Emmi Kauppinen

Kännyköiden käyttöä rajaamalla ja mielekästä tekemistä tilalle tarjoamalla, voisimme lisätä lasten ja nuorten kohtaamisia, vähentää yksinäisyyttä, ahdistusta ja muita mielenterveyden ongelmia. Myös keskittyminen oppitunneilla paranisi, kun istumisen ja kännykän katsomisen sijaan oppilaat liikkuisivat ja kuluttaisivat energiaa, juttelisivat ja nauraisivat, ulkoilisivat ja saisivat raitista ilmaa.

Palkan tulee olla kilpailukykyinen, tuoda veto- ja pitovoimaa. Toivoisin Keravan olevan suunnannäyttäjänä osoittamassa arvostusta merkityksellisestä työstä nostamalla palkkoja työn vaativuutta vastaavalle tasolle. Keravalla varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja on nostettu naapurikuntien tasolle, mutta lastenhoitajien palkat ovat edelleen naapurikuntiin verrattuna palkkakuopassa. Kyseessä on muutenkin työn vaativuuteen ja vaikuttavuuteen nähden erittäin alipalkattu ammattiryhmä. Tämä epäoikeudenmukaisuus tulisi korjata välittömästi.

Kun panostamme siihen, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen koulussa, vähentää se muita yhteiskunnan kustannuksia. Riittämätön tuki aiheuttaa itsetunnon ja mielialan laskua, jopa itsetuhoisia ajatuksia, alisuoriutumista opinnoissa, syrjäytymisvaaran. Perheet kuormittuvat, kun koulunkäynti ei suju. Säästämällä koulunkäyntiavustajissa ja erityisopettajissa, tulevat "säästöt" moninkertaisiksi kustannuksiksi muualla, esimerkiksi opettajien kuormittuessa ja sairastuessa työuupumukseen. Eli panostamalla kyseisten ammattilaisten palkkaamiseen, syntyy säästöä muualla, jolloin tarvetta kuntaveron korotukseen ei välttämättä tulisi.

Haastavina aikoina me tarvitsemme kulttuuria; teatterin ja musiikin ammattilaiset tuovat taiteellaan toivoa ja voimia, luovat yhteishenkeä. Taiteen kautta voimme olla osallisina kulttuurista ja luovuudesta monilla eri tavoilla; yleisössä, harrastajana tai ammattilaisena. Meidän tulisi karsimisen sijaan etenkin Keravalla tukea enemmän teattereita ja taiteen opetusta, tukemme suuruus on naapurikuntiin verrattuna todella alhaisella tasolla.

Meillä Keravalla on maan parhaana palkittu kirjasto. Kirjasto antaa meille kaikille tasavertaisesti mahdollisuuden sivistykseen, kulttuuriin ja harrastamiseen. Kirjojen lisäksi kirjastosta löytyy harrastusvälineitä, tietoa lähialueen tapahtumista, sekä tietokoneita, joilla voi asioita hoitaa - kaikilla ei tähän ole kotona mahdollisuutta. Kirjastossamme järjestetään monenlaisia kulttuuritapahtumia. Kirjasto on kuin kaupunkimme olohuone, joka kutsuu meitä osallisuuteen, osallistumiseen, yhteisöllisyyteen ja viihtymään.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Eriytyminen vähentää turvallisuutta sekä asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vastaavasti eriytyminen lisää sosiaalisia ongelmia ja osattomuuden tunnetta. On tärkeää tunnistaa alueellisen eriytymisen riskit ajoissa ja puuttua niihin. Alueita pitää kehittää tasapuolisesti ja aktiivisesti, jotta mikään alue ei jää muista jälkeen. Eriytyminen ei ole kenenkään etu.

Tarvitsemme kansainvälistä osaamista ja työvoimaa pärjätäksemme ja säilyttääksemme elinvoimaisuutemme.

Kasvu tulee ohjata jo rakennetuille alueille tiivistämällä kestävästi.

Verotuksen tulee olla oikeudenmukainen, riittävät palvelut ja sosiaalietuudet tulee turvata. Kuitenkin jokaista tulee tukea työllistymään ja kuntoutumaan, työelämää muovata sellaiseksi, että se on mahdollista yhä useammalle haasteistamme huolimatta.

Palkkauksen tulee olla oikeudenmukainen. Tällä hetkellä jos katsomme tuloja, voimme päätellä että arvostamme yhteiskuntana enemmän tavaroiden siirtämistä ja atk-taitoja, kuin ihmisistä huolenpitämistä, ihmishengistä ja lapsista huolehtimista. Näin tämä ei saisi olla. Palkan suuruus ei ole suoraan verrannollinen ihmisen ahkeruuteen ja lahjakkuuteen. Lisäksi lahjakkuutta on monenlaista. Korkeasti koulutetut ammattilaiset ja asiantuntijat ovat syvällä palkkakuopassa.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Sosiaaliturvan varassa eläminen on jatkuvaa huolta huomisesta. Meidän pitää kehittää työelämää sellaiseen suuntaan, että työllistyminen on yhä useammalle mahdollista. Miten voisimme huomioida työelämässä erilaiset ominaisuudet, diagnoosit ja elämäntilanteet?

Etenkin turvallisuusnäkökulma tulee huomioida pohdittaessa missä toiminnassa valtion ja kuntien on hyvä olla mukana.

Meidän tulee huolehtia siitä, että kulttuurit voivat kohdata arvostavasti ja yhteistyötä rakentaen. Kotoutumispalveluihin tulee panostaa. Jokaisen meistä tulee rakentaa yhteiskuntaa ja yhteisöjä, jotka eivät hyväksy rasismia. Meidän tulee pitää huolta, että jokainen täällä asuva kokee Suomen puolustamisen arvoiseksi ja turvalliseksi maaksi elää.

Poliittisen päätöksen teon perusteiden tulee löytyä laista ja ihmisoikeuksista. Politiikka perustuu demokratiaan ja tutkittuun tietoon.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Tärkeimpiä arvoja katsoisin olevan toisten kunnioittaminen, sekä itsensä, toisten ihmisten ja luonnon arvostaminen. Sitä kautta myös yhteisiin sääntöihin sitoutumisen merkityksen ymmärtäminen; tottelevaisuus ja auktoriteetin kunnioittaminen. On tärkeää, että lapset oppivat ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti. Sokea auktoriteetin kunnioittaminen on vaarallinen ajatus. Lapsen osallisuus ja etu etenkin itseään koskevien päätösten pohdinnassa ja teossa on tärkeää.

Meillä on vain yksi maapallo. Jos luonto tuhoutuu, ei talouskasvuakaan ole. Emme voi ajatella, että jos toiset rikkovat sopimuksia tai tekevät lyhytnäköisiä ratkaisuja luontoa tuhoten, mekin voimme niin tehdä. Ei se ole oikein, eikä viisasta. Meidän tulee olla edelläkävijä ja mallimaa ympäristötuhojen torjunnassa, sekä uusien innovaatioiden ja tekniikan kehittämisessä.

Meidän tulee paitsi pitää huolta maastamme ja kansalaisistamme, myös rakentaa yhteistyötä toisten maiden kanssa. Meidän tulee tukea toisia kriisien, kuten sotien keskellä, auttaa rakentamaan rauhaa sekä tukea katastrofien uhreja. Suomen ja suomalaisten etu on huolehtia myös muiden maiden ja kansalaisten edusta.

Ilman luontoa, meillä ei ole talouskasvua.

Yhdessä sovitut säännöt ovat johtamisen ja politiikan perusta.

On merkityksellinen tavoite pitää koko Suomi asutettuna, mutta sen tulee tapahtua alueiden omiin vahvuuksiin perustuen, sekä kustannustehokkuus huomioiden. Peruspalvelut ja hyvän elämän edellytykset on turvattava koko maassa - miten tässä voisimme hyödyntää digi- ja etäpalveluita, jotta tämä olisi taloudellisesti mahdollista.

Kaupungistumisessa on paljon hyvää ja tehokasta. Kuitenkin meidän tulisi miettiä, miten vaalimme ja rakennamme yhteisöllisyyttä ihmisten muuttaessa ehkäpä kauas omista tukiverkostoistaan. Entä kuinka suojelemme luontoa, jotta jokaisella olisi esteetön pääsy lähimetsään? Kuinka säilytämme luonnon osana kaupunkimaisemaa?