Saara Hyrkkö

Suomen tuki Ukrainalle on ollut vankkumatonta, ja sitä sen täytyy olla myös jatkossa. Sota Ukrainassa jatkuu yhä, vaikka se ei enää joka päivä olisikaan otsikoissa. Lukemattomien ihmisten kodit ja elämät on lyöty raunioiksi. Mutta ukrainalaisten taistelutahtoa ei ole lyöty. Suomella voi olla tärkeä rooli esimerkiksi koulutussektorin jälleenrakennuksessa.

Lähtökohtaisesti kyllä. On kuitenkin tärkeää, että Suomen panostuksissa huomioidaan esimerkiksi monista muista maista poikkeava asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuva järjestelmämme. Se on suorilta kustannuksiltaan varsin kustannustehokas, mutta aiheuttaa toisaalta epäsuoria kustannuksia pitämällä nuoria pois työmarkkinoilta. Pelkät eurot eivät siis välttämättä kerro kaikkea. Puolustusmenot eivät ole vastuullisen taloudenpidon yläpuolella, vaan samat säännöt koskevat kaikkia. Menojen on oltava perusteltuja.

Laadukas koulutus on sekä tasa-arvon että työllisyyden vankkumaton tukipilari, joka luo perustan Suomen menestykselle ja ihmisten hyvinvoinnille. Meidän on huolehdittava, että peruskoulussa opettajilla on aikaa opettaa ja olla läsnä, ja että oppilaat saavat perustietojen ja -taitojen lisäksi tarvitsemansa tuen ja apua oman jatkopolun pohdintaan.

Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään terveyteen taustasta riippumatta. Kynnystä hakea apua huumeongelmiin tulisi madaltaa kaikin keinoin ja pääsyä vieroitus- ja korvaushoitoihin on helpotettava. On myös syytä ottaa käyttöön kaikki tehokkaat keinot estää huumekuolemia – valvotut käyttötilat ovat yksi tällainen keino ja siksi ne tulisi lainsäädännöllä mahdollistaa.

On tärkeää varmistaa, että uudet hyvinvointialueet onnistuvat käynnistämään toimintansa potilasturvallisuutta vaarantamatta. Rehellistä on myöntää, että se voi vaatia lisärahoitusta. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että hyvinvointialueiden toimintaa ohjataan siten, että uusien toimintatapojen kehittäminen ja vaikuttava ennaltaehkäisy lähtevät hyvään vauhtiin. Se on ainoa tapa hillitä kustannusten kasvua inhimillisesti ja tehokkaasti.

En usko, että yhä nuorempien lasten rankaiseminen on viisas tapa puuttua nuorten katuväkivaltaan. Nuorten rikollisuus vaatii napakkaa puuttumista ja turvallisia teitä ulos rikolliselta polulta. Mutta ennen kaikkea tarvitaan tehokkaampaa, riittävästi resursoitua ennaltaehkäisyä ja saumatonta yhteistyötä koulun, nuorisotyön, poliisin, sosiaalityön ja perheiden kesken.

Tärkein konsti työllisyyden parantamiseen on koulutus. Olennaista on myös huolehtia työttömien laadukkaista ja saavutettavista palveluista. Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on saatava laskuun. Sosiaaliturva tulisi uudistaa perustuloksi. Ansiosidonnainen työttömyysturvakin kaipaa uudistamista. Olisi oikeudenmukaista tuoda kaikki veronalaista ansiotuloa saavat yhteisen ansiosidonnaisen sosiaaliturvan piiriin työn muotoja erottelematta. Samalla voisi selvittää mahdollisuutta kytkeä ansioturvan kestoa työmarkkinoiden suhdannevaihteluihin.

Työvoimapula koettelee lukuisia eri aloja jo nyt. Ikäluokkien pienentyessä ja väestön vanhentuessa on päivänselvää, että ilman työperäisen maahanmuuton tuntuvaa lisäystä Suomi kuihtuu. Olennaista on jouduttaa lupaprosesseja, tarjota kaikille maahanmuuttajille mahdollisuus tehdä työtä sekä onnistua kotoutumisessa huomattavasti nykyistä paremmin. Meidän ei kertakaikkiaan kannata sulkea pois ihmisiä, jotka haluavat juurtua tänne ja osallistua yhteiskunnan rakentamiseen.

Velkataakka on syytä kääntää laskuun, mutta tarvittavia ilmastoinvestointeja ja koulutuksen rahoitusta vaarantamatta. Alijäämää, päästöjä ja köyhyyttä on vähennettävä samanaikaisesti. Tarpeettomia tai vähiten tärkeitä menoja on karsittava, mutta keinovalikoimaan tarvitaan myös verotus ja työllisyyttä vahvistavat rakenteelliset uudistukset. Säästöjä ei voi tai kannata repiä heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella. Äkkiväärien leikkausten hintalappu voi olla huomattavasti saavutettuja säästöjä suurempi.

Kannatan verotuksen painopisteen siirtoa työn verotuksesta esimerkiksi ympäristö- ja terveyshaittojen verottamiseen. Se ei silti tarkoita, että tulevina vuosina olisi kovasti pelivaraa laajamittaisiin veronalennuksiin. Olisi lyhytnäköistä ja epäoikeudenmukaista rahoittaa rikkaimpien veroalennuksia leikkaamalla köyhimmiltä tai koulutuksesta. Veroilla ylläpidämme tasa-arvoista hyvinvointivaltiota. Tiukassakaan paikassa säästöjä ei tule repiä yhteiskunnan heikoimpien kustannuksella. Laadukkaiden julkisten palveluiden ja inhimillisen sosiaaliturvan varmistamisessa ensisijainen keino ei kuitenkaan ole verojen korottaminen, vaan vaikuttavat ennaltaehkäisevät palvelut sekä julkista taloutta vahvistavat rakenteelliset uudistukset.

Pidän tärkeänä, että valtion tukitoimet kohdentuvat eniten tarvitseville ja ovat mahdollisimman täsmällisiä. Väliaikaiseksi tarkoitetut tukitoimet eivät saa vesittää pitemmän aikavälin ratkaisuja, kuten kannustimia vähentää energiankulutusta. Ensi talveksi on syytä saada pystyyn nykyistä täsmällisempiä tukimalleja. Samaan aikaan tarvitaan toimia, jotka vähentävät energiankulutusta ja riippuvuuttamme fossiilienergiasta

Luontokadon pysäyttämisellä on kiire. Metsäluonnon tila on yksi suurimmista huolenaiheista tällä saralla. Samalla tiedämme, että Suomen hiilinielut ovat romahtaneet. Liian suuret hakkuumäärät ovat molempien ongelmien taustalla. Hakkuumäärät on palautettava ympäristön kannalta kestävälle tasolle. Suojellaan valtion vanhat metsät ja ohjataan siirtymää luonnon kannalta kestävään metsätalouteen ja jatkuvan kasvatuksen menetelmiin. Tähän asti metsänomistaja on voinut saada tuloja vain metsähakkuilla, jatkossa myös hiilen sitomisen ja hakkuiden lykkäämisen on oltava kannattavaa.

Ilmastokriisin ja luontokadon torjunta on tämän päivän poliitikkojen tärkein tehtävä, jossa ei ole varaa jarrutella. Päinvastoin: meillä on yhä valtavasti tekemistä, jotta saamme ihmisen toiminnan sovitettua luonnon ja ilmaston asettamiin rajoihin. Puhdas ilmasto ja ympäristö ovat myös taloudellisen toiminnan elinehtoja. Tempoilu hiilineutraalisuustavoitteen kanssa olisi aikamoinen pyllistys myös elinkeinoelämän suuntaan. Suomen on tehtävä uskottavaa ja johdonmukaista ilmastopolitiikkaa.

Liikenne aiheuttaa merkittävän osan Suomen päästöistä. Autoilun tulee olla kalleinta siellä, missä sen aiheuttamat haitat ovat suurimpia ja vaihtoehtoja oman auton käytölle on eniten. Pääkaupunkiseudulla ruuhkamaksut auttaisivat hillitsemään ruuhkia, mikä hyödyttää myös niitä, joiden on välttämätöntä kulkea autolla. Ruuhkamaksuista kerättävät rahat on ohjattava seudun joukkoliikenteen parantamiseen, jotta vaihtoehtoja oman auton käytölle on tarjolla entistä useammalle.

Turkistarhaus on eläintuotannon julmin muoto. Ketut ja minkit eivät kuulu häkkeihin. Turkisten takia eläimille aiheutettu kärsimys on turhaa ja väärin. Suomalaisten suuri enemmistö vastustaa turkistarhausta. Turkistarhaus on kiellettävä, ja lyhyen siirtymäkauden aikana tulee parantaa eläinten oloja sekä tukea tarhaajien siirtymistä muiden elinkeinojen pariin.

Verot ovat keino toteuttaa tasa-arvoisia palveluita: kouluja, päiväkoteja, mielenterveyspalveluita, neuvolaa, hoiva-asumista, leikkipuistoja, joukkoliikennettä. Lähtökohtaisesti en ole innostunut korottamaan veroja, mutta sekin vaihtoehto on keinovalikoimassa, jos tilanne sitä vaatii. Äkkiväärät säästötoimet tänään voivat johtaa tulevaisuudessa entistä suurempiin kustannuksiin.

Köyhyyden torjunta ja tuloerojen pitäminen kohtuullisena on paitsi inhimillistä, myös taloudellisesti järkevää politiikkaa. Eriarvoisuuden vähentäminen edistää yhteiskuntarauhaa, hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Vierastan ajatusta, että menestys olisi merkki yksinomaan lahjakkuudesta ja ahkeruudesta. Lähtökohdilla ja sattumalla on valtava merkitys. Toimiva yhteiskunta osaa tasata suuria tuloeroja viemättä pohjaa ihmisten toimeliaisuudelta.

Periaatteessa ei, mutta joskus myös kyllä. Haluan purkaa epätarkoituksenmukaisia normeja ja haitallisia, kilpailua vääristäviä verotukia, sekä toisaalta edistää vastuullisuuden kannalta välttämättömiä kansallisia ja kansainvälisiä säädöksiä, jotka raivaavat tietä tarvittaville yhteiskunnallisille murroksille esimerkiksi ympäristön, kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien saralla.

Tutkimuksista tiedämme, että Suomessa sosiaaliturvan alikäyttö on itse asiassa varsin yleistä, eli ihmiset eivät läheskään aina hae ja saa tukia, joihin olisivat oikeutettuja. Sosiaaliturvajärjestelmämme on varsin mutkikas ja byrokraattinen. Tilkkutäkkimäinen järjestelmä tulisi uudistaa ihmislähtöisesti ja kohti perustuloa.

Valtion ja kuntien omistuksien tulisi aina olla harkittuja ja strategisesti perusteltuja. On arvioitu, että hankintoja tehostamalla voitaisiin saavuttaa ihan merkittäviä säästöjä julkisen talouden kannalta. Olennaista on pyrkiä hankinnoissa vaikuttavuuteen – pelkkä hinta edellä meneminen ei välttämättä tuota tulosta pitkällä aikavälillä. Sekä vaikuttavuuden että taloudellisuuden kannalta olisi hyvä saada julkisiin kilpailutuksiin oikeasti kilpailua.

Monimuotoisuus ja monikulttuurisuus ovat osa Suomea, ja ovat aina olleet. Myös tulevaisuudessa Suomen tulee olla rohkeasti kansainvälinen, monikulttuurinen ja monimuotoinen. Vieraskielisen väestön kasvaessa meidän on onnistuttava aiempaa paremmin kotoutumisessa ja yhteiskunnassa valitettavasti yhä esiintyvän rasismin kitkemisessä.

Kunnioitan erilaisia vakaumuksia, mutta yleisesti ajattelen, että uskonto ja politiikka on hyvä pitää erillään. Uskonnosta kumpuava arvopohja voi tarkoittaa yhdelle lähimmäisenrakkautta ja armollisuutta, toiselle taas raamatun kirjaimellista tulkintaa. Jälkimmäinen ei ole minusta hyvä pohja politiikalle. Eduskunnassa olen nähnyt, kuinka kristillisyyden varjolla vastustetaan esimerkiksi naisten ja vähemmistöjen oikeuksia. Minulle tärkeitä arvoja ovat muun muassa yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, vapaus, avoimuus ja inhimillisyys.

Maailma, jossa jokainen voi olla turvallisesti oma itsensä, on parempi meille kaikille. On hyvä, että saimme tällä kaudella translain uudistettua. Työtä on jatkettava tulevallakin kaudella, sillä esimerkiksi transnuorten ja muunsukupuolisten asema jäi kuitenkin uudistuksessa vielä huomioimatta.

Aika tulkinnanvarainen kysymys, vai mitä? Lasten kasvatuksessa tarvitaan tietenkin rajoja ja kuriakin. On tärkeää, että esimerkiksi neuvolassa on voimavaroja tukea vanhempia, mikäli rajojen asettaminen tuntuu vaikealta. Kaikenlaiseen kiusaamiseen, väkivaltaan ja häirintään esimerkiksi koulussa tulee puuttua päättäväisesti. Mutta kysymyksen taustalla häilyy ajatus kurittomista lapsista, kyvyttömistä vanhemmista ja siitä, että “ennen oli paremmin”. Sellainen ajattelu on aika väsynyttä. Koulujen rauhattomuus ei ratkea kurinpitotoimilla, vaan riittävällä määrällä aikuisia, joilla on aikaa kulkea lasten rinnalla arjessa. Opettajien oikeutta käyttää fyysistä voimaa ei tule laajentaa. Meidän ei tule palata aikaan, jolloin lapsen ruumiillinen koskemattomuus oli vähemmän arvokas kuin aikuisen.

Suomen, EU:n ja kaikkien maailman maiden on syytä puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä kaikkensa ilmaston kuumenemisen pysäyttämiseksi. Kun oma ilmastopolitiikka on uskottavaa ja johdonmukaista, on varaa vaatia samaa myös muilta. Samalla se luo suomalaisille yrityksille mahdollisuuksia kehittää ratkaisuja, joita koko maailma janoaa.

Poliitikoilla on vastuu myös rajat ylittävien ongelmien ratkaisemisesta, maailman vakaudesta ja esimerkiksi köyhyyden torjumisesta globaalilla tasolla. Mikään näistä ei toki ole myöskään Suomen tai suomalaisten etujen kanssa ristiriidassa.

Ympäristön asettaminen vastakkain talouden kannalta on lyhytnäköistä ja vaarallista. Sen seurauksena peruuttamattomia muutoksia maapallon lämpötilassa on jo tapahtunut ja luonnon monimuotoisuus hupenee huolestuttavalla tahdilla. Puhdas ilmasto ja ympäristö ovat myös taloudellisen kasvun elinehtoja. Lisäksi Suomella on hyvä mahdollisuus kehittää ratkaisuja, joita koko maailma janoaa. Ympäristön kantokykyä ja kestävää kehitystä edistäville aloille syntyy tämän myötä myös uusia työpaikkoja.

Maamme kaipaa rohkeita johtajia, jotka eivät laita päätä pensaaseen ja pystyvät vakuuttamaan ihmiset esimerkiksi ilmastokriisin edellyttämien päätösten välttämättömyydestä. Politiikassa tarvitaan avointa ja tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa, oikeudenmukaista ja keskustelevaa johtajuutta, kunnioittavaa vuoropuhelua sekä kykyä ja halua löytää yhteisiä ratkaisuja ja hyviä kompromisseja.

Ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, mikä voi tarkoittaa joidenkin alueiden osalta voimakastakin muuttotappiota, joihin alueet joutuvat sopeutumaan. Hyvää elämää on voitava elää kaikkialla. Fiksut kunnat ja alueet ymmärtävät, että elinvoimaisuuden avain löytyy koulutuksesta ja kulttuurista. Maaseudun ja kaupunkien välinen vastakkainasettelu on mielestäni väljähtänyttä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun elinvoimaisuudesta hyötyy koko maa. Siksi Suomessa tarvitaan myös skarppia kaupunkipolitiikkaa.

Kaupungistuminen on ihmisten liikettä työn, palveluiden ja elinvoiman perässä. Olennaista on huolehtia, että se tapahtuu ihmisten ja ympäristön kannalta kestävästi. Kasvavat kaupungit tarvitsevat asuntoja, joukkoliikenneyhteyksiä, päiväkoteja ja kouluja. Samaan aikaan on pystyttävä varjelemaan luontoa myös kaupungeissa. Suomessa tarvitaan fiksua kaupunkipolitiikkaa. Kaupungit ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, eriarvoisuuden torjunnassa, maahanmuuttajien kotoutumisessa ja työllisyyden edistämisessä. Elinvoimaiset kaupungit tuottavat taloudellista hyötyä koko maalle.