Miko Bergbom

Koko läntisen yhteisön tulee panostaa merkittävästi enemmän siihen, että Ukraina voittaa sodan. Suomen näkökulmasta meillä on kansallinen intressi sille, että Ukraina voittaa. Mikäli Ukraina häviää, on mahdollista, että Suomi on seuraavana jonossa. Se myös antaisi Venäjälle oikeutuksen, että vain voimalla saa, mitä haluaa. Suomen kaltaiselle pienelle maalle tämä olisi huolestuttavin kehityskulku.

Uskottava ja voimakas puolustus on paras ehkäisykeino sodalle. Venäjä arvostaa ja kunnioittaa voimaa ja juuri siksi Nato-maat sekä puolustukseltaan uskottava Suomi on saanut olla rauhassa. Tämä on elintärkeää ymmärtää myös jatkossa.

Nimenomaan säästöistä on aloitettava. Ei voi olla niin, että ensimmäisenä keinona pohditaan veronkorotuksia, kun Suomessa on jo nyt aivan liian korkea veroaste, joka ei kannusta töihin. Valtio käyttää miljardikaupalla vuosittain rahaa asioihin, jotka eivät vaikuta suomalaisten hyvinvointiin. Niistä on syytä aloittaa.

Emme tarvitse käyttöhuoneita, vaan tarvitsemme laadukkaita päihdepalveluita ja tehokkaampaa ennaltaehkäisyä. Lisäksi tarvitsemme resursseja polisiille huumerikosten torjuntaan. Kansainvälinen rikollisverkosto on pysäytettävä rajoillamme.

Nimenomaan säästöjä tarvitaan niistä kohteista, jotka eivät ole kriittisiä suomalaisten hyvinvoinnin kannalta. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat julkisen vallan perustehtäviin kuuluvia asioita ja niihin on panostettava. Ei ole oikein, että vanhukset makaavat ulosteissaan ja nuoret nukkuvat lattioilla, kun apua ei ole saatavilla.

Rikoksista saatavat rangaistukset eivät kohtaa uhrien, omaisten ja kansalaisten oikeustajua. On poliitikkojen tehtävä säätää rangaistusasteikot sille tasolle, että ne ovat moraalisesti kestävällä tasolla. Tietenkin on selvää, että nuorten rikollisuuteen täytyy puuttua moniammatillisin keinoin esimerkiksi ennaltaehkäisyllä ja tiukemmalla maahanmuuttopolitiikalla.

Ensimmäisenä pitää toteuttaa arjen kustannusten alentaminen veropoliittisilla toimilla, jotta työnteosta tehdään kannattavaa. Tällä hetkellä asumisen, ruuan ja liikkumisen kustannukset ovat niin korkealle, että monissa tapauksissa ei ole järkevää vastaanottaa työtä. Pitää aloittaa aidosti vaikuttavista toimista.

Suomalaiset täytyy saada aktiivisemmin töihin. Mikään määrä ulkomailta tulevia työntekjöitä ei auta, jos Suomessa ei ole työn teon kannustimet kunnossa. Suomen lainsäädäntö on jo esimerkiksi huippuosaajien osalta kunnossa ja heidän maahantulonsa on verrattaen helppoa. Prosessin hitaus johtuu enemmänkin maahanmuuttovirastosta itsestään, kuin lainsäädännöstä.

Suomalaiset on vuosikymmeniä ostettu vaaleissa toinen toistaan upeimmilla ja hienoilla lupauksilla. Jokaiselle jotakin (veronmaksajien rahoista). Tämän kestämättömän ja valheisiin perustuvan politiikan on loputtava. On aika panostaa perusasioihin ja lopettaa tai leikata kaikkia sellaisia palveluita ja hankkeita, jotka eivät ole suomalaisten kannalta tärkeitä: kuten kehitysapu, ylipaisunut Yle, liian isot määrät poliittisia avustajia. Vain muutamia mainitakseni.

Nämä asiat eivät ole vastakkain. Palkkojen verotus on Suomessa ylikireää ja julkinen hallinto tehotonta. Tämä ristitiriita on purettava siten, että ihmisillä jää enemmän työstä käteen, jolloin myös julkinen sektori tehostuu.

Ensisijaisesti on vahvistettava suomalaisten ostovoimaa veroja alentamalla. Tuet pitää kohdentaa niille, jotka sitä tarvitsevat akuutissa ja akuuteissa kriiseissä. Marinin hallituksen aikana jokaiseen kriisiin on reagoitu myöhässä ja toimet eivät ole auttaneet itse akuuttiin tilanteeseen. Tämä vaatii laadukasta tilannekuvaa ja poliitikkoja, joita kiinnostaa reagoida asioihin, kun ne iskee päälle.

Suomessa on pinta-alaan suhteutettuna Euroopassa eniten metsää. Sekopäinen ilmastopolitiikka on haitaksi maamme taloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille. Suomi tarvitsee metsäteollisuutta ja sitä kautta syntyviä työpaikkoja ja verotuloja. Ei ole mitään järkeä käskeä metsäalan yhtiöitä siirtymään kehittyville markkinoille, vain siksi, että saisimme poseerata "ilmastoteoilla".

Suomalainen on unohdettu, kun päät kolisten on ulkomailla asti lennetty julistamaan Suomen edellekävijyyttä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Varmistetaan jokaisen pärjääminen poseraauksen sijaan. Hiilineutraalisuustavoite tulee asettaa EU:n tavoitteeseen, eli vuoteen 2050.

Ruuhkamaksuja ei tule ottaa käyttöön Suomessa. Ruuhkamaksuille ei ole perusteita. A) autoilijat maksavat jo nyt kohtuuttomasti veroja B) Suomessa ei juurikaan ole ruuhkia C) Kaikkialla ei toimi julkinen liikenne D) Julkinen liikenne ei ole ratkaisu kaikkeen liikkumiseen.

Ala on moraalisesti kestämätön, mutta toisaalta on otettava huomioon, että sen kysyntä säilyy maailmalla, vaikka sitä ei Suomessa harjoitettaisi. Samaan aikaan on myös arvioitu, että ala "kuolee" itsestään jollain aikavälillä, eli olisin varovainen täyskieltojen kanssa. Sillä on myös jonkin verran työllisyys- ja verotulovaikutuksia.

Maamme talous on rapakunnossa eivätkä lisäverot ole ratkaisu sen korjaamiseen. Menokohteita on pystyttävä arvottamaan järjestykseen. Emme tarvitse paisunutta Yleä emmekä miljardiluokan kehitysapua. Korkeat verot tarkoittavat heikompaa ostovoimaa ja vähemmän menestyneitä yrityksiä. Maamme tarvitsee investointeja ja jos verot ovat korkealla, ei Suomi ole järin houkutteleva kohde tehtaille ja tutkimuslaitoksille, saati muille investoinneille.

Ihmisten ahkeruus, osaaminen ja lahjakkuus tulee pystyä palkitsemaan. Jos haluamme tasapuolisesti verottaa hengiltä suomalaiset ja todeta, että tämä on sitä aitoa tasa-arvoa, niin sekin on valinta. Itse katson, että tarvitsemme jokaisen panosta ja siten, että Suomi on houkutteleva kohde myös jokaisen alan huippuosaajille.

Valtion pitäisi nimenomaan vähentää puuttumista markkinoiden toimintaan. Emme tarvitse keskushallintoa säätelemään jokaista asiaa. Sen sijaan huoltovarmuuskriittisillä aloilla valtion sääntelyä tarvitaan, jotta meillä elämisen ehdot turvattu, vaikka olisi mikä kriisi. Tämäkin asia voidaan toteuttaa yhdessä yrityselämän kanssa.

Meillä on merkittävä ongelma sen kanssa, että työn teon vastaanottaminen ei ole kannustavaa. Asumisen, liikkumisen ja ruuan kustannukset on saatava alas, jotta työn tekeminen palkitsee tekijäänsä. Sosiaaliturva tulee kohdentaa niille, jotka apua aidosti tarvitsee. Ei voi olla niin, että joutuu paperin pyörittelyyn ja sanamuotojen kikkailuun, jotta saa apua, kun sen tarve on.

Valtio ja kunnat keskittyköön ydintehtäviinsä, eli julkisen vallan tehtäviin. Emme tarvitse keskushallintoa säätelemään jokaista asiaa. Sen sijaan huoltovarmuuskriittisillä aloilla valtion sääntelyä ja omistuksia tarvitaan, jotta meillä elämisen ehdot turvattu, vaikka olisi mikä kriisi. Tämäkin asia voidaan toteuttaa yhdessä yrityselämän kanssa.

Mitä monikulttuurisempi maa meillä on, sitä isommat on sosiaalinen eriytyminen erilaisiin ryhmittymiin. Tämä heijastuu vakavina lieveilmiöinä, jotka eivät ole eduksi sen enempää kantaväestölle kuin maahannmuuttajille. Pienen maan vahvuus tulee yhtenäisyydestä, jota hallitsematon maahanmuutto ei vahvista, vaan pahentaa.

Suomi ja koko läntinen yhteisö nojaa kristillisten arvojen pohjalle. Niihin kuuluvat mm. lähimmäisen rakkaus, ympäristöstä ja eläimistä huolehtiminen. On syytä ymmärtää, että kristilliset arvot ovat moraalisesti kestäviä monelta osin, vaikka ei uskoisikaan jumalaan tai kuuluisi kirkkoon.

Sukupuolia on kaksi ja niitä tulee kunnioittaa. Kokemuksia sen sijaan riittää, mutta jokaiseen hullutukseen ei poliitikkojen eikä vastuullisten aikuisten tule lähteä mukaan. Nuorten täytyy saada kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä, jossa aikuiset ihmiset tukevat ja antavat nuorelle mahdollisuuden kasvaa aikuiseksi ilman poliittisesti värittynyttä tuhannen sukupuolen tarinoita.

Suomessa on ollut vallalla käsitys, jossa lapsille on tarjottu lisää vapauksia ja toisella kädellä työnnetty uusia oikeuksia. On syytä pohtia, miten paljon lapset ja nuoret kestää tätä loputtoman valinnanvapauden maailmaa. Rajoilla ja reilulla kurilla (säännöillä) vahvistetaan nuoren käsitystä siitä, että hänellä on vastuu omasta toiminnastaan elämässä.

Ympäristöpolitiikkaa tulee toteuttaa järkevästi, kuten ydinvoiman lisäämisellä, kaavoituksen ja luvituksen helpottamisella. Sen sijaan Suomen ei tule asettaa ylikireitä tavoitteita, jotka kurittavat tavallista suomalaista ja ajavat suomalaiset yritykset ulos maasta.

Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle poliitikolle.

Suomalainen teollisuus on ilmastoteko. On vastuutonta, että tuhoamme kotimaista kilpailukykyä ja näin ollen siirrämme teollisuutemme kehittyviin markkinoihin, jossa ympäristöstä välitetään vielä vähemmän.

Maa kaipaa arvonsa tuntevia johtajia, jotka tekevät työtä Suomen ja suomalaisten parhaaksi. Demokratian uskottavuuden kannalta on kyseenalaista, jos lähdetään liikkeelle ajatuksesta, että vaaleissa luvatuilla asioilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on yksi syy sille, miksi niin moni jättää äänestämättä, kun ei usko sillä olevan merkitystä. Tietenkin tiukassa paikassa poliitikon tulee kyetä tekemään päätöksiä. Siksi sinne äänestetään ihmisiä erilaisilla arvoilla ja taustoilla.

Pelkästään maanpuolustuksen näkökulmasta on hyvä, että meillä on asutusta joka puolella maata. Toisaalta harvoin halutaan ymmärtää sitä, että moni teollisuuden yritys toimii nimenomaan maakunnissa, kaupunkien ulkopuolella. Pidetään jokaisesta huolta ja huolehditaan siitä, että suomalaiset saavat asua maassaan myös kaupunkien ulkopuolella.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset muuttavat kaupunkeihin. On kuitenkin niin, että harjoitettu politiikka on saanut ihmiset muuttamaan olosuhteiden pakosta kaupunkiin. Ilmastopoliittisilla syillä on perusteltu autoilun vaikeuttamista ja lämmityskustannusten nousua. Tämä ei ole kestävä tapa toteuttaa aluepolitiikkaa.