Krista Mikkonen

Suomen ja muiden länsimaiden tulee jatkaa Ukrainan tukemista. Ukraina taistelee EU:n ja länsimaisten arvojen puolesta. Samalla täytyy etsiä keinoja, miten alueelle saadaan rakennettua rauhaa, vaikka se voi olla pitkä projekti. Sotilaallisen avun antamisessa Suomen on huolehdittava, ettei meidän oma puolustuksemme heikkene.

Toisin kun monet muut Nato-maat, Suomi täyttää Naton asettaman suosituksen puolustukseen käytettävästä rahamäärästä eli 2 % bkt:sta. Jatkossakin on hyvä varmistaa, että oma puolustuksemme on riittävän vahva ja uskottava. Yksisilmäinen prosenttiosuuteen tuijottaminen ei kuitenkaan kerro kaikkea eikä sen orjallinen noudattaminen kaikissa tilanteissa ole välttämättä tarpeen, sillä olemme järjestäneet oman puolustuksemme varsin kustannustehokkaasti.

On huolehdittava laadukkaasta koulutuksesta, ilman sitä emme menesty kansakuntana. Tähän on satsattava resursseja. Vihreät eivät ole valmiita leikkaamaan koulutuksesta. Erityisen tärkeää on nyt laittaa peruskoulussa perusasiat kuntoon, niin että jokainen saa sieltä riittävät eväät jatko-opintoihin. Se tarkoittaa riittävästi opetushenkilökuntaa ja muita aikuisia kouluissa, pienempiä ryhmäkokoja, tarpeeksi tukea jokaisella koulupolun jokaisessa vaiheessa. Opettajamitoituksen kirjaaminen lakiin on keino varmistaa riittävän pienet ryhmäkoot.

Huumeriippuvaisuus on sairaus, johon tulisi olla apua tarjolla. Muualla maailmassa kokemukset käyttöhuoneista ovat hyviä: niillä on ehkäisty huumekuolemia, pystytty ohjaamaan narkomaaneja avun piiriin ja vähennetty muille ihmisille aiheutuvaa haittaa. Lainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että hyvinvointialueet voivat perustaa käyttöhuoneita siellä, missä ne ovat tarpeen.

Uusien hyvinvointialueiden tulee pystyä panostamaan entistä enemmän ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Resurssien tulee olla riittävät. Tällä hetkellä on nähtävissä, että koronan aiheuttamien hoitojonojen purku on lisännyt tarvetta hyvinvointialueiden rahoitukselle. Pelkän rahan sijaan tarvitaan myös toimintatapojen kehittämistä ja teknologian parempaa hyödyntämistä. Yksi haaste on henkilökunnan saatavuus.

Tärkeintä on puuttua juurisyihin ja päästä ehkäisemään nuorten rikollisuuden polulle joutuminen. Tässä panostukset kouluihin, lastensuojeluun, nuorisotyöhön, järjestöjen ja poliisin ennalta estävään toimintaan, mielenterveys- ja päihdepalveluihin ovat keskeisessä roolissa. Poliisilla ja oikeuslaitoksella tulee olla resurssit tutkia nuorten tekemät rikokset nopeasti, jotta mahdolliset rangaistukset voidaan toimeenpanna nopeasti rikoksen jälkeen, eikä rikoskierre ehdi odottaessa syventyä. Rangaistusten osalta laittomien aseiden hallussapidon rangaistuksia on syytä kiristää, jo nyt rikollisjengiin kuuluminen on peruste kovemmille tuomioille.

Ansiosidonnainen työttömyysturva tulisi uudistaa siten, että se koskisi kaikkia työttömiä. Osana uudistusta voidaan tarkastella myös turvan porrastamista tai kestoa, joka voisi joustaa esimerkiksi suhdanteiden mukaisesti. Oleellista on huolehtia työkyvystä myös työttömyyden aikana, jotta ihminen on kykenevä työllistymään. Työllisyyden lisäämiseksi on mahdollistettava ihmisten jatkuva koulutus ja osaamisen ylläpito, jos työntekijä ei pysy uusien vaatimusten vauhdissa, ei työllistyminen ole mahdollista.

Suomen väestö ikääntyy ja tarvitsemme ulkomaisia työntekijöitä kaikille aloille perustasolta huippuosaamiseen. Sama haaste koskee koko Eurooppaa ja siksi ulkomaisten työntekijöiden saamiseksi työperäistä maahanmuuttoa tulee helpottaa esimerkiksi luopumalla saatavuusharkinnasta, sujuvoitettava edelleen lupaprosesseja, helpottamalla työntekijöiden perheen pääsyä Suomeen, suuntaamalla kielikoulutusta jo lähtömaahan ennen työntekijöiden Suomeen saapumista, mahdollistamalla kansainvälisten opiskelijoiden jääminen Suomen opintojen jälkeen. Samanaikaisesti on varmistettava riittävällä riskiperusteiselle valvonnalla ja matalankynnyksen ilmoituskanavilla, ettei ulkomaisia työntekijöitä käytetä hyväksi.

Velkaantumisen taittaminen tulee tehdä niin, ettei samalla vaaranneta tulevaisuuden menestystä tai elinmahdollisuuksia. Siksi koulutuksesta, tutkimuksesta eikä ilmasto- ja luontotoimista tule leikata. Sen sijaan tarvitaan monia keinoja: rakenteellisia uudistuksia, menojen vähentämistä ja veronkorotuksia. Näitä tehtäessä on varmistettava, etteivät leikkaukset kohdistu jo kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

En näe tällä hetkellä mahdollisena yleistä kaiken kattavaa palkkojen verotuksen alentamista. Pieni- ja keskituloisten palkkaverotusta voidaan laskea, jos samanaikaisesti kohdistetaan enemmän verotusta ympäristölle ja terveydelle haitalliseen toimintaan. Kuitenkin julkisten palvelujen toimivuus on erityisen tärkeää pienituloisille ja valtaosalle keskituloisia, joten heidän verotuksen kevennys ei välttämättä johtaisi kokonaisuudessaan parempaan tilanteeseen. Palkkaveronalennuksia ei pidä tehdä velkaa lisäämällä.

Nyt energian hinta näyttää tasaantuvan. Jos tulevaisuudessa hinnat nousevat kohtuuttomasti, niin pienituloisten, erityisesti sähkölämmitteisten kotitalouksien, tukemista tarvitaan. On luotava välineitä siihen, että tukia voidaan kohdentaa täsmällisesti, jolloin niitä maksetaan vain todella tarpeessa oleville.

Valtion omistamat vanhat ja luonnontilaiset metsät tulee poistaa talouskäytöstä ja suojella. Hiilinielujen kasvattamiseksi kiertoaikaa valtionmetsissä tulee pidentää ja turvemailla siirtyä avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen. Myös yksityisille metsänomistajille tulee luoda kannusteita pidentää hakkuukiertoa, siirtyä jatkuvaan kasvatukseen ja lisätä luonnonhoitotoimia metsissään. Lisäksi on varmistettava, että luonnonsuojelurahoja on riittävästi, jotta halukkaat metsänomistajat voivat siirtää metsiään luonnonsuojelun piiriin saaden siitä korvauksen.

Ilmastoratkaisuja kysyy nyt koko maailma. Meidän kannattaa olla etujoukoissa niitä luomassa ja myymässä maailmalle, ei odotella ja ostaa myöhemmin muiden ratkaisuja kalliilla rahalla. Vaikka Suomen kokonaispäästöt pienestä väkiluvusta johtuen jäävät pieneksi, niin henkilöä kohden päästömme ovat kärkipäässä. Tämän lisäksi osa kulutuksesta johtuvista päästöistä kirjautuu muihin maihin kuten esimerkiksi Kiinaan, koska siellä valmistetaan paljon meidän käyttämiä tuotteita.

Valtion on lainsäädännöllä mahdollistettava, että kunnat voivat halutessaan ottaa ruuhkamaksut käyttöön. Päätösvalta käyttöönotosta on sitten kunkin kaupungin tai seudun itsensä. Alueen päättäjien olisi sitten arvioitava, miten käyttökelpoinen työkalu ruuhkamaksut olisivat. Kansainvälisten kokemusten perusteella niistä on ollut hyötyä ruuhkien tasaamisessa, joukkoliikenteeseen kannustamisessa ja päästöjen vähentämisessä.

Eläimille ei voida taata luonnonmukaisia olosuhteita turkistarhoissa eivätkä villieläimet kuulu ahtaisiin häkkeihin. Turkistarhaukselle tulee asettaa päättymispäivä ja alalla toimijoita tulee tukea uuteen ammattiin siirtymisessä.

Veronkorotukset ovat osa julkisen talouden sopeuttamiskokonaisuutta rakenteellisten uudistusten ja menoleikkausten rinnalla. En kuitenkaan lisäisi työn ja yrittämisen veroja, vaan mahdolliset korotukset tulisi tehdä ympäristö- ja haittaverotukseen. Palveluiden ja sosiaalietuuksien osalta on myös tehtävä kriittistä tarkastelua, mutta on vältettävä leikkauksia, jotka kohdistuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

Lahjakkuudesta ja ahkeruudesta kannattaa palkita, pitää olla mahdollisuus menestyä. Kysymykseen vastaamista vaikeuttaa se, ettei siinä ole määritelty, mitä suurilla tuloeroilla tarkoitetaan. Todella suuret tuloerot eivät kuitenkaan ole hyväksi yhteiskunnalle, ei edes niille kaikkein rikkaimmille. Suomalainen progressiivinen verotus velvoittaa hyvätuloisia osallistumaan enemmän yhteiskunnan rakentamiseen, mistä he myös itse hyötyvät. Pidän meidän malliamme varsin toimivana ja perusteltuna.

Valtion tulee asettaa reunaehdot, joilla taataan reilut markkinat. Esimerkiksi valtaosalle ympäristöhaitoista ei ole määritelty mitään hintaa, joka on johtanut ympäristön pilaamiseen, luonnonresurssien ylikäyttöön ja luontokatoon. Toisaalta päästökauppa on toimiva esimerkki siitä, miten ilmastopäästöille asetettu hinta on ohjannut tehokkaasti päästöjen vähentämiseen. Yksi ongelma Suomessa on kilpailun vääristyminen, mikä voi johtaa merkittäviin veronrahojen tuhlaukseen, mistä on esimerkkejä esimerkiksi julkisissa hankinnoissa. Valtion tulee säännellä markkinoita, jotta kilpailu on reilua sekä ekologinen ja sosiaalinen kestävyys varmistetaan.

On huolehdittava, että työnteko on aina kannattavaa eikä kannustinloukkuja synny. Siksi työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen tulisi olla nykyistä toimivampaa. Tähän ratkaisu löytyy perustulosta. Varsinkin ansiosidonnaisen työttömyysturvan kannustavuutta pitäisi lisätä. Ongelmana on myös, jos joutuu turvautumaan jatkuvasti toimeentulotukeen, mikä luo merkittävän kannustinloukun. Pelkän perusturvan varassa eläminen tarkoittaa käytännössä usein tinkimistä lääkkeistä ja muusta välttämättömyystarvikkeista. Esimerkiksi energian ja ruuan kallistuminen uhkaa sysätä 13 000 uutta lasta köyhyyteen. Väite siitä, että sosiaaliturvan varassa eläminen olisi helppoa kuvastaa usein tietämättömyyttä populismilla höystettynä.

Valtion omistuksia voidaan maltillisesti vähentää erityisesti silloin, kun ne eivät ole strategisesti merkittäviä esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta. Usein valtionomistus on aikansa tuote, joten sikälikin muutokset valtion omistuksessa ovat varsin luonnollista ja voisi olla perusteltua miettiä omistusstrategiaa sen kannalta, millaisen toiminnan alullepanoon valtiota voidaan tarvita. Ja kun toiminta on kannattavaa, niin valtion on syytäkin siitä luopua. Kuntien omistamat yhtiöt ovat usein tiiviimmässä yhteydessä kuntalaisten tarpeisiin, kuten esimerkiksi vesi- ja energiayhtiöt, joten niiden omistaminen on usein perusteltua.

Suomi ja suomalaisuus on jatkuvassa muutoksessa, se on ollut sitä aina ja on sitä nyt. Erilaisten kulttuurien välinen vuorovaikutus on aina ollut osa Suomea. On tärkeää, että jokainen Suomessa asuva saa olla omanlaisensa ja pääsee osaksi yhteiskuntaa. Monikulttuurisuuden myötä erilaisuuden kunnioittaminen vahvistuu, syntyy uudenlaista vuorovaikutusta ja yhteyksiä. Kotoutumiseen pitää satsata nykyistä enemmän, jotta jokainen Suomeen asumaan muuttava pääsee nopeasti kielikoulutukseen ja muun kotoutumisen piiriin, näin on helpompi kasvaa osaksi yhteiskuntaa.

Poliittisen päätöksenteon tulee olla uskonnosta riippumatonta, jonka jo perustuslaki määrittää. Kristillisistä arvoista esimerkiksi lähimmäisen rakkaus ja heikoimmista huolehtiminen ovat mielestäni sellaisia arvoja, jotka luovat hyvää pohjaa päätöksenteolla. Toisaalta jotkut perustelevat kristillisillä arvoilla esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien heikentämistä. Siksi tähän kysymykseen on vaikea vastata, koska kristillisillä arvoilla voidaan tarkoittaa niin erilaisia asioita.

Sukupuoli on moninainen sekä sosiaalisesti että biologisesti. Jokaisella tulee olla oikeus toteuttaa sukupuoli-identiteettiään ilman pelkoa syrjinnästä. Meillä on edelleen paljon syrjiviä rakenteita, jotka luovat tälle esteitä.

Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta kasvatuksessa. On tärkeä tukea perheitä kasvatustyössä, sillä valitettavasti monessa perheessä on ongelmia. Varhaiskasvatuksella ja koululla on myös tärkeä rooli kasvatuksessa. Niissä on varmistettava riittävä määrä aikuisia ja pienet ryhmäkoot, jotta jokaiselle lapselle on aikaa ja koulussa säilyy työrauha. Tiukempien kurinpitotoimien sijaan tarvitaan entistä enemmän yhteisöllisyyttä, yhdessä sovittuja sääntöjä, joista pidetään kiinni sekä riittävästi aikaa jokaisen kohtaamiselle.

Suomella on osaamista luoda ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi ja niitä ratkaisuja voimme myydä maailmalle. Elinkeinoelämämme on vahvasti sitoutunut päästöjen vähentämiseksi ja tässä työssä onkin edistytty hyvin. Tänä päivänä uudet investoinnit syntyvät sinne, missä on tarjolla puhdasta energiaa ja jossa yhteiskunta on sitoutunut päästöjen vähentämiseen ja fossiilienergiasta luopumiseen.

Maailma on entistä enemmän yhteenkietoutunut ja keskinäisriippuvainen, eikä monet ongelmat katso kansallisvaltioiden rajoja. Siksi suomalaistenkin päättäjien pitää miettiä joissain asiassa laajemmin ja etsiä välillä koko Euroopan tai koko maailman kannalta parhaita ratkaisuja, esimerkkinä vaikkapa Ukrainan tukeminen.

Miltei jokaisella ihmisen toimella on haitallisia vaikutuksia ympäristöön, niiden välttäminen ja minimoiminen on kaikissa hankkeissa tärkeää. Ne ympäristöhaitat, joita ei voida välttää, tulisi kompensoida toisaalla. Tämän vuoksi ekologinen kompensaatio tulisi ottaa käyttöön. Elinkelpoinen planeetta on ainoa tapa taata kestävä tulevaisuus. Luontokato ja ilmastokriisi ovat esimerkkejä siitä, kuinka olemme jo ylittäneet kestävyyden rajat luodessamme hyvinvointia. Siksi enää emme voi laiminlyödä ympäristöä.

Johtajien tulee kuunnella kansalaisten huolia, mutta perustaa päätöksenteko asiantuntijatietoon silloinkin, kun se poikkeaa kansalaisten yleisestä näkemyksestä. Päätöksiä pitää perustella kansalaisille. Tähän tarvitaan johtajilta vahvuutta. Kuitenkin yksittäisten vahvojen johtajien sijaan mielestäni tärkeämpää on vahvistaa demokratian toimivuutta ja osallistaa kansalaisia päätöksentekoon.

Ihmisillä tulee olla mahdollisuus valita, missä asuvat. Politiikalla pitää varmistaa, että eri puolella Suomea on mahdollisuus opiskella, yrittää ja syntyy työpaikkoja. Muuttunut maailman tilanne uhkaa heikentää itäisen Suomen elinvoimaa rajan sulkeutuessa. Siksi on erityisen tärkeää varmistaa Itä-Suomen elinvoima tulevaisuudessa. Elinvoimainen raja-alue lisää myös turvallisuutta.

Ihmisillä tulee olla mahdollisuus valita, missä asuvat. Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, jonka estäminen sinänsä ei ole tarpeen. Usein työ tuo ihmiset kaupunkeihin ja toisaalta ihmiskeskittymät myös luovat uusia työpaikkoja ja mahdollistavat monipuoliset palvelut. On varmistettava, että kaupungeissa eri asuinalueet eivät eriydy, vahvistettava joukkoliikennettä, tukea kotoutumista ja varmistettava kohtuuhintainen asuminen.