Martin Paasi

Ukraina sotii meidän kaikkien puolesta, joten meidän on autettava heitä kaikin keinoin. Samalla meidän on ylläpidettävä myös oma valmiutemme. Jälleenrakentaminen lähtökohtaisesti Venäläisten piikkiin. Siltä osin, kun se ei riitä, Suomen autettava omalla erityisosaamisella ja kannettava oma osuus kustannuksista.

Meidän on ylläpidettävä maanpuolutuskykyämme Natosta huolimatta.

Peruskoulun taso on syöksykierteessä. 5,3 miljoonan asukkaan suomi ei pärjää maailmantaloudessa matalan lisäarvon tekemisellä. Peruskoulu on vaikka resetoitava 2000 luvun alkuun ellei muuta varmasti toimivaa korjausliikettä ole. Laissa määritetyt hoitajien ja opettajien minimimäärät ovat tylppäkärkisiä toimeenpiteitä. Mutta jos suomalaisen peruskoulun palauttaminen maailman parhaaksi sen vaatii, niin hyvä on.

Huumeiden käyttöhuoneet vähentävät huumeidenkäytön lieveilmiöitä ja mahdollistaa kohdistetun avunannon ajoissa.

Sosiaalialan työntekijät ovat kutsumusammatissa. Heidän uuvuttamisensa on loputtava. Ongelmat eivät johdu siitä, etteikö sosiaali- ja terveydenhuoltoon laitettaisi tarpeeksi rahaa (suomessa on enemmän (!) sairaanhoitajia 1000 asukasta kohti kuin missään muualla EU:ssa.) vaan siitä, että toimialalla on umpisurkeaa johtamista. Tekijät kyllä tietävät miten jonot puretaan. Hyvinä esimerkkeinä Kilon ja Urjalan terveysasemat. Johtajatkaan eivät välttämättä ole syyllisiä tilanteeseen. Alalla on hullunkurinen tilanne, missä kenelläkään ei ole kannustinta hoitaa asioita tehokkaammin, nopeammin ja paremmin. Kustannustehokkuudesta puhumattakaan. Miksi myöskään hyvinvointialueen johto hakisi seuraavalle vuodelle vähemmän rahaa valtion taikaseinästä kuin edellisvuonna? Kannustimet kuntoon.

Ensisijaisesti kohdistettava ponnistukset nuorisorikollisuuden syihin. Toisaalta rangaistusasteikkoa olisi Suomessa ylipäätään hyvä tarkistaa ja tarpeen mukaan korjata ankarammiksi.

Useimmat työttömät haluavat töihin taistelussaan syrjäytymistä vastaan. Suomessa on kuitenkin olemassa kannustinloukkuja ja nämä pitäisi purkaa. Lisäksi porrastettu ansiosidonnainen työttömyysturva olisi kohtuullinen niin työttömän kuin valtion kannalta.

Suomi kilpailee kannattavasta työperäisestä maahanmuutosta globaaleilla markkinoilla. Eli sellaisista tekijöistä, jotka joku muu on kasvattanut, huoltanut ja kouluttanut. Kun tällainen tulee Suomeen, se alkaa heti tuottamaan lisäarvoa työnantajalleen, toimeentuloa itselleen ja verotuloa valtiolle. On surkuhupaisaa, että tällainen kysymys on vaalikoneessa vuonna 2023. Olennaisempaa olisi keskustella siitä, miten Suomelle kannattava työperäinen maahanmuutto määritetään ja miten tätä houkuttelua organisoidaan mahdollisimman tehokkaaksi. Itsenäisen valtion työperäistä maahanmuuttoa pitäisi verrata yrityksen rekrytointiin. Parhaat otetaan töihin ja sitä varten on rekrytointiprosessi. Muunlainen tulokulma työperäiseen maahanmuuttoon ei tule lunastastamaan sille asetetut odotukset.

Elämme tällä hetkellä (kulutus-)velaksi. Kuten kotitalous, joka kuukausittain maksaa osan kuukausittaisista kuluista luottokortilla, esimerkiksi 300 euron edestä. Luoton määrä kasvaa paitsi tämän kuukausittaisen tulovajeen verran, myös kasvavien korkokustannusten kautta. Kun luoton määrä kasvaa, velanhoitokulut kasvavat vaikka korko pysyisi samana. Kun luottokortin esim. 3000 euron limiitti on täynnä, joku muu ottaa ohjat. Kreikalle kävi näin.

Osana talouden elvyttämistä ja kannustinloukkujen purkua, kyllä. Tarvitsemme Suomeen lisää tekemistä ja vähemmän syrjäytymistä. Tekeminen pitäisi aina olla kannattavaa.

Kohdistetusti, vain tukea todella tarvitseville. Eli sellaisille, jotka eivät muuten selviä. Tarkkaan kohdistamalla minimoidaan inflaation kiihtymistä ja valtiontalouden velkaantumista, samalla kun autetaan heitä, jotka apua tarvitsevat.

Biodiversiteetti-indeksi (BII) osoittaa, että Suomen luonto on toiseksi parhaiten säilynyt kaikista EU-maista. BII kuvaa, kuinka iso osa alkuperäisestä lajistosta on säilynyt ja kuinka runsaana se esiintyy. Lontoon luonnonhistoriallisen museon mukaan näin korkea indeksiluku kertoo, että luonto on monimuotoista ja että ekosysteemit toimivat hyvin (Metsälehti.fi " Suomen luonnon monimuotoisuus EU:n huippua") Siitäkin huolimatta hakkuita voisi vähentää/lopettaa nimen omaan valtion metsissä, monimuotoisuuden säilymisen varmistamiseksi.

Hiilineutraaliustavoitteen lykkääminen ei ole itsetarkoitus. Mutta kun taloutemme on huonossa hapessa, meidän ei tarvitse "ainoana maailmassa" pyrkiä tuohon kunnianhimoisimpaan tavoitteeseen. Ainakaan siltä osin, kun siitä on kustannusvaikutuksia. Tavoitteemme lykkääntymisellä ei ole mitään vaikutusta globaaliin ympäristökriisiin. Meidän pitää siitäkin huolimatta pyrkiä olemaan edelläkävijöitä hiilineutraaliuuden saralla.

Olen asunut Tukholmassa ennen ja jälkeen sikäläisen ruuhkamaksujen käyttöönottoa. Toimii hyvin. Turha liikenne kiertää keskustan. Liikenne sujuvoituu sekä sisääntuloväylillä että keskustassa.

Täysin turhaa liiketoimintaa.

Nykytilanteessa on pakko tehostaa toimintaa. Eli tehdä sitä, mitä yrityksissä tehdään joka päivä: pohtia ja toteuttaa keinoja millä saadaan aikaiseksi enemmän ja parempaa, vähemmällä. On mitattava mitä halutaan saavuttaa ja laittaa kannustimet kohdilleen. Eli oikeanlaiset määrän ja laadun mittarit käyttöön ja ensimmäisen vuoden toteutuneista säästöistä (palvelutason nostolla) esimerkiksi puolet kertabonuksina pysyvän säästön tekijöille.

Suomi kuuluu maailman tasatuloisimpiin maihin (siinä missä Yhdysvaltojen eriarvoisuus on historiallisessa huipussaan). Ahkeruus ei ole Suomessa enää hyve. Vaikuttaa siltä, että kaikkien pitäisi saada samat jutut omiin valintoihin ja omaan ahkeruuteen katsomatta. Tuloerojen kasvu ei olisi Suomessa ongelma ja se voisi aikaansaada ryhtiliikkeen. Tämän edellyttää, että vimmatusti pyrimme takaisin siihen, että kaikille lapsille annetaan samat mahdollisuudet pärjätä elämäsään. Taustaansa tai kotioloihin katsomatta.

Reilua on se, että paras voittaa. Maailman kaikkeus perustuu kilpailuun. Darwin sen jo hoksasi. Se on tehokkain tapa varmistaa rajallisten resursien mahdollisimman hyödyllinen käyttö. Markkinataloudessa tulisi olla minimimäärä puuttumisia. Mitä enemmän asioihin pututaan keskushallinnosta käsin, sitä tehottomaksi talous käy. Markkinataloudessa on kuitenkin lieveilmiöitä joita pitää korjata sääntelyllä. Esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden aiheuttamat (terveys- ja ympäristö-) haitat pitäisi sisällyttää tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Näin asiakas maksaisi kyseisten palveluiden ja tuotteiden aiheuttamat kokonaiskustannukset, mikä myös johtaisi markkinatalouden osalta toivottavaan itseohjautuvuuteen (kokonaiskustannuksiltaan kailliista vaihtoehdoista kestävämpiin vaihtoehtoihin).

Suomessa on olemassa kannustinloukkuja, jotka pitäisi purkaa. Työnteon tulisi aina kannattaa paitsi henkisesti, myös rahallisesti.

Valtion ja kuntien omistamaa yritystoiminta joutuu liian usein poliittisten intohimojen kohteeksi. Tästä seuraa, että kyseisiä liikentoimia ei johdeta tehokkaasti. Julkishallinto on poikkeuksellisen huono isäntä. Sijoitustuottojen osalta suosittelen intohimoja herättämättömiä ja kustannustehokkaita osakeindeksirahastoja.

Kunhan se perustuu siihen, että tänne tullaan pitämään huolta itsestään ja kannattelemaan yhteiskuntaa, vallitsevia paikallisia tapoja kunnioittaen. On naivia uskotella, että mikä tahansa työperäinen maahanmuutto täyttäisi tämän vaateen. Tietyn kulttuurin ylläpitäminen on hyvinkin haastavaa Suomalaisiin tapoihin nähden, esimerkiksi tasa-arvoisuuden saralla. Ellei kohdemaan tavat kelpaa, ei kannata tulla. Maassa, maan tavalla. Fiksuille ihmisille tämä ei ole ongelma. Monikulttuurisuus auttaa meitä myös menestymään maailmalla, koska taloutemme kilpailee globaaleilla markkinoilla.

Vaikka kristillisissä arvoissa on paljon hyvää, niin asiat asioina.

Translaki on juuri hyväksytty. Siinä vanhentunut lisääntymiskyvyttömyysvaatimus on poistunut. Henkilö voidaan nyt vahvistaa kuuluvaksi toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty. Juridisen sukupuolen voi vahvistaa ainoastaan täysi-ikäisenä. Juridisen sukupuolen vahvistaminen ei myöskään vaadi jatkossa todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä. Suomi oli saanut vaatimuksesta vuosien aikana lukuisia moitteita, muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Myös vanhemmuusnimikkeensä voi korjata. Eli paljon on juuri tapahtunut. Toisaalta kuka minä olen muutosten tarpeellisuudesta päättämään? Muutoksia tehdessä tulisi kuitenkin huomioida valtaväestö. Translaki meni liian pitkälle siinä, että sukupuolen vahvistamisen voi tehdä kerran vuodessa.

Eläköitynyt, lasten rakastama lastentarhanopettaja sanoin minulle painokkaasti kerran, että "lapsi tarvitsee kahta asiaa: rajoja ja rakkautta. Ellei pysty molempiin, niin rajoja". Rajat tuovat turvallisuutta ja turvallisen kehyksen kaikelle tekemiselle.

Suomen ei tarvitse tehdä asioita nopeammin kuin muut, mutta ei myöskään hitaammin. Suomen tulisi pyrkiä etenemään näiden rajojen sisällä omien taloudellisten rahkeiden puitteissa. Ilmastokriisin kannalta on tärkeää, että kaikki teemme voitavamme sen torjumiseksi. Meidän ei kuitenkaan pitäisi ajaa talouttamme polvilleen ylisuuren kunnianhimon takia.

Suomalaisten poliitikoiden tulisi ajaa Suomalaisten etua, omien- ja länsimaalaisten arvojen puitteissa. Käytännössä tämä tarkoittaaa antamista esimerkiksi humanitäärisen kriisinhallinnan tai sotilaallisen tuen muodossa, toisaalta ottamista esim. siinä, että pyrimme saamaan mahdollisimman paljon EU:lle maksamiamme rahoja takaisin itsellemme. Kaikki muut tekevät näin. Kenelläkään ei ole mandaattia tuhlata Suomalaisia verovaroja.

Suomessa tehty on tutkitusti kestävämmin ja vastuullisemmin tehty kuin muualla maailmassa. Siksi on suoranainen ekoteko tuoda mahdollisimman paljon tekemistä Suomeen. Ympäristön todettu etu on suhteutettava talouskasvun luomisesta mahdollisesti syntyvään haittaan. Ja käyttää järkeä. Absoluuttinen, mutta minimaalinen ympäristön etu ei voi ajaa kaiken muun ylitse. Poliitikoille soisi perustellun harkinnan käyttöä. Aina voidaan, ja pitäkin parantaa.

Johtaminen on sitä, että pystyy tekemään vaikeitakin päätöksiä välittämättä liikaa siitä, mitä muut ajattelevat. Yhtä lailla olisi siinä tapauksessa suotavaa, että kyseiset vaikeat päätökset ovat suomalaisten eduksi.

Koko Suomen asuttaminen ei voi olla itseistarkoitus. Tehdään ja asutaan siellä missä halutaan.

Kaupungistuminen ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaikka sillä jossain määrin on myönteiset ympäristövaikutukset.