Kirsikka Typpö

Hyvinvointialueen palveluita on tarkasteltava kokonaisuutena. Jos keskittämisellä voidaan turvata kaikkien palveluiden saatavuus ja niiden laadukkuus, on sitä harkittava. Toki täytyy tarkkaan pohtia, mitkä palvelut on välttämätöntä säilyttää lähipalveluina kaikille hyvinvointialueen asiakkaille tai voidaanko palveluita järjestää toisella tapaa, esim. liikkuvin palveluin tai osittain etänä. Asiakas edellä!

Se, että mielenterveyspalveluihin panostetaan, ei ole pois muualta. Mielenterveysongelmat aiheuttavat kustannuksia myös muihin terveydenhuoltopalveluihin ja laajalti koko yhteiskuntaan. Tartutaan juurisyyhyn, ei sammutella pieniä paloja sen ympärillä.

Pelastustoimessa on varmistettava se, että lait ja määräykset toteutuvat. Näin ollen pelastustoimen budjetin muokkauksessa ei ole paljon pelivaraa ilman, että se vaikuttaa palveluihin. Sote-palveluissa täytyy etsiä tehokkaampia ja vaikuttavampia palvelumuotoja, jotka voidaan toteuttaa rahoituksen raameissa.

Muutos on tehtävä hallitusti, mutta se on välttämätön. Tämä säästää sekä yksilöä että järjestelmää: perussairaanhoito ei ole yhtä kuormittavaa kuin raskaammat erikoissairaanhoidon palvelut. Muutoksella voitaisiin alkaa panostaa enemmän ennaltaehkäisyyn sekä näin ehkäistä vakavampien ongelmien syntyä.

Arviointi lastensuojelun tarpeesta hoidetaan nyt julkisella, minkä jälkeen toimet toteuttavat suurilta osin yksityiset palvelut. Järjestelmä toimii tällä hetkellä hyvin, joten en näe tarvetta sen muuttamiselle. Koska julkinen sektori on jo nyt hyvin kuormittunut, ei ole tarvetta lisätä ylimääräistä kuormitusta antamalla lisää palveluita sen tuotettavaksi.

Kotihoidossa ja yhteisöllisessä asumisessa on monia hyviä puolia: vanhus saa olla pidemmän aikaa kotona ehkäpä puolisonsakin kanssa. Lisäksi tämä on keino pitää vanhuksen toimintakykyä yllä, koska hän voi toimia itsenäisemmin. On kuitenkin oltava tarjolla myös ympärivuorokautista hoivaa siinä vaiheessa, kun muut palvelumuodot eivät enää ole vaihtoehto. Hoidon on palveltava vanhusta ja oltava hyvä ratkaisu myös omaisille, joille kotihoito saattaa olla esimerkiksi melko työllistävää.

Meidän on välttämätöntä löytää ratkaisuja sote-alan työvoimapulaan, ja ulkomaisten työntekijöiden rekrytointi on keinoista yksi. Emme voi kuitenkaan luottaa sokeasti siihen, että ulkomainen työvoima paikkaa työvoimapulan. Asiantuntijoiden, kuten Superin, huolet esim. ulkomaisten hoitajien kielitaidosta on otettava tosissaan. Ulkomailta rekrytoidessa on siis varmistettava, että rekrytointiprosessi saatetaan loppuun saakka - intergraatiosta huolehtimalla. Lisäksi sote-alalla täytyy varmistaa työntekijöiden hyvinvointi ja työssä viihtyminen, sillä ilman näitä eivät tätä tärkeää työtä hoida ulkomainenkaan työvoima!

Sote-uudistuksen kanssa ollaan niin aluillaan, että nyt on annettava alueille työrauha. Hallituksella on oikeus yhdistää alueita, jos ne eivät selviä velvoitteistaan tai eivät saa talouttaan korjattua. Tämä on kuitenkin äärimmäinen toimi. Minusta alkuun on siis annettava alueille mahdollisuus selvittää haasteensa ja kehittää aluettaan. Yhteistyötä alueiden välillä toki olisi mieleistä kehittää, jolloin esim. toimivien mallien leviäminen ympäri Suomen toteutuisi paremmin.

Valitettavasti hyvinvointivaltiomme rakoilee liitoksistaan nykyisellään, joten karsintaa palveluihin on tehtävä. On parempi keskittyä siihen, mitkä ovat välttämättömiä palveluita ja panostaa niihin. Jos jaetaan olemattomia rahasummia vähän kaikkialle, lopputulos kärsii.

Riskinä on, että kansalaisen verotaakka nousisi. Lisäksi alueiden erilaisuuden ja niiden budjettien suuruuserojen takia verotasot vaihtelisivat paljon. Tällöin tarvittaisiin tasausjärjestelmää, mikä tarkoittaisi vain lisää kuormitusta valtionhallinnossa. Lopulta kerätyt verot eivät edes olisi enää välttämättä oman alueen käytössä.

Verojen korottaminen tekee hallaa koko taloudelle: kotitalouksien käytettävissä olevat varat eivät mene kulutukseen vaan veroihin. Näin ollen esimerkiksi paikallisten yritysten tarjoamien palveluiden kuluttaminen vähenee. Tämä taas heikentää taloutta. Maksettavien verojen määrä on jo nyt tarpeeksi korkea monille. Toki verotusta esimerkiksi korkeimmissa tuloluokissa tai joitakin verohelpotuksia on tutkittava kriittisesti.

Pienituloinen ei hyödy siitä, että rikas köyhtyy. Minusta tämä kuvaa hyvin sitä, miten tuloeroihin on suhtauduttava. Liian suuret tuloerot ovat haitaksi ja on varmistettava se, että Suomessa tuloerot eivät polarisoidu. Lahjakkuudesta ja ahkeruudesta on kuitenkin palkittava. Toisen menestys ei ole toiselta pois. Täytyy varmistaa se, että meillä toteutuu mahdollisuuksien tasa-arvo ja että yksilöllä on mahdollisuus parantaa elintasoaan.

Markkinatalous lisää kasvua. Markkinat toimivat silloin parhaiten, kun niitä ohjaavat kysyntä ja tarjonta. Elämme sitä paitsi jo nyt sekataloudessa, jossa valtio kuitenkin vaikuttaa markkinoihin. Markkinoiden reiluus ja esimerkiksi kuluttajien oikeudet on varmistettava sääntelyllä ja laeilla, jotka meillä jo nyt on.

Tuskin kukaan sosiaaliturvan varassa elävä kokee elämänsä helpoksi. Kun yksilö ei perustelluista syistä voi elättää itseään, on hänen saatava apua. On kuitenkin totta, että sosiaaliturvaan liittyy myös kannustinloukkuja, jotka saattavat vähentää motivaatiota työn tekemiselle.

Omistuksia tulisi vähentää ainakin sellaisilla sektoreilla, joilla palveluntuottajia löytyisi myös yksityiseltä puolelta.

Suomeen on aina kohdistunut muuttoliikettä. Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus kannattaa valjastaa positiiviseksi asiaksi, josta hyödymme. Esimerkiksi työelämään saadaan lisää ahkeria ja uudella tavalla ajattelevia työntekijöitä. Toki maahanmuuton haasteet on tiedostettava ja niihin on etsittävä ratkaisuja.

Monet yhteiskuntamme perusteista perustuvat kristillisille arvoille: lähimmäisenrakkaus, toisten kunnioittaminen ja moraaliset opit. Nämä ovat arvoja, joista tulee pitää kiinni.

Kaikkia on kohdeltava kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti.

Lapsen tulee oppia olemaan rakastettu ja rakastamaan muita. Se luo pohjan luottamukselle, joka elämässä on tärkeää. Lisäksi lapsen empatiataidot ja itsetunto kehittyvät. Toki tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita, jotka myös valmentavat esimerkiksi työelämään. Näen kuitenkin, että jos tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen nostettaisiin ykkösasioiksi kasvatuksessa, eläisimme karussa maailmassa.

Suomella on monta maata paremmat resurssit päästöjen vähentämiseen. Se on myös esimerkiksi suomalaisille yrityksille markkinamahdollisuus. Toisaalta meidän on myös muistettava, että päästöjen vähentäminen on globaali haaste, jota Suomi ei voi yksin ratkaista.

Kansallista itsekkyyttä tarvitaan. Jos unohdamme oman maamme, ei meistä ole heikkona kansakuntana ajamaan muidenkaan etua.

Minusta ympäristö ja talouskasvu ovat yhteensovitettavissa. Ei etsitä ristiriitoja, vaan ratkaisuja.

Säännöt on tehty oikeusvaltion suojaksi. Sääntöjen rajamailla toimiminen on ensimmäisen askel sille, että säännöistä luovutaan. Tästä ei koskaan seuraa hyvää.

Ketään ei voi pakottaa muuttamaan tai pysymään jossakin paikassa. Huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta koko Suomen asutettuna pitäminen on kuitenkin tärkeää. Keinotekoisesti tehtynä tämä ei kuitenkaan ole kestävää. On parempi tukea alueita kehittymään omia vahvuuksiaan hyödyntämällä.

Kaupungistuminen näyttää olevan nykyajan trendi. Jokainen valitkoon itse, asuuko maalla vai kaupungissa. Sekä kaupungissa että maalla asumisessa on hyviä ja huonoja puolia.