Saara-Sofia Sirén

Vierailin kesällä Ukrainassa tapaamassa valtiojohtoa ja vakuutuin ukrainalaisten päättäväisyydestä. Tärkeää muistaa, että ukrainalaiset taistelevat myös meidän puolestamme: eurooppalaisten arvojen ja elämäntavan puolesta. Päällämme on nyt monenlaisia kriisejä, mutta tulevaisuutemme kannalta aivan keskeistä on varmistaa, että Ukraina voittaa. Siksi tarvitaan lisää apua ja tukea: sekä humanitaarista, taloudellista että aseellista, mukaanlukien raskaskin aseistus. Myös jälleenrakennuksen suunnittelu on aloitettava jo nyt. Jos odotamme sodan päättymistä, on urakka vain entistä kalliimpi. Piikki ei tietenkään voi olla auki, vaan Suomen tulee osallistua omalta osaltaan meille mahdollisin tavoin. Kustannusten osalta puhutaan joka tapauksessa valtavista summista.

Meidän on geopoliittisen asemamme vuoksi erityisen tärkeä huolehtia uskottavasta puolustuksesta. Onneksi olemme pitäneet puolustuksestamme huolta myös aikaisempina vuosina. Tällä kaudella tehdyt panostukset puolustukseen ovat erittäin perusteltuja.

Peruskouluun ja etenkin varhaisiin vuosiin tarvitaan nyt lisäpanostuksia. Yksi konkreettinen asia voisi olla asettaa maksimimäärä oppilaita yhtä opettajaa kohti. Vielä keskeisempänä pidän kuitenkin riittävää resurssointia, jotta inkluusioon liittyvät epäkohdat saadaan korjattua. Tarvitaan siis lisää resursseja oppimisen tukeen. Niin opettajille kuin oppilaille on turvattava työrauha. Kunnille tulee asettaa koulutuksen laatuun ja saavutettavuuteen sekä väestöpohjaan perustuvia kriteereitä kasvatus- ja koulutuspalveluiden laadun turvaamiseksi.

Suomessa päihdepolitiikka on kiistatta ollut epäonnistunutta. Siksi pidän tärkeänä, että muutoksiin olisi valmiutta, asiassa kuullaan asiantuntijoita ja perustetaan päätökset tutkittuun tietoon. Kokoomuksessa on kannatettu vähintäänkin selvityksen käynnistämistä ja suhtauduttu avoimin mielin käyttöhuoneiden kokeiluun.

Ihmisille tärkeät palvelut on turvattava, mutta uusi sotemalli ei saa muodostua lisärahoitusautomaatiksi. Uudistuksen tavoitehan oli päinvastoin menojen kasvun hillintä. Uudet hyvinvointialueet ovat vasta aloittaneet toimintansa, eikä lisärahoitus saa valua hallintoon vaan palveluihin.

Nuorisorikollisuuden kitkeminen edellyttää sekä niin sanottuja pehmeitä kuin kovia keinoja. Poliisilla on jo nyt hyviä kokemuksia ennaltaestävästä toiminnasta, vahvistetaan ja kehitetään sitä. Tarvitaan myös lisää yhteistyötä eri viranomaistahojen sekä esimerkiksi koulujen välillä. Myös lastensuojelun uudistaminen on keskiössä tähän ilmiöön vastaamisessa.

Työn vastaanottamisen ja tekemisen tulee aina olla kannattavampaa kuin kotiin jääminen. Ansiosidonnaisen uudistaminen on yksi keskeinen ratkaisu. Kannatan ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista siten, että tuki olisi alkuun korkeammalla tasolla mutta laskisi työttömyysjakson kestäessä pidempään. Asiantuntijoiden mukaan tällä olisi työllisyyttä lisäävä vaikutus. Kannatan myös ns. universaalia ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Osaajapula on jo nyt monilla aloilla krooninen kasvun este ja tilanne tulee vain vaikeutumaan väestömme ikääntyessä. Emme yksinkertaisesti tule pärjäämään ilman lisääntyvää kansainvälistä rekrytointia. Työntekijöistä myös kilpaillaan kansainvälisesti, joten Suomen on oltava aktiivisempi houkutellakseen heitä juuri Suomeen. Lupaprosesseja tulee sujuvoittaa edelleen ja varmistaa sujuvat palvelut, esimerkiksi perheen tarvitsemat varhaiskasvatus- ja koulupaikat (lisää englanninkielisiä päiväkoteja ja kouluja).

Rinteen/Marinin hallituskaudella velkaantuminen on päässyt täysin käsistä ja uhka velkakriisistä on aito. Suunta on aivan välttämätöntä kääntää, muun väittäminen on vastuutonta politiikkaa. Osa velanotosta on ollut perusteltavissa kriiseillä, mutta ei kaikki. Nyt velkaantuminen lisääntyy entisestään, mikä paitsi uhkaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, heikentää mahdollisuuksiamme varautua seuraaviin mahdollisiin kriiseihin. Kysymys on siis myös talouden huoltovarmuudesta! Velkaantuminen on tällä hetkellä niin rajua, että sen hillitseminen tulee edellyttämään ikäviäkin sopeutustoimia. Samalla on huolehdittava talouskasvun edellytyksistä.

Työntekemisen ja yrittämisen verotusta on Suomessa alennettava. Suomessa kokonaisveroaste on verrattain korkea. Palkkojen verotuksen keventäminen lisäisi ostovoimaa, jolla olisi positiivisia vaikutuksia talouteemme. Koska samalla tulee saada velkaantumista hillittyä, ei ansiotuloverotuksen alentamista voi tehdä velkarahalla. Kokoomuksen vaihtoehtobudjetit osoittavat, miten kokonaisuus on toteutettavissa kestävällä tavalla.

Heikommassa asemassa olevista on ilman muuta huolehdittava. Nyt käsitellyt sähkötuet ovat kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten vaikea tämäntyyppisiä tukia on kohdentaa reilulla tavalla niitä eniten tarvitseville. Poliittisin päätöksin olisi ensisijaista vaikuttaa toimiin, jolla varmistetaan ettei energian hinta nouse tulevaisuudessa viime talven tapaan. Tarvitaan panostuksia puhtaaseen energiaan ja energiaomavaraisuuteen. Tarvitaan myös sääntelymuutoksia, joilla edistetään esimerkiksi joustojen hyödyntämistä automatiikalla.

Hiilinielumme ovat romahtaneet ilmastotavoitteitamme uhkaavalla tavalla ja metsät ovat keskiössä luontokadon pysäyttämisessä, sillä iso osa eliölajeista ja uhanalaisiksi luokitelluista lajeista elää nimenomaan metsissä. Valtion tulee näyttää mallia erityisesti omilla maillaan. Valtion metsien hakkuita on rajoitettava ja Metsähallituksen vanhat metsät suojeltava. Suomen erikoisuus on yksityisten omistamien metsien suuri osuus. Niissä vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat (Helmi ja Metso) ovat toimineet erinomaisesti, joten vahvistetaan samalla niitä.

Tämä on myös elinkeinoelämän ja suomalaisten vientiyritysten vahva viesti: Hiilineutraalisuustavoitteesta 2035 on pidettävä kiinni. Se on meille kilpailuetu ja valttikortti globaaleilla markkinoilla. Teollisuus on näyttänyt jo vuosia tietä omilla hiilineutraalisuustiekartoilla. Toimintaympäristön on tärkeää olla yrityksille ennakoitava, joten suuntaa ei voi muuttaa nyt, kun yritykset jo täysillä toteuttavat tavoitetta omilla toimillaan. On kuitenkin realismin nimissä todettava, että uusimmat tiedot hiilinielujen romahtamisesta haastavat tavoitettamme ja tulevan hallituksen on tarkasteltava nielujen osuutta tavoitteen saavuttamisessa uusien laskelmien pohjalta. Nykyisen hallituksen toteuttamat selonteot ovat täysin vanhentuneet.

Ruuhkamaksuista päättäminen kuuluu kaupungeille, mutta etenkin Helsingin seudulla asiaa on perusteltua selvittää ja pohtia.

Riittävällä siirtymäajalla kyllä! Ehdotin tällä kaudella selvitystä alan tulevaisuudennäkymistä. Se ei edennyt, mutta toivon tulevan hallituksen toteuttavan selvityksen. Tämä olisi myös toimijoiden itsensä etu. On pettymys, ettei Rinteen/Marinin hallituksen aikana saatu parannuksia turkiseläinten olosuhteisiin. Nykyinen hallitusohjelma ei sano asiasta mitään eikä tällä hetkellä vielä viime tingassa käsittelyssä oleva eläinten hyvinvointilaki tuo juuri parannusta.

Julkisen talouden ja velkaantumisen tilanne on sen verran vakava, että monenlaisia keinoja tarvitaan. Suomessa kokonaisveroaste on jo sen verran korkea, että veronkorotusten tulisi olla viimeisjaisia keinoja. Verotuksen painopistettä kuitenkin tulee siirtää työn ja yrittämisen verotuksesta ns. haittaveroihin.

Työnteon pitää olla kannustavaa ja ahkeruudesta pitää palkita. Kansainvälisesti huomioiden Suomessa tuloerot eivät ole erityisen suuret. Keskeistä olisi varmistaa, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuudet nousta köyhyydestä ja parantaa omaa taloudellista tilannettaan. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on pitää kaikista huolta.

Olen markkinaliberaali. Mahdollisimman vapaat ja toimivat markkinat ovat kaikkien etu. Se ei tarkoita ”villin lännen meininkiä”, vaan järkevää, reilua ja läpinäkyvää sääntelyä, jolla mahdollistetaan markkinoiden toimivuus. Suomessa julkisen sektorin rooli on jo nyt suurempi kuin esim. muissa Pohjoismaissa.

Tällä hetkellä järjestelmämme ei kannusta työn vastaanottamiseen ja tekemiseen. Tämä ei ole kenenkään etu. Tarvitaan sosiaaliturvan uudistus. Riittävän vahva perusturva on turvattava kaikissa tilanteissa, mutta meillä riittää paljon työtä esimerkiksi kannustinloukkujen purkamisessa. Otetaan oppia muiden Pohjoismaiden malleista.

Annetaan markkinoiden toimia! Erilaiset inhouse-yhtiöt vaikeuttavat tällä hetkellä reilua kilpailua. Tämä on erittäin ajankohtainen kysymys hyvinvointialueilla, joiden osalta seuraavan hallituksen olisi korjattava tilanne. Kriittisen infran ja ylipäänsä valtion kannalta strategisesti tärkeiden omistusten osalta valtion tulee jatkossakin olla perustellusti omistajana.

Elämme globaalissa maailmassa ja tarvitsemme Suomeen lisää ihmisiä eri puolilta maailmaa. Se tarkoittaa erilaisia ihmisiä, erilaisista kulttuureista. Tämä on paitsi hyvä asia, myös hyvinvointimme kannalta ihan keskeistä. Kotouttamisessa ja Suomalaiseen yhteiskuntaan integroimisessa meillä olisi kuitenkin parannettavaa.

Kristilliseen perinteeseen liitettävät arvot esimerkiksi välittämisestä ja sivistyksestä ovat hyvä pohja päätöksenteolle. Ne myös kuuluvat kiistatta kulttuuriimme. Kuulun itsekin ev.lut. kirkkoon. Haluan kuitenkin pitää uskonnon ja poliittisen päätöksenteon erillään toisistaan. Uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia.

Sukupuolen moninaisuuden huomioimisessa kysymys on ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Ne ovat minulle tärkeitä arvoja. Translain pitkään odotettu uudistus korjasi räikeimpiä epäkohtia, mutta kehitettävää riittää edelleen. Rinteen/Marinin hallitus ei esimerkiksi parantanut intersukupuolisten vauvojen asemaa. Olen sitä mieltä, että vauvoille ei tulisi tehdä sellaisia kirurgisia toimenpiteitä, jotka eivät ole terveyden kannalta välttämättömiä.

Lapset tarvitsevat selkeitä rajoja ja rutiineja. Kasvatus on ensisijaisesti kotien tehtävä, mutta yhteiskunnan tulee tarjota siihen tukea vanhempien sitä tarvitessa. Myös kouluihin tarvitaan lisää työkaluja puuttua esimerkiksi koulukiusaamiseen ja -väkivaltaan. Itsestäänselvää on, että minkäänlainen fyysinen kuritus ei tietenkään ole missään tilanteissa sallittua.

Ilmastonmuutos on globaali haaste, joka ratkaistaan ensisijaisesti kansainvälisillä päätöksillä. Suomen kannattaa kuitenkin olla edelläkävijä: se on kilpailuetumme ja avain myös tuottavuuden parantamiseen. Kuullaan tässä elinkeinoelämän viestiä: Suomella on kaikki mahdollisuudet olla puhtaan energian suurvalta. Olemme jo vähentäneet päästöjä oikeassa suunnassa ja esimerkiksi nyt energiakriisin aikana olisimme olleet paljon vaikeammassa tilanteessa ilman päätöksiä, joilla olemme jo tähän mennessä vähentäneet riippuvuuttamme venäläisestä fossiilienergiasta.

Kysymyksenasettelu on varsin latautunut. Mitä tarkoittaa ”kaiken muun edelle”? Aina ei myöskään ole ihan itsestäänselvää, mikä Suomen ja suomalaisten etu on. On Suomen ja suomalaisten etu esimerkiksi, että toimimme osana Euroopan Unionia tai että edistämme kansainvälistä kehitystä globaalisti. Mutta tottakai Suomen eduskunnassa edistetään ensisijaisesti Suomen ja suomalaisten etua.

Talouskasvu ja työpaikat eivät ole ristiriidassa ympäristön edun kanssa. Päinvastoin. Tulevaisuudessa vain sellainen liiketoiminta on kannattavaa, joka huomio ilmaston ja ympäristön. Tämä näkyy jo nyt esimeriksi siinä, miten sijoittajat ja rahoittajat toimivat. Niin sanottu vihreä siirtymä on Suomelle miljardiluokan mahdollisuus, jota meillä ei ole varaa jättää käyttämättä. Se mahdollistaa kestävän kasvun ja työpaikat.

En ajattele, että vahvan johtajan määritelmään kuuluisi välinpitämättömyys muiden mielipiteistä. Hyvä johtaja kuulee ja huomio erilaiset näkökulmasta ja mielipiteet. Demokratiassa päätöksenteko edellyttää yhteistyötä. On kuitenkin tärkeää, että päättäjät kykenevät tekemään päätöksiä. Sitä varten päättäjät on valittu.

Koko Suomi ei ensinnäkään ole tälläkään hetkellä asutettu. Toiseksi, on selvää ettei ihmisiä voi pakottaa asumaan jossain, jossa he eivät halua asua. Kaupungistuminen on globaali megatrendi, ei mielipide. Peruspalveluita tulee kuitenkin olla saatavilla siten, että jokaisella on mahdollisuus asua siellä, missä haluaa.

Kaupunkien kehittyminen on koko Suomen etu. Mutta kuten edellä totesin, kaupungistuminen ei ole mielipideasia. Se on fakta.