samalla on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että alueellinen kehitys on tasapainoista ja että myös pienemmillä paikkakunnilla on mahdollisuus menestyä. Hyvät liikenneyhteydet, toimiva infrastruktuuri ja digitalisaatio vähentävät kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelua ja mahdollistavat monipaikkaisen asumisen. Kaupungistuminen tuo hyötyjä, mutta sen on tapahduttava hallitusti niin, että myös alueiden elinvoimasta ja palveluista pidetään huolta.