Kaisu Keisala-Kaseja

On varmistettava, että toimivat ja laadukkaat peruspalvelut eivät siirry liian kauaksi, mutta esimerkiksi erikoisterveydenhuolto on perusteltua keskittää isoihin asutuskeskuksiin.

Silloin kun ongelmia mielenterveyden kanssa ilmenee, tulee apua saada heti. Kysymys ei ole vain yksilöistä, vaan ihmisten pahoinvointi ja mielenterveysongelmat tulisi nähdä merkittävänä haasteena koko yhteiskuntamme toimintakyvyn ja turvallisuuden näkökulmasta.

Pirkanmaalla palo- ja pelastustoimen riittävät resurssit ovat kansalaisten turvallisuuden kulmakivi. Varmistetaan, että pelastustoimella on käytössään tarvittavat henkilöstö-, koulutus- ja varusteluresurssit, jotta se voi toimia tehokkaasti kaikissa tilanteissa.

Perustasoa tulee vahvistaa, mutta henkilöstöä ei ole juuri missään riittävästi. Molempiin tarvitaan riittävät resurssit ja perusterveydenhuollolla ja sosiaalipalveluilla ennaltaehkäistään raskaampia hoitoja. Erikoissairaanhoito, oletan että tässä sairaaloilla tarkoitetaan sitä, on vuosien varrella lisännyt osuuttaan kustannuksista kun taas perusterveydenhuollon resursointi on jäänyt laahaamaan.

Julkiset palvelut ovat ensisijaisia, mutta yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat voivat täydentää niitä. Valtion ja kuntien omistamien yritysten tulee toimia vastuullisesti ja läpinäkyvästi sekä edistää yhteiskunnallisia tavoitteita. Yksityisillä toimijoilla vastuullisuus voi jäädä voitontavoittelun jalkoihin ja siinä lapset kärsivät.

Ikääntyneet ovat moninainen ryhmä. Osalla on hyvä elämänlaatu ja he asuvat itsenäisesti kotona, kun taas toiset tarvitsevat enemmän tukea ja palveluita. Ympärivuorokautisen hoidon riittävyys tulee mitoittaa realistiselle tasolle ikäluokkien kasvaessa. Leikkaukset hoivasta eivät ole oikea ratkaisu. Yhteisöllinen asuminen luo oivallisen vaihtoehdon heille, joiden toimintakyky on vain vähän alentunut ja jotka hyötyvät yhteisöllisyydestä yksinäisyyden torjunnassa. Yhteisöllisellä asumisella ei kuitenkaan voida korvata ympärivuorokautista palvelujen tarvetta.

Suomessa on vakava työvoimapula sote-alalla, johon tarvitaan sekä kotimaisia että ulkomaisia osaajia. Työperäistä maahanmuuttoa tulee helpottaa yleisesti mm. nopeuttamalla työlupaprosesseja ja poistamalla turhia esteitä.

Nykyiset hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa aivan liian lyhyen aikaa, jotta voisi sanoa, kannattaisiko niiden määrää vähentää.

Leikkaukset julkisiin palveluihin heikentäisivät erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tilannetta ja lisäisivät eriarvoisuutta.

Hyvinvointialueille tulee pidemmällä aikavälillä antaa verotusoikeus, joka vahvistaisi itsehallintoa ja kannustaisi vastuulliseen palveluiden järjestämiseen. Hyvinvointialueiden rahoituksen tulee olla riittävä palvelutarpeeseen nähden ja mahdollistaa tehokas palvelujen järjestäminen sekä itsehallinnollinen liikkumavara. Maakuntaveron tavoitteena olisi vahvistaa hyvinvointialueiden itsemääräämisoikeutta ja se voitaisiin toteuttaa kokonaisveroastetta nostamatta.

Omalääkärimalli, tai laajemmin omatiimimalli, voisi olla toimiva tapa lisätä hoidon sujuvuutta ja parantaa kustannustehokkuutta. Omatiimimallissa asiakkaan asioita hoitaisivat tutut ja pysyvät työntekijät. Moniammatillisessa tiimissä työskentelisi laaja-alaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Omatiimimalli vahvistaisi hoitosuhdetta ja lisäisi luottamusta asiakkaan ja työntekijöiden välillä. Jatkuvuuteen perustuva hoitosuhde olisi vaikuttavaa ja vähentäisi asiakkaan tarvetta etsiä apua eri luukuilta.

Yhteiskunta vastaa peruspalveluiden toimivuudesta ja saatavuudesta. Tärkeintä on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat perustuslailliset palvelut kaikille.

Päihdekierteitä, inhimillisiä tragedioita ja huumekuolemia ei ehkäistä leimaavalla ja rankaisevalla politiikalla, vaan ennaltaehkäisyllä ja matalan kynnyksen hoitoonpääsyllä. Huumeidenkäyttöhuoneet eivät ole pelkästään käyttötiloja, vaan niiden yhteydessä toimivat ammattilaiset tukevat päihteidenkäyttäjiä tarjoamalla sosiaali- ja terveydenhoidollista apua sekä ohjaamalla halukkaat vieroitukseen.

Aluevaltuustolla on itse asiassa paljon valtaa. Mutta käytetäänkö sitä oikein ja toimiiko yhteistyö kuntien kanssa?

On väärin siirtää vastuuta julkisista palveluista yhä enemmän kansalaisille itselleen. Yhteiskunnan on pikemminkin vahvistettava julkisia palveluja ja huolehdittava niiden riittävästä rahoituksesta, ei siirrettävä vastuuta yksilöille tai heidän läheisilleen. Moni mielellään varmasti hoitaisi ikääntyviä vanhempiaan, mutta jos samaan aikakauteen osuu myös pienistä lapsista huolehtiminen ja ruuhkavuosien työelämä, hoitotaakkaa olisi aivan liikaa.

Vaikka veronkorotukset eivät ole ensisijainen tavoite, ne ovat parempi vaihtoehto kuin leikata lyhytnäköisesti keskeisistä hyvinvointipalveluista tai sosiaaliturvasta.

Liian suuret tuloerot eivät ole oikeudenmukaisia tai yhteiskunnan edun mukaisia. Vaikka markkinataloudessa syntyy väistämättä jonkin verran tuloeroja, niitä tulee aktiivisesti tasata ja varmistaa kaikille ihmisarvoinen elämä. Vastakkainasettelu kasvattaa kuilua ihmisryhmien välillä, mikä haastaa yhteiskuntamme tulevaisuutta sekä turvallisuutta. Menestymisen ei milloinkaan tarvitse tapahtua toisen yhteiskunnan jäsenen hyvinvoinnin kustannuksella.

Toimiva markkinatalous on tärkeä osa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Valtiolla on tärkeä rooli markkinoiden toiminnan ohjaamisessa ja säätelyssä, mutta sen ei pidä liikaa puuttua markkinamekanismeihin.

Sosiaaliturva on byrokraattinen, monimutkainen ja vaikeasti saavutettava viidakko. Sosiaaliturvan korvaaminen perustulolla helpottaisi sosiaaliturvalla elävien kohtaamaa byrokratiaa ja poistaisi kannustinloukkuja. Valtaosa ihmisistä haluaa tehdä töitä ja elättää itsensä. Työttömyyttä ei valita, vaan se tulee pyytämättä. Myös sosiaaliturvan alikäyttö on paljon yleisempää kuin sen väärinkäyttö.

Julkisella omistuksella voidaan turvata yhteiskunnan kannalta tärkeitä toimintoja ja palveluita, kuten energiantuotantoa, vesihuoltoa ja joukkoliikennettä. Näissä palveluissa julkinen omistus on perusteltua.

Suomen monikulttuuristuminen on myönteinen asia, joka tuo mukanaan uutta osaamista, uusia näkökulmia ja rikastuttaa yhteiskuntaamme monin tavoin. Monikulttuurisuus tarvitsee kuitenkin onnistuakseen aktiivisia toimia, kotoutumisen tukemista, suomalaisten kykyä kotoutua ajatukseen maahan muuttaneista naapureina ja työkavereina sekä syrjinnän ja rasismin vastaista työtä. Suomi on Euroopan rasistisimpia maita.

Minulle ei ole merkityksellistä minkä nimisen katsomuksen alla arvoja ajetaan, kunhan arvot perustuvat ihmisten tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen, ihmisoikeuksiin ja vapauteen elää haluamallaan tavalla vahingoittamatta muita. Vaikka kristilliset arvot voivat olla monelle tärkeitä henkilökohtaisesti, julkisen vallan päätöksenteon tulee perustua katsomukselliseen neutraaliuteen ja kaikkien kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun. Eri kulttuureja ja katsomuksia ei pidä laittaa vastakkain, arvottaa paremmiksi tai huonommiksi tai suosia yhtä kulttuuria toisten kustannuksella.

Sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin - niin varmistetaan ettei ketään syrjitä.

Aikuisten tehtävä on asettaa turvalliset rajat ja ohjata lasta, mutta samalla tukea lapsen oman ajattelun ja moraalin kehittymistä. Lapsia tulee kuunnella ja heidän mielipiteitään kunnioittaa ikätason mukaisesti. Sokeaa tottelevaisuutta painottava kasvatus voi johtaa siihen, että lapsi ei opi tunnistamaan oikeaa ja väärää tai puolustamaan itseään ja muita epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Suomen tulee näyttää esimerkkiä ja olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa - tämä luo samalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja.

Nykypäivänä näemme hyvin konkreettisesti maailman politiikassa miten globaali turvallisuus järkkyy, kun supervallat vaihtavat kansainvälisen yhteistyön nationalistiseen ajatteluun. Pienenä maana Suomen kansallinen etu toteutuu parhaiten korostamalla kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä ja yhteisten sääntöjen noudattamista.

On tähdättävä sekä ympäristön että talouden kestävyyteen. Ei ole kyse joko-tai -valinnasta vaan siitä, miten rakennetaan tulevaisuuden hyvinvointia luonnon kantokyvyn rajoissa. Ekologisesti kestävä kasvu on mahdollista ja tavoiteltavaa kunnissa. Tarvitaan investointeja puhtaaseen energiaan, kiertotalouteen ja kestävään liikkumiseen.

On puolustettava oikeusvaltiota, jossa päätöksenteko perustuu lakeihin ja läpinäkyviin prosesseihin, ei yksittäisten henkilöiden vahvaan asemaan. Lakeja ja sääntöjä noudattava päätöksenteko ei ole synonyymi hitaudelle. Poliittista päätöksentekoa voi toteuttaa siten, että se kestää päivänvaloa.

Kaikkien alueiden tasapainoinen kehittäminen on koko Suomen etu. Koko Suomen asuttuna pitämiseen liittyy kustannuksia, mutta se on silti tärkeää alueellisen yhdenvertaisuuden ja huoltovarmuuden kannalta.

Enemmistö suomalaisista asuu kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkuu nopeaa tahtia. Aluepolitiikan tärkeä elementti on onnistunut kaupunkipolitiikka, sillä elinvoimaiset kaupungit säteilevät elinvoimaa myös ympäröivälle kehysalueelle ja maaseudulle. Tavoitteena tulee olla kestävä ja tasapainoinen kaupungistumiskehitys, joka huomioi sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin.