Väkivallan uhriksi joutuneita tulee aina auttaa sekä puolustautumaan että toipumaan. Toki kustannukset tulee määritellä siten, että Suomen on mahdollista pitää huolta myös itsestään.

Natoon kuuluvien maiden tulee tietenkin toteuttaa jäsenyyden ehdot.

Asiallisen kokoiset opetusryhmät ovat monestakin syystä paikallaan. En kuitenkaan näe, että tähän tarvittaisiin erillinen laki. Olen itse käynyt koulua nykyistä suuremmissa, yli 30 oppilaan luokissa, ja tehnyt vuosia sekä aineen- että luokanopettajan viransijaisuuksia eri ala- ja yläasteilla sekä lukioissa. Omien kokemusteni perusteella en näe opetusryhmien kokoa kynnyskysymyksenä koulussa viihtymiselle ja hyville oppimistuloksille. Silloin toki erityistä tukea vaativat oppilaat on eriytettävä. Kouluissa tulisi panostaa oppimista tukeviin olosuhteisiin ja selkeisiin pelisääntöihin, joiden toteuttamiseen opettajille on annettava myös keinot.

Olisi järkevää lisätä vieroituksen ja sen jälkeisen kuntoutuksen ja seurannan resursseja ja tehdä lakimuutos, jossa näiden toteuttamiseen ei tarvittaisi käyttäjän suostumusta. Tavoitteeksi pysyvä apu ongelmakäytön lopettamiseen, oli kyse sitten huumeista tai alkoholista.

Sote-uudistuksen eräs lähtökohta oli palvelujen saatavuuden paraneminen ja kustannussäästöt. Toimintojen järkeistämisellä ja tehostamisella kustannusten parempi hallinta pitäisi pystyä aloittamaan välittömästi ilman jatkuvaa lisärahoituksen tarvetta. Sote-uudistuksen vaikutuksia julkisiin menoihin tulee tarkkailla, ja mikäli uudistus osoittautuu hyvin kalliiksi ratkaisuksi, on pohdittava muita vaihtoehtoja. Hankinnoissa tulisi olla tarkkana eikä erehtyä rahoittamaan heikosti toimivia järjestelmiä, kuten yli 800 milj. euroa maksava toimimaton Apotti. Tällainen julkisten varojen tuhlaus on täysin kestämätöntä.

Molempia tarvitaan. Ruotsin viranomaisten kokemusten perusteella jengiväkivallan estämisessä tärkeää on sekä varhainen, tiukka puuttuminen että ennaltaehkäisy, eikä rinnakkaisyhteiskuntia ja jengejä pidä hyväksyä. Väkivaltarikosten seuraamukset Suomessa ovat ylipäätään omaisuusrikoksiin ja joskus jopa tahattomiin liikennerikkomuksiin verrattuna vähäisiä. Rangaistusten tulisi noudattaa paremmin yleistä oikeustajua. Väkivaltarikolliset tulee pitää poissa yhteiskunnastamme riittävän kauan, jotkut jopa lopullisesti. Suomalaisten tulee voida liikkua kaduilla rauhassa ja elää turvallisesti omaa normaalia elämäänsä.

Ansiosidonnaisen kestoa lyhennettiin kuluneella hallituskaudella, eivätkä siitä saadut tulokset ole yksiselitteisiä. Lyhentäminen johtaa enemmän omaa alaa vastaamattoman työn vastaanottamiseen ja siten alempaan tulotasoon, mikä taas vähentää valtion verotuloja, ja tietenkin koulutusta vastaamaton työ usein myös heikentää motivoitumista työntekoon. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa voitaisiin kuitenkin porrastaa siten, että se kannustaa vastaanottamaan työtä nopeammin. Noin yleisesti ansiosidonnaisesta järjestelmästä tulisi luoda oikeudenmukaisempi. Nythän kaikki työntekijät maksavat palkastaan ansiosidonnaisten korvausten kustannuksia (työttömyyskassojen jäsenmaksuilla rahoitetaan vain noin 5%), mutta vain työttömyyskassojen jäsenet pääsevät nauttimaan sitä.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että työelämään tarvitaan ulkomaista työvoimaa. Pitäisi kuitenkin pureutua myös siihen, miksi työ ja tekijät eivät kohtaa Suomessa, vaan työttömyyttä on paljon. Ulkomaisen työvoiman käyttö ei saisi johtaa halpatyömarkkinoihin. Korkeasti koulutettuja osaajia tämä ongelma ei käsittääkseni yleensä koske, ja heitä tulisikin voida rekrytoida nykyistä helpommin.

Tietty määrä valtionvelkaa on täysin normaalia, mutta velanoton määrä pitäisi saada laskuun. Palveluja ei tule heikentää, mutta julkisia menoja on priorisoitava kohteisiin, jotka vaikuttavat suoraan ympäristön pilaantumisen estämiseen ja ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Myös julkisten hankkeiden ammattitaidoton hoitaminen kasvattaa julkisia menoja turhaan. Tuet on kohdennettava paremmin. Sosiaalietuudet on tarkoitettu heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon varmistamiseen, ja niiden leikkaukset tulee kohdentaa sinne, missä ne eivät vaikuta elämänlaatuun. Suurelta osin ongelmia aiheuttaa myös liian pieni yksityinen sektori (yritystoiminta), jonka tuottamilla verotuloilla julkiset palvelut rahoitetaan. Yritystoiminnan edellytyksiä helpottamalla asia korjaantuisi pitkälti.

Palveluja ei pidä heikentää, mutta palkkojen verotuksen tulisi olla työntekoon kannustavaa. Tällä hetkellä näin ei aina ole. Suomessa on käytössä poikkeuksellisen voimakas veroprogressio, ja jo keskituloisten verotus on moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa melko ankaraa. Lähtökohtaisesti kenenkään ei myöskään pitäisi joutua maksamaan ansioistaan yli 50%:a veroa. Noin yleisesti verotusta tulisi kohdentaa siten, että ympäristöä ja ihmisten hyvinvointia kuormittava kulutus vähenisi ja korvautuisi terveyttä edistävällä, ympäristöä säästävällä kuluttamisella. Kuluttamisen tulisi enenevässä määrin kohdistua ei-aineelliseen kuluttamiseen, kuten harrastustoimintaan ja muuhun itsensä kehittämiseen. Tietty määrä valtionvelkaa on täysin normaalia, mutta velanoton määrä pitäisi saada laskuun.

Ensisijaisesti tulisi jatkaa energiantuotannon omavaraisuusasteen nostamista ja kulutuksen vähentämistä niin, että myös vähätuulisina talvikuukausina voitaisiin välttää tuontisähkön hankinta. Tulisi korjata myös energiamarkkinoiden hinnoittelun vääristymät siten, että Suomessa sähkön hinta noudattaisi sen tuotantokustannuksia. Nyt mm. maakaasun hinta ohjaa sähkön hintaa meillä EU-laajuisen hintamekanismin takia. Huippukalliin sähkön aikanakin suomalaisten energiayritysten tuotantohinnat ovat pysyneet yhtä matalina kuin ennenkin, mutta ne ovat voineet laskuttaa asiakkaita kohtuuttomasti. Tällaisiin tilanteisiin tulisi kehittää mekanismi kuluttajien auttamiseksi. Suoran tuen sijaan olisi parempi soveltaa niin yritysten kuin kuluttajien kannalta selkeämpää ja ennakoitavampaa hintakattoa.

Suomessa hakataan metsiä tutkimusten mukaan liikaa. Hakkuiden määrää olisi syytä rajoittaa kestävälle, tutkimuksiin perustuvalle tasolle. Lajikadon osalta suurimmassa vaarassa ovat vanhoissa metsissä elävät lajit, joten näitä metsiä ja niiden monipuolista lajistoa tulee suojella aivan erityisesti. Myös kaupunkien omistamien vanhojen metsien säilyttämisestä tulee huolehtia, koska niissä elää talousmetsäkäytön puuttuessa usein hyvin rikas lajisto. Talousmetsien kestävän käytön mahdollisuuksia on tarkasteltava entistä pitkäjänteisemmin ja huolellisemmin. Myös yhtenäisten metsäalueiden ja niiden muodostamien luonnonvaraisille eläimille ja virkistyskäytölle tärkeiden viheryhteyksien säilyttäminen tulee huomioida.

Ajankohdan siirtäminen eteen päin on kieltämättä tullut mieleen viime aikoina. EU:n tavoitehan on vuodessa 2050. Siirtäminenhän ei tarkoittaisi sitä, ettemme voisi joka tapauksessa edistää puhtaita teknologioita ja innovaatioita. Uusimpien ennusteiden mukaan tosin tuota EU:n yhteistä tavoitetta voisi olla syytä siirtää aiemmaksi. Jos tämänhetkiseen tavoitteeseen pääsy tarkoittaa tavallisen ihmisen elämän huomattavaa hankaloitumista, jokapäiväisen liikkumisen vaikeutumista ja luontoalueiden laajaa tuhoamista kaivosten, tuulivoimaloiden ja niiden siirtolinjojen alta ilman kunnollisia ympäristöselvityksiä, tavoite saattaa olla liian tiukaksi asetettu. Ilmastonmuutos on kaikkien maailman valtioiden yhteinen ongelma, ja sen hillitsemiseksi tarvitaan asiantuntevaa kansainvälistä yhteistyötä.

Kaikki eivät voi valita liikkumista joukkoliikenteellä, vaikka haluaisivatkin. Ruuhkamaksut koettelisivat rankimmin pienituloisia, liikuntaesteisiä ja pienyrittäjiä, joille auton käyttö on välttämättömyys. Yrittäjille, joilla on liiketiloja kaupunkien keskusta-alueilla, aiheutuisi haittaa asiakkaiden liikkumisen kallistumisesta. Tiemaksua sen sijaan tulisi periä ulkomaalaisilta, etenkin raskailta ajoneuvoilta, jos ne tulevat maasta, jossa suomalaiset maksavat tienkäytöstä.

Kyllä, välittömästi. Turkistarhaus on epäeettinen jäänne menneisyydestä. Elinkeinoja tulee joka tapauksessa katoamaan tarpeiden muuttuessa. Tämä on markkinataloudessa täysin luonnollista, eikä turhia aloja pidä tekohengittää loputtomiin. Ei edes sellaisia, joihin ei sisälly eettisiä ongelmia, mutta ei varsinkaan sellaista joka aiheuttaa suurta ja täysin tarpeetonta kärsimystä eläimille.

Suomessa on käytössä poikkeuksellisen voimakas veroprogressio, ja jo keskituloisten verotus on moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa melko ankaraa. Palkkaverotusta ei siis tule kiristää, mutta voidaan korottaa sellaisia haitta- ja kulutusveroja, joiden käyttöönotto tukee ympäristönsuojelua ja ihmisten terveyttä. Korotukset eivät saa kohdistua yritysten toimintaedellytyksiin tai pienituloisimpiin. Verotusta tulisi kohdentaa siten, että ympäristöä ja hyvinvointia kuormittava kulutus vähenisi ja korvautuisi terveyttä edistävällä, ympäristöä säästävällä, ei-aineellisella kuluttamisella kuten harrastustoiminnalla ja muulla itsensä kehittämisellä. Jos sosiaalietuuksia leikataan, leikkauksia ei tule kohdentaa pienituloisiin, vaan sinne, missä ne eivät vaikuta ihmisten elämänlaatuun.

Lähtökohtaisesti työnteosta ja kouluttautumisesta tulee palkita. Kasvavat tuloerot johtuvat suurten pääomatulojen kasautumisen lisäksi kasvavasta köyhyydestä, joka johtuu Suomessa yleensä työttömyydestä. Kun luodaan lisää työmahdollisuuksia, tuloerot pienenevät. Ensisijaiset keinot tuloerojen tasoittamiseen ovat siis työpaikkojen lisääminen, työllistämisen helpottaminen ja yrittäjyyteen kannustaminen.

Kuitenkin esim. koronakriisin kaltaisissa tilanteissa tai suoraan luonnon ja ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavissa asioissa se on paikallaan.

Sosiaalietuuksien kohdentamisessa olisi korjattavaa. Sosiaalietuudet on tarkoitettu vaikeassa tilanteessa olevien toimeentulon varmistamiseen. Järjestelmän ongelmana on sen monimutkaisuus ja monissa tapauksissa heikko kannustavuus lisätulojen hankkimiseen. Järjestelmää tulisi uudistaa siten, että työnteko on aina kannattavaa. Jokaisella on oikeus suunnitella toimeentulonsa taso. Jos järjestelmä sallii pitkäaikaisen toimettomuuden tai suoranaiset väärinkäytökset, ei vika ole käyttäjässä vaan järjestelmässä. Suurelta osin ongelmia aiheuttaa myös liian pieni yksityinen sektori (yritystoiminta), jonka tuottamilla verotuloilla julkiset palvelut rahoitetaan. Yritystoiminnan edellytyksiä helpottamalla asia korjaantuisi pitkälti.

Valtio-omistuksissa voitaisiin keskittyä yrityksiin, joiden toiminnalla on selkeä yhteiskunnallinen intressi huoltovarmuuden tai kuluttajille aiheutuvien välttämättömien kustannusten osalta Energiatuotantoa, liikenneyhteyksiä tai tietoliikennettä hoitavissa yrityksissä valtion mukanaolo on perusteltua. Siksi onkin ällistyttävää, että esimerkiksi sähköverkkojen myynti aikanaan sallittiin. On sen sijaan kyseenalaista onko valtion oltava mukana konepajayritysten tai metsäyhtiöiden omistajana. Niiden myyntiä voitaisiin markkinatilanteen mukaan harkita.

Kulttuurinen monimuotoisuus sinänsä on iloinen ja ihmisiä kehittävä asia. Hallitsematon maahanmuutto on kuitenkin aiheuttanut myös ikäviä lieveilmiöitä, ja vieraskielisten osuuden ennustettu nopea kasvu 30%:iin esim. meillä Espoossa ei mielestäni ole toivottava kehityssuunta. Läheisessä vuorovaikutuksessa elävien kulttuurien tulisi olla yhteensovitettavissa siten, ettei ongelmia moraalikäsitysten ja lakien noudattamisen suhteen esiintyisi. Silloin suhtautuminen erilaisuuteen ja vieraisiin kulttuureihin pysyisi helpommin positiivisena.

Jos tarkoitetaan sellaisia kristillisiä arvoja kuin lähimmäisenrakkaus, huolenpito, toisen ihmisen kunnioittaminen, anteeksianto ja rehellisyys, niin ilman muuta.

Biologisia sukupuoliahan on vain kaksi, mutta käsityksiä omasta sukupuoli-identiteetistä sitten enemmän. Jokaisella tulee olla oikeus määritellä itsensä siten kuin haluaa, ja Suomessa tilanne on tältä osin jo melko hyvä. Virallisissa rekistereissä ja toisten ihmisten elämään vaikuttavissa asioissa voitaisiin harkita biologisen sukupuolen ja oman identiteetin mukaisen sukupuolen erottamista toisistaan.

Rajoja ja rakkautta. Erilaiset kasvatusohjeet ja -oppaat voivat olla monessa asiassa hyödyllisiä, mutta vanhempien olisi joskus hyvä luottaa enemmän myös omiin vaistoihinsa siinä, mitä juuri se oma lapsi tarvitsee. Ja tietenkin tarvitaan paljon yhteistä aikaa, jotta oppii tunnistamaan ne oman lapsen tarpeet.

Ilmastonmuutos on kaikkien maailman valtioiden yhteinen ongelma, ja sen hillitsemiseksi tarvitaan asiantuntevaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomi voi tehdä tässä osansa. Suomi tuottaa vain noin 0,1-0,2 % maailman hiilidioksidipäästöistä, joten täällä tulisi omien toimenpiteiden ohella panostaa erityisesti päästöjä vähentävien teknologioiden kehittämiseen, joita sitten voidaan viedä maailmalle.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Oletan, että tässä tarkoitetaan ympäristöllä paitsi luontoa myös ihmisten elinympäristöä (saasteet, melu, pöly jne.) Luonnon ja ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat edellytys talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle. Ympäristön pilaaminen ja ihmisten fyysinen ja henkinen sairastaminen tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

Ihmisiä on kuunneltava, jotta kaikilla on mahdollisuus elää hyvää elämää. Toki on tärkeää, että päätöksenteko on vaikuttavaa, eikä voimavaroja tuhlata turhaan ja laaduttomaan tekemiseen. Mitä tulee kansainvälisiin suhteisiin, niin joskus suomalaisten pitäisi uskaltaa pitää puoliaan tiukemmin.

Suuret kaupungit kasvavat tällä hetkellä liian nopeasti ja hallitsemattomasti. Ihmisten hyvinvoinnista ei kyetä pitämään huolta, koska on asetettu liian kovia määrällisiä tavoitteita. Se pakottaa meidät rakentamaan liikaa ja liian nopeasti. Aluepoliittisin keinoin tulisi lisätä mahdollisuuksia elää laadukasta elämää koko Suomessa. Se, että pääkaupunkiseutu pullistelee asukkaita muun Suomen näivettyessä ja jäädessä kansainvälisten kaivosyhtiöiden temmellyskentäksi ei ole kenenkään etu.

Suurkaupunkikehitys on liian yksipuolinen tapa järjestää suomalaisten asuminen, työnteko ja palvelut, eikä se yleensä ole ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva ratkaisu. Myös sen ekologisuudesta on esitetty ristiriitaisia tutkimustuloksia. (esim. Junnila, Ottelin). Suuret kaupungit kasvavat tällä hetkellä liian nopeasti ja hallitsemattomasti. Ihmisten hyvinvoinnista ei kyetä pitämään huolta, koska on asetettu liian kovia määrällisiä tavoitteita. Se pakottaa meidät rakentamaan liikaa ja liian nopeasti. Yleinen hyvinvointi on kuitenkin niin yksilön itsensä kuin koko maan taloudellisen menestyksen edellytys. Se, että pääkaupunkiseutu pullistelee asukkaita muun Suomen näivettyessä ja jäädessä kansainvälisten kaivosyhtiöiden temmellyskentäksi ei ole kenenkään etu.