Ville Valkonen

Ukrainan sota on aikamme määrittävä sota. Mikäli Venäjä voittaisi, tarkoittaisi se tappiota koko kansainväliseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin ja kansojen itsemääräämisoikeuteen perustuvalle järjestelmälle. Tämä olisi erittäin huono kehityskulku erityisesti pienille kansoilla - ja varsinkin Suomelle, joka on Venäjän naapuri. Ukrainalaiset taistelevat koko vapaan maailman puolesta. Heidän auttamisensa siihen asti, että puolustustaistelu on menestyksekäs on sekä meidän oma etumme että oikein. Jos olisimme samassa tilanteessa, mekin toivoisimme apua.

Suomen tulee pitää huolta siitä, että Suomi pysyy turvassa ja että suomalaiset päättävät aina omista asioistaan. Tämä edellyttää riittävää puolustuskykyä, joka toimii samalla pidäkkeenä hyökätä Suomeen tai muuten painostaa meitä. Puolustuskyky taas edellyttää resursseja. Raha on tärkeää, mutta ei ainoa resurssi. Myös maanpuolustustahto, riittävän kokoinen reservi ja niin edelleen ovat elintärkeitä.

Suomalainen peruskoulu pitää laittaa kuntoon. Osaamistason lasku on eräs tulevaisuuttamme eniten uhkaavista tekijöistä. Koulun ja muun kehitykseen vaikuttavan (esim. harrastusmahdollisuudet, mielenterveyspalvelut) kääntäminen edellyttää monia toimenpiteitä. Tämä vaatii myös resursseja. Tiukat määräykset tai lait eivät toisaalta välttämättä jätä riittävää joustovaraa kunnille ja opettajille. Minkään lain säätämisellä ei kenenkään opetustulokset parane.

Ensisijaisesti pitää torjua huumeidenkäyttöä tiukallakin kädellä. Kun huumeongelmaisia kuitenkin on, tulee haittoja vähentää ja tarjota matalan kynnyksen apua vieroitukseen pääsemiseen. Asia vaatii erittäin perinpohjaisen selvityksen ja mahdollisesti kokemuksen. Kansainväliset käytännöt tulee arvioida ja käyttää tietoa hyödyksi.

On tärkeää turvata palvelut myös tulevina vuosikymmeninä. Sote-menot todennäköisesti kasvavat jatkossakin, mutta kasvuvauhti pitää saada hallintaan. Lisää rahaa ei voi loputtomasti jakaa. Hyvinvointialueilta tulee edellyttää myös vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Kustannustehokkuutta saadaan aikaan esim. seuraavilla: hoitoketjujen parempi yhteensovittaminen (integraatio), kiinteistöjen tehokkaampi käyttö, parempi johtaminen ja henkilöstöhallinto, digitalisaatio ja ICT-kulujen järkevöittäminen, yksityisten palvelujen hyödyntäminen, hankintojen tehostaminen ja uudet toimintatavat, ennaltaehkäisy ja hoitojen vaikuttavuus.

Nuorisorikollisuus on valitettava ja vakava ilmiö, johon pitää puuttua tiukasti. Varsinkin jengiväkivalta on erittäin vaarallinen ilmiö ja sen yleistyminen pitää estää Suomessa kaikin keinoin. Todennäköisesti jos rikollisella polulla jo ollaan pitkällä, ovat puuttumiskeinot paljon vaikeammat kun jos ongelmat havaitaan ja niitä päästään korjaamaan jo aiemmin, esimerkiksi koulussa tai lastensuojelun kanssa. Nuorisorikollisuuden ehkäisy edellyttää laaja-alaisia toimenpiteitä asuntopolitiikasta sosiaalipolitiikkaan, mutta mahdollisesti myös kovempia rangaistuksia ja poliisien toimivaltuuksia. Poliisien riittävästä määrästä on huolehdittava.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, jos on työkykyinen. Yhteiskunnalla on oikeus edellyttää toimeliaisuutta, kun se huolehtii toimeentulosta. Sosiaaliturvan pitää aina olla kannustavaa, eli trampoliinin lailla palauttaa aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Ansiosidonnainen työttömyysturva tutkitusti pidentää työttömyysjaksoa.

Tarvitsemme tekijöitä. Suomi ei tule todennäköisesti selviämään ilman merkittävää työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Myös koko muu Länsi-Eurooppa painii saman työvoimapulahaasteen kanssa, joten kilpailu on kovaa. Tarvitsemme monia toimenpiteitä, joilla tänne saadaan tekijöitä. Esteet kuten työperäisen maahantulon saatavuusharkinta on purettava.

Valtion liian nopea velkaantuminen uhkaa suomalaisten tulevaisuutta. Kaikki laskelmat osoittavat, että Suomen julkiset menot ovat suuremmat kuin tulot myös pitkällä aikavälillä. Suomella on jopa noin 10 miljardin kestävyysvaje. Velkaantuminen päättyy aikanaan - joko hallitusti tai hallitsemattomasti. Hallittu ja suunniteltu sopeutus on paljon parempi kuin pään puskeminen pensaaseen. Velka jää tulevien polvien maksettavaksi, heikentää taloutemme kriisinsietokykyä ja haittaa välillisesti myös investointiympäristöä. Tietenkin ensisijaisesti on parannettava työllisyyttä ja tehostettava julkisia palveluita, mutta se tuskin kokonaan riittää. Menoleikkauksiakin tarvitaan.

Suomi tarvitsee työtä, joten sitä pitää verottaa vähemmän. Työn verotus on tällä hetkellä liian raskasta. Kireä progressiomme aiheuttaa suuren kannustinongelman - lisätöitä ei kannata tehdä tai pahimmassa tapauksessa töitä ollenkaan. Suomen kokonaisveroaste on liian korkea, 42 % (2022) suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ylikireät verot haittaavat talouskasvua ja työllisyyttä ja siten vähentävät yhteistä vaurauttamme, josta hyvinvointi rahoitetaan. Julkisella sektorilla - sekä valtiolla että kunnissa - on niin paljon erilaisia etuuksia ja palveluja, että säästövaraa on. Veronkorotusten tie on kuljettu loppuun. Tietyltä osin haittaveroja (terveysperusteinen vero, saastuttaminen, alkoholi, tupakka) voidaan kiristää.

Tukia on rakennettu jo jonkun verran ja tilanne on helpottumaan päin. Kaikkein kohtuuttomimmissa tilanteissa valtion pitää auttaa, mutta yleisesti valtion tehtävä on taata, että markkinat toimisivat oikein ja energiaa riittää. Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama shokki oli kaikille yllättävä. Tärkeintä on saada nopeasti lisää sähköntuotantoa ja energian säästöä. Veronmaksajien rahoja jakamalla ei saada yhtään kilowattia lisää sähköä.

Emme peri ympäristöä vanhemmiltamme vaan lainaamme sen lapsiltamme. Ympäristön pysyvään pilaamiseen tai esimerkiksi lajien sukupuuttojen aiheuttamiseen ihmisellä ei ole oikeutta. Ilmastonmuutos on ympäristöriskeistä suurin. Sillä on valtavat, arvaamattomat vaikutukset. Suomen tulee hoitaa oma osuutensa ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka se lyhyellä aikavälillä jotain maksaisikin. Hakkuumäärien tulee perustua parhaaseen tutkittuun tietoon. On parempi, että hakkuita vähennetään valtion mailla kuin puututaan rajusti yksityiseen omistusoikeuteen.

Emme peri ympäristöä vanhemmiltamme vaan lainaamme sen lapsiltamme. Ympäristön pysyvään pilaamiseen tai esimerkiksi lajien sukupuuttojen aiheuttamiseen ihmisellä ei ole oikeutta. Ilmastonmuutos on ympäristöriskeistä suurin. Sillä on valtavat, arvaamattomat vaikutukset. Sen torjunta on velvollisuutemme. Suomen tulee hoitaa oma osuutensa ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka se lyhyellä aikavälillä jotain maksaisikin. Puhtaissa teknologioissa on myös valtava vientipotentiaali, kun koko maailma etsii ratkaisuja ympäristöongelmiin. Suomi ei yksin ratkoa ilmastonmuutosta, mutta voimme näyttää esimerkkiä muulle maailmalle, miten korkea elintaso ja kestävä elämä yhdistetään.

Tämä jääköön kaupunkien itsensä ratkaistavaksi. Kansalaisten kokonaiskustannusrasitusta ei pidä lisätä, mutta ruuhkien torjunta on perusteltua - siitä hyötyisivät myös autoilijat.

Olisi tärkeää käynnistää turkisalan tulevaisuudennäkymistä riippumaton selvitys. Alan toimijoiden edun kannaltakin olisi parempi, jos olisi tulevaisuudessa suunnitelma, jolla turvattaisiin turkistarhaajille tietyissä tilanteissa oikeudenmukainen siirtymä muihin työtehtäviin. Asiassa on syytä edetä kannusteiden ja kehittyvän regulaation kautta suoran kiellon sijasta. Elinkeinonvapauteen puuttuminen on erittäin voimakas perusoikeuksien rajoitus ja siksi sellaista tulisi käyttää vain erityisissä pakkotilanteissa. Myös mikäli kuluttajien näkemykset turkistuotteiden epäeettisyydestä ja vältettävyydestä leviävät laajemmalle, toiminta loppuu kysynnän kadotessa luonnollisten markkinatalouden perusperiaatteiden mukaisesti.

Suomen kokonaisveroaste on liian korkea, 42 % (2022) suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ylikireät verot haittaavat talouskasvua ja työllisyyttä ja siten vähentävät yhteistä vaurauttamme, josta hyvinvointi rahoitetaan. Julkisella sektorilla - sekä valtiolla että kunnissa - on niin paljon erilaisia etuuksia ja palveluja, että säästövaraa on. Veronkorotusten tie on kuljettu loppuun. Julkinen sektorimme on liian suuri kantokykyyn nähden, ja sitä tulee pienentää.

Suomi on jo pienten tuloerojen maa. Ahkeruudesta, opiskelusta ja yrittämisestä pitää palkita. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikki saavat elämässä samat mahdollisuudet ja siihen pitää panostaa. Sen sijaan tilanne, jossa kaikki saisivat eri työstä saman palkan ei ole oikeudenmukainen eikä edes realistinen. Liian suuret tuloerot tietenkin haittaavat koko yhteiskuntaa, mutta Suomi on kaukana sellaisesta tilanteesta.

Suomessa valtio puuttuu talouteen liian paljon sekä korkeiden verojen, yksityiskohtaisen sääntelyn (mm. jäykän työmarkkinasääntelyn) että suurten valtionomistusten kautta. Suomi tarvitsee enemmän tervettä markkinataloutta ja kasvun dynamiikkaa. Yhteiskuntakehityksen oikeudenmukaisuus ei edellytä suurta vaan tarkkaa ja taitavaa valtiota. Mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen on valtion ydintehtäviä, mutta kaikkeen puuttuminen ei. Liian suuri valtio haittaa tehokkuutta ja johtaa lopulta kaikille matalampaan elintasoon.

Tietyissä tapauksissa kyllä. Erityisesti tietyn osaa nuorten miesten osalta vaikuttaa, että sosiaaliturva aiheuttaa liian suuren houkutuksen jäädä opintojen ja työn ulkopuolelle. Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, jos on työkykyinen. Yhteiskunnalla on oikeus edellyttää toimeliaisuutta, kun se huolehtii toimeentulosta. Sosiaaliturvan pitää aina olla kannustavaa, eli trampoliinin lailla palauttaa aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Sen sijaan niistä, joiden omat voimat eivät riitä, on pidettävä huolta. Suurin osa suomalaisista on ahkeria ja tahtovat olla töissä. Järjestelmän ei pitäisi mahdollistaa sen hyväksikäyttöä kenellekään.

Suomessa valtio puuttuu talouteen liian paljon sekä korkeiden verojen, yksityiskohtaisen sääntelyn (mm. jäykän työmarkkinasääntelyn) että suurten valtionomistusten kautta. Suomi tarvitsee enemmän tervettä markkinataloutta ja kasvun dynamiikkaa. Yhteiskuntakehityksen oikeudenmukaisuus ei edellytä suurta vaan tarkkaa ja taitavaa valtiota. Mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen on valtion ydintehtäviä, mutta kaikkeen puuttuminen ei. Liian suuri valtio haittaa tehokkuutta ja johtaa lopulta kaikille matalampaan elintasoon. Myös kunnilla on joskus perusteettoman suuri rooli paikallistaloudessa.

Kysymys ei anna tarpeeksi taustatietoa vastaamista varten. Tämä on täysin tapauskohtaista. Ilmiselvää on, että Suomen lakeja ja hyviä tapoja pitää kaikkien Suomessa olevien noudattaa. Esimerkiksi erilaisten seksuaali- ja muiden vähemmistöjen oikeuksien paraneminen on hyvä asia, mutta esimerkiksi vapauteen, suvaitsevaisuuteen, sukupuolten tasa-arvoon tai demokratiaan vihamielisesti suhtautuvien määrän lisääntyminen on huono asia. Kaikki saavat elää omaa elämäänsä kuten tahtovat, kunhan hyväksyvät yhteiset pelisäännöt, eivätkä haittaa muiden oikeutta elää omaa elämäänsä.

Olen kristitty. Kannatan suvaitsevaista, edistyksellistä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa yhteiskuntaa. Olen avomielinen. Yhteiskunnallisia arvojani ovat välittäminen, vapaus, vastuu, sivistys ja kannustavuus. Yhteiskunta tarvitsee enemmän uudistamista kuin säilyttämistä, mutta tietyt pysyvät arvot muodostavat hyvän pohjan uudistamiselle. Kunnioitan perinteitä niiden sisältämien opetusten, symbolien ja tarinoiden vuoksi. Olen isänmaallinen, mikä nykyään pitää sisällään myös kansainvälisyyden. Keskeiseltä osin koko länsimainen sivistys perustuu kristinuskoon - sen perusviesteihin lähimmäisenrakkaudesta, ihmisten samanarvoisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Suurimmassa osassa käytännön yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja arvopohjasta on kuitenkin vaikea tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä.

Nykyinen lainsäädäntö Suomessa ottaa erilaisten vähemmistöjen tulokulmat huomioon suhteellisen hyvin.

Rajojen eli yhteisten pelisääntöjen ja kurinalaisuuden opettaminen ovat tärkeitä taitoja kenelle tahansa. Esimerkiksi nykyajan suurissa luokissa opettajilla tulisi olla riittävät valtuudet varmistaa oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuus. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin päivittää koululaitos sellaiseksi, että oppilaiden motivaatio ja hyvinvointi kasvavat. Viihtyminen ja tiukempi kuri eivät sulje toisiaan pois, vaan jopa täydentävät toisiaan.

Emme peri ympäristöä vanhemmiltamme vaan lainaamme sen lapsiltamme. Ympäristön pysyvään pilaamiseen tai esimerkiksi lajien sukupuuttojen aiheuttamiseen ihmisellä ei ole oikeutta. Ilmastonmuutos on ympäristöriskeistä suurin. Sillä on valtavat, arvaamattomat vaikutukset. Sen torjunta on velvollisuutemme. Suomen tulee hoitaa oma osuutensa ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka se lyhyellä aikavälillä jotain maksaisikin. Puhtaissa teknologioissa on myös valtava vientipotentiaali, kun koko maailma etsii ratkaisuja ympäristöongelmiin. Suomi ei yksin ratkoa ilmastonmuutosta, mutta voimme näyttää esimerkkiä muulle maailmalle, miten korkea elintaso ja kestävä elämä yhdistetään.

Suomen eduskunta edustaa suomalaisia ja ajaa heidän etuaan. Toki ihmisoikeudet, luontovastuu, kansainväliset sopimukset ja jäsenyytemme kansainvälisissä järjestöissä sitovat myös meitä. Suomen tulee olla myös aktiivinen ja rakentava kansainvälinen toimija, vaikka etu Suomelle olisikin hyvin välillinen. Olemme kaikki tällä maapallolla samassa veneessä. Olen isänmaallinen, mikä nykyään pitää sisällään myös kansainvälisyyden.

Emme peri ympäristöä vanhemmiltamme vaan lainaamme sen lapsiltamme. Ympäristön pysyvään pilaamiseen tai esimerkiksi lajien sukupuuttojen aiheuttamiseen ihmisellä ei ole oikeutta. Usein talous ja luonnonsuojelu eivät ole ristiriidassa. Puhtaissa teknologioissa on myös valtava vientipotentiaali, kun koko maailma etsii ratkaisuja ympäristöongelmiin.

Tarvitsemme taitavia, vastuullisia, rohkeita ja viisaita johtajia. Noita voisin itse kutsua vahvuudeksi - räyhäämistä tai alistamista taas en. Demokratia ei ole täydellinen mutta toistaiseksi se on oikeudenmukaisin ja vakain järjestelmä, kunhan siihen yhdistetään vahva oikeusvaltio ja toimiva markkinatalous. Suomalaiset ovat koulutettuja ja fiksuja. Toki kaikissa kysymyksissä on tärkeää, että päätökset eivät perustu populistisiin pintatietoihin vaan syvälliseen asiantuntemukseen ja parhaaseen tutkimukseen.

Jokainen saa asua missä haluaa. Olisi kuitenkin kohtuutonta olettaa, että kaikkialla voisi olla samat palvelut. Kustannukset ovat niin erilaiset. Miksi niiden, jotka asuvat elinvoimaisilla alueilla pitäisi olla velvollisia maksamaan enemmän veroja siitä, että joku päättää asua syrjäseudulla? On kohtuullista, että silloin hyväksyy matalamman palvelutason. Kaikkialla Suomessa on paljon elämisen mahdollisuuksia ja koko Suomen voimavarat kannattaa hyödyntää, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Jokainen saa asua vapaasti missä tahtoo. Kaupungistumista tapahtuu kaikkialla maailmassa, koska tietyt hyödyt kasaantuvat kaupunkeihin. Näitä ovat työpaikat, palvelut, korkeakoulut ja niin edelleen. Ihmiset itse tahtovat muuttaa kaupunkiseuduille. Oleellista on hallita kehitystä siten, että ongelmia syntyy mahdollisimman vähän. Esimerkiksi slummialueita ei saa syntyä, joukkoliikenteen pitää toimia ja asuntoja pitää rakentaa tarpeeksi, jotta hinnat eivät karkaa.