Eleanora Mäkinen

Opettajana olen hyvin tietoinen kännykkäkulttuurin haitoista oppimiselle. Opetushallitus suosittelee nykyisin kännykän käytön rajoittamista varsinkin perusopetuksessa. Toisaalta näkisin, että juuri välitunnit ovat oppilaalle niitä "omia" taukoja, jolloin kännykkää voisi edelleen käyttää. Uskon, että nuoret saavat verkottumisesta myös paljon hyötyjä elämässään, joista taas harvemmin mediassa puhutaan. Kännykän jatkuva selailu toisaalta myös heikentää keskittymistä ja vaikuttaa negatiivisesti aivoterveyteen. Olen siis osittaisen kiellon kannalla.

Varhaiskasvatuksen palkkakuoppa on todellinen! Alan hätähuutoon pitää vastata sekä palkankorotuksilla että ilmapiirin parantamisella, johon olennaisesti kuuluu ammattilaisten kuunteleminen.

Heikentyneet oppimistulokset ja erityisen tuen tarpeen kasvu luovat vahvan perusteen erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen. Haluaisin nostaa myös kouluyhteisöohjaajat ja muun moniammatillisen yhteistyön kouluissa esiin. Opettajan työajasta yhä isompi siivu kuluu muuhun kuin opetukseen. Tilannetta parannetaan koulujen moniammatillisuutta parantamalla. Nokia myös tähtää lapsiystävälliseen kulttuuriin, eli koulutuksen tukeminen edistää myös kunnan omia tavoitteita.

Jättimäiset kulttuurileikkaukset ovat tehneet tilanteesta sietämättömän. Korona-aika teki näkyväksi, kuinka riippuvaisia me kaikki lopulta olemme kulttuurista ja viihteestä. Kulttuuripalveluiden tukeminen ja lisääminen kunnassa on yksi vaaliteemoistani. Kunta voisi paikata valtion tekemiä leikkauksia teattereiden rahoitukseen ensisijaisesti sillä, että se tarjoaisi ilmaisia ja edullisia tiloja kulttuurin tekemiseen. Tilavuokrat ovat nimittäin iso osuus paikallisten teatteritoimijoiden kulurakanteeseesta. Kuntien rooli teattereiden rahoituksessa tulee kasvamaan, vaikka emme voi mitenkään täysin paikata valtionosuuksien puuttumista.

Ennen kaikkea haluaisin tukea Nokian kirjastoautoa, joka parantaa kulttuurin saavutettavuutta paikallisesti.

Nokialla kuntavero on pysynyt ennallaan maltillisessa 8,4 prosentissa. Toki mieluummin maksaisin enemmän kuntaveroa kuin katsoisin vierestä kyläkoulujen lakkauttamista tai kulttuuripalveluiden alasajoa Nokialla. Nokia on onneksi kasvava kunta, joka jatkossakin tähtää ennen kaikkea asukasluvun kasvattamiseen ja sitä kautta kunnan talouden turvaamiseen.

Nokia on jo tällä hetkellä vihreän teknologian kasvupaikka. Norjalainen yritys investoi Kolmenkulmaan juuri uusiutuvan energian metaanitehtaalla, kaasuautoille löytyy hyvin tankkauspaikkoja ja kiertotalouteen liittyviä yrityksiä on lukuisia. Hyvänä esimerkkinä Kolmenkulman cleantech -alue. Nokia on siis edelläkävijä yhteisiä luontoarvoja sekä yritysmyönteistä kulttuuria edistävässä kokonaisuudessa.

Nokialla on jo valmiiksi hyvin erilaisia asuinalueita, joilla kaikilla on oma henkensä ja historiansa. Ensisijaista tällä hetkellä on ottaa kaavoituksessa huomioon luonnon monimuotoisuus ja yhteiset virkistysalueet.

Nokian ei tarvitse erikseen rekrytoida asukkaita, sillä olemme muuttovoittoinen kunta. Muuttovoittoa syntyy paljon myös Pirkanmaan sisällä. Monet etsivät tilavaa asuntoa hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Nokia vastaa hyvin siihen tarpeeseen. Olemme myös lapsiystävällinen kunta, eli uskon väestönkasvun olevan tässäkin suhteessa positiivista.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää Nokialla. Väittäisin, että Tampereen lähikuntien väestönkasvu myös paljolti perustuu järvien, metsien ja virkistysalueiden isoon paikalliseen käyttöön. Lähiluonto on siis isossa roolissa kuntalaisten hyvinvoinnille.

Kunnan pitäisi vahvemmin tukea paikallisia urheilutoimijoita, kuten Nokian Pyryä. Kulttuurin harrastamiseen taas voisi tarjota ilmaisia tai hyvin edullisia tiloja kaupungilta. Nimelliset maksut harrastuksissa voivat myös sitouttaa toimintaan, mutta harrastusten hintataso pitää säilyttää edullisena.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rantojen, pienten saarten, järvien ja metsien tulee säilyä kuntalaisten yhteisessä virkistyskäytössä. Rakentamista alueille rajoittavat toki myös liikennejärjestelyt, kuten moottoritie Tampereelle.

Varhaiskasvatukseen ja opetukseen investointi lisää kunnan lapsiystävällisyyttä ja perhemyönteisyyttä, sekä parantaa ammattilaisten viihtyvyyttä. Olen toki opettajana koulutuksen ja sivistyksen puolella. Heikentyneet oppimistulokset ja erityisen tuen tarpeen kasvu luovat vahvan perusteen erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen. Lisäksi pienempiä ryhmäkokoja suosimalla edistetään työrauhaa ja oppimista. On siis sekä oppilaan että opettajan etu pitää ryhmäkoot pieninä. Nokialla pitäisikin jo ennakkoon varata ryhmäkokorajoituksiin rahoitusta ensi syksyksi.

Vaikea kysymys. Nokialla on paljon huonokuntoisia tieosuuksia. Teiden ja katujen ylläpito vaikuttaa myös kunnan esteettömyyteen ja siten yhdenvertaisuuteen. Kouluihin ja päiväkoteihin on onneksi lähivuosina investoitu voimakkaasti. Näkisin, että tätä positiivista kehitystä voidaan yhä edelleen jatkaa, eli ottaa molemmat aihepiirit huomioon päätöksissä.

Kannatan Nokian sisäisen joukkoliikenteen parantamista. Tällä hetkellä joukkoliikenteessä suositaan liiaksi Tampereelle kulkevia vuoroja.

Lähtökohtaisesti julkiset palvelut vaatisivat paljon parempaa rahoituspohjaa ja vahvaa poliittista tahtotilaa niiden kehittämiseen. Mieluummin maksaisin enemmän kuntaveroa kuin katsoisin vierestä kyläkoulujen lakkauttamista tai kulttuuripalveluiden alasajoa Nokialla. Arvokysymyksiin viitaten verotus on itsessään laaja kokonaisuus, joten miettisin vastapainona esimerkiksi haittaverojen nostoa.

Kuka tahansa voi sairastua tai vammautua äkillisesti. Elämän suunnittelu ja ennakoitavuus on osaltaan myytti, jonka ymmärtää vasta, kun sen menettää. Hyvinvointivaltion tuen tarkoitus on lisätä yhdenvertaisuutta ja tarjota perusturvaa. Lopulta elämässä ei ole kyse rahasta tai tehokkuusnormeista. Me kaikki tarvitsemme hoivaa elämämme eri vaiheissa. Jonkinlaisia tuloeroja tulee olemaan aina, mutta voimme tasata matkaa hyvinvointiin.

Valtion pitäisi ajaa vahvempaa sosiaalipolitiikkaa. Hyvä sosiaalipolitiikka ohjaisi valtion roolia hyvinvoinnin ylläpitoon ja edistämiseen, ei niinkään voiton tavoitteluun tai niukkuuspolitiikkaan, jossa mitään ei ole ikinä riittävästi. Suomalaisen hyvinvointivaltion ytimessä on utopia sivistyksestä ja edistyksestä.

Kukaan, joka näin ajattelee, ei ole itse elänyt sosiaaliturvan varassa. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea katsoi jo ennen eri tukimuotojen (muun muassa asumistuki, työttömyyskorvausten suojaosa ja ansioturva sekä aikuiskoulutustuki) leikkauksia, että Suomen sosiaaliturvan taso on aivan liian alhainen. Tilanne on hälyttävä. Häädöt ovat lisääntyneet ja ruokajonot kasvaneet entisestään.

Jos kunta omistaa yhtiön yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa, se voi hankkia palveluita ilman kilpailutusta. Tämä taas vähentää hallinnollista työtä ja takaa lisäksi, että yhtiö toimii kunnan etujen mukaisesti.

Kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa. Globalisaatio on tehnyt markkinoiden verkottumisesta normaalia. Ihmisten liikkuvuuden ja vahvan EU-kansalaisuuden pitäisi olla meille jo yhtä tuttua. Suomi on erilainen nyt, kuin se oli 1960-luvulla tai 2000-luvun alussa. Monimuotoisuus tukee mielestäni hyvää kehityssuuntaa ja antaa ihmisille tilaa olla oma itsensä.

Lähimmäisenrakkaus voi olla hyvä ohjenuora kunnioittavaan kohtaamiseen, mutta en itse koe kristillisyyden ja päätöksenteon kuuluvan samaan aihepiiriin.

Vähemmistöt kokevat yhä edelleen Suomessa näkyvää ja näkymätöntä syrjintää. Vasemmisto on johdonmukaisesti syrjintää vastaan, yhdenvertaisuuden puolella.

Itse pitäisi nuorilla esillä muun muassa kriittistä medialukutaitoa, aloitekykyä ja itsetunnon kehityksen tukemista.

Tavoiteet kannattaa pitää korkealla. Kunnassa merkityksellistä joukkoliikenteen lisäksi on kiinteistöjen käyttöasteen pitäminen korkeana, luonnon monimuotoisuuden tukeminen sekä paikallisen ruokatuotannon ja tuotantoketjujen suosiminen. Tästä esimerkkinä lähiruoan ja paikallisuuden suosiminen kunnan hankinnoissa.

Riippuu paljolti asiayhteydestä. Toki eduskunnassa päätöksenteon taustalla on "yhtenäisen valtion" käsite. Toisaalta kunnassa suomalaisten etu on yhtä kuin kuntalaisten etu. Molemmat käsitteet taas voivat sisältää laajaa monimuotoisuutta. Kysymys tavallaan pitää sisällään ajatuksen siitä, että suomalaisuus olisi helposti määriteltävissä. Todellisuudessa suomalaisuudesta on paljon eri versioita. Arki maaseudulla on erilaista kuin arki Helsingissä. Samalla käsitys omasta suomalaisuudesta on erilainen.

Olemme riippuvaisia luonnosta. Haluasin uskoa utopiaan, jossa ympäristön etu ei ole keskenään ristiriidassa työpaikkojen kanssa. Olen ollut jo vuosia Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen jäsen. Yksi iso henkilökohtainen syy Nokialle asettumiseen oli luonto ja sen monimuotoisuus, joissa vanhoilla metsillä on iso rooli.

Uskon vallan kolmijakoon ja demokratiaan!

Ei ole olemassa täysin tasapuolista jakoa siitä, minne asutuskeskukset painottuvat. Perinteisesti asutusta on ollut veden äärellä, ja Nokia on siitä hyvä esimerkki. Olen kuitenkin sen kannalla, että koulutuksen tukeminen pienemmissäkin kunnissa lisää alueiden elinvoimaa.

Kaupungistuminen tuo ihmiset lähemmäs toisiaan, mikä taas vahvistaa yhteisöjä ja parantaa vuorovaikutusta.