Susanne Päivärinta

Mahdollisuutta ei tietenkään tule kategorisesti kieltää etukäteen. Se ei tarkoita sitä, että kannattaisin lähtökohtaisesti uusia yhteisvelkoja. Päinvastoin: yhteisvelkaa tulee välttää. Silti ennen kaikkea yhteisvelka riippuu siitä, mihin ja miksi sitä otetaan. EU:n eri rahoitusinstrumentit tulisi ottaa tehokkaammin käyttöön. Elpymispaketin jako tehtiin jäsenmaiden välillä hyvin epätasaisesti eikä varojen käyttöä valvottu riittävän tehokkaasti, joten tuollainen ei saa enää toistua tulevaisuudessa. Sodan laajentuminen tai muu vakava kriisi EU:n alueella voivat vaatia yhteisvelan ottoa. Myös Ukrainaa on tuettava sodassa ja jälleenrakennuksessa. Huoltovarmuus ja kokonaisturvallisuus tulee olla ykkösprioriteetti EU:ssa.

EU-sääntelyssä täytyy keskittyä määrän sijasta laatuun. Tulevalla kaudella tulee keskittyä uuden lainsäädännön luomisen sijaan olemassa olevan korjaamiseen, päällekkäisen sääntelyn yhdenmukaistamiseen sekä vanhentuneiden päivittämiseen. Turhaa sääntelyä tulee purkaa etenkin yritysten raportointivelvoitteiden osalta. EU:sta voi tulla tavoitteet, mutta yritysten tulee itse saada päättää keinot, miten niihin päästään. Näin edesautetaan myös tutkimusta ja innovaatioita. Jatkossa sääntelyehdotuksista tulee tehdä ensin huolelliset vaikutusarviot. Myös ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on menty liialliseen mikromanageraukseen. Teollisuus ja yritykset tarvitsevat vakaan ympäristön, jotta investoinneille on pitkän aikavälin näkymät, eikä tempoilevaa epävarmuutta.

EU on hyväksynyt vastikään ensimmäisen tekoälyä sääntelevän lain. Tekoälyn sääntelyssä on tärkeää turvata yksilöiden oikeudet, kuten nyt tekoälyasetuksessa on tehtykin. Sen sijaan yrityksille monisatasivuinen asetus on hyvin haastava. Asetus kuitenkin on nyt hyväksytty ja jatkossa täytyy tarkastella, kuinka se toimii käytännössä ja tehdä myöhemmin tarvittavia muutoksia. Olisi tärkeää löytää tasapaino innovaation ja turvallisuuden välillä.

On tärkeää turvata kansallinen ruokaturva ja huoltovarmuus. Maataloutta tulee pystyä harjoittamaan eri jäsenmaissa ja elinvoimainen maaseutu on myös Suomen etu. Tulevasta emme tiedä, mutta tuskin kriisit tähän loppuvat. Viisas varautuu etukäteen.

Ukraina voidaan ottaa jäseneksi vasta, kun jäsenyyskriteerit täyttyvät. Sodan loppuminen ei sinänsä ole kriteeri, mutta olisi hyvin epätodennäköistä, että sotaa käyvä maa täyttäisi vaadittavat kriteerit. Prosessit ovat pitkiä, eikä laajentumien tapahdu yhdenkään hakijamaan kohdalla nopeasti. Työtä riittää niin korruption kitkemisen, oikeusvaltion, demokratian, talouden ja vähemmistöjen kohtelun kuntoon saattamiseksi. On hyvä, että useammassa kandidaattimaassa liikutaan kohti eurooppalaisia arvoja. Ukraina taistelee itsenäisyytensä, demokratian ja koko Euroopan turvallisuuden ja arvojemme puolesta raakalaismaista Venäjää vastaan. Ukrainan asia on meidän kaikkien yhteinen. On tärkeää tukea Ukrainaa kohti EU-jäsenyyttä. Kun jäsenyys joku päivä tapahtuu, vaatii se myös EU:n uudistumista.

Rajat ylittävä turvapaikanhaku on vaarallista hakijoille, ihmiskauppa ja -salakuljetus kukoistavat. Ihmisiä tulisi kyetä auttamaan enemmän lähtömaissa. Välimereen on hukkunut tuhansia Eurooppaan pyrkiviä jo vuosikymmeniä. EU:n ulkopuolella olevat pakolais- ja vastaanottokeskukset ehkäisevät salakuljetusta, ihmisoikeusloukkauksia ja hukkumiskuolemia. Kesti kaksikymmentä vuotta saada aikaiseksi taakanjakomenetelmä jäsenmaiden kesken. Nyt sovittuun pakettiin kuuluu kymmenen uutta lakiehdotusta, joilla päivitetään EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttolainsäädäntöä. EU-aluelle tehtiin viime vuonna yhteensä 1,14 miljoonaa turvapaikkahakemusta, joka on suurin lukema sitten vuoden 2016. Tilanne on ongelmallinen, eikä se tule helpottumaan sotien, ilmaston lämpenemisen ja uusien kriisien myötä.

Riippuvuutta kaikista autoritäärisistä ja epäluotettavista maista tulee vähentää merkittävästi. EU:n tulee ottaa opiksi. Olemme jo nähneet, mitä energiariippuvuus Venäjään aiheutti. Annoimme Venäjälle geopoliittisen aseen. Kriittisten raaka-aineiden ja komponenttien osalta omavaraisuutta on kasvatettava. Sama pätee myös lääkkeisiin. EU:n täytyykin panostaa strategiseen kilpailukykyynsä, jotta riippumattomuus Kiinasta ja muista autoritäärisistä valtioista saavutetaan. EU:n tulee edellyttää kauppakumppaneiltaan samoihin perusarvoihin sitoutumista kuin se on sitoutunut itsekin. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja demokratiakehityksen tukemista voidaan ohjata kauppapolitiikalla.

Komission puolustusteollisuusstrategian tarkoituksena on herättää jäsenmaat panostamaan lisää rahaa puolustukseen. Komissio ei voi ostaa aseita, eivätkä sitä EU:n perussopimukset edes sallisi. EU:n puolustuskapasiteetti tulee ajaa ylös. Jäsenmaiden tulee itse investoida puolustukseen ja parantaa näin EU:n valmiutta ja varautumista. Tavoitteena on nyt, että jäsenmaat tekevät vähintään puolet puolustusbudjettiensa hankinnoista EU:n sisältä vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi hankintoja tulee tehdä yhteishankintoina ja kilpailuttaa valmistajia yhdessä. Hanketta vauhdittamaan on EU:n budjetista merkitty 1,5 miljardia euroa. Lisäksi Euroopan investointipankkia on pyydetty muuttamaan lainauspolitiikkaansa niin, että myös puolustus voisi saada pankin rahoitusta.

Tulonsiirtojen tulee ennen kaikkea olla oikeudenmukaisempia ja paremmin kohdennettuja. Nyt, kun sisämarkkinoita murennetaan kaiken aikaa valtiontukijoustoilla, peli ei ole enää reilua. Suomi pienenä vientimaana kärsii. EU:n yhteisen aluepolitiikan tarkoitus on tasata sekä jäsenmaiden välisiä että sisäisiä kehityseroja. Nyt esimerkiksi elvytyspaketista on rahaa valunut alueperusteisesti eikä tarveperustaisesti, jolloin Suomi on häviäjänä. Suuret maat olivat suurimmat saajat elvytyspaketista eikä varojen käyttöä ole valvottu riittävästi. Tulonsiirtoperiaatteita täytyy tarkastella laajemmin uudelleen ennen itälaajentumista.

Sosiaalipolitiikka kuuluu jäsenmaiden päätäntävaltaan ja näin tulee olla myös tulevaisuudessa. Tehdään EU-tasolla ne asiat, jotka on järkevää hoitaa yhdessä, kuten ilmastonmuutoksen torjuminen, kokonaisturvallisuus ja strategisesta kilpailukyvystä ja omavaraisuudesta huolehtiminen. Sosiaalipolitiikka on parempi jättää kunkin jäsenmaan omaan harkintavaltaan.

EU ei voi samaan aikaan haaveilla sekä liittovaltiokehityksestä että itälaajentumisesta. Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa itälaajentuminen on turvallisuudesta huolehtimista. Emme halua hakijamaiden valuvan Venäjän vaikutuspiiriin.

EU on tärkein taloudellinen ja poliittinen viitekehyksemme ja arvoyhteisö. Suomi on eittämättä hyötynyt jäsenyydestään monin eri tavoin. Suomen paikka on EU:ssa

Kotimaisen ruuan huoltovarmuus on tärkeä tekijä. Jos laskemme tukia, pitää samalla miettiä, olemmeko valmiit nipistämään kotimaisesta ruuantuotannosta ja sanomaan enenevissä määrin kyllä tuontilihalle. On myös tärkeää, että avoimessa maailmankaupassa pidämme huolen siitä, että tuemme parempaa eläinten kohtelua. Ei ole myöskään fiksua sanoa hyvästi eurooppalaiselle tuotannolle. On Suomen etu, että maaseutumme pysyy elinvoimaisena.

Metsäpolitiikka kuuluu ja pitää kuulua jatkossakin kansalliseen päätösvaltaan. Ei tuo periaate ole muuttunut. On pidettävä huoli, ettei linja muutu jatkossakaan, pyrkimyksiä siihen suuntaan on ollut nähtävissä. Suomalaiset tuntevat itse parhaiten metsänsä. Luonnon monimuotoisuudesta tulee huolehtia.

Viime vuonna järjestetyssä YK:n ilmastokokous COP28:ssa päästiin sopuun siitä, että fossiilisista polttoaineista luovutaan. Jos globaalilla tasolla on päästy yhteisymmärrykseen, niin myös EU:n täytyy voida päästä. Tämä vaatii kuitenkin realistisen suunnitelman ja fiksua sääntelyä. On huolehdittava, että kaikki pysyvät kehityksessä mukana.

Ilman kestävää talouskasvua eväät hyvinvoinnin ja turvallisuutemme rahoittamiseksi on äkkiä syöty. Suomen kokonaisveroaste on jo nyt maailman korkeimpia. Korkeasta verotuksesta huolimatta emme edes nykyisellään kykene tuottamaan riittäviä julkisia palveluita. Verotuksen painopistettä tulee siirtää haittojen verotukseen. Korkea työllisyysaste ja menestyvät yritykset ovat hyvinvointimme perusta. Puretaan kannustinloukkuja, tuetaan talouskasvua ja nostetaan työllisyysasteetta. Näin saamme lisää verotuloja ja laadukkaampia palveluja. Korkea työn verotus kasvattaa työvoimakustannuksia ja heikentää yritysten kansainvälistä hinta- ja kustannuskilpailukykyä. Työikäisten määrä vähenee huomattavasti vuoteen 2030 mennessä, joten myös työperäiseen maahanmuuttoon on panostettava.

Työntekoon, yrittämiseen, opiskeluun ja itsensä kehittämiseen on tärkeä kannustaa. Se, että joukossamme on ahkeria ja lahjakkaita, tuo hyvinvointia kaikille. Samaan aikaan on huolehdittava, että jokainen voi menestyä ja ponnistaa elämässä eteenpäin lähtökohdistaan tai perheen sosioekonomisesta asemasta riippumatta.

Vähemmän regulaatiota, mutta kilpailun pitää olla reilua ja säännöt samat kaikille. Kilpailun avaaminen hallitusti esimerkiksi rahapeleissä, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä apteekkialalla palvelee kuluttajia.

Huono-osaisuus ei ole helppoa elämää. Työnteon pitää olla aina kannustavampaa ja kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen. Työikäisten ja työkykyisten kannustinloukkuja tulee purkaa. Hyviä verrokkimaita ovat esimerkiksi Ruotsi ja Tanska, joista näemme, että enemmän työntekoon työntävä tulonsiirtojen järjestelmä lisää työllisten määrää.

Lähtökohtaisesti valtion ja kuntien pitäisi olla omistajina yrityksissä vain, jos tähän on erityisen painavia perusteita. Joskus niitä edelleen löytyy. Erityisesti kuntien omistukset vain siitä syystä, että vältetään kilpailutus, tulee purkaa. Olipa omistaja kuka tahansa, terve yritystoiminta nojaa taloudelliseen tehokkuutteen, kannattavaan liiketoimintamalliin ja järkevään riskienhallintaan.

Globaalissa maailmassa ja kilpailussa pärjääminen edellyttää Suomelta politiikkaa, joka houkuttelee ihmisiä Suomeen asumaan ja tekemään töitä. Maailman suuret kaupungit ovat myös monikulttuurisia ja monimuotoisia. Suomen tulee pysyä kansainvälistymisen kelkassa mukana. Tämä tarkoittaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, enkä hyväksy vähemmistöjen, lasten tai naisiin kohdistuvaa syrjintää tai alistamista.

Jos kristillisillä arvoilla tarkoitetaan lähimmäisen rakkautta syrjimättä ketään esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumisen takia, on se hyvä arvopohja. Poliittisessa päätöksenteossa tulee huomioida perus- ja ihmisoikeudet eikä nojata Raamattuun.

On kuunneltava herkällä korvalla niitä, jotka tuovat esiin kokemiaan epäkohtia. Se, ettei itse ole havainnut asiassa puutteita, ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Muiden huomioon ottaminen on aina hyvä lähtökohta.

Tärkeintä on oppia kunnioittamaan kanssaihmisiä, olivatpa nämä kuinka eri mieltä asioista tahansa. Empatia, kyky asettua toisten asemaan ja kyky kuunnella ovat tärkeitä niin ikään. Se, että uskaltaa seisoa reiluuden ja oikeudenmukaisuuden puolella voi vaatia myös tottelemattomuutta. Rakastavat vanhemmat eivät alista lasta, vaan antavat tälle eväät rakastaa kanssaihmisiä, terveen itsetunnon ja uskalluksen myös asettua vääryyttä vastaan.

Suomi ja muut maat ovat velvollisia vähentämään hiilidioksidipäästöjään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Riippumatta siitä mitä muut tekevät, Suomen tulee tehdä osuutensa. Näin Suomi kohentaa talouttaan, yritysten kilpailukykyä ja vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista. Hiilineutraaliuuden edistäminen on Suomen intressi: ympäristö ja talous kiittävät.

Kuka määrittää sen, mikä on suomalaisten ja Suomen etu? On tärkeää, että poliitikot tekevät tasapainoisia ja perusteltuja päätöksiä, jotka ova mahdollisimman hyödyllisiä ja oikeudenmukaisia kaikille. Vaikka Suomen etu asetetaan etusijalle, ei se useimmiten ole ristiriidassa järkevien ja oikeudenmukaisten kansainvälisten päätösten kanssa.

Nämä eivät ole vastakkain, turha luoda tällaista vastakkainasettelua. Jos luonnolle ja ympäristölle tuleva rasitus on liian kova tai peruuttamaton, ei sellainen investointi ja yritysmalli luo pitkällä tähtäimellä työpaikkoja eikä talouskasvua. Siellä missä on päästöjä ja ympäristöhaittoja, on niille asetettava asiaankuuluva hinta.

Riippuu täysin siitä, millaisia asioita hän on ajamassa ja tekemässä. Ei vahvuus sinänsä takaa sitä, että ollaan liikkeellä järkevien tai kannatettavien asioiden puolesta. Tarvitsemme toki vahvoja johtajia, jotka kykenevät tekemään vaikeita päätöksiä vilkuilematta sivuille. Pitää olla rohkeutta seisoa sanojensa takana.

Antaa ihmisten itsensä päättää, missä haluavat asua ja elää. Suomi on pitkä maa, on rikkaus, jos alueiden monimuotoisuus ja elinkelpoisuus säilyvät. Itä- ja Pohjois-Suomi tarvitsevat erityistä tukea elinvoimansa säilyttämiseksi ja myös turvallisuutemme takia.

Kuten nähdään ihmiset haluavat lähelle palveluita, vilkkaampaa sosiaalista ja kulttuurista kanssakäymistä ja tarjontaa. Kaupungistuminen tarjoaa Suomelle taloudellista kasvua sekä edistää tehokkaampia ja vihreämpiä järjestelmiä kuten joukkoliikennettä. Kaupungit ovat merkittäviä talouden ja innovaatioiden keskuksia sekä tarjoavat paremmat mahdollisuudet koulutukseen ja urakehitykseen.