Ukrainan tukemisessa ei ole kyse ainoastaan solidaarisuudesta vaan myös investoinnista omaan turvallisuuteemme. Venäjän menestyminen lähettäisi Venäjälle ja muille imperialistisille valtioille viestin siitä, että aggressio palkitaan.

Keskustelukanavan aukipitämisestä ei ole mitään haittaa. Puhelimeen ei ole syytä olla vastaamatta, jos siihen soitetaan, mutta keskustelulla ei pidä antaa sellaistakaan signaalia, että Suomi olisi valmis normalisoimaan suhteita ilman oleellista muutosta Venäjän omassa toiminnassa.

Suomen turvallisuus nojaa itsenäisen puolustuskyvyn lisäksi Naton kollektiiviseen pelotteeseen ja suorituskykyyn. Yhdysvallat on niiden keskeinen takaaja ja tuottaja.

Suomen tulee ulko- ja kauppapolitiikalla tavoitella sitä, että ilmastonmuutokseen välinpitämättömästi suhtautuvat maat eivät saa asenteestaan kilpailuetua markkinoilla. Euroopan ja Suomen teollisuutta pitää suojella kauppa- ja tullipolitiikalla esimerkiksi kiinalaiselta kilpailulta.

Kehitysmaiden kanssa Suomen tulee pyrkiä pois tuloksettomasta rahanlahjoittamisesta ja kohti kumpaakin osapuolta hyödyttäviä ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvia kauppasuhteita.

Venäjän kanssa olemme oppineet, miten vaarallista on synnyttää strategisia riippuvuuksia autoritaarisista ja arvaamattomista toimijoista. Riippuvuus Kiinan teollisesta tuotannosta on aivan toista luokkaa kuin aiempi riippuvuus Venäjän fossiilienergiasta. Siitä on syytä pyrkiä irrottautumaan hallitusti ja hyvän sään aikana, koska äkillisellä, pakotetulla irtautumisella poliittisen kriisin sattuessa olisi katastrofaaliset seuraukset.

Venäjän piittaamattomuus kansainvälisestä säännöstöstä ja omista sitoumuksistaan merkitsee paluuta viidakon lakeihin, joissa pienet maat - kuten Suomi - joutuvat turvaamaan intressejään voimalla. Kaksi kolmasosaa maailman väestöstä asuu maissa, jotka eivät esimerkiksi osallistu pakotteisiin Venäjää vastaan - eli käytännössä siunaavat sääntöperusteisen järjestelmän romahduksen.

Presidentti ei saa ryhtyä minkään intressiryhmän asiamieheksi, vaan hänen tulee löytää asioihin sellaisia tulokulmia, joissa eri tilanteessa olevien suomalaisten intressit kohtaavat. Hänen on myös tunnistettava sellaiset suuret haasteet, jotka kohtaavat yhtäläisesti kaikkia suomalaisia.

Presidentti on kansalta suoraan mandaattinsa saava tasapainottava tekijä, eikä hänen valtaoikeuksiaan ole tarvetta karsia.

Huono maahanmuutto on eksistentiaalinen uhka länsimaisille yhteiskunnille. Se lisää rikollisuutta ja turvattomuutta ja tulee taloudellisesti kalliiksi.

Ottawan sopimukseen liittyminen oli osoitus sinisilmäisyydestä, hyväuskoisuudesta, ideologisesta sokeudesta sekä piittaamattomuudesta oman kansan turvallisuutta kohtaan. Suomalaiset miinat eivät olleet uhka siviileille. Sota Ukrainassa on osoittanut, että ne ovat erittäin tehokas ase vastustajan etenemisen hillitsemisessä.

Nykyinen järjestelmä, mahdollisista periaatteellisista ongelmistaan riippumatta, nauttii laajan enemmistön tukea. Näkemykset toki elävät ajassa, ja lainsäädännön on kehityttävä sen mukaisesti.

Suomi on Nato-jäsenyyden myötä sitoutunut auttamaan muita jäsenmaita niiden joutuessa sotilaallisten toimien kohteeksi. Koska Suomella ei ole palkka-armeijaa, kyseeseen tulisi tietenkin reserviläisten käyttö.

Ei ole näköpiirissä, että ydinaseita oltaisiin kuljettamassa Suomen kautta mistään mihinkään. Toisaalta on vaikea nähdä, että Suomi siitä kieltäytyisikään, jos yhteisen puolustuksen toteuttaminen sitä jossakin tilanteessa edellyttäisi.

Mikäli demilitarisointi vaikeuttaa Ahvenanmaan puolustamista, se luo Venäjän kaltaiselle maalle houkutuksia eikä siten palvele alkuperäistä tarkoitustaan eli rauhan ylläpitoa.

Verot vaikuttavat siihen, onko työ ja yrittäminen kannattavaa suhteessa sosiaalietuuksilla elämiseen. Yhteiskunnan ja myös sosiaaliturvajärjestelmän rahoitus edellyttävät sitä, että työkykyiset tekevät työtä.

Se, että joku on hyvätuloinen, ei ole ongelma. Ongelma on se, että liian moni joutuu tulemaan toimeen liian pienillä tuloilla. Tähän voidaan vaikuttaa kohtuullistamalla elämisen, asumisen ja liikkumisen kustannuksia ja keventämällä työn ja yrittämisen verotusta.

Valtion eli lainsäätäjän tulee luoda yhteiset pelisäännöt ja valvoa tehokkaasti niiden noudattamista.

Antelias sosiaaliturvajärjestelmä on erityisen ongelmallinen, kun se yhdistetään avoimiin rajoihin ja avokätiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Suomi on houkutteleva kohdemaa sosiaaliturvasta kiinnostuneille, ei niinkään osaajille.

Mielestäni on hyvä, että tiettyjä strategisia toimintoja pidetään julkisessa omistuksessa. Omistajaohjausta tulisi kylläkin kehittää, samoin johtamisosaamista.

Nykyisenkaltaisen maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat niin suuria, että hyvät puolet eivät paina toisessa vaakakupissa riittävästi.

Kristilliset arvot, kuten työn, rehellisyyden ja lähimmäisen auttamisen arvostaminen, ovat erottamaton osa Suomen kansallista kulttuuria, oltiinpa hengellisistä asioista mitä mieltä vain. Niillä on rakennettu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta.

Sukupuolia on kaksi. Sen sijaan on hyväksyttävä monenlaiset tavat olla mies tai nainen. Lasten ja nuorten hämmentäminen sukupuolihysterialla on vastuutonta toimintaa aikuisilta.

Yhteiskunta toimii yhteisesti sovittujen sääntöjen pohjalta. Jos ihminen ei lapsena opi kunnioittamaan auktoriteetteja, ei pidä ihmetellä, jos hän ei kunnioita niitä aikuisenakaan. Auktoriteettien kunnioittaminen ei luonnollisesti tarkoita samaa kuin tyrannia tai mielivalta.

Suomen tulee ottaa huomioon omien ilmastopäätöstensä seurannaisvaikutukset. Jos esimerkiksi liian kunnianhimoinen ilmastopolitiikka johtaa tehtaan sulkemiseen Suomessa ja sen siirtymiseen Kiinaan, kyseessä on kielteinen asia sekä Suomelle että ilmastolle.

Suomi on suomalaisten ainoa kotimaa. Kaiken päätöksenteon ohjenuorana pitää olla suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus.

En näe, että olisi tällaista ristiriitaa. Työn, talouden ja ympäristön intressit ovat usein yhteiset, kun muistetaan tarkastella "suurta kuvaa".

Tämä riippuu puhtaasti siitä, millaisessa tarkoituksessa sääntöjä venytetään. Jossakin tilanteessa suomalaisten kansallinen etu saattaa edellyttää luovaa tulkintaa.

Koko Suomen on oltava asumiskelpoinen. Tämä edellyttää tietyntasoisen infrastruktuurin ja peruspalvelujen ylläpitoa myös siellä, missä se ei ole "markkinaehtoisesti" kannattavaa.

Kaupungistuminen ei itsessään ole hyvä eikä huono asia. Sen sijaan on huono asia, jos ihmiset joutuvat jättämään kotiseutunsa esimerkiksi siksi, että siellä ei ole työtä tai välttämättömiä palveluja.