Jari Koskela

Ukraina puolustaa tällä hetkellä käytännössä myös meitä ja koko muuta Eurooppaa. Meidän on siis järkevä tukea Ukrainaa taistelussa muiden länsimaiden rinnalla niillä resursseilla, joilla se on meille mahdollista.

Meillä on pisin raja, 1340 kilometriä, itänaapurimme kanssa ja tämän puolustaminen vaatii riittäviä panostuksia. Meidän pitää panostaa omaan kansalliseen puolustukseemme, vaikka tulevaisuudessa Natosta saamme lisäapua tilanteen niin vaatiessa.

Rahalla on oma merkityksensä, mutta suurimmat ongelmat ovat epäonnistuneessa koulutuspolitiikassa ja opetusmetodeissa. Ongelmia ovat asiat kuten inkluusio, itseohjautuvuus, perinteisten oppikirjojen alasajo ja liika digitalisaatio. On syytä pohtia palaamista enemmänkin perinteisen, opettajalähtöisen opetuksen pariin.

En usko, että tällä saadaan huumeiden käyttöä vähennettyä. Pikemminkin saattaa käydä päinvastoin.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on rakenteellinen ongelma, muun muassa puutteellinen johtajuus on yksi sellainen. Nykyinen Marinin hallituksen rakentama uusi hallintohimmeli ei tilannetta varmasti tule parantamaan. Alueet ovat itsenäisiä, mutta hyvin erilaisia ja se tulee aiheuttamaan monia ongelmia palveluissa eri alueilla. Tilanne on sen verran katastrofaalinen, että lisää rahaa joudutaan antamaan, mutta se ei korjaa juurisyytä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on paremmin hyödynnettävä jo nyt käytössä olevat resurssit eli julkisen ja yksityisen sektorin lisäksi myös kolmannen sektorin toimijat: yhdistykset ja järjestöt. Yhteistyö pitää saada nykyistä paremmin koordinoiduksi. Tässä tarvitaan parempaa johtajuutta niin sote-alueen sisällä kuin kokonaisuudenkin hallinnassa.

Kysymyksenasettelu on epärelevantti, koska tarvitaan kaikkia keinoja: sekä ennaltaehkäiseviä toimia ja varhaista puuttumista että kovempia rangaistuksia. On nähty, että nykyiset keinot eivät riitä, jolloin rangaistusten koventaminen on hyvä lisä tässä työkalupakissa. Valitettavasti ongelmat kasautuvat paljon maahanmuuttajataustaiseen väestöön suurissa määrin, joten tarvitaan myös maahanmuuttopoliittisia poliittisia korjauksia.

Työn pitää olla kansalaisille kansalaisoikeus ja sen eteen pitää tehdä toimia, jotta pystytään työllistämään koko työkykyinen väestö. Työn tekoon kannustavia keinoja pitää löytää lisää, ja on tutkimuksia siitä, että ansiosidonnaisen pienentämisellä aktivoidaan henkilöitä hakeutumaan uusin töihin. Tälläkin hetkellä meillä on monilla aloilla työvoimapula ja kohtaanto-ongelmia.

Suomen pitäisi houkutella ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka tulevat työstään saamalla palkalla toimeen eivätkä joudu tukeutumaan sosiaaliturvan apuun. Halpatyövoiman ongelma on siinä, että niillä tuloilla ei aidosti tulla toimeen, vaan muut kansalaiset joutuvat verotuloillaan kompensoimaan heidän elintasoaan. Tämä ei ole kestävä malli.

Ensin pitää saada julkinen sektori tehokkaammaksi ja tuottavammaksi. Pelkästään hyvällä johtamisella voidaan nostaa eri yhteisöjen tuottavuutta yli 10 prosenttia. On syytä myös tarkastella esimerkiksi kehitysavun merkitystä ja etsiä säästöjä maahanmuuttopolitiikasta. Tarvitaan tietysti myös panostuksia työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaan. On totta, että valtion talous on pitkälti nykyisen hallituksen toimien takia niin velkainen, että vaarana on, että tuleva hallitus joutuu tekemään ikäviä leikkauksia etuuksiin ja palveluihin. Toivotaan, että tähän ei jouduta.

Päämääränä on tietysti verotuksen laskeminen, koska Suomen veroaste on jo maailman kärkiluokkaa. Vaikea nähdä, että verotusta pystyttäisiin enää ainakaan nostamaan. Toimia ja tekoja on monia millä tähän merkittävään yliverottamisen ongelmaan voidaan puuttua. Ensinnäkin julkinen sektori pitää saada tehokkaammaksi ja tuottavammaksi. Pelkästään hyvällä johtamisella voidaan nostaa eri yhteisöjen tuottavuutta yli 10 prosenttia. Lisäksi Suomen pitää laadukkaalla koulutuksella ja tki-panostuksilla pyrkiä olemaan johtava maa uusien teknologioiden kehittelemisessä. Niistä saadaan myös vientituotteita, jotka ovat oleellisia Suomen talouskasvussa.

Kysymyksenasettelussa on ongelmana sana "enemmän", sillä valtio osallistuu energiakriisin hoitoon jo nyt. Ongelma on, että tuki ei tällä hetkellä kohdistu kaikilta osin oikeudenmukaisesti. Tukea pitäisi ohjata paremmin niille, jotka eivät tule ilman sitä toimeen.

Valtion omistamien metsien hoidon suhteen tässä on tiettyä liikkumavaraa. Valtiolla on avaimet toimia omissa metsissään viisaaksi katsomallaan tavallan. Valtion tilanne on vähän erilainen kuin yksityisomistuksessa olevilla metsillä. Yksityisillä omistajilla on perustuslain takaama vahva omaisuudensuoja, johon ei pidä koskea. Pidetään kiinni siitä, että hallinta metsistämme pysyy kansallisissa käsissä eikä ohjailla Brysselistä. Kotimainen metsienhoito ja teollisuus toimivat moitteettomasti varsinkin verrattuna muualla tapahtuvaan metsien hoitoon. Voidaan tietysti esittää kysymys, onko avohakkuiden suuri määrä paras tapa hoitaa metsää. Avohakkuillekin on tietysti paikkansa, jos on esimerkiksi erilaisten tuholaisten tai sienien saastuttamaa metsää.

2035 tavoitteeseen pääseminen tulee käymään Suomelle kohtuuttoman kalliiksi. Suomen on asetettava tavoite samalle viivalle EU:n 2050 tavoitteen kanssa. Tavoitteen siirtäminen ei estä pyrkimistä maailman huipulle uusien ja puhtaiden teknologioiden kuten vetytalouden suunnittelussa. Tämä lisää myös vientiä. Kotimaista energiaa on nyt käytettävä tässä tilanteessa, kun uudet teknologiat vasta ovat tuloillaan. Tarvitaan siis haketta ja turvetta, vesivoiman, tuulienergian ja ydinenergian tukena välttääksemme ulkomailta tuotuja fossiilisia energialähteitä.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Tietysti saattaa olla, että ala markkinaehtoisesti vähitellen vähenee. Yhtäkkisessä kieltämisessä on riskinä, että tuotanto siirtyy vain muualle maihin, joissa eläimet joutuvat kärsimään ihan toisella tavalla kuin täällä Suomessa. Tämä ei ole millään muotoa kestävä ratkaisu.

Suomalaiset on käytännössä verotettu jo hengiltä. Suomalaisten verotaso on kärkiluokkaa eli lisäveronkorotukset eivät ole järkeviä. Suomen talous pistetään jaloilleen lisäämällä tehokkuutta ja paremmalla johtamisella, jolla tutkitusti saadaan vähennettyä työpoissaoloja ja tehostettua jopa 10 prosenttia yhteisön tuottavuutta. Lisäksi uusilla innovaatioilla sekä niistä tulevilla vientituloilla saadaan myös työllisyyslukuja nousuun. Leikkaukset pitää kohdentaa kehitysapuun, maahanmuuttoon, puolueiden moninaisiin tukiin ja esimerkiksi Ylen ja Sitran budjettiin.

Heitä, jotka omalla työllään, rohkeudellaan ja ahkeruudellaan ovat menestyneet, ei pidä kadehtia. He ovat luonteet työpaikkoja ja verotuloja, jotka ovat hyvinvointivaltion pohja. Näitä yrittäjiä tarvitaan lisää. Oleellista on tietysti se, että verotulot ohjautuvat Suomeen, josta he ovat esimerkiksi koulutuksensa saaneet.

Asioiden nykytila on riittävä. Valtion pitää luoda edellytykset sille, että kaikilla on tasavertaiset toimintamahdollisuudet, mutta markkinat määrittelevät kysynnän ja tarjonnan. Tiettyjen huoltovarmuuden ja hyvinvointivaltion kannalta oleellisten perustoimintojen on järkevä olla valtion säätelyn alla. Esimerkkeinä sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus ja infrastruktuuri.

Nykyinen järjestelmä on kohtuuttoman monimutkainen ja siinä on omat heikot kohtansa. Sosiaaliturvauudistus tulee olemaan seuraava suuri uudistus ja haaste tulevaisuudessa. Tarvitsemme oikeudenmukaisemman ja tasavertaisemman järjestelmän. Sen aikaansaaminen tulee olemaan jopa sote-uudistusta vaikeampaa. Lähtökohtaisesti omalla työllä pitäisi tulla toimeen ja työn pitäisi olla parasta terapiaa, mutta meidän pitää pitää huolta sellaisesta väestöstä, joka ei syystä tai toisesta työelämään kykene.

Yksityisyrittäjyys on tutkimustenkin mukaan tehokkaampaa kuin julkinen tuotanto. Lisäksi Suomi tarvitsee yrittäjiä lisää verotulojen takia. Erilaiset yritysmuodot kuten kevytyrittäjyys, osuuskunnat ja yhdistysten merkitys tullee kasvamaan. Tietyt hyvinvointivaltion ja huoltovarmuuden kannalta oleelliset toiminnot on kuitenkin syytä pitää julkisen vallan kontrollissa.

Parhaimmillaan erilaisuus on rikkaus. Jos noudatetaan maan lakeja, tapoja ja käytäntöjä, erilaisuudesta ei ole haittaa kulttuurin tai monimuotoisuuden suhteen. Maassa maan tavalla.

Kristilliset arvot ovat hyvä perusta elämän eri tilanteita kohdatessa.

Ei tarvitse. Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita ja lainsäädäntömme suojelee hyvin erilaisuutta.

Tietyt rajat ja säännöt luovat myös turvallisuutta lapsille ja nuorille. Tietenkään henkinen ja fyysinen kurittaminen ei ole hyväksyttävää.

Suomi käyttää Euroopassa fossiilisia polttoaineita toiseksi vähiten. Suomi on maailman kärkimaita päästövähennysten suhteen. Meillä ei ole tarvetta kiirehtiä. Hitaammallakin tahdilla pysymme kärkimaana. Liiallinen intoileminen päästövähennyksissä tulee kansantaloudelle ja kansalaisille kalliiksi. Uusia menetelmiä ja innovaatioita voidaan kehittää siinä rinnalla. Liika päästöjen vähentäminen Suomessa voi myös vain siirtää päästöjä muualle.

Suomi ja suomalaiset ovat se maaperä, jonka päällä seisomme ja kaikkea muuta katsotaan siitä lähtökohdasta.

Näen, että kysymys on huonosti aseteltu. Talouskasvua ja työpaikkoja saamme luomalla esimerkiksi ympäristösektorille uusia innovaatioita ja menetelmiä.

Oikeanlainen johtaja kuuntelee muidenkin mielipiteitä. Tarvittaessa hän johtaa edestä, keskeltä tai takaa tilanteen mukaan. Maassamme on tällä hetkellä johtajuusvaje ja erityisesti tiedolla johtamisen ammattilaisia tarvitaan lisää nopeasti. Julkisella puolella tämä johtajuusvaje näkyy selkeimmin. Yksityisellä puolella huonoon johtajuuteen ei ole edes varaa, sillä se tarkoittaa yrityksen kaatumista.

Koko Suomi on syytä pitää asumiskelpoisena. Nykyinen turvallisuuspoliittinen tilanne jopa edellyttää koko Suomen pitämistä asuttuna.

Kaupungistumisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Satakunnassakin Rauma ja Pori ovat keskuspaikkoja, joita ympärillä olevat seutukaupungit kuten Kankaanpää ja maaseutu tukevat hyvin ja myös keskuskaupungit ja seutukaupungit tukevat maaseutua. Tällaiseen yhteiseloon on pyrittävä.