Jussi Halla-aho

Jos Venäjä saavuttaa sodassa sellaisen lopputuloksen, jonka se voi tulkita voitoksi, oma turvallisuusympäristömme muuttuu entistä vaarallisemmaksi. Ukrainan auttaminen sekä sodassa että sodan jälkeen on investointi maailmanrauhaan ja omaan turvallisuuteemme.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut kaikkien käsitystä paitsi Venäjästä myös siitä, millaista sodankäynti tänä päivänä on. Pelotteen on oltava hyvin vahva, ja jos pelote ei toimi, on oltava kyky käydä kuluttavaa sotaa hyvinkin pitkään. Oma puolustuskyky on otettava aiempaa vakavammin riippumatta Nato-jäsenyydestä.

On tarpeetonta määritellä yleispätevää maksimikokoa opetusryhmille. Opettajamitoituksen tarve riippuu oppilasaineksesta, joka eriytyy yhä voimakkaammin sekä alueellisesti että koulujen välillä.

Huumausaineiden käyttöön, kauppaan ja hallussapitoon on ylläpidettävä nollatoleranssia. Tällä tavoin yhteiskunta lähettää viestin siitä, mitä se pitää paheksuttavana. Se, että nollatoleranssi ei kokonaan estä huumeiden käyttöä, ei ole peruste linjan lieventämiselle; kaikenlaisia rikoksia tehdään siitä huolimatta, että ne on laissa kielletty ja lailla sanktioitu.

Sotepalveluiden rahoitus on mitoitettava julkisen talouden kantokyvyn mukaan. Mitä vähemmän julkista rahaa lapioidaan toissijaisiin kohteisiin, sitä paremmat edellytykset valtiolla on huolehtia kansalaisille tärkeistä palveluista.

Parasta ennaltaehkäisyä on se, että panostetaan oppimiseen kouluissa ja nuorten työmahdollisuuksiin. Aina ennaltaehkäisy ei kuitenkaan riitä. Rikosvastuun ikärajaa on laskettava, ja vakavista tai toistuvista rikoksista on langetettava kovempia seuraamuksia, mukaanlukien ehdottomat vankeusrangaistukset. Vankila ei ehkä paranna ketään, mutta se suojelee yhteiskuntaa rikollisilta.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisella ja sen keston lyhentämisellä on tiettävästi saatu aikaan hyviä tuloksia muissa Pohjoismaissa, joten sitä pitää ennakkoluulottomasti tarkastella. Asiasta on valitettavan vaikeaa käydä keskustelua vasemmistopopulistisessa ilmapiirissä.

Kouluttamattoman, kehitysmaista tulevan halpatyövoiman maahantuonti pitää estää. Se vääristää työmarkkinoita, ylläpitää kantaväestön työttömyyttä, kuormittaa julkista taloutta ja johtaa automaattisesti väärinkäytöksiin ja rikoksiin kuten työpaikkojen myymiseen ja orjatyösuhteisiin. Työperäisille maahanmuuttajille pitää asettaa suomalaista mediaanipalkkaa vastaava minimituloraja. Lähtökohta on, että tulijan on pystyttävä elättämään itsensä ja perheensä omalla työllään ilman turvautumista sosiaaliturvaan.

Velkaraha on nousevien korkojen maailmassa kallista. Velanhoitoon käytettävä raha on pois palveluiden järjestämisestä. Suomen on elettävä suu säkkiä myöten, eikä tulevien sukupolvien niskaan tule kasata velkavuorta.

Kun ihmisille jää työstään enemmän käteen, heillä on paremmin varaa maksaa itse tarvitsemistaan palveluista. Hyvinvointi syntyy työstä ja yrittämisestä, ei verotuksesta ja sosiaaliturvasta.

Kun asumis-, elämis- ja liikkumiskustannuksia karsitaan, ihmisille jää tuloistaan suurempi osa käteen, jolloin he tarvitsevat vähemmän veroilla rahoitettuja palveluja.

Suomessa on suhteessa pinta-alaan enemmän metsää kuin yhdessäkään toisessa EU-maassa ja absoluuttisissa hehtaareissakin toiseksi eniten. Lisäksi Suomen metsät kasvavat nopeammin kuin niitä hyödynnetään. On absurdi ajatus, että suomalainen metsätalous olisi ongelma. Lisäksi kivihiilen nopea alasajo lisää painetta käyttää puuta myös polttoaineena.

Suomi on päästöjen aiheuttajana mikroskooppinen toimija. Paras ilmastoteko, jonka Suomi voi tehdä, on kotimaisen, vastuullisen teollisuuden puolustaminen. Jos Suomi tekee kiilusilmäisellä politiikalla tuotannon mahdottomaksi, se siirtyy Kiinaan tai Indonesiaan, jossa tehtaat pyörivät kivihiilisähköllä.

Kyseessä olisi ylimääräinen sakkomaksu niille työssäkäyville ihmisille, joilla ei mm. sosiaaliturvaperusteisen maahanmuuton vuoksi ole varaa asua Helsingissä vaan jotka joutuvat käymään töissä kauempaa autolla.

Pidän tämän asian omantunnonkysymyksenä.

Verotaakan kasvattaminen vähentää entisestään työn ja yrittämisen kannustimia ja on siten omiaan vähentämään, ei lisäämään, valtion verotuloja. Julkiset palvelut ja sosiaalietuudet on mitoitettava vastaamaan talouden suorituskykyä. Lisääntynyt työllisyys myös vähentää tarvetta sosiaalietuuksille, ja käteen jäävien tulojen kasvu parantaa kansalaisten mahdollisuuksia käyttää yksityisiä palveluja.

Ongelma ei ole se, että joillakuilla menee hyvin, vaan se, että toisilla menee erittäin huonosti. Tuloerojen kaventamisen sijaan on keskityttävä huonosti pärjäävien auttamiseen jaloilleen.

Kysymys on erittäin epäselvä ja populistinen.

Kattavakaan sosiaaliturva ei ole ongelmallinen, jos sen käyttöön liittyy stigma ja yhteiskunnassa vallitsee vahva työn eetos. Avoimiin rajoihin yhdistettynä avokätiset etuudet ovat tuhoisia, koska ne houkuttelevat juuri sellaisia ihmisiä, joita kiinnostaa sosiaaliturva. Tällainen yhtälö johtaa ennemmin tai myöhemmin julkisen talouden rahoituspohjan pettämiseen. Sosiaaliturvan velvoittavuutta ja kannustavuutta pitää lisätä, mutta samalla on suojeltava suomalaisia työntekijöitä ulkomaiselta halpatyövoimalta ja palkkojen polkemiselta.

Luonnolliset monopolit, joissa todellista kilpailua ei voi olla, on syytä pitää julkisen vallan omistuksessa ja kontrollissa. Elintärkeän infrastruktuurin yksityistämisestä on maailmalla lähes yksinomaan huonoja kokemuksia; palvelut heikkenevät mutta hinta nousee.

Kaikilla objektiivisilla mittareilla laajamittainen maahanmuutto kehitysmaista muuttaa Suomea huonommaksi paikaksi. Turvattomuus ja rikollisuus lisääntyvät, sanan- ja mielipiteenvapaus kapenee, julkiset palvelut ylikuormittuvat, asuinalueet ja koulut eriytyvät.

Suomalainen yhteiskunta on historiallisesti perustunut luterilaisille moraaliarvoille, eikä tästä ole koskaan ollut meille vahinkoa. Ne ovat tehneet Suomesta kohtuullisen hyvän paikan elää.

Sukupuolihysteria ruokkii mielenterveysongelmia ja luo tarpeetonta vastakkainasettelua. Sukupuolia on kaksi, minkä gender-aktivistitkin kyllä tunnustavat viimeistään silloin, kun puhutaan sukupuolikiintiöistä.

Etenkin kouluissa lapsille sälytetään nykyään liikaa vastuuta omasta opiskelusta ja käytöksestä. Osalle lapsista tämä sopii, mutta osa joutuu heitteille, mikä sitten kostautuu syrjäytymisenä ja häiriökäyttäytymisenä. Lasten pitää antaa olla lapsia, ja aikuisten tulee kantaa aikuisille kuuluva vastuu.

Suomi on 90-luvulta lähtien ansiokkaasti vähentänyt omia päästöjään. Fanaattisella kansallisella ilmastopolitiikalla Suomi ei edistä ilmastotyötä vaan pikemminkin lisää päästöjä globaalilla tasolla.

Suomi on suomalaisten kotimaa ja edunvalvontakoneisto. Mitään muuta syytä Suomi-nimisen valtion olemassaololle ei ole, eikä kukaan muu kuin me ole kiinnostunut meidän eduistamme.

Puhdas ympäristö on suomalaisten oma etu. Vastakkainasettelu työpaikkojen ja ympäristönsuojelun välillä on populistista ja keinotekoista.

Niillä, jotka mölisevät äänekkäimmin twitterissä, on nykyään liikaa valtaa siihen, millaista politiikkaa päättäjät tekevät. Päätöksentekijöiden on uskallettava tehdä niin kuin on oikein, poliittisten irtopisteiden keräilyn sijaan.

Suomen alueet ovat väestörakenteeltaan ja muilta olosuhteiltaan niin heterogeenisiä, että puhtaan "markkinaehtoisesti" koko maa ei pysy asumiskelpoisena. Perusinfrastruktuuria on ylläpidettävä myös syrjäseuduilla, vaikka se ei taloudellisesti järkevää olisikaan.

Kaupungistuminen on globaali trendi, johon ei voida määräänsä enempää poliittisilla päätöksillä vaikuttaa. On kuitenkin huolehdittava siitä, että niillä, jotka eivät halua muuttaa kaupunkeihin, on todellinen mahdollisuus elää ja työskennellä siellä, missä haluavat.