Taru Salovaara

Ukrainan on voitettava sota Venäjää vastaan ja siihen tarvitaan länsimaiden tukea. Kun sota on päättynyt, on Ukrainaa tuettava myös jälleenrakennuksessa. Samalla on kuitenkin kyettävä huolehtimaan omasta puolustuksesta.

Tavoite käyttää puolustukseen rahaa vähintään Naton tavoitteen verran on sinänsä kannatettava. Aikana, jolloin kriisi toisensa perään on koetellut meitä, on kuitenkin oltava varaa panostaa myös kansalaisten hyvinvointiin. Hävittäjähankintojen ja merivoimien uusien alusten myötä puolustusmenojen osuus nousi viime vuonna lähelle 2 prosenttia, joka on Naton asettama tavoite. Tuolloinkaan emme kuitenkaan yltäneet vielä tavoitetasoon. On myös hyvä huomioida, että Suomessa puolustuksesta on huolehdittu jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa eli merkittävää menojen lisäystä tuskin on tarpeen tehdä.

Koulutuksen laatu on asia, josta meidän ei tulisi tinkiä missään tilanteessa. Kun tiedämme oppimistulosten heikentyneen ja yhä useamman oppilaan tarvitsevan erityistä tukea oppimiseensa, oppilaiden määrän rajoittaminen opettajaa kohti on perusteltua. Ensisijaisesti tämän tulisi toteutua suositusten kautta, mutta valitettavasti ne eivät aina riitä. Koulukuraattorien ja koulupsykologien henkilöstömitoitus kirjattiin lakiin vuonna 2021 ja vastaava kirjaus oppilaiden määrästä opettajaa kohti vaikuttaisi nyt tarpeelliselta. Samalla on huolehdittava siitä, että koulutukseen on riittävä rahoitus, eikä leikata esimerkiksi tukipalveluista tai sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista.

Huumeiden käyttöhuone vähentää tutkitusti huumeiden käyttöön liittyviä riskejä ja toisaalta mahdollistaa myös avun hakemisen huumeongelmaan. Tästä syystä valvottu tila, jossa on mm. mahdollisuus vaihtaa välineet puhtaisiin ja saada ohjausta vieroitukseen hakemiseen on kannatettava. Myös vastikään tehty Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys puoltaa mahdollisuutta perustaa käyttöhuoneita kunhan lainsäädäntöön tehdään tarvittavat muutokset.

Vastikään tehtiin päätös lisärahoituksesta hyvinvointialueille. Tässä kohtaa hyvinvointialueille on annettava työrauha ja odotettava kuntien tilinpäätösten valmistumista, jotta näemme hyvinvointialueiden rahoituksen todellisen tilanteen. Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut kriisissä pitkään ja on selvää, että sitä ei korjata hetkessä. Tilanteen korjaaminen vaatii myös rahaa. Panostukset esimerkiksi ennaltaehkäisyyn ja tutkimukseen ovat kuitenkin asioita, jotka maksavat itsensä takaisin pitkällä aikavälillä. Tästä johtuen ei siis tule tehdä lyhytnäköisiä leikkauksia hetkellisten säästöjen varjolla.

Nuorisorikollisuuden osalta on kyettävä löytämään ratkaisuja juurisyihin, ei vain pahoinvoinnin ilmentymään. Miksi nuori lähtee rikolliselle polulle? Usein kierre lähtee jo lapsuudesta. Lapsille, nuorille ja perheille tarjottavan tuen resurssit on oltava kunnossa. Ongelmiin tulee voida tarttua ennaltaehkäisevästi ja varhaisessa vaiheessa, mitä nykyresurssit ikävä kyllä eivät mahdollista. Nuoren olisi tärkeää löytää myös yhteisö, johon kiinnittyä. Tässä keskeisessä roolissa ovat esimerkiksi harrastukset. Jos näitä ei ole, yhteisö ja tekeminen voivat löytyä rikollisesta maailmasta. Toisaalta myös alle 15-vuotiaita hyödynnetään rikollismaailmassa kevyempien rangaistusten vuoksi.

Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kohdennettiin Sipilän hallituskaudella leikkauksia, mikä on heikentänyt työntekijöiden asemaa. Kepin sijaan tulee tarjota porkkanaa ja tehdä työn vastaanottamisesta aina kannattavaa mahdollistamalla esimerkiksi osa-aikaisen työn yhteensovittaminen ansiosidonnaisen työttömyysturvan kanssa. Nykyisestä ansiosidonnaisen päivärahan kestoa ei enää tule lyhentää. Työttömyyden taustalla on monia syitä ja täten työllisyyspalvelujen tulisi jatkossa sisältää myös kokonaisvaltainen tuen tarpeen kartoitus. Esimerkiksi vaikeasti masentunutta työllistymisessä ei auta se, että leikataan työttömyysturvaa ja sanotaan, että mene töihin, vaan tarvitaan sosiaali- ja terveyspalveluja, jotta työllistyminen on mahdollista tulevaisuudessa.

Ulkomaisia työntekijöitä halutaan tyypillisesti matalapalkka-aloille. Monilla aloilla paremmalla palkkauksella voitaisiin kattaa osa työvoimapulasta, mutta nykyinen väestön kehitys kuitenkin johtaa siihen, että työntekijöitä ei ole riittävästi tarpeeseen nähden. Siksi tarvitaan myös työperäistä maahanmuuttoa. Samoin tietyillä aloilla osaaminen on keskittynyt vahvasti ulkomaille ja osaavien työntekijöiden saaminen Suomeen on välttämätöntä.

Valtion velkaantumista tulee hillitä, mutta etuuksista ja palveluista leikkaamisen ei tule olla ensisijaisena keinona tähän. Nykyisessä tilanteessa meillä ei ole varaa leikata niistä, sillä viime vuosien kriisit ovat koetelleet erityisesti valmiiksi heikossa asemassa olevia, kuten työttömiä, pienituloisia, opiskelijoita ja yksinasuvia, joille myös tukiin ja palveluihin tehtävät leikkaukset kohdistuisivat voimakkaasti.

Palkkojen veronalennus vaatisi käytännössä menoista karsimista. Menojen karsiminen taas tarkoittaa käytännössä aina palveluista leikkaamista tai sosiaaliturvasta karsimista. Nykyisessä tilanteessa meillä ei ole varaa kumpaankaan. Koronakriisi on lisännyt hoito- ja hyvinvointivelkaa valtavasti ja nämä leikkaukset olisivat leikkauksia jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevilta. Velkaa ei tule kasvattaa palkkojen veroalennuksen rahoittamiseen, sillä todellinen hyöty palkansaajalle olisi keskimäärin muutaman kympin luokkaa kuussa - vastaavalla rahalla saadaan tuotettua julkisia peruspalveluita kaikille.

Käytännössä kaikki kärsivät jossain muodossa energian hinnan noususta. Ensisijaisesti ihmisten tulisi miettiä miten he voivat vaikuttaa omaan energian kulutukseensa ja vähentää sitä. Energian hinnan nousu näkyy välillisesti myös tuotteiden hinnoissa, joka tuntuu jokaisen lompakossa. Osalle kansalaisista hintojen nousu tarkoittaa kulutustottumusten muuttamista, osalle valintaa siitä ostaako ruokaa vai lääkkeitä. Tuen tulisikin kohdistua ensisijaisesti niille, joilla hintojen nousu on pois elämän perustarpeista, ei kaikille.

Avohakkuiden sijaan tulisi siirtyä jatkuvan kasvatuksen menetelmään, joka on lajien säilymisen ja luonnonomaisen metsän kannalta parempi vaihtoehto.

Hiilineutraaliustavoitteesta ei voida tinkiä. Näin on tehty jo liian pitkään.

Ajatus päästöjen vähentämisestä ruuhkamaksujen taustalla on hyvä, mutta itse en näe ruuhkamaksuja tähän parhaimpana keinona. Näen ruuhkamaksut viimeisenä keinona, jos muilla keinoin ei saada tuloksia aikaan. Olisikin tärkeää ensin panostaa vähäpäästöisemmän liikenteen kehittämiseen, jotta ihmiset voisivat valita sen. Tähän liittyvät niin julkisen liikenteen laajentaminen kuin myös esimerkiksi sähköautojen latauspisteiden sekä kaasutankkauspisteiden lisääminen.

Euroopassa turkistarhaus on täysin kielletty jo 16 maassa, joista 11 on EU-maita. Suomen tulisikin seurata näiden maiden mallia ja luopua turkistarhauksesta. Turkistarhojen määrä on vähentynyt ja kannattavuus laskenut. Miksi siis syytää rahaa epäeettiselle, kannattamattomalle alalle?

Veronkorotuksia ja palveluiden karsimista tulee tarkastella osana kokonaisuutta. Koronakriisi on lisännyt hoitovelkaa valtavasti, eikä meillä täten ole varaa karsia julkisista palveluista, kuten sosiaali- ja terveydenhuollosta. Ylipäätään monet muutkin palveluleikkaukset ovat leikkauksia juuri ennestään heikoimmassa asemassa olevilta. Esimerkiksi kirjastot ja uimahallit ovat niitä palveluita, joita jokaisella tulotasosta riippumatta on mahdollisuus käyttää. Siksi maltillinen veronkorotus on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi vaihtoehto. Nykyisessä taloustilanteessa myös veronkorotuksiin on suhtauduttava maltillisesti.

Kysymyksen asettelu on ongelmallinen. Ihminen voi olla lahjakas ja ahkera ilman, että häntä palkitaan siitä rahallisesti. Luonnollisesti hyvin tehdystä työpaikoilla tulee myös voida palkita. Samanaikaisesti osa töistä on matalapalkkaisia, eikä niissä ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksilötason bonukseen riippumatta kuinka laadukkaasti työn tekee. Suomessa myös esimerkiksi monet kolmannen sektorin tarjoamat palvelut toimivat ahkerien ja lahjakkaiden vapaaehtoisten voimin, eikä tästäkään palkita rahallisesti. Varallisuuserojen kasvu myös lisää hyvinvointieroja ihmisten välillä.

Julkisen vallan tulee varmistaa kilpailun toimivuus kilpailluilla markkinoilla. Markkinoiden toimintaa tulee seurata ja puuttua mahdolliseen markkinavoimien keskittymiseen.

Sosiaalietuuksilla on tärkeää tukea ihmisiä silloin, kun he eivät pärjää muutoin. Jokaiselle voi tulee elämässä eteen tilanne, jossa tarvitsee tukea ja siksi on tärkeää huolehtia rakenteista, jotka takaavat sen. Tällä hetkellä sosiaaliturva ei kohtele suomalaisia tasavertaisesti. Esimerkiksi opiskelijat on jätetty yleisen sosiaaliturvan ulkopuolelle ja he ovat Suomessa ainoa väestöryhmä, joka joutuu ottamaan elääkseen lainaa. Inflaation noustessa lainan korot nousevat, eikä kyseessä ole enää "ilmainen raha", kuten pitkään on mainostettu. Kannustinloukkujakin sosiaaliturvassa on. Esimerkiksi työn vastaanottamisesta tulisi tehdä kannattavaa aina ja mahdollistaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja osa-aikatyön yhteensovittaminen.

Valtio on Suomen suurin yksittäinen osakkeenomistaja, joka omistaa kokonaan tai osittain 69 yhtiötä. Osa omistuksista perustuu siihen, että kyseisillä yrityksillä on keskeinen rooli Suomen huoltovarmuudessa. Esimerkiksi energia-ja vesiyhtiöiden julkisomisteisuudella on vahvat perusteet koko yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta. Valtiolla ja kunnilla on lain mukaan vastuu huolehtia siitä, että julkiselle sektorille säädetyt velvoitteet hoituvat ja toteutuvat.

Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus ovat hyviä asioita. Jotta voimme hyötyä tästä puolin ja toisin, kulttuurien välistä dialogia olisi käytävä nykyistä enemmän ja panostettava aitoon kotoutumiseen.

Kristilliset arvot painottavat oikeuksien ja velvollisuuksien tervettä tasapainoa ja vastuuta sekä lähimmäisen että omasta elämästä. Samanaikaisesti kristilliset arvot eivät kuitenkaan tunnusta riittävästi ihmisten monimuotoisuutta ja yhteiskunnan muuttuvia tarpeita.

Vaikka sukupuolen moninaisuus tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin, sen huomioiminen käytännössä vaatii vielä työtä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kouluttaminen on oleellista ja opetuksessa asiaa tulee käsitellä lasten ja nuorten kanssa ikäryhmään sopivalla tavalla.

Selkeitä rajoja kyllä, kurin sijaan enemmänkin tukea.

Suomen on oltava vahva suunnannäyttäjä ilmastotoimissa. On kuitenkin keskeistä saada myös muut maat sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin.

Ensisijaisesti politiikkaa tehdään suomalaisten hyvinvoinnin eteen. Yhtä lailla meidän on kuitenkin tehtävä kansainvälistä yhteistyötä ja oltava solidaarisia muita kohtaan, huolehdittava heikoimmistamme.

Ilmaston muutoksen ja luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttäminen ovat tulevaisuutemme kannalta välttämättömiä. Vihreään siirtymään on ollut mahdollista varautua ja investoida pitkällä aikavälillä. Tässä kohtaa on perusteltua vaatia toimia hiilineutraaliustavoitteeseen pääsemiseksi. On myös muistettava, että vihreä siirtymä luo paljon uusia työpaikkoja ja sitä kautta talouskasvua.

Politiikassa on kyse kompromisseista ja siksi meillä on myös käytössä monipuoluejärjestelmä. Asioista tulee aina neuvotella.

Koko Suomi on pidettävä asuttuna, sillä siitä huolimatta, että yhä useampi muuttaa pääkaupunkiseudulle ja muihin suurin kaupunkeihin työn ja opiskelun perässä, elintila ja palvelut eivät mahdollista sitä, että kaikki asuisivat vain suurissa kaupungeissa. Sen sijaan voi olla järkevää yhdistää kuntia silloin, kun yksittäinen kunta ei selviä lakisääteisistä tehtävistään.

Kyllä ja ei. Kaupungistuminen luo työpaikkoja ja laajentaa palvelutarjontaa. Samanaikaisesti harvaan asutulla seudulla se tarkoittaa sitä, että työpaikat vähenevät ja palvelut siirtyvät yhä kauemmas. Kaupungistuminen antaa ihmisille kuitenkin mahdollisuuden valita, haluavatko he asua kaupungin sykkeessä vai harvemmin asutuilla kaupunkien reunamilla vai selkeästi asutuksen ulkopuolella. Oleellista on huolehtia siitä, että kulkuyhteydet säilyvät kaikkialle ja peruspalvelut ovat kohtuullisella etäisyydellä.