Pia Kauma

Venäjän aggressiivinen hyökkäys Ukrainaan on ollut järkytys ja samalla muistutus siitä, että rauha Euroopassa ei edelleenkään ole itsestäänselvyys. Mitä kauemmin sota pitkittyy, sitä suurempi henkinen ja aineellinen hinta sodasta koituu. Sen vuoksi tavoitteena tulee olla aselepo ja rauha. Ukraina kuitenkin itse päättää, milloin on rauhanneuvottelujen aika. Esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj voi tarjota edellä mainittuihin vaiheisiin apuaan. Venäjä on tarkoituksellisesti tuhonnut esimerkiksi Ukrainan energiainfrastruktuuria sekä hyökännyt siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin. Suomi kuuluu Euroopan unioniin, joten paras tapa auttaa Ukrainaa sotatoimissa, siviilien suojelussa sekä jälleenrakennuksessa on toimia yhdessä muiden länsimaiden kanssa.

Naton jäsenmaiden yhteisesti hyväksyttynä tavoitteena on käyttää 2 prosenttia BKT:sta puolustukseen. Lisäksi rajaturvallisuuden ja huoltovarmuuden resursseista on huolehdittava. Kun Suomi liittyy Natoon, jonkin verran lisäkustannuksia tulee myös siitä, että lähetetään henkilöstöä Naton päämajaan ja muihin rakenteisiin. Suomi käyttää jo nykytilanteessa suurin piirtein Naton esittämän vaatimuksen 2 prosentin tavoitteesta, mutta jatkossa olisi syytä selvittää mahdollisuudet myös lisäsatsauksiin. Suomella on noin 1300 km pitkä raja Venäjän kanssa. Ilmapuolustuksemme kannalta hyvä asia onkin muun muassa se, että käyttöikänsä pian saavuttavat Hornet-hävittäjät korvataan uusilla F-35 hävittäjillä lähivuosina.

Suomen pitää saada peruskoulu takaisin maamme lippulaivaksi. Yksi keskeinen kysymys on rahoitus. Se pitää nostaa pysyvästi paremmalle tolalle. Monin paikoin luokat ja opetusryhmät ovat liian suuria. Puutteellisen rahoituksen vuoksi opetustoimi ja koulut ovat joutuneet turvautumaan lyhytkestoisiin hankerahoihin, joiden haittapuoli on se, että kun hanke loppuu, loppuu rahakin. Kouluihin tarvitaan työrauhaa sekä opettajille että oppilaille sekä lisää erityisluokkia, jotta rauhattomat opetustilanteet saadaan rahoitetuiksi ja oppilaille heille paremmin soveltuva opetus.

On tärkeää tarjota mieluummin puhtaiden ruiskujen vaihtopisteitä vaarallisten infektioiden välttämiseksi. Olen eduskunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, ja kävimme keväällä 2022 tutustumassa Kanadassa huumeiden käyttöhuoneeseen Torontossa paikan päällä. Niitä on perustettu siksi, että opioidien käyttö on lisääntynyt siellä erittäin voimakkaasti, ja samoin yliannostuksesta aiheutuvien kuolemien määrä. Käyttöhuoneissa on haluttu valvoa, ettei yliannostusta tapahdu. Pääasiassa kokemukset ovat olleet positiivisia. Huumeiden käyttöhuoneiden käyttöönotto Suomessa voisi merkitä kuitenkin samalla viestiä siitä, että huumeiden käyttö on ok. Keskeisempää olisikin siksi helpottaa vieroitukseen ja hoitoon pääsyä. Kun politiikassa kyse on priorisoinneista, laittaisin rahat mieluummin sinne.

Lisää velkaa tai veronkorotuksia emme tarvitse. Rahoitusta on saatava siten, että säästöjä haetaan muualta. Pelkästään lisärahan laittaminen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ei ratkaise kaikkia ongelmia, vaan tarvitaan parempaa johtamista sekä joustavuutta. Esimerkiksi terveyskeskusten päivystyksissä on ajoittain todella pahat ruuhkat. Se johtuu lääkäri- ja hoitajapulasta, sekä siitä, että kotona asuvilla ikäihmisillä ei ole ollut muuta paikkaa, mihin mennä hakemaan hoitoa, kun kotihoitajiakaan ei ole tarpeeksi. Hoivakodeissa on pulaa hoitajista paikoin jopa niin paljon, että paikkoja on jouduttu sulkemaan. Taustalla on mm. liian kireä ja joustamaton hoitajamitoitus eli se, kuinka monta hoitajaa on lain mukaan oltava hoidettavaa kohden. Mitoituksiin on saatava joustavuutta.

Tarvitsemme sekä pehmeitä, ennaltaehkäiseviä toimia että kovia, kriminaalipoliittisia toimia. Jälkimmäinen tarkoittaa rangaistusten koventamista. Huonoille teille joutuvien nuorten ja varhaisnuorten syrjäytyminen alkaa nykyään jo varhain, ja se on näkyvissä koulujen arjessa. Kouluilta ja lastensuojelulta puuttuu kuitenkin riittävät valtuudet ryhtyä jämäköihin toimiin, ja myös liian tiukka tietosuoja aiheuttaa joskus esteen tietojen liikkumisessa eri viranomaisten kesken. Kokoomus on ehdottanut rangaistusten koventamista erityisesti laittomien ampuma-aseiden kuljettamisesta mukana yleisillä paikoilla tai liikennevälineissä. Aiemminhan aseet olivat pääasiassa teräaseita. Muutos lainsäädäntöön tarvitaan muun muassa siksi, että ampuma-aseiden käytössä myös sivulliset voivat joutua uhriksi.

Ensinnäkin ansiosidonnaista saavien henkilöiden joukkoa pitää laajentaa. Nyt siitä eivät hyödy sellaiset henkilöt, jotka kuitenkin osallistuvat sen maksamiseen. Työttömiä pitää pystyä auttamaan yksilöllisemmin ja kohdistaa se heti alkuvaiheeseen, kun työttömyys uhkaa tai on jo jäänyt työttömäksi. Suomessa työttömäksi jäänyt jää edelleen aika yksin. Ne joilla on hyvät verkostot, löytävät töitä, mutta kaikilla niitä ei ole. Myöskään ikäsyrjintään ei olisi missään tapauksessa varaa. Uuden työuran hankkiminen pitää tehdä mahdolliseksi. Nyt se on edelleen vaikeaa. Ansiotulojen verotuksen alentaminen olisi hyvä tapa kannustaa työn vastaanottamiseen ja työn tekemiseen.

Suomessa syntyi viime vuonna vähiten lapsia 150 vuoteen. Väestömme vanhenee poikkeuksellisen nopeasti. Emme pärjää pelkästään omin voimin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoidossa tarvitaan 200 000 uutta työntekijää seuraavien 10 vuoden aikana. Teknologiateollisuuteen 130 000 työntekijää ennen vuotta 2030. Samankaltainen on tilanne muilla aloilla. OECD-maiden vertailussa Suomi oli viimeksi sijalla 18, kun mitattiin Suomen houkuttelevuutta ulkomaisille työntekijöille. Ruotsi sijalla 2. Oleskelu- ja työlupaprosessimme kestävät kuukausitolkulla. Samoin puolison työmahdollisuuksissa voi olla haasteita. Suomen kannattaisi ottaa käyttöön Kanadan mallin kaltainen toimintatapa, jossa eri maista haetaan suoraan yrityksiin ja eri alueille työntekijöitä, ja hakijoiden osaaminen pisteytetään.

Valtion velka on neljässä vuodessa kasvanut 100 miljardista 140 miljardiin euroon ja ylikin. Asiantuntijat ovat arvioineet, että tästä noin 10 miljardia on muihin tarkoituksiin otettua velkaa kuin koronakriisin tai energiakriisin hoitoon. Toisin sanoen priorisointeja ei ole tehty. Valtion budjettia ei voi rakentaa niin, että aina vain lisätään uusia menoja vanhojen päälle ilman, että karsitaan mitään pois. Vuonna 2023 jo pelkästään valtion velan korkojen on arvioitu olevan 2,5 miljardia euroa, mikä vastaa koko sisäministeriön hallinnonalan menoja. Siis esimerkiksi poliisitointa, rajavartiolaitosta, vankiloita jne. Korkomenojen osuus vain kasvaa entisestään. Suomi on jo korkean verotuksen maa, joten ainakaan tuloverotusta ei voi nostaa. Säästöt on kohdistettava viisaasti.

Työn verotusta pitää alentaa, jotta työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa. Nyt ihmisen ei aina kannata ottaa työtä vastaan, vaan jäädä sosiaalitukien varaan, koska käteen jäävät tulot eivät nousisi tai saattaisivat jopa pienetä. Tällainen ei voi olla järkevää yhteiskunnan kannalta. Tarvitsemme kaikkien työikäisten ja työkykyisten työpanoksen. Ahkeruudesta pitää palkita. Jos tekee paljon töitä, sen pitää näkyä myös tilillä. Ei ole oikein, että valtio ottaa liikaa rahaa niiltä ihmisiltä, jotka omalla työllään haluavat pitää paitsi itsensä ja perheensä, myös suomalaisen yhteiskunnan pystyssä. Verot ovat ihmisten rahoja, joita poliitikoiden pitää käyttää vastuullisesti. Lisäksi on alennettava eläkkeiden verotusta. Voimme lisätä haittaveroja, kuten tupakkaveroa ja sokeriveroa.

Tavalliset ihmiset eivät ole syyllisiä energian hinnan nousuun, vaan siihen on syyllinen itänaapurimme, joka aloitti sodan. Useissa kotitalouksissa sähkölasku on saanut perheen rahatalouden sekaisin. Laskuja on kompensoitava niin, että motivaatio sähkön säästämiseen säilyy ja eritoten niille, jotka ovat kärsineet eniten. Samalla on tehtävä muutoksia sähkön hinnan määräytymiseen Euroopan energiamarkkinoilla. Tähän saakka ongelmana on ollut se, että kallein tuotantotapa eli maakaasu on määritellyt myös sähkön hinnan. Normaaleissa oloissa tämä on toiminut kohtuullisen hyvin, mutta tällaisessa poikkeustilanteessa ei. EU on reagoinut liian hitaasti muuttaakseen sähkömarkkinamallia, eikä kehupisteitä voi antaa myöskään Suomen hallitukselle. On oltu passiivisia eikä ole ajettu ihmisten etua.

Hakkuiden lopettamista ovat ajaneet useat ympäristöjärjestöt, koska ne ovat katsoneet hakkuiden heikentävän luonnon monimuotoisuutta, rasittavan vesistöjä ja hidastavan ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Hakkuita ei kuitenkaan pidä radikaalisti vähentää, vaan korostaa pikemminkin erilaisia metsänkäyttömenetelmiä, jotka voivat täydentää toisiaan. Jokaiseen metsikköön tulisi valita juuri siihen sopiva kasvatusmenetelmä. Valtion metsille tulee laatia pitkäjänteinen suunnitelma, jota seurataan ja jossa valtion osalta esimerkiksi tuottotavoitteet eivät ole liian kunnianhimoisia metsien monipuolisen ja ennen kaikkea kestävän käytön kannalta.

Tässä vaiheessa pidämme vuodesta 2035 kiinni, mutta voi olla, että jos energiakriisi pitkittyy, joudumme lykkäämään tavoitetta. Keskeisin tavoitteemme juuri nyt on lisätä energiaomavaraisuutta ja tehdä se mahdollisimman puhtaalla energialla. Koska Venäjän öljyn, hiilen ja maakaasun loppuminen tuli niin yllättäen ja nopeasti, voi olla, että joudumme turvautumaan esimerkiksi kotimaiseen turpeeseen jonkin verran pidempään kuin alun perin oli tarkoitus. Tärkeintä on aina turvata suomalaisille lämpö ja sähkö, ja tehdä se mahdollisimman ilmastoystävällisellä ja hiilineutraalilla tavalla.

Autoilun ruuhkamaksu olisi uudenlainen työssäkäyntivero. En hyväksy sitä. Lisäksi olen sitä mieltä, että ruuhkamaksu edellyttäisi, että julkinen liikenne toimisi saumattomasti kaikilla niillä alueilla, joihin vero kohdistuu. Esimerkiksi Espoossa on useita asuinalueita, joissa Länsimetron tule heikensi julkisen liikenteen yhteyksiä merkittävästi ja jopa niin, että on täytynyt hankkia auto niihinkin perheisiin, joissa sitä ei aiemmin ole ollut. On myös huomioitava, että koronakriisin aikana yleistynyt etätyö on vähentänyt ruuhkia, kun ihmisten ei ole välttämätöntä mennä työpaikoille sellaisina päivinä, kun ruuhkat ovat suurimpia. Myös siinä, mikä taho saisi ruuhkamaksuilla kerätyt varat, on vielä epäselvyyttä. Saisivatko sen kunnat vai valtio vai jokin muu taho?

Turkistarhaus on edelleen tärkeä elinkeino erityisesti Pohjanmaalla. Parhaimmillaan tai pahimmillaan satojen miljoonien eurojen menetys erityisesti alan vientituloissa olisi suuri muutos näille alueille. Eli jos turkistarhaus kielletään, tulisi tilalle saada jokin muu elinkeino. Yhdessä yössä tapahtuva muutos tuskin olisi mahdollinen, vaan tarvittaisiin pidemmän aikavälin suunnitelma. Turkiksille on kysyntää edelleen monissa maissa, joten todennäköisesti niiden tuotanto siirtyisi sellaisiin maihin, jossa turkiseläinten elinolosuhteet olisivat huonompia kuin meillä. Voi myös pohtia, kuinka ympäristöystävällisiä ovat ne synteettiset, jopa muovipohjaiset turkikset, joita tilalle tarjottaisiin. Eläintensuojelussa on vielä paljon parannettavaa muidenkin eläinten osalta.

Suomessa on kansainvälisesti tarkasteltuna jo erittäin korkea kokonaisveroaste. Emme voi enää korottaa sitä. En pidä etenkään työn tai eläkkeiden verojen korottamista oikeudenmukaisena. Ehdotankin niiden alentamista. Julkisia menoja tulee leikata sieltä, mistä leikkauksista koituu vähiten haittaa. Sosiaalietuuksia ei tule leikata kaikkein heikompiosaisilta, kuten vanhuksilta, vammaisilta tai vaikeasti sairailta, vaan niiltä, jotka ovat työikäisiä ja työkykyisiä. Niiltä, joiden on mahdollista mennä töihin ja hankkia palkkatyön kautta suurempi osa toimeentulostaan. Tämä vaatii tarkkaa harkintaa ja priorisointia. Sanan "leikkaus" sijaan käyttäisin mieluummin sanaa "sopeutus". Asioita on mahdollista tehdä uudella tavalla.

Mitä tarkoitetaan suurilla tuloeroilla? Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomessa on erittäin pienet tuloerot. Suurin syy verrattain pieniin tuloeroihin on korkea ansiotuloverotuksemme. Tuloeroihin tulee jonkin verran vaihtelua sen mukaan, eletäänkö korkeasuhdanteen vai matalasuhdanteen aikaa. Yleensä silloin, kun talous on nousussa, myös tuloerot kasvavat. Tärkeintä onkin pohtia sitä, miten pienituloisten ihmisten tulot saadaan nousemaan, etteivät ne jää paikoilleen ja muista jälkeen silloin, kun talous kasvaa ja muilla tulot nousevat. Ei niinkään sitä, miten hyvätuloisilta voitaisiin ottaa vielä enemmän. Tuloeroja tulee ollakin jonkin verran, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta pitää palkita. Suomessa korkea tuloeroja tasataan hyvinkin tehokkaasti verotuksen kautta.

Valtion ei paljon kannattaisi puuttua markkinoiden toimintaan, paitsi vapauttamalla kilpailua siellä, missä sitä ei vielä ole. Esimerkiksi julkisyhteisöjen hankinnat tehdään edelleen monesti liian suurina, jolloin pienillä yrittäjillä ei ole mahdollisuuksia osallistua niihin. Myös sote-palveluissa ja muissa suurissa hankinnoissa kannattaisi hyödyntää kaikkia markkinatoimijoita mahdollisimman laajasti. Oma lukunsa ovat myös kriisiajat, jolloin valtion saattaa olla järkevää tehdä joitain lyhytaikaiseksi tarkoitettuja toimia ja puuttua markkinoiden toimintaan väliaikaisesti esimerkiksi turvatakseen energian saannin tilanteessa, jossa energian tarjonnasta on pulaa ja hinta pilvissä.

Haluan korostaa, että en syytä ketään sosiaaliturvan varassa elämisestä. Enemmänkin on kyse järjestelmästä, joka Suomeen on luotu vuosien saatossa. Ihmisen ei aina kannata ottaa työtä vastaan, koska hänelle jäisi joko saman verran tai jopa vähemmän rahaa käteen kuin sosiaalituilla elämisestä. Tällä eduskuntakaudella on toiminut eduskuntapuolueiden työryhmä, joka on yrittänyt löytää ratkaisua sosiaaliturvajärjestelmän uudistukselle, mutta työ on osoittautunut hankalaksi. Tulevan eduskunnan on uudistettava sosiaaliturvaa siten, että järjestelmästä tulisi paremmin töihin kannustava, mutta heikoimpien tilanteen huomioiva. Ketään ei saa jättää heikolla hetkellä yksin, mutta jos elää liian pitkän aikaa pelkästään sosiaalituilla, sekään ei ole hyvä. Ei ihmiselle itselleen, eikä yhteiskunnalle.

Valtion ja kuntien ei kannattaisi toimia sellaisilla alueilla, joissa on jo olemassa toimivat markkinat. Julkinen sektori on Suomessa velkaantunut viime vuosina hyvin raskaasti, joten siksikin valtion ja kuntien kannattaisi keskittyä ydintoimintaansa ja jättää muut asiat yritysten ja markkinoiden hoidettaviksi. Toisaalta meneillään oleva energiakriisi on kuitenkin osoittanut myös sen, että on huoltovarmuuden kannalta tärkeitä aloja, joissa valtion on perusteltua olla mukana ainakin jollakin osuudella.

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, joilla on positiivinen ja yhteiskuntaa rakentava ote ja jotka haluavat opiskella, tehdä työtä ja yrittää. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin myös suuria, maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyviä haasteita ja ongelmia. Niihin pitää tarttua määrätietoisesti. Suomeen tulevan maahanmuuttajan on esimerkiksi ymmärrettävä, että Suomessa tulee sopeutua suomalaisiin sääntöihin ja normeihin ja elää niiden mukaan. Minkäänlaisia rinnakkais- tai varjoyhteiskuntia ei saa päästää syntymään. Suomessa tulee myös opiskella suomen kieltä niin, että pystyy asioimaan julkisissa palveluissa ja viranomaisten kanssa itsenäisesti. Tällä hetkellä maahanmuuttaja on oikeutettu tulkkipalveluihin liian kauan. Tarvitsemme muutoksia näihin käytäntöihin.

Yhä suurempi osa suomalaisista ei kuulu evankelisluterilaiseen tai mihinkään muuhunkaan kirkkoon. Siitä huolimatta kristilliset arvot, jotka perustuvat lähimmäisen kunnioittamiseen ja työnteon arvostamiseen, ovat tärkeitä. Kristillisiä arvoja ei pidä tulkita liian kapeakatseisesti. Kun annamme arvon itsellemme ja toisille, voimme elää sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, vaikka emme olisi kaikista asioista saamaa mieltä tai vaikka virallisesti tunnustaisimme eri uskontoa tai elämänkatsomusta.

Sukupuolen moninaisuus on viime vuosina jo otettu huomioon aika hyvin, lähtien siitä, että esimerkiksi liikennemerkit on muutettu sukupuolineutraaleiksi tai että julkisia wc-tiloja ei enää monissakaan paikoissa rajoiteta pelkästään joko miehille tai naisille.

Neljän 18-29 vuotiaan lapsen äitinä olen havainnut muutoksen, joka vuosien mittaan on tapahtunut esimerkiksi koulumaailmassa. Vaikuttaa siltä, että tänä päivänä ei oikein enää uskalleta pitää kuria. Koulussa opettajilla ei välttämättä ole edes valtuuksia kurinpitoon, ja sama koskee lastensuojelun parissa työskenteleviä henkilöitä. Kännyköiden tulo on pahentanut tilannetta. Myös vanhemmilla on vastuunsa. Rajojen asettaminen on rakkautta, vaikkei se nuoresta juuri siltä sillä hetkeltä siltä tunnu ja vaikka se vanhempien mielestä voi olla epämukavaa. On puututtava tehokkaammin myös koulukiusaamiseen, sillä kiusaamisella on elämänmittaiset jäljet. Toisinaan kyse on oikeammin kouluväkivallasta. Myös tähän puuttumiseen on opettajille saatava enemmän valtuuksia.

Suomen päästöt ovat minimaalisen pieni osa Euroopan, saati maailman päästöistä. Silti on tärkeää, että hoidamme oman osamme. Näen tässä suuren mahdollisuuden myös meidän yrityksillemme tarjota puhtaalla energialla tuotettuja laitteita, koneita ja muuta tavaraa, kun niille näillä tavoitteilla luodaan markkinoita. Päästöasiassa meidän on kuitenkin seurattava koko ajan, mitä maailmalla ja EU:ssa tapahtuu. Emme saa ajaa teollisuutta pois Suomesta tekemällä olomme liian tukalaksi liian kunnianhimoisten päästötavoitteiden takia. Lisähaastetta tulee myös meneillään olevasta energiakriisistä, joka on jo nostanut merkittävästi sähkön hintaa.

Suomalaiset ovat olleet liian hiljaisia EU:ssa puolustamaan ja ajamaan meille tärkeitä asioita. Tämä on näkynyt muun muassa metsäasioissa sekä viime vuonna eduskunnassakin käsittelyssä olleessa luonnon ennallistamisasetuksessa. Se on Suomen kannalta hyvin hankala ja kallis. Metsät tulisi pitää Suomen omassa päätösvallassa eikä antaa EU:n puuttua niiden käyttöön liian pitkälle. EU:ssa tulee tehdä aktiivisempaa ennakkovaikuttamista. Meille perustellaan EU-päätöksiä usein sillä, että jokin asia on EU:n yhteisen edun mukainen, mutta tosiasiassa muut ajavat omaa etuaan milloin missäkin asiassa. Suomen pitää hakea hanakammin yhteistyökumppaneita meille tärkeissä kysymyksissä ja vaikuttaa EU:n sisällä . Ei saa vain tyytyä annettuihin ehdotuksiin ja pelätä, pidetäänkö meitä nyt häirikkönä.

Ympäristöä ja taloutta ei pidä asettaa vastakkain. Käytännön päätöksentekotilanteet ovat yleensä sellaisia, että voidaan toimia molemmat näkökulmat huomioon ottaen. Esimerkki: Jos jokin yritys haluaa löytää sijaintipaikan Suomesta ja se ensisijaisesti ehdottaa jotakin tiettyä ympäristölle haitallista sijaintipaikkaa, niin tilalle pitää ainakin yrittää hakea jokin toinen sijaintipaikka, joka taas ei ole ympäristölle tai ihmisille niin haitallinen. En esimerkiksi hyväksy liian meluisia tai pölyisiä kivenlouhimispaikkoja lähelle ihmisten asutusta. Niille pitää löytää sijaintipaikat siten, etteivät ne häiritse ihmisiä eivätkä ympäristöä. Yleensä ratkaisut ovat löydettävissä, jos on tahtoa.

Poliitikkojen pitää kuunnella ihmisiä ja heidän näkökulmiaan, mutta kuulemisten jälkeen on kyettävä tekemään ratkaisut. Suomi velkaantuu kovalla vauhdilla ja lähellä käydään sotaa. Tällaisessa tilanteessa voi joutua tekemään päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia. Ihmiset yleensä ymmärtävät, kun heille perustellaan asiat.

Ihmisten täytyy saada asua, missä he haluavat, mutta silloin on oltava valmis sopeutumaan siihen, että kaikki palvelut eivät ole aivan lähellä saatavilla. Esimerkiksi osa lääkäripalveluista voi olla saatavilla etävastaanottona. Väestömme vanhenee eikä lapsia synny enää yhtä paljon kuin ennen. Tässä tilanteessa on välttämätöntä järjestää myös osa peruspalveluista uudella tavalla.

Ennen kaikkea Suomen kaupungistuminen on tosiasia. Sama kehitys on ollut meneillään jo pitkään ja sama kehitys on tapahtunut myös muissa teollisuusmaissa. Kaupungistuminen merkitsee muun muassa sitä, että palvelut ovat lähempänä kuin ne olisivat maaseudulla, mutta myös sitä, että elinkustannusten hinnat nousevat niillä paikkakunnilla ja alueilla, jotka ovat suosittuja. Erittäin ikävä seuraus toki kaupungistumisessa on ollut se, että asunnot ovat menettäneet arvonsa joillakin niistä alueista, joista on lähdetty kohti kaupunkia. Pääasiassa kaupungistuminen on silti positiivinen asia.