Olli Rehn

Suomen on jatkettava määrätietoisesti Ukrainan tukemista ja työskenneltävä sen eteen, että länsi pysyy yhtenäisesti Ukrainan tukena. Sodan myötä syntyy uusi eurooppalainen turvallisuusjärjestys, jonka muodon ratkaisee Ukrainan puolustustaistelun onnistuminen. Venäjän voitto merkitsisi syvän epävarmuuden aikakautta kaikille meille etulinjan maille. Ukrainan sodassa on kyse Suomen ja Euroopan turvallisuudesta, ja laajemmin maailmanrauhasta. Tavoitteena on oltava kestävä ja oikeudenmukainen rauha, joka kunnioittaa Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta.

Suomen on toimittava Venäjä-suhteissa tiiviissä yhteistyössä muiden EU- ja NATO-maiden kanssa. Korkean tason poliittiset suhteet Suomen ja Venäjän välillä eivät voi palautua ennen Venäjän vetäytymistä Ukrainasta. Venäjän on kannettava vastuu toimistaan ja kunnioitettava kansainvälistä oikeutta. Jos toisaalta EU:n piirissä yhteisesti todettaisiin, että Suomen tasavallan presidentin keskusteluyhteys Venäjään voisi edesauttaa oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan asiaa, sitä olisi luonnollisesti harkittava. Nyt ja näköpiirissä ei sellaiseen kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Suomella ja Venäjällä on yli 1300 kilometriä yhteistä rajaa. Yhteinen raja tarkoittaa sitä, että viranomaistasolla on kyettävä jatkossakin hoitamaan muun muassa raja- ja meriturvallisuuteen sekä tulliin liittyviä kysymyksiä.

Yhdysvallat on Suomelle aivan keskeinen liittolainen ja kumppani. Kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) syventää Suomen ja Yhdysvaltain liittolaisuutta entisestään ja vahvistaa Suomen turvallisuutta Nato-jäsenyyttä täydentäen. Yhdysvaltain kumppanuudella on suuri merkitys puolustuskykymme kehittämiselle. Yhdysvalloissa käydään ajoittain poliittista keskustelua sen sitoutumisesta Euroopan puolustukseen. Suomen on tultava toimeen aina sen presidentin kanssa, jonka amerikkalaiset valitsevat. Euroopan on myös toimittava entistä enemmän oman turvallisuutensa eteen, sekä Yhdysvaltain tuen säilyttämiseksi että varautuakseen siihen, että Yhdysvaltain huomio kiinnittyisi entistä enemmän Tyynellemerelle.

Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen on ihmiskunnan yhteinen turvallisuusuhka, johon on vastattava päättäväisellä kansainvälisellä yhteistyöllä. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei onnistu ilman maailman suurten talouksien ja päästölähteiden, kuten Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian ponnisteluita. Siksi Suomen on toimittava nykyistä paljon aktiivisemmin kansainvälisessä ilmastodiplomatiassa. Ensisijaista ilmastotyössä on irtautua fossiilisista polttoaineista ja siirtyä puhtaaseen energiaan. Suomalaisilla yrityksillä on myös tarjota ratkaisuja muulle maailmalle päästövähennyksiin, mikä on meille iso mahdollisuus.

Euroopan ja Afrikan taloudellinen kumppanuus ja kasvava kauppa vahvistaa mantereen talouksia ja luo työtä ja tulevaisuudennäkymiä sen kasvavalle nuorisolle. Suomen ja muiden länsimaiden kannattaa olla aktiivinen globaalin etelän maiden suuntaan demokraattisen kehityksen vahvistamiseksi. Suomalaisilla yrityksillä on myös tarjota ratkaisuja Afrikan kasvavien talouksien tarpeisiin, kuten puhtaaseen energiaan, vesi- ja jätehuoltoon ja digitalisaatioon.

Olennaista on tunnistaa kriittiset riippuvuudet ja haavoittuvuudet, ja vähentää niitä johdonmukaisesti. Tällaisia on esimerkiksi puolijohteissa, lääkkeissä ja monissa raaka-aineissa ja mineraaleissa. Lännen ja Kiinan välinen kauppa ja keskinäisriippuvuus on niin suurta, että täydellinen irrottautuminen ei ole realistista ilman valtavia vaurioita maailman- ja Suomen taloudelle. Kiina on läntisistä liberaaleista demokratioista poikkeava yhteiskunta, jolla on eri arvopohja kuin meillä. Euroopan ja Yhdysvaltojen on suhtauduttava Kiinaan realistisesti ja toisaalta kyettävä tekemään yhteistyötä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tärkeä tekijä pienen maan turvallisuudelle on yhdessä hyväksyttyihin pelisääntöihin perustuva kansainvälinen järjestelmä. Tänä päivänä sääntöpohjaista maailmanjärjestystä uhkaa erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Venäjä on hylännyt kansainväliseen oikeuteen ja sopimuksiin perustuvan järjestyksen, johon on vastattava patoamalla Venäjän voimapolitiikkaa ja vahvistamalla Suomen ja Euroopan yhteistä puolustusta. Lännen on tuettava päättäväisesti Ukrainan puolustustaistelua. On tärkeää, että niin Venäjän hyökkäyssodan kuin muiden konfliktien yhteydessä tapahtuvat sotarikokset tutkitaan ja tuomitaan.

Suomen eheys on turvallisuutemme perusta. Hyvin vaikeassa ja vaarallisessa kansainvälisessä tilanteessa on välttämätöntä, että pysymme kansallisesti yhtenäisenä. Monien vastakkainasettelujen Suomessa presidentin on oltava yhdistävä tekijä. Haluan rakentaa Suomea, johon kaikki suomalaiset voivat kokea kuuluvansa. Suomella ei ole varaa luoda ihmisiä tai alueita eriarvoistavia jakolinjoja tai keinotekoisia vastakkainasetteluja. Meidän on puolustettava yhdessä tasavaltalaisia arvoja eli ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Siltä pohjalta rakennamme kansallista eheyttä ja lujuutta, joka on avainkysymys myös maanpuolustustahdon kannalta.

Tasavallan presidentin perustuslaissa määritellyt tehtävät ovat nyt kohdillaan. Presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja eduskuntaan tukeutuen. On selvää, että presidentti edustaa Suomea Nato-huippukokouksissa. Kyse on yhteistyöjohtamisesta, jossa valtioneuvoston ja presidentin on toimittava hyvässä yhteisymmärryksessä ja pidettävä eduskunta ajan tasalla. Enemmän käytännön haasteita on siinä, miten Suomea johdetaan kokonaisturvallisuuden kysymyksissä, kuten äkillisissä ei-sotilaallisissa kriiseissä. Siksi olen esittänyt laadittavaksi valtiojohtamisen yhteistyöasiakirjaa, jossa presidentti ja valtioneuvosto sopisivat työnjaosta. Kriisitilanteissa on tiedettävä heti, kuka johtaa toimintaa kriisin laukaisemiseksi ja mikä kunkin rooli on.

Järjestetty muuttoliike on yksi hybridivaikuttamisen muoto. Esimerkiksi pakolaiskriisin aikana vuosina 2015-16 Venäjältä tuli äkillisesti useita tuhansia turvapaikanhakijoita. Tällaisissa tilanteessa viattomia ihmisiä käytetään vihamieliseen tarkoitukseen. Suomen on tunnistettava ilmiö ja oltava valmis torjumaan se käyttämällä uudistettua, tiukennettua lainsäädäntöä.

Jalkaväkimiinoista luopuminen ei aikanaan ollut järkevä ratkaisu Suomen puolustuksen kannalta. Puolustusvoimat on kuitenkin kyennyt korvaamaan maamiinat muilla suorituskyvyllä. Sopimuksesta irtautumisella ei siten olisi enää olennaista merkitystä Suomen puolustuksen vahvistamiselle. Jos puolustusvoimien kanta maamiinojen merkityksestä maanpuolustukselle muuttuisi, olisi sopimusta syytä harkita uudestaan.

Oikeus ja velvollisuus puolustaa maataan kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Kannatan koko ikäluokkaa koskevaan palvelusvelvollisuuteen siirtymistä. Asevelvollisuuden uudistaminen on tärkeää sekä tasa-arvon kannalta että riittävän reservin kouluttamiseksi ikäluokkien pienentyessä. Ensimmäinen askel on koko ikäluokkaa koskevat tulevaisuuskutsunnat. Samalla nuorten naisten kynnys hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen madaltuisi. Seuraava askel olisi yleinen koko ikäluokan palvelusvelvollisuus, jossa ensisijainen palvelusmuoto edelleen olisi asepalveluksen suorittaminen. Siviilipalvelusta on uudistettava tukemaan kokonaisturvallisuutta, kuten väestönsuojelua, kyberturvaa, palo- ja pelastustointa ja ympäristötuhojen torjuntaa. Myös siviilitehtävistä on muodostettava kriisiaikojen reservi.

Suomi on Naton jäsenenä sitoutunut liittokunnan yhteiseen puolustukseen ja periaatteeseen, että hyökkäys liittolaisia vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan. Naton yhteinen puolustus nojaa 5. artiklaan eli ns. musketööripykälään, ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. Kriisitilanteessa kyse olisi ennalta suunnitellusti vapaaehtoisista reserviläisistä, jotka ovat sitoutuneet toimimaan esimerkiksi nopean valmiuden joukoissa ja toimimaan kansainvälisissä tehtävissä. Kriisioloissakin Suomen puolustusvoimien ja reserviläisten ensisijainen tehtävä on Suomen puolustaminen. Suomi huolehtii koko liittokunnan turvallisuudesta puolustamalla omaa aluettaan ja estämällä sen käytön liittolaisia vastaan.

Ydinaseet ovat Naton yhteisen puolustuksen kulmakivi. Suomikin on Naton jäsenenä osa ydinasepuolustusta. Meidän on toimittava normaalin jäsenmaan lailla, johon kuuluu myös osallistuminen ydinaseisiin liittyvään suunnitteluun (Nuclear Planning Group) ja harjoitteluun. Ydinaseiden sijoittaminen Suomeen tai lähialueille ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista myöskään liittokunnan kannalta. Siksi ydinaseiden kuljetus Suomen kautta ei todennäköisesti ole tarpeen. Myös nykyisin voimassa oleva lainsäädäntö rajoittaa ydinaseiden maahantuontia. Asiaa on arvioitava ydinenergialainsäädännön uudistamisen yhteydessä.

Ahvenanmaan demilitarisointi ei ole vahvuus Suomelle, vaan haaste alueen puolustuksen kannalta. On kuitenkin realismia, että tämä ei ole muuttumassa lähitulevaisuudessa. Ahvenanmaan asemasta on sovittu useiden valtioiden välisissä sopimuksissa. Siksi tarvitaan ratkaisuja, joilla voidaan välittömästi vahvistaa Ahvenanmaan puolustusta nykyisten sopimusten ja lakien puitteissa. Ahvenanmaa on nyt Naton aluetta, ja sen puolustus koskee koko liittokuntaa. Meidän on punnittava Ahvenanmaan puolustuksen vahvistamista Naton ja Ruotsin kesken ja ahvenanmaalaisten kanssa. Haluan edistää ahvenanmaalaisten hakeutumista vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Itsehallintolaissa säädetty mahdollisuus ahvenanmaalaisille suorittaa palvelus meriturvallisuutta tukevissa siviilitehtävissä tulisi myös ottaa käyttöön.

Terve talous on osa Suomen turvallisuutta. Julkisen talouden alijäämä on niin suuri, että kuluvalla ja seuraavalla vaalikaudella joudutaan tekemään sekä menoleikkauksia että myös maltillisesti korottamaan joitakin veroja. Veronkorotuksia ei tule kohdistaa työntekoon ja yrittämiseen. Leikkausten ei pidä kohdistua liian voimakkaasti samoihin ihmisryhmiin. Julkinen talous on laitettava kuntoon oikeudenmukaisella tavalla. Hyvinvointiyhteiskunnan perustaa ei saa vaarantaa.Ensisijaisesti julkisen talouden menojen ja tulojen tasapainoa tulee parantaa uudistuksilla, jotka vauhdittavat kestävää talouskasvua ja lisäävät sitä kautta julkisen talouden tuloja. Tarvitsemme lisää työtä ja sen tekijöitä. Nuorten sukupolvien kannalta on kestämätöntä rahoittaa isoja veronalennuksia velaksi.

Tuloerot ovat osa markkinataloutta, mutta niiden tulee mielestäni olla kohtuullisia, ei suuria. Yrittämisestä, työn tekemisestä, luovuudesta ja ahkeruudesta täytyy palkita. Toisaalta moni ahkera ja lahjakas ihminen tekee elintärkeitä töitä pienellä palkalla. Kohtuulliset tuloerot ja progressiivinen verotus kulkevat rinnakkain. Tärkeintä on uudistaa verotusta niin, että yrittämistä ja työn tekemistä kannustetaan ja ympäristön saastuttamisesta rokotetaan.

Markkinatalous tarvitsee hyvin toimiakseen yhdessä sovitut sekä lakien kautta luodut raamit ja puitteet. Jokaisella tulee olla mahdollisuus menestyä ja tavoitella parempaa myös taloudellisesti. Hyvässä yhteiskunnassa kaikki saavat myös oikeudenmukaisen osuutensa talouskasvun hedelmistä. Toisaalta yhteiskunnassamme on liiaksi yritystoimintaa ja ihmisten arkea vaikeuttavaa turhaa sääntelyä ja hallinnon pullonkauloja. Esimerkiksi välillä toivottoman hitaat luvitusprosessit vaikeuttavat liian monen yrittäjän tai yrittäjäksi pyrkivän toimintaa. Meidän on kehitettävä Suomea yhä joustavamman ja palvelevamman hallinnon suuntaan.

Emme ole yksin oman onnemme seppiä, vaan jo perheiden olosuhteista kumpuavissa lähtökohdissamme elämään on isoja eroja. Jokaiselle ihmiselle voi lisäksi tulla elämässään eteen tilanne, jolloin hän tarvitsee yhteiskunnan tukea ja apua. Valtaosa sosiaaliturvan varassa elävistä on aidosti tuen tarpeessa, eikä järjestelmän väärinkäyttäjien takia pidä romuttaa koko järjestelmää. Sosiaali- ja työttömyysturvaa on kehitettävä osallistavaan ja kannustavaan suuntaan. Työn tekemisen on oltava aina kannattavaa.

Julkisen sektorin ei tule toimia kilpailluilla markkinoilla, mutta kategorista luopumista kaikesta liiketoiminnasta ei tule tehdä. Julkinen omistus on perusteltua etenkin maallemme strategisesti ja huoltovarmuuden kannalta kriittisissä yhtiöissä. Tärkeintä on taata reilu kilpailu markkinoilla. Julkisyhteisöille tai niiden yrityksille ei tule antaa epäreilua kilpailuetua.

Suomi on nykyään paljon monimotoisempi maa kuin 20 vuotta sitten ja tulee olemaan entistä monimuotoisempi 10 tai 20 vuoden päästä. Monimuotoisuus hyödyttää Suomea monin tavoin. Ikääntyvä Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa ja siksi työ- ja koulutusperusteista maahanmuuttoa. Selvää kuitenkin on, että monimuotoisempi yhteiskunta ei voi olla monilakinen. Jokaisen Suomeen tulijan on noudatettava maamme lakeja ja yhteiskuntamme perustavaa laatua olevia arvoja, kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa. Maahanmuuttajien kotouttamisessa on onnistuttava nykyistä paremmin.

Suomalaisella sivistyksellä ja yhteiskunnalla on vahvat kristilliset juuret. Jakamaton ihmisarvo on sekä kristillisen että humanistisen ajattelun ydintä. Kotona opin, että kaikkia ihmisiä katsotaan samalta silmien tasalta. Se on tasavallan arvopohja. Kristilliset arvot ovat arkipäivän tekoja: lähimmäisenrakkautta, mukana kulkemista ja sitä, että ketään ei jätetä. Monet suomalaiset kannattavat kristinuskosta kumpuavia arvoja. Toki siitä, miten näiden arvojen tulisi näkyä yhteiskunnassamme, on erilaisia käsityksiä. Sekin kuuluu avoimeen yhteiskuntaan. Minulle tärkeää on se, että jokainen voi tunnustaa tai harjoittaa omaa uskontoaan tai elämänkatsomustaan maamme lakeja ja hyviä tapoja noudattaen. Tai olla tunnustamatta. Uskonnoista ei saa tulla kansakuntaamme jakavia tekijöitä.

Jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo ja jokaista ihmistä tulee kohdella yhdenvertaisesti heidän sukupuolestaan, siviilisäädystään, uskonnostaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöillä, kuten muillakin vähemmistöillä, on oikeus nostaa esiin yhteiskunnan muutostarpeita poliittisen päätöksenteon perustaksi.

Lapsuuteen kuuluu se, että vanhemmat, opettajat ja muut aikuiset asettavat rajoja ja tekevät joskus päätöksiä lasten puolesta. Ja myös sen oppiminen, että yhteisiä ja omassa elinpiirissä vallitsevia sääntöjä noudatetaan. Mutta vielä tärkeämpää on se, että lapsi kokee olevansa arvokas ja arvostettu yksilö, omana itsenään. Lapsilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin heidän ikäänsä sopivalla tavalla.

Suomi on ilmastotavoitteissa yksi edelläkävijöistä Euroopassa, ja Eurooppa on edelläkävijä maailmassa. Sellaisena meidän kannattaa pysyä. Ilmastonmuutos on kuitenkin maailmanlaajuinen ongelma, jonka ratkaisu edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja – etenkin sitä, että suuret kehittyvät taloudet, kuten Kiina, Intia ja Indonesia vähentävät kasvihuonepäästäjään tehokkaasti. Suomi ei yksin tätä ongelmaa ratkaise. Ensisijaista ilmastonmuutoksen hillinnässä on fossiilienergiasta irtautuminen ja panostaminen yhä enemmän puhtaaseen energiaan. Suomalaisilla yrityksillä on tarjota ratkaisuja muulle maailmalle päästövähennyksiin. Ilmastotoimet on tehtävä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti – niin Suomessa kuin koko maailman tasolla.

Suomen asia on ollut koko elämäni ajan toimintani johtotähti. Parhaiten sitä ajetaan yhteistyössä ja kanssakäymisessä muiden maiden ja kansojen kanssa. Olen snellmanilainen ja siksi ajattelen niin, että kansakunnan etu voi toteutua aidosti vain, jos se yhtyy ihmiskunnan etuun. Suomi on kansainvälisen yhteisön vankka tukija ja aktiivinen toimija. Suomen etu on tiiviissä yhteydessä koko maailman etuun, siksi rauhan ja turvallisuuden vahvistaminen sekä globaalin vastuun korostaminen on myös Suomen etu.

En näe talouskasvua, työpaikkoja ja ympäristöstä huolehtimista vastakkaisina asioina. On löydettävä ratkaisuja, joissa yhdistyy ympäristöllinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Tämä on mahdollisuus Suomen kaltaiselle maalle. Voimme perustaa kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista nykyistä enemmän vähähiiliseen talouteen, uusiutuviin luonnonvaroihimme, kiertotalouteen ja ympäristöteknologian innovaatioihin perustuen.

Johtaja ei voi asettua lain yläpuolelle, ei varsinkaan Suomen tasavallassa. Presidentin on oltava tasavaltalaisten arvojen puolustaja, mikä tarkoittaa ihmisten yhdenvertaisuuden, ihmisarvon, demokratian ja oikeusvaltion puolustamista. Se edellyttää perustuslain ja muiden lakien kunnioittamista. Minulle vahva johtajuus on kykyä toimia yhteistyössä muiden kanssa niin, että jokainen toimii omalla tontillaan ja vastuualueellaan Suomen parhaaksi.

Suomi on vahvempi, kun koko maan voimavarat luonnonvaroista osaamiseen ovat tukemassa kehitystämme. Vapaus valita asuinseutunsa ja elää juurillaan on tärkeä osa omannäköistä elämää. Tasapainoinen aluekehitys mahdollistaa ihmisten tasa-arvoisen kohtelun syntymä- ja asuinkunnasta riippumatta. Koko Suomen elinvoimaisuus on myös mitä suurimmassa määrin kansallinen turvallisuuspoliittinen kysymys. Siksi Venäjän hyökkäyssodasta kärsineille Suomen itäisille alueille Kaakkois- ja Itä-Suomeen tarvitaan elinvoimaa vahvistavaa politiikkaa.

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö ja tosiasia. Niin myös Suomessa. Esimerkiksi pääkaupunkimme Helsinki kasvaa etenkin voimakkaan maahanmuuton vuoksi. Ihmiset voivat elää omannäköistään hyvää elämää niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Kaupunki on kohtaamisten, monimuotoisuuden ja yhteiskunnan voimien yhdistämisen tila. Kaupungistuminen ei saa tarkoittaa muiden alueiden kuihduttamista eikä eri alueiden välistä vastakkainasettelua. On löydettävä kaupunkien ja muun Suomen välinen tasapaino niin, että molempien roolit tunnistetaan. Maamme voi hyvin kun koko Suomi voi hyvin. Jokaiselle maamme alueelle on luotava edellytykset menestyä ja kasvattaa elinvoimaansa omien vahvuuksiensa pohjalta.