Mari Rantanen

Ukrainaa tukemalla tuemme koko Eurooppaa. On selvää, että tuen tulee kuitenkin olla mitoitettuna Suomelle sopivaksi ja mahdolliseksi.

Helsmikuun 2022 jälkeen on varmasti kaikille selvää, että puolustuksen tulee olla kunnossa. Suomi kuten muutkin maat vastaavat itse ensisijaisesti omasta puolustuksestaan. Näin on myös jatkossa.

Pelkästään rajoittamalla oppilaiden määrää per oppilas ei koulun ongelmia voida ratkaista. Meillä on peruskoulussa monia ongelmia, joihin on pyrittävä löytämään ratkaisuja. Mitä tehdään inkluusiolle, avoimille oppimistiloille, hankehumpalle, digitalisaatiolle ym jotta perusasiat eli luku-,lasku ja kirjoitustaito taataan kaikille. Lisäksi on väistämättä käsiteltävä maahanmuuttopolitiikkaa, joka vaikuttaa myös kouluihimme erityisesti suurissa kaupungeissa.

Huumausaineiden käyttö on niin käyttäjää, hänen lähipiiriään että yhteiskuntaa koskettava asia. Se, että huumausaineiden käyttö katsotaan yhteiskunnassa ei toivottavaksi käytökseksi ei tarkoita sitä, että näille ihmisille ei tulisi antaa apua ja tukea kun he sitä pyytävät. Meillä on pikemminkin puute vieroitushoidosta ja päihteettömyyteen tavoittelevasta hoidosta. En kannata sitä, että yhteiskunta mahdollistaa huumeiden käyttöä ja sitä myöten myös myyntiä vaan kannatan sitä, että yhteiskunta ojentaa auttavan kätensä kun käyttäjä sitä pyytää. Eli olen valmis lisäämään erityisesti toipumiskeskeistä hoitoa, en huumausaineiden käyttötiloja.

Kun asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen, jää rahaa myös peruspalveluihin. Samalla on kuitenkin varmistettava, että toiminta on tehokasta ja raha ei valu hallintoon, hankkeisiin ja lisäbyrokratiaan vaan potilaiden hoitoon. Meillä on valitettavan yleistä erityisesti julkisissa sotepalveluissa prosessit, jotka eivät ole järkeviä ja tuhlaa henkilöstöresursseja. Tarkoitan tällä sitä, että saman asian papereita saattaa pyörittää monta henkilöä ennen kuin ratkaisu on tehty. Korjaamalla pelkällä rahalla asioita, voi käydä niin että vielä yhä useampi alkaa pyörittää saman asian paperia. Siksi on vaadittava myös prosessien ja toiminnan tehostamista ja järkeistämistä.

Meillä on jo panostettu varsin paljon muihin palveluihin. Meillä on puhuttu pehmeistä ja kovista keinoista, mutta tehty vain pehmeitä keinoja. Meidän on syytä pitää huolta myös poliisin ja oikeuslaitoksen riittävistä toimivaltuuksista sekä rangaistustasosta. Lisäksi lastensuojelulaki on uudistettava sellaiseksi, jolla voidaan myös tosiasiallisesti puuttua nuoren itseensä ja toisiin kohdistaman käytöksen suojaamiseksi.

Ansiosidonnaissen porrastaminen siten, että se on alkuvaiheessa suurempi ja työttömyyden kestäessä laskee, on yksi mahdollinen keino osana kokonaisuutta. On olemassa näyttöä, että työllisyys paranee kun ansiosidonnaisen maksimiaika alkaa täyttyä.

Suomen ei tarvitse houkutella Suomeen muita kuin sellaisia korkeakoulutettuja ihmisiä, joilla on osaamista jota Suomesta ei löydy. Olennaista ja ensisijaista Suomessa on pyrkiä saamaan sadat tuhannet täällä olevat työnhakijat töihin. Mikäli Suomi haluaa houkutella Suomeen korkeakoulutettuja ihmisiä, täällä olisi syytä pitää kiinni Suomen houkutustekijöistä eli turvallisuudesta, terveydenhuollosta ja kouluista. Nyt nämä maamme ylpeydenaiheet ovat vaarassa ja houkuttimena toimii lähinnä Kela, joka ei ole korkeakoulutettujen todellisten osaajien ensisijainen kilpailutekijä.

Velkajuhlat ovat ohi ja valitettavasti seuraavat vuodet tulevat olemaan kovia. Etuuksiin ja palveluihin jouduttanee koskemaan, mutta perussuomalaisten ensisijainen leikkauskohde on toissijaisissa menoissa kuten kehitysavussa ja maahanmuutossa.

Palkkaverotusta pitää alentaa mutta sitä voidaan tehdä vasta kun valtion menoja on leikattu ja julkisen talouden tasapainon keinot on sovittu. Perussuomalaiset haluaa alentaa julkisia menoja toissijaisista menoista, siihen kuuluu mm maahanmuutto, kehitysapu, yltiökunnianhimoinen ilmastopolitiikka jne.

Keinot tulee olla hyvin kohdennettuja ja tehtävä siten, että ne eivät kiihdytä inflaatiota. Suomalaisten tukeminen kriirissä on oikein ja raha on silloin voitava ottaa toissijaisista menoista.

Suomi elää metsästä ja päätös vaikuttaisi metsäteollisuuden kilpailukykyä heikentävästi.

Suomen tulisi ottaa järki käteen ja pidennettävä tavoite muun Euroopan tasolle vuoteen 2050.

En halua työssäkäyville lisäveroa nimeltä ruuhkamaksut.

Turkistarhaus voitaisiin lopettaa siirtymäajalla.

Suomi on jo verotuksen luvattu maa. Julkisista palveluista voidaan karsia laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen. Esimerkkeinä vaikkapa maatalous- ja ympäristöministeriön yhdistäminen, leikkaukset Yleen ja Sitraan, leikkaukset kehitysapuun ja maahanmuuttoon, tasa-arvo ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävien yhdistäminen, omankielisen opetuksen rahoituksen lakkauttaminen muutamia mainitakseni.

Ahkeruudesta ja yritteliäisyydestä pitää voida seurata mahdollisuus parantaa elintasoaan. Voitaisiin kysyä, onko hyväksyttävää että olemalla kotona tekemättä mitään saa saman rahan kun ahkeroimalla opinnoissa ja töissä?

Suomalaisesta sosiaaliturvasta on valitettavasti tullut kilpailija työssäkäynnille erityisesti pääkaupunkiseudulla , jossa asumiskustannukset ovat suuret. Jos työssäkäynnistä saa vain vähän lisää rahaa sosiaaliturvaan verrattuna, on selvää että työssäkäynnin houkutin on pienempi. Lisäksi me mahdollistamme Suomeen tupsahtaneille mahdollisuuden jäädä sosiaaliturvalle jos henkilö ei halua omasta tai jonkun muun tahdosta opiskella kieltä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan ja rakentamiseen.

Riippuu toiminnasta. Kriittiseen infraan ja yhteiskunnan perustoimintoihin osallistuva yritystoiminta on järkevää. Näistä esimerkkinä sähkö, vesi, tietoverkot ym toiminnat.

En osaa iloita esimerkiksi kunniaväkivallasta, pakkoavioliitoista, lasten silpomisesta, lasten ja naisten huivittamisesta, ihmiskaupasta ja työperäisestä riistosta, joita me olemme Suomeen saaneet monikultturismin myötä. Iloiset peli ja ruoanlaittohetket ovat olleet vähäisempää eikä Suomi tee integroivaa vaan nimenomaan segregoivaa politiikkaa kotouttamisessa, jonka lähtökohta ei ole suomalaisen yhteiskunnan säännöt, kieli ja kulttuuri.

Suomen demokraattinen, tasa-arvoinen, oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa hakeva yhtesikunta on rakentunut kristillisille arvoille. Näin on hyvä myös jatkaa. En tiedä millainen voisi olla vaihtoehto?

Kukin ihminen saa olla sellainen kuin haluaa mutta edelleen, biologiassa tunnetaan vain mies ja nainen sekä intersukupuolisuus.

Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta, se luo pohjan perusturvallisuudelle. Yhteiskunnastamme on tullut sellainen, jossa aikuisetkin ovat alkaneet eri tavoin kiinnittämään huomiota siihen ettei olisi epämiellyttävää tai ettei tulisi mielipahaa. Tätä ajetaan jo lainsäädäntöömmekin "vihapuheen"rangaistavuutena. Ehkäpä tämä sama heijastuu lapsiimme, pyritään kaikin mahdollisin keikoin välttämään tilateita, jotka eivät ole kivoja. Ja kuri ja rajathaan eivät lapsen mielestä ole kivaa. Valitettavasti tämä näkyy myös varhaiskasvatuksessa ja kouluissamme, myös siellä on asian kanssa kipuilua. Olisi tavattoman hyvä jos lapsen ensimmäinen ei-sana tulisi kotoa eikä viranomaisilta.

Suomi on ilmastokunnianhimoissaan liian pitkällä muutoinkin. Meidän tulee pitää huolta omasta kilpailukyvystämme ja pyrkiä siihen että tehtaanpiiput pysyvät Suomessa.

Suomen kansanedustajat ovat suomalaisilla töissä ja Suomen ja suomalaisten etu on itsessään selvästi oltava asia numero 1. Suomalaisille ei ole muuta kotimaata kuin Suomi. Kuka meidät asettaisi ykköseksi jos emme itse sitä tee?

Ilman tervettä taloutta emme voi tehdä myöskään ympäristölle suotuisia asioita. Jos maamme näivettyy talouden työpaikkojen osalta, tuskin ihmisiä kiinnostaa ensimmäisenä ympäristö vaan leipä ja lämpö lapsille, viis siitä miten ne on tuotettu.

Maamme tarvitsee vahvoja päätöksentekoon kykeneviä ihmisiä. Se ei kuitenkaan ole vastakkainen ominaisuus kuuntelemiselle ja kuulemiselle. Eritoten vaikeat ajat vaativat sitä, että asioiden kanssa ei jahnata vaan päätöksiä tehdään. Olenneista on ennemminkin se, että johtaja huomatessaan virheen, kykenee korjaamaan ne.

Koko Suomen asumiskelpoisena pitäminen on aivan keskeistä mm erilaisten elinkeinojen harjoittamisen osalta. Mikäli pääkaupunkiseudun kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, voisin kuvitella että muuttoliike pk-seudulta kiihtyy maaseutukuntiin ihmisten hakiessa turvallisempaa ja rauhallisempaa koulu- ja kasvuympäristöä lapsilleen. Lisäksi koko Suomen asumiskelpoisena pitämisen voidaan ajatella olevan osa myös maanpuolustuksellista ulottuvuutta. Jos kukaan ei tunne metsiämme, soitamme ja rämeitämme, on maassa helpompi edetä kuin että puolustaja tuntee alueensa.

Helsingistä sanoisin, että täyteen rakennettu kivikylä kera vain ulkomailta saadun muuttovoiton, ei ole erityisen veto- ja pitovoimainen kuten tilastoista voimme jo usean vuoden ajalta nähdä. Ihminen tarvitsee myös kaupungissa viheralueita, ne ovat kaupunkilaisten keuhkot.