Li Andersson

EU on suurten haasteiden edessä. Ilmasto- ja luontokriisien ratkaiseminen sekä geotaloudellissa kilpailussa pärjääminen edellyttävät valtavia investointeja lähivuosina. Lisäksi eriarvoisuuden torjuminen ja ihmisten pärjäämisestä huolehtiminen on välttämätöntä suurten muutosten ja elinkustannusten nousun keskellä. Viime vuosina EU:ssa on löyhennetty valtiontukisääntöjä, mikä on mahdollistanut Saksan ja Ranskan kaltaisten suurten jäsenmaiden merkittävät tuet vihreän siirtymän investoinneille. Suomen kaltaiselle pienelle maalle olisi parempi, mikäli meillä olisi yhteiseurooppalaisia rahoitusinstrumentteja parhaiden kestävän siirtymän hankkeiden rahoittamiseksi. Tarvitsemme lisää EU:n omiin varoihin perustuvia rahoituslähteitä, mutta en sulkisi kategorisesti pois myöskään velkarahoitusta.

Kysymys on populistisesti asetettu. Eu:n perusarvojen mukainen kehitys, toimivat sisämarkkinat ja pääoman sekä ihmisten vapaa liikkuvuus, jotka ovat EU:n kilpailukyvyn edellytyksiä, edellyttävät jatkuvasti uudistuvaa sääntelyä, joka huomioi muuttuvan maailman. Euroopan on kilpailtava osaamisella, innovaatioilla ja vastuullisuudella sekä sillä, että vihreän siirtymän rahoitus turvataan. Läpinäkyvä ja ennakoitava sääntely on välttämätöntä ihmisoikeuksien, työoikeuksien sekä ilmasto- ja ympäristönsuojelun näkökulmasta. Lähes kaikella sääntelyllä on todellinen tarve tai tavoite, johon regulaatiolla halutaan vastata. Vaatimuksia sääntelyn vähentämisestä kuullaan yleensä niiltä, jotka haluavat yleisesti heikentää julkista sektoria, ympäristö- tai sosiaalista vastuuta ja lisätä yritysvaltaa

Tekoäly muuttaa yhteiskuntia, taloutta ja sosiaalisia ja valtasuhteita. Jotta tekoäly lisää yhteistä hyvinvointia eikä ainoastaan vaurastuta ja vahvista harvalukuista eliittiä sekä lisää eriarvoisuutta ja erilaisia datan käyttöön liittyviä riskejä, tulee meidän aktiivisesti ohjata kehitystä tähän suuntaan poliittisilla päätöksillä ja sääntelyllä. Tekoälyn mahdollistaman tuottavuuden lisäyksen tulee hyödyttää työntekijöitä laajasti, ja vastaavasti sen haitallisia muotoja, kuten työntekijöiden algoritmista tarkkailua ja seurantaa tulee suitsia. Kannatan myös niin sanottujen tappajarobottien, eli autonomisten asejärjestelmien kieltämistä kansainvälisella sopimuksella – tekoälyn ei pidä päättää elämästä ja kuolemasta.

Eurooppa on isojen haasteiden edessä. Niistä suurimmat liittyvät ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen. Kriiseihin vastaaminen edellyttää, että EU:n jäsenmaat jatkavat vahvoja panostuksia niin energiajärjestelmien muuttamiseen, liikenteen päästövähennyksiin kuin esimerkiksi rakentamisen päästöjen alentamiseen. Resursseja tarvitaan myös luonnonsuojeluun ja luonnon tilan parantamiseen, kriittisten riippuvuuksien vähentämiseen autoritaarisista maista sekä eriarvoisuuden vähentämiseen. Maatalous kytkeytyy keskeisesti moniin näistä tavoitteista, ja maatalouden kestävää ja oikeudenmukaista siirtymää on tuettava. Samalla on muiden rahatarpeiden takia syytä varautua siihen, että maataloustukiin ei voida tulevaisuudessa ohjata varoja samoissa määrin kuin tällä hetkellä.

Kannatan Ukrainan EU-jäsenyyttä mutta en näe realistisena, että se toteutuisi sodan edelleen jatkuessa. Näen Ukrainan EU-jäsenyyden tärkeänä osana sellaista tulevaisuuden ratkaisua, jolla pyritään vahvistamaan rauhaa ja vakautta Ukrainassa Venäjän tuhoisan hyökkäyssodan jälkeen. Aikataulun osalta on kuitenkin huomioitava Ukrainalta vaadittava kehitys muun muassa hallinnon läpinäkyvyyden ja hyvän hallinnon periaatteiden, työelämäoikeuksien, vähimmäispalkkojen sekä kansalaisyhteiskunnan aseman parantamisen ja esimerkiksi ympäristöhallinnon vahvistamiseksi, ennen kuin jäsenyys voi toteutua. Koska EU-jäsenyys on Ukrainalle tärkeä, on EU:n syytä panostaa näiden reformien eteenpäin viemiseen. On kuitenkin vaikeaa nähdä että kaikki tämä olisi mahdollista tehdä sodan edelleen ollessa käynnissä.

Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat maailman hyvinvoivimpiin ja varakkaimpiin valtioihin. EU:n jäsenvaltiot ovat itse vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja noudattamisesta, kun ihminen on niiden lainkäyttöpiirissä. Siksi ei ole oikein ulkoistaa vastuutamme turvapaikkaprosesseista Euroopan unionin rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi maksamalla köyhemmille maille rahallisesti turvapaikkaprosessin hoitamisesta.

Kiina on autoritaarinen valtio, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia. Se on myös maailman toiseksi suurin talous bruttokansantuotteella mitattuna sekä ylivoimaisesti suurin tavarantuottaja, joka vastaa yksin yli neljäsosasta maailman teollisuustuotannosta. Taloudellisten suhteiden täydellinen katkaisu Kiinan kanssa ei ole mahdollista eikä edes järkevää, mutta EU:n pitää vähentää Kiina-riippuvuuttaan etenkin sellaisissa teknologioissa ja raaka-aineissa, joilla on kriittistä huoltovarmuus-, turvallisuus- tai muuta merkitystä ja joissa Kiinan tuonnilla on merkittävä rooli. Kiinan kanssa tapahtuvassa taloudellisessa kanssakäymisessä tulee myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ihmisoikeuksien ja kestävän yritystoiminnan periaatteiden toteutumiseen.

Unionin jäsenmaiden puolustusyhteistyötä on tärkeää syventää ja puolustusteollisuuden rahoitusta nostaa. Samalla tulee huolehtia siitä, että EU:ssa pystytään hoitamaan myös muut välttämättömät ja mittakaavaaltaan moninverroin puolustusteollisuutta suuremmat investoinnit esimerkiksi oikeudenmukaiseen siirtymään. Turvallisuutta luodaan myös pitämällä huolta ihmisten hyvinvoinnista ja torjumalla ilmastonmuutosta ja myös näihin toimiin on panostettava. Mittavat rahoitustarpeet huomioiden EU:n budjettia tulee yleisesti kasvattaa, mikä edellyttää myös unionin varainhankinnan tehostamista.

EU:n jäsenmaksut määräytyvät maiden bruttokansantulon perusteella. Suomen asema nettomaksajana perustuu siten siihen, että meillä menee taloudellisesti paremmin kuin monilla muilla jäsenmailla. Tämä on mielestäni hyväksyttävä lähtökohta, mutta on toki tärkeää keskittyä siihen, että Suomi saisi mahdollisimman hyvän osuuden meille tärkeästä rahoituksesta, kuten esimerkiksi tutkimus- ja innovaatiorahoituksesta. On myös tärkeä varmistaa, että niin Suomen kuin muidenkin jäsenmaiden maksuosuudet pysyvät kohtuullisina. Samalla on syytä huomioida, että EU-jäsenyydellä on monia vaikeasti laskettavissa olevia taloudellisia ja muita vaikutuksia, joiden myötä jäsenyyden hyötyjen arviointi pelkkää jäsenmaksun suuruutta katsomalla ei ole välttämättä mielekästä.

Pidän tärkeänä, että EU vahvistaa sosiaalipoliittista ulottuvuuttaan esimerkiksi antamalla jäsenmaille nykyistä painavampia velvoitteita puuttua esimerkiksi köyhyyteen, syrjäytymiseen ja työttömyyteen. EU:n talouspolitiikan ohjausjärjestelmän yksi keskeisimpiä ongelmia on se, että tämänkaltaisilla tavoitteilla ei ole yhtä suurta painoarvoa kuin julkiseen velkasuhteeseen ja alijäämään liittyvillä tavoitteilla, eikä niin sanottua hyvinvointitalousajattelu näy talouden ohjausjärjestelmissä Sen sijaan en halua antaa EU:lle valtaa puuttua ja määrätä esimerkiksi sosiaaliturvan sisältöön liittyvissä kysymyksissä.

EU:n suurimpia ongelmia on, että integraatio on tietyissä asioissa hyvin syvää, mutta toisissa riittämätöntä. Raha- ja finanssipolitiikan erottaminen nykymuodossa esimerkiksi vaikeuttaa merkittävästi järkevän talouspolitiikan tekemistä Euroopassa, ja finanssipoliittisen ulottuvuuden vahvistaminen integraation syventämistä. Myös EU:n laajentuminen tuo vääjäämättä mukaansa muutoksia unionin toimintaan ja päätöksentekorakenteisiin, jolloin on tärkeää huolehtia myös poliittisesta toimintakyvystä. En kuitenkaan kannata liittovaltiota. Tällä hetkellä noin 80% EU:n lainsäädännöstä hyväksytään määräenemmistöllä, ja käytäntöä voisi laajentaa entisestään. En toistaiseksi kuitenkaan laajentaisi määräenemmistöpäätöksentekoa aivan kaikille politiikan aloille.

Eurooppa on suurten sisäisten sekä ulkoisten haasteiden edessä juuri nyt – siksi EU:ta tulee vahvistaa yhteisellä toiminnalla pikemminkin kuin horjuttaa sitä keskustelulla unionin tarpeellisuudesta. Unionin suunnasta sen sijaan on tärkeää keskustella. Itse näen että EU:ta tarvitaan nimenomaan entistä kunnianhimoisemman ilmasto- ja luontopolitiikan aikaan saamiseksi.

Maatalous kytkeytyy keskeisesti ilmaston, luonnon ja ihmisten hyvinvointiin ja planeettamme elinkelpoisuuteen ja ekosysteemien turvaamiseen. Siksi maatalouden kestävää ja oikeudenmukaista siirtymää on tuettava. Se on perusteltua myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Sektorin päästöjä ja ympäristövaikutuksia on vähennettävä. Maataloustukia tulee kohdentaa nykyistä enemmän ekologisesti kestäviin viljelykäytäntöihin sekä kasvis- ja kasvisproteiinituotantoon. Uusien mittavien investointi- ja rahoitustarpeiden kasvaessa on kuitenkin luontevaa, että maataloustukien osuus EU:n kokonaisbudjetista pienenee.

EU:lla on toimivaltaa metsiin osana ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kokonaisuutta ja metsien hiilinieluilla on siinä keskeinen merkitys. Sen sijaan, että EU nähdään uhkana Suomen metsille, on syytä painottaa, että metsien tilan kohentuminen ja luontokadon pysäyttäminen on myös meidän etumme. Se on kansallisomaisuutemme kunnioittamista ja vaalimista, jossa on mahdollisuus nykyistä tasapainoisempaan metsien hyödyntämiseen. Se lisäksi vähentää painetta tehdä merkittäviä uusia päästövähennyksiä esimerkiksi liikenteessä ja asumisessa.

Energiapolitiikan kannalta keskeisin ja kiireellisin kysymys on fossiilisen energian käytön vähentäminen kaikkialla Euroopassa mahdollisimman nopeasti. Siksi tarvitaan sitovat päätökset ja suunnitelmat, joilla fossiilisista polttoaineista luovutaan. Tähän siirtymään tulee olla saatavilla myös riittävää rahoitusta.

Turvallisuudenkin kannalta on tärkeää, että meillä on vahva hyvinvointivaltio. On tärkeää, että verotus turvaa hyvinvointivaltion rahoituksen, tasaa tulo- ja varallisuuseroja ja tukee osaltaan ekologista rakennemuutosta. Veropohjaa voi vahvistaa verovälttelyä suitsimalla. Tiivis veropohja ja mahdollisimman yhtenäinen progressiivinen verotus ovat oikeudenmukaista veropolitiikkaa ohjaavia periaatteita. Julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan leikkaaminen kohdistuu jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleviin ihmisiin ja pienituloisiin, oikeudenmukaisilla verouudistuksilla on sen sijaan mahdollista osallistaa hyvin toimeen tulevat talouden tasapainottamiseen.

Tuloerot eivät mittaa sitä, kuinka ahkeria ihmiset ovat. Onko kolmivuorotyötä vanhustenhuollossa tekevä lähihoitaja vähemmän lahjakas tai ahkera, kuin kovapalkkainen konsultti? Onko matalasti palkattu varhaiskasvatuksen opettaja vähemmän lahjakas tai ahkera kuin toimitusjohtaja? Suomen vaurain kymmenesosa omistaa puolet kotitalouksien nettovarallisuudesta, kun vähävaraisin puolisko kotitalouksista omistaa vain 5,4 prosenttia varallisuudesta. Tutkimuksissa on todettu, että pienten tuloerojen maat ovat usein kaikille yhteiskunnan jäsenille turvallisempia ja parempia paikkoja elää. Siksi politiikalla pitää huolehtia siitä, ettei eriarvoisuus kasva liian suureksi.

Yrittäjyys ja markkinat ovat tärkeä osa luovaa ja muutosvoimaista taloutta. Julkisen vallan on kuitenkin ylläpidettävä yhteisiä pelisääntöjä, jotta markkinat toimisivat luotettavasti, sekä pedattava mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää uusia liikeideoita. Ilman ohjausta ja sääntelyä markkinat eivät toimi reilulla tavalla, ja riski erilaisille kartelleille ja monopoleille kasvaa. Sääntelyä ja verotusta tarvitaan myös siksi, että talouden tuotot ja hyvinvointi jakaantuisivat tasaisesti.

Riittävä perusturva on jokaisen ihmisoikeus. Pienimmät sosiaaliturvaetuudet eivät riitä kattamaan kohtuulliseksi katsottua minimikulutustasoa, joka on arvioitu tarvittavan hyvään elämiseen. Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia Euroopan neuvostolta ihmisarvoiseen elämään riittämättömästä sosiaaliturvan tasosta. Köyhyydessä eläminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Köyhyys ajaa ihmisiä tilanteisiin, joissa on valittava lääkkeiden ja ruoan välillä, tai turvauduttava pikavippeihin, jotka nopeasti aiheuttavat syvenevää velkakierrettä. Köyhyys tarkoittaa jatkuvaa stressiä ja huolta jonka lisäksi sosiaaliturvan monimutkaisuus ja byrokratia aiheuttavat väliinputoamista ja sosiaaliturvan alikäyttöä.

Valtiolla ja kunnilla on paljon kansalaisten kannalta tärkeää yritysomistusta, esimerkiksi energiantuotannossa ja vesihuollossa. Näiden säilyttäminen julkisessa omistuksessa on perusteltua jo huoltovarmuudenkin kannalta. Sähköverkkojen yksityistäminen on karu esimerkki siitä, miten käy kun myydään kansalaisten kannalta tärkeää infrastruktuuria voittoa tavoitteleville sijoittajille.

Suomen väestö ikääntyy nopeasti verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Tänne pitää voida tulla hakemaan turvaa, töihin, opiskelemaan sekä rakkauden perässä. Meidän pitää tehdä Suomeen muuttamisesta hallinnollisesti helpompaa sekä panostaa kaikille saavutettavaan, laadultaan hyvään ja maksuttomaan suomen tai ruotsin kielen koulutukseen.

Riippuu täysin siitä, miten kukin määrittelee kristilliset arvot. Jos näillä arvoilla tarkoitetaan oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja vapautta, olen samaa mieltä, sillä mielestäni ne muodostavat hyvän arvopohjan päätöksenteolle. Sukupuolten välinen epätasa-arvo ja tiettyjen ihmisryhmien etuoikeuksien vaatiminen, joita kristilliseen arvoihin perustuen joskus ajetaan, eivät ole mielestäni tavoiteltavia asioita. Omat keskeiset arvoni ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja vapaus. Minusta ne ovat hyvä pohja päätöksenteolle.

Keskustelu translaista osoitti, että vielä on tehtävä paljon työtä ymmärryksen lisäämiseksi sukupuolen moninaisuudesta. Lakimuutoksen myötä saatiin viime kaudella korjattua pahimmat ihmisoikeusloukkaukset ja erotettua sukupuolen juridinen korjaaminen lääketieteellisistä toimista. Varsinkin lasten ja nuorten osalta on tärkeää, että keskustelu jatkuu, ja että myös kouluissa selvitetään miten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten asemaa voidaan parantaa. Tutkimusten mukaan he kokevat muita enemmän koulukiusaamista. Sosiaali- ja terveyspalveluja kehittäessä on huomioitava sukupuolen moninaisuus.

Tottelevaisuuden ja kohteliaan käytöksen lisäksi lapsille tulee opettaa itsenäisyyden, kriittisen ajattelun, yhteistyön ja vapauden arvoja. Vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa auktoriteetteja saa ja tulee kyseenalaistaa.

Aikamme tärkein kysymys on, miten onnistumme hillitsemään ihmisen aiheuttamista päästöistä johtuvaa katastrofaalista ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden katoa. Kaikkien maiden pitää tehdä oma osansa päästöjen vähentämiseksi. Kansainvälisen ilmastopolitiikan kannalta on hyvin tärkeää, että Suomen kaltaiset maat näyttävät esimerkkiä. Jos maailman onnellisin ja hyvinvoivimpiin maihin lukeutuva Suomi ei tee omaa osansa, kuka sitten tekee?

Elämme maailmassa, jossa koko ihmiskunnan ongelmat ja ratkaisut ovat syvästi yhteen kietoutuneita. Minusta on Suomen ja suomalaisten etu, että olemme solidaarisia globaalisti, että panostamme kehitysyhteistyöhön ja kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Meidän on oltava vahva ääni kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja työpaikat eivät tarvitse olla keskenään ristiriidassa. Kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla teemme Suomesta ja EU:sta houkuttelevan vihreän siirtymän investoinneille torjuen samalla ilmastonmuutosta. Meillä ei ole enää aikaa tai varaa ajattelumalliin, jossa työllisyyden edistäminen ja ympäristöstä huolehtiminen nähdään toisensa pois sulkevina tai vastakkaisina. Reilu siirtymä edellyttää historiallisen suuria investointeja muun muassa uusiutuvaan energiaan. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden kestävään uuteen liiketoimintaan ja ratkaisuihin, joita tulevina vuosina koko maailma tarvitsee.

Oikeusvaltiota ja vapautta on puolustettava myös ja etenkin vaikeina aikoina. Demokratia on kansanvaltaa, jossa päätökset tehdään tasavertaisesti yhdessä, yhteiskunnan jokaisen jäsenen ääntä kunnioittaen. Kannatan demokratian laajentamista, en sen kaventamista keskittämällä valtaa “vahvalle johtajalle”.

Peruspalveluiden on oltava saatavissa kaikkialla. Kaikkien on voitava asua haluamallaan seudulla tai kaupungissa tulotasostaan riippumatta. Emme voi luoda yhteiskuntaa, jossa varakkuus määrittelee asuinalueen ja jossa pienituloiset, joilla ei ole varaa asua kasvukeskuksissa, joutuvat tekemään hyvin pitkiä työmatkoja. Peruspalveluiden on oltava saatavissa kaikkialla. Kaikkien on voitava asua haluamallaan seudulla tai kaupungissa tulotasostaan riippumatta. Emme voi luoda yhteiskuntaa, jossa varakkuus määrittelee asuinalueen ja jossa pienituloiset, joilla ei ole varaa asua kasvukeskuksissa, joutuvat tekemään hyvin pitkiä työmatkoja.

Suomessa on paljon erilaisia voimavaroja ja vahvuuksia niin kaupungeissa kuin maaseutumaisilla seuduilla. Kaupungistumista ei voi pysäyttää, mutta sen kielteiset vaikutukset voi pitää hallittuna. Maaseudulla asumisen on oltava mahdollista myös tulevaisuudessa.