Tommi Vihervaara

Mitään asiaa ei kannata tehdä täysin kustannuksista piittaamatta. On kuitenkin selvää, että Ukraina tarvitsee kaiken mahdollisen tuen muilta mailta, mukaan lukien Suomelta. Meillä suomalaisilla on kokemusta joutua venäläisten väkivallan kohteeksi. Nyt ukrainalaiset joutuvat uhriksi sille samalle silmittömälle väkivallalle, joka kohdistui meihin itseemme venäläisten taholta viimeksi 1940-luvulla. Putinin hallinto on väkivaltainen, eikä se näytä kunnioittavan minkäänlaisia ihmisoikeuksia eikä kansainvälisiä sopimuksia. On selvää, että Suomen on autettava Ukrainaa voittamaan ja tämän jälkeen edesauttaa sitä, että Putin ja hänen hallintoonsa kuuluvat henkilöt saatetaan edesvastuuseen ja tuomitaan Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa tekemistään rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Olisi outoa, jos Suomi ensitöikseen, vasta valittuna puolustusliiton jäsenenä alkaisi venkoilemaan liittouman sääntöjen vastaisella rahoitusnäkemyksellä.

"Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla" Näen tärkeänä, että panostamme verorahat valtion ydintoimintoihin kuten koulutukseen. Meillä on kuitenkin tuoreessa muistissa, miten kävi, kun poliitikot alkoivat sanelemaan työntekijäkiintiöitä terveydenhuollossa: hoitajamitoitus oli katastrofi, sillä hoitajia ei yksinkertaisesti ollut saatavilla. Mikäli alamme lailla rajoittamaan oppilaiden määrää yhtä opettajaa kohti, kyse on tasan samankaltaisesta ongelmasta ja todennäköisesti lopputuloskaan ei ole sen parempi. Näen ratkaisuna ennemminkin opettajan työn vetovoimatekijöiden parantamisen esim. paremman palkkauksen kautta. Nämä on mahdollista rahoittaa valtion toissijaisia menoja kuten esimerkiksi yritystukia leikkaamalla.

Lakien ja rajoitusten on perustuttava tutkittuun tietoon eikä moraaliseen paheksuntaan. Ihmisen terveys on kunkin oma asia ja aikuinen ihminen on kykenevä tekemään omat valintansa itse. Huumemyrkytyskuolemat sekä huumausaineiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuvat kuolemat ovat olleet Suomessa kasvussa jo pitkään ja Suomi on tässä kyseenalaisessa tilastossa Euroopan kärkimaita. Huumeiden käytön rangaistavuus on näin osoittautunut tehottomaksi keinoksi vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja. Käytön rangaistavuus lisää myös syrjäytymistä ja aiheuttaa muita sosiaalisia ongelmia. Näin ollen kannatan mm. THL:n näkemystä käyttöhuoneiden ehkäisevästä vaikutuksesta osana huumeiden käyttäjien terveysriskien ja yliannostuskuolemien ehkäisyä.

Julkiset sote-palvelut ovat yksi valtion ydintehtävistä, jotka tulee turvata riittävän rahoituksen turvin. Valtio tuhlaa tälläkin hetkellä valitettavasti suuret summat rahaa täysin toissijaisiin menoihin, jotka on leikattava kokonaan pois, jotta julkisten sote-palveluiden rahoitus pystytyään turvaamaan. Liberaalipuolueen #LeikattavaaLöytyy-varjobudjetti osoittaa, että nykyiselle tuhlauspolitiikalle ja valtion holtittomalle velanotolle on olemassa vaihtoehto. Varjobudjetissa ei käytetä juustohöylää, vaan karsitaan kokonaan pois tehtäviä, jotka näkemyksemme mukaan eivät kuulu valtiolle ensinkään.

Yksilö on itse lopulta vastuussa teoistaan. Nuorten rikoskäyttäytymisen taustalla on kuitenkin usein syrjäytyminen. Näin ollen näen, että rangaistusten koventamisen sijaan ratkaisuna toimisivat paremmin panostukset ennaltaehkäisevään toimintaan sekä mietojen huumausaineiden kuten kannabiksen laillistaminen, jotka osaltaan vaikuttavat ehkäisevästi syrjäytymisen suhteen. Sivistysvaltion peruspilareita on kuitenkin jokaisen yksilön perustuslaillinen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Näin ollen väkivaltarikosten osalta olisin valmis rangaistusten koventamiseen.

Ansiosidonnaisen kestoa tulee lyhentää. Korvauksen määrää voidaan alkuvaiheessa jopa korottaa, jos vastaavasti korvauksen määrä laskee työttömyysjakson loppua kohden. Näin ansiosidonnaiselle palautetaan sen alkuperäinen tehtävä turvata elintaso lyhyiden työttömyysjaksojen aikana ja mahdollistaa tehokas työnhaku. Ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä on nykymuodossaan työttömiä epätasa-arvoisesti kohteleva. Sen rahoitus katetaan lähes täysin verovaroista, vaikka turvaan ovat oikeutettuja vain työttömyyskassojen jäsenet. Tarpeeton rahojen kierrättäminen vähentää yhteiskunnassa syntyvää hyvinvointia. Nykyinen työttömyyskassavaatimus on poistettava ja järjestelmä korvattava julkisella ansiosidonnaisella työttömyysvakuutuksella, jonka piiriin kuuluvat automaattisesti kaikki työntekijät.

Työperäisen maahanmuuton esteet tulee poistaa. Kaikille, joilla on mahdollisuus elättää itsensä, tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa. Oleskeluluvan tulee päättyä, jos henkilö ei pysty elättämään itseään omalla työllään. Kaikilla maassa jo olevilla pitäisi olla oikeus tehdä vapaasti töitä. Yliopistoista ja korkeakouluista valmistuville ulkomaan kansalaisille tulee myöntää nykyistä suuremmat vapaudet työnhakuun. Maahanmuuttajien työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua – valtion ei tule valvoa, onko maahanmuuttajan saamalle työlle erityinen tarve Suomessa.

Aivan aluksi on ymmärrettävä, että valtiolla on tällä hetkellä lukuisia toissijaisia, jopa turhia menoja, joita ei voi rinnastaa julkisen palvelun tehtäviksi siinä missä esim. koulutus ja terveydenhuolto ovat. Miltä kuulostaa mm. suomalaisten taitelijoiden asumistuki Afrikassa tai trooppisen katkaravun kasvattamistuki? Liberaalipuolueen varjobudjetti osoittaa, että nykyiselle tuhlauspolitiikalle ja valtion holtittomalle velanotolle on olemassa vaihtoehto. Varjobudjetissa ei käytetä juustohöylää, vaan karsitaan kokonaan pois tehtäviä, jotka näkemyksemme mukaan eivät kuulu valtiolle ensinkään. Menokohteet tärkeysjärjestykseen laittamalla voidaan taata riittävä rahoitus koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kaltaisille ydintoiminnoille.

Aivan aluksi on ymmärrettävä, että valtiolla on tällä hetkellä lukuisia toissijaisia, jopa turhia menoja, joita ei voi rinnastaa julkisen palvelun tehtäviksi siinä missä esim. koulutus ja terveydenhuolto ovat. Miltä kuulostaa mm. suomalaisten taitelijoiden asumistuki Afrikassa tai trooppisen katkaravun kasvattamistuki? Liberaalipuolueen varjobudjetti osoittaa, että nykyiselle tuhlauspolitiikalle ja valtion holtittomalle velanotolle on olemassa vaihtoehto. Varjobudjetissa ei käytetä juustohöylää, vaan karsitaan kokonaan pois tehtäviä, jotka näkemyksemme mukaan eivät kuulu valtiolle ensinkään. Menokohteet tärkeysjärjestykseen laittamalla voidaan taata riittävä rahoitus koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kaltaisille ydintoiminnoille.

Nykyhallituksen harrastama helikopterirahan jakaminen kaikille kansalaisille on paitsi älyllisesti epärehellistä, mutta myös turmiollisen kallista. Kuten mikä tahansa hyvinvointivaltion tukitoimi, sen tulisi kohdistua ensisijaisesti sellaisille, ketkä avun tarpeessa todellisuudessa ovat. Kannatan tukitoimia, jotka kohdistuvat todellisuudessa vähäosaisille ja vastustan jyrkästi "keskiluokalta keskiluokalle"-tyyppisiä, puhtaasti ääntenkalastelutarkoituksessa esitettyjä ja valtiontaloudelle turmiollisia toimenpiteitä.

Näen tärkeänä, että tässä keskustelussa pystyttäisiin ottamaan huomioon sekä metsätaloudelliset asiat mutta myös luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Näkisin, että valtion omistamissa metsissä pelkkien avohakkuiden rinnalla on hyvä korostaa myös vaihtoehtoisia metsänhoidon menetelmiä, kuten säästöpuiden jättämistä, lahopuun lisäämistä sekä sekametsien suosimista.

Pidän tärkeänä, että ilmastonmuutosta torjuttaessa meillä on kunnianhimoisia tavoitteita sekä yksityisellä että julkisella puolella. Monet yksityiset yrityksetkin ovat asettaneet toinen toistaan kunnianhimoisempia hiilineutraaliustavoitteita aina vuodesta 2030 alkaen. Mikäli ne eivät olisi realistisesti mahdollisia, eivät ne niitä tekisi. Tiettyyn vuoteen perustuvia tavoitteita on kuitenkin pystyttävä myös matkan varrella arvioimaan kriittisesti niiden toteuttamiseen vaadittujen toimenpiteiden ja siihen vaadittujen osapuolien näkökulmasta. Suomen valtion ja muiden julkisen puolen asettamien tavoitteiden kanssa tulee siis olla varovainen ja arvioida niitä kriittisesti.

Kannatan ja kannustaisin kokeilemaan ruuhkamaksuja käytännössä ja tekemään pidempikestoisia päätöksiä konkreettisiin kokemuksiin ja vaikutuksiin perustuen.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Näin ollen suhtaudun erittäin kriittisesti erilaisten elinkeinojen suoraan kieltämiseen. Turkistarhaus on eettisesti kyseenalaista ja saa valtiolta lukuisia erilaisia investointi- ja muita tukia. Näkisin, että edellä mainittujen tukien leikkaaminen olisi ensimmäinen askel kohti markkinaehtoisempaa ammatinharjoittamista. Olisin valmis harkitsemaan myös energiapolitiikan puolelta tuttuja haittaveromekanismeja, jotka hinnoittelevat elinkeinon harjoittamisen ulkoisvaikutukset.

Suomen veroaste on jo valmiiksi maailman kovimpia, mutta tästäkään huolimatta verorahat eivät tunnu riittävän julkisten sote-palveluiden ylläpitoon. Veronkorotusten sijaan ratkaisu on leikata valtion toiminnoista toissijaiset kokonaan pois ja keskittyä ydintoimintoihin kuten sote-palveluihin ja koulutukseen. Liberaalipuolueen #LeikattavaaLöytyy-varjobudjetti osoittaa, että nykyiselle tuhlauspolitiikalle ja valtion holtittomalle velanotolle ja veronkorotuksille on olemassa konkreettinen vaihtoehto.

Suhteellisia tuloeroja kuvaava Gini-kerroin on Suomessa pysytellyt viimeiset 20 vuotta varsin stabiilina, reagoiden kuitenkin hieman aina talouden suhdanteiden mukaan hieman nousten ja laskien. Suomessa tuloero- ja eriarvoisuustutkijat sekä poliitikot eivät myöskään koskaan suostu tai osaa sanoa tarkasti, mikä olisi "oikea" tuloerojen taso. Toisaalta tuloerojen jatkuva vahtiminen ja kontrollointi eivät mielestäni myöskään voi olla järkevän politiikan ensisijainen päämäärä. Päämäärän tulisi olla valtion roolin minimointi siten, että sen ydintoimintojen (esim. koulutus ja terveydenhuolto) tärkein tehtävä on pitää heikoimmassa asemassa olevista hyvää huolta, ei suitsia niitä, ketkä pärjäävät muutenkin.

Markkinaliberaali valtio asettaa yrityksille tasaisen pelikentän, eikä valitse voittajia kuluttajien puolesta, kuten nykyään Suomessa valitettavasti tapahtuu. Käytetystä mallista riippumatta yritystuet päädytään jakamaan tietyille menestyville yrityksille, jotka eivät niitä todellisuudessa tarvitse. Tuista tulee vanhaa säilyttäviä kilpailun esteitä, jotka haittaavat markkinoiden uudistumista ja innovointia. Näin on Suomessakin. Työ- ja elinkeinoministeriö valmisteli vuonna 2017 virkamiesraportin, jossa todettiin ainakin 90 prosentin maamme yritystuista olevan tarpeettomia tai jopa suorastaan haitallisia. Valtion suora rahoitus yritystoiminnalle on erittäin kyseenalaista. Markkinoiden voittajien valinta kuuluu kuluttajille, ei valtiolle.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on vuosikymmenten kehittämisen jäljiltä laaja, mutta vaikeaselkoinen. Järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Monimutkaista järjestelmää on yhtäältä helppo käyttää väärin ja toisaalta osalta jää etuuksia hakematta ja saamatta. Sosiaaliturvaa tulisi kehittää perustulo- tai perustilimallin suuntaan. Liberaalipuolueen tavoitteena on vapautta lisäävä ja byrokratialoukkuja vähentävä sosiaaliturvauudistus.

Valtio voi omistaa tai säännellä luonnollisia monopoleja, perusinfrastruktuuria ja toimintoja, joissa huoltovarmuus tai muut seikat tekevät valtion osallisuudesta välttämätöntä. Julkisten palvelujen ja toimintojen ei välttämättä tarvitse olla julkisesti tuotettuja, mikäli sama tai parempi kustannustehokkuus voidaan saavuttaa muilla tavoin. Valtion tehtäviin ei kuulu tavallisten yritysten rahoittaminen, omistaminen tai niihin sijoittaminen, olivatpa nämä pieniä tai suuria.

Kulttuurit ovat aina muutostilassa ja saavat yli ajan vaikutteita muista kulttuureista. Näin on tapahtunut aina Suomessakin ja näin uskon myös tapahtuvan jatkossa.

Kysymyksessä ei tarkemmin määritellä mitä kristillisillä arvoilla tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Näin ollen vastaaminen tähän kysymykseen on hankalaa. Itse henkilökohtaisesti pidän erityisessä arvossa yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä heikomman puolella olemista.

Suomen kieli asettaa rajoitteita sukupuolikeskusteluun. Siinä menevät toistuvasti sekaisin yksilön oma henkilökohtainen sukupuolikokemus / sukupuoli-identiteetti (eng. "gender") ja biologinen sukupuoli (eng. "sex"). Kaikilla kansalaisilla on oltava lain edessä samat oikeudet ja velvollisuudet, eikä lainsäädännön pidä kohdella täysivaltaisia kansalaisia eri tavoilla. Yksilöitä ei saa asettaa sukupuolen tai muuhun henkilöön liittyvän seikan perusteella eriarvoiseen asemaan. Näkisin arvokkaana myös sen, että aiheesta käytäisiin enemmän rakentavaa yleissivistävää keskustelua.

Rajoja ja rakkautta.

Pidän tärkeänä, että ilmastonmuutosta torjuttaessa meillä on kunnianhimoisia tavoitteita sekä yksityisellä että julkisella puolella. Suomen kannalta relevantti viiteryhmä on muut Euroopan Unionin valtiot ja Suomen pitäisi tehdä päästöjen vähennyspäätöksiä, jotka ovat linjassa muiden EU-maiden kanssa.

Maailma ei valitettavasti toimi niin, että me Suomessa pystyisimme sanelemaan muulle maailmalle miten yhteisissä asioissa tulisi edetä. Itse olen sitä mieltä, että Suomen tulee tukeutua länsimaisiin arvoyhteisöihin niin tiukasti kuin mahdollista, ettemme jäisi yksin. Yksin ei pärjää kukaan.

Luonto kuuluu kaikille ihmisille. Valtion tulee taata puhdas ympäristö tuleville sukupolville. Sekä globaaleihin että paikallisiin ympäristöhaittoihin on suhtauduttava vakavasti. Samaan aikaan meidän on myös huolehdittava siitä, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia tuetaan. Se on valtion tehtävä ja vahva valtiontalous edellyttää taloudellista tuottavuutta. Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala kiteytti aikoinaan osuvasti, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Vahva valtiontalous syntyy yksityisten yritysten ja julkisten organisaatioiden tuottavuuden kasvun varmistamisen myötä. Ihmisen ja yritysten toimintaan liittyy aina ympäristöön ja luontoon liittyviä ulkoisvaikutuksia, ja nämä on pystyttävä hinnoittelemaan mm. haittaveroja hyödyntämällä.

Taitava johtaja osaa ottaa myös muiden mielipiteet huomioon samalla kun hän selkeästi linjaa omat näkemyksensä ja tekee vaikeitakin päätöksiä. En kaipaa Olaf Scholzin kaltaisia vellihousuja Suomen johtoon.

Suomen aluepolitiikkaa on liian pitkään hallinnut maalaisromantiikka ja eturyhmille kumartelu. Yksilöillä on perustuslain takaama vapaus asettua asumaan, yrittämään ja elämään haluamaansa paikkaan julkisen vallan sitä kontrolloimatta. Julkisen sektorin ei tarvitse tarjota kaikille alueille samantasoisia palveluita. Asumisella ja liikkumisella on eri alueilla eri hinta ja kansalainen voi itse valita itselleen sopivan kombinaation.

Kansalaisten omaehtoisen muuttoliikkeen myötä tapahtuva yhdyskuntarakenteen tiivistyminen luo tehokkuutta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.