Hanne Mustiala

Ajattelen, että täyskielto ei ratkaise tätä haastetta. Lapsilla, nuorilla, heidän perheillään, opettajilla ja koulun muulla henkilöstöllä tulisi olla yhdessä sovittu ohjeistus siihen miten kyseissä koulussa toimitaan. Muistan kun omassa lapsuudessa oli pyöräsääntö eli tietyn ikäisenä sai koulumatkat taittaa pyörillä ja pyörillä oli tietyt paikat koulun alueella, mutta välitunnilla niitä ei käytetty.

Pelkkä palkkaukseen panostaminen ei ole kestävä ratkaisu. Olen työskennellyt 5 vuotta varhaiskasvatuksessa ja mielestäni varhaiskasvatuksen työoloja tulisi parantaa sekä resurssit tulisi olla riittävät. Esimerkiksi ryhmäavustajien määrän lisäämistä varhaiskasvatusyksiköissä tulisi harkita.

Tämä on lapsen edun mukaista. Se olisi investointi lasten ja perheiden hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Jokaisella lapsella on oikeus tarvitsemaansa tukeen ja laadukkaaseen opetukseen. Lisäksi oppimisen tuen vahvistaminen auttaa vähentämään oppimiseroja ja ehkäisemään syrjäytymistä.

Kulttuuripalveluiden rahoitus on jo valmiiksi niukkaa ja siten hyvin pieni osa julkista taloutta. Leikkaukset vaarantaisivat kulttuuripalveluiden saavutettavuuden.

Kirjastojen rahoitus ja resurssit tulee turvata. Kirjastot ovat investointi sivistykseen, yhdenvertaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Kirjastot ovat paljon muutakin kuin kirjojen säilytys- ja lainauspisteitä. Ne takaavat kuntalaisille tasavertaisen pääsyn kirjallisuuden, musiikin, pelien, kulttuurin ja tiedon lähteille. Kirjastot ovat yksi keino edistää lukutaitokasvatusta ja lukutaitoa, sekä sitä kautta vahvistaa asukkaiden osallisuutta, hyvinvointia ja yhteiskuntaan integroitumista. Kirjaston henkilöstö mahdollistaa esimerkiksi tiedonhaun opettelun ja lukutaidon tukemisen, lukuharrastuksen edistämisen, kohtaamiset ja yhteisöllisyyden vahvistamisen, sekä digituen ja digiopastuksen asukkaille.

Mielestäni tärkeintä on löytää tasapaino säästöjen, investointien ja tulojen välillä niin, että Espoon elinvoima ja asukkaiden palvelut turvataan tulevaisuudessakin. Alhainen veroprosentti ei hyödytä sellaista kuntaa ja kuntalaisia, jossa palvelut eivät toimi ja jossa ei haluta asua.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Erilaiset lähiöt ovat kunnan rikkaus. Eriytymistä torjutaan tehokkaimmin eri asumismuotoja yhdistävällä asuntopolitiikalla, turvaamalla jokaiselle alueelle laadukkaat lähipalvelut sekä suunnittelemalla kouluverkko niin, että eri alueiden perheet ja lapset kohtaavat toisiaan. Eri alueilla voi ja saa olla omia kulttuurin keinoin rakentuvia identiteettejä ja alueen palveluihin tai esimerkiksi ulkoilumahdollisuuksiin liittyvää erikoistumista, kunhan se ei liity siihen kenellä on varaa asua alueella.

Espoo tarvitsee kansainvälistä osaamista ja työvoimaa pärjätäkseen globaalissa kilpailussa.

Harva haluaa asua betoniviidakossa. Asuntopolitiikkaa tulee toteuttaa kestävästi niin, että luontoarvot säilyvät ja kaupunkirakenne tiivistyy järkevästi. Tämä on mielestäni mahdollista ilman merkittävien luontoalueiden rakentamista.

Espoo ja espoolaiset hyötyvät siitä, että meillä on erilaista rakentamista sekä monipuolisesti eri asumismuotoja tarjolla asukkaille ja kaupunkiin muuttaville uusille asukkaille.

Espoossa on sen verran paljon autoja, että en pidä tätä realistisena. Pysäköinnissä toteutuu kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino. Maksutonta pysäköintiä on tarjolla tietyin ehdoin esimerkiksi kauppakeskuksissa ja liikuntapaikkojen läheisyydessä.

En omista autoa, mutta onhan se päätöntä, että kun yritän liikkua Espoon sisällä poikittain, niin nopein reitti kulkee Helsingin kautta. Espoon poikittaisliikennettä sekä liikennettä Espoon reunoilta tulisi ennemmin kehittää kuin karsia, koska metrolla pääsee vain tietyille alueille Espoossa.

On totta, että Espoolla on velkaa, mutta en tiedä onko meillä yhtään velatonta isoa kaupunkia Suomessa. Menoja karsiessa voi käydä niin, että Espoota ei tulevaisuudessa koeta houkuttelevaksi kaupungiksi asukkaiden, yritysten tai mahdollisten muuttajien silmissä.

Varhaiskasvatus on palvelu, jota Espoolla on hyvä olla omana palvelutuotantona sekä yksityisten palveluntarjoajien palveluina. Varhaiskasvatus tulisi nähdä investointina lasten ja perheiden hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Perheet hyötyvät siitä, että Espoolla on tarjota perheen arkeen sopivia varhaiskasvatuksen palveluita.

Mielestäni tärkeintä on löytää tasapaino säästöjen, investointien ja tulojen välillä niin, että Espoon elinvoima ja asukkaiden palvelut turvataan tulevaisuudessakin. Alhainen veroprosentti ei hyödytä sellaista kuntaa ja kuntalaisia, jossa palvelut eivät toimi ja jossa ei haluta asua. Talouspolitiikassa painottaisin pitkän aikavälin kustannustarkastelua ja taloudenpitoa. Kuntalaisille tärkeiden palveluiden heikentäminen voi aiheuttaa pidemmällä aikavälillä isompia kustannuksia.

Ihmisten lahjakkuudella ja ahkeruudella on vähän tai ei mitään tekemistä tuloerojen kanssa. Liian suuret tuloerot eivät ole oikeudenmukaisia tai Espoon ja yhteiskunnan edun mukaisia.

Valtion rooli markkinoiden toiminnan ohjaamisessa on tärkeä. Kaikille reilu talous on reilu myös luonnolle ja maapallolle, sekä siinä on sijaa kiertotaloudelle. Kiertotaloudessa tavoitellaan sitä, että talous toimii ympäristön kantokyvyn rajoissa.

Sosiaalialan ammattilaisena näen, että tilanne on juurikin päinvastainen. Erilaisten tukien ja sosiaalietuuksien alikäyttö on ollut ongelma pidemmän aikaa. Esimerkiksi toimeentulotukea, asumistukea, sairauspäivärahoja sekä kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä on jäänyt hakematta ja käyttämättä niiltä, joilla siihen olisi ollut oikeus. Etuuksien ja tukien hakeminen on usein byrokraattista, uuvuttavaa ja lannistavaa, sekä voi vaatia omia digilaitteita tai palveluohjauksen digilaitteiden lainaamista sekä riittävää toimintakykyä.

Julkisella omistuksella voidaan turvata yhteiskunnan kannalta tärkeitä toimintoja ja palveluita, kuten energiantuotantoa, vesihuoltoa ja joukkoliikennettä. Julkista omistusta tulisi arvioida tapauskohtaisesti ja yhteiskunnallisten tavoitteiden näkökulmasta.

Suomen monikulttuurisuus ja monimuotoisuus on myönteinen asia, joka tuo mukanaan uutta osaamista, uusia näkökulmia ja rikastuttaa yhteiskuntaamme monin tavoin. Espoo tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa väestön ikääntyessä ja monikulttuurisuus on siksi myös taloudellinen voimavara.

Haluan kunnioittaa uskonnonvapautta ja pidän tärkeänä, että jokaisella on oikeus omaan uskontoonsa tai vakaumukseensa, sekä myös vapaus olla uskomatta. Vihreät korostaa, että demokraattisessa yhteiskunnassa päätöksenteon tulee perustua tutkittuun tietoon ja kaikille yhteisiin arvoihin, ei yhden uskonnon tai katsomuksen oppeihin. Poliittisen päätöksenteossa arvojen tulisi perustua ihmisten tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen, ihmisoikeuksiin ja vapauteen elää haluamallaan tavalla vahingoittamatta muita.

Vihreiden tavoitteena on, että ihmisten moninaisuutta kunnioitetaan ja että jokainen voi elää omanlaistaan elämää, vapaana häirinnästä, syrjinnästä, ennakkoluuloista ja väkivallasta. Sukupuolen moninaisuuden tunnustaminen ei ole keneltäkään pois eikä se uhkaa kenenkään oikeuksia, ei naisten, lapsien tai muiden vähemmistöjen.

Ajattelen että sokean tottelevaisuuden sijaan lasten olisi hyvä oppia kriittistä ajattelua, empatiakykyä ja vastuullisuutta. Meidän aikuisten tehtävä on ohjata lapsia ja asettaa turvalliset rajat, sekä samalla tukea lapsen oman ajattelun ja moraalin kehittymistä. Lapsia tulee kuunnella ja heidän mielipiteitään kunnioittaa ikätason mukaisesti. Myös virheiden tekeminen on inhimillistä ja siten osa elämää lapsillakin.

Suomen kannattaa vähentää päästöjään riippumatta muiden toimista. Tämä on sekä moraalinen velvollisuus että taloudellinen mahdollisuus.

Monet nykyajan haasteet, kuten ilmastonmuutos ja erilaiset konfliktit vaativat valtioiden välistä yhteistyötä.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Vahvaa johtajuutta on kyky rakentaa yhteisymmärrystä ja tehdä läpinäkyviä ratkaisuja sääntöjen puitteissa. Sääntöjen rajamailla toimiminen murentaa demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita.

Me vihreät näemme eri alueiden asuttuna pitämisen omavaraisuus-, huoltovarmuus- ja kriisinkestävyyskysymyksenä.

Maaseutu- ja kaupunkipolitiikka eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan täydentäviä ja molempiin on panostettava. Suomi ja suomalaiset tarvitsevat monenlaisia kaupunkeja ja monenlaista maaseutua.