Tiia Lintula

Vapaalle demokratialle ei ole hintaa ja isossa kuvassa siitä tässä sodassa on kysymys myös Ukrainan itsenäisyyden lisäksi. Tuen on oltava tinkimätöntä. Jos annamme tässä periksi, on vaikea säilyttää optimismiaan tulevaisuuden suhteen.

Nato suosittaa jäsenmaidensa käyttävän puolustukseensa rahaa vähintään 2% BKT:sta. Useimmat jäsenmaat eivät kuitenkan täytä tätä tavoitetta, toisin kuin itseasiassa Suomi. Hiljattain tekemillämme hävittäjäkaupoilla on budjettivaikutuksensa aina 2025 asti. Kun suuremmat strategiset hankinnat on tehty, on paikallaan arvioida sekä laskentamallia, että kansallista budjetointiamme niin, että kaikki Nato-jäsenyyden aiheuttamat kulut eri hallinnonaloilta tosiasiallisesti huomioidaan tähän tavoiteprosenttiin.

Työskentelen itse yläkoulussa ja tuntuu, että välillä peruskoulukeskustelussa unohdetaan yläkoulun ja alakoulun erityispiirteet. Uskon inkluusioon, kunhan siihen tarjotaan riittävät resurssit. Kaikilla oppilailla tulee olla oikeus käydä lähikouluaan ja saada tarvitsemansa tuki oppimiseensa. Siitä inkluusiossa on kyse. Opettajamitoitus on tärkeää saada ensitilassa koskemaan erityisopettajia. Esimerkiksi omassa kunnassani yläkoulun laaja-alaisella erityisopettajalla on laskennallisesti useita kymmeniä oppilaita enemmän kuin naapurikunnassa. Luokan- ja aineenopettajan mitoitusta miettiessä olennaisempaa päiden määrän sijaan on tunnistaa oppilasaines ja erilaiset tuen tarpeet luokassa ja rajata ryhmien kokoa tarvittaessa niin, että kaikkien laadukas opettaminen on mahdollista.

Huumeiden käyttöhuoneilla tavoitellaan muun muassa sitä, että huumeiden käyttö ja siitä syntyvä jäte siirtyisi julkisista tiloista valvottuihin käyttöhuoneisiin. Käyttöhuoneet lisäävät turvallisempaa pistämistä ja voivat vähentää veriteitse tarttuvia tauteja sekä yliannostapausten määrää. Kyllä täällä Järvenpäässäkin on tietyt paikat, joista huumeiden pistojätettä löytyy usein. Suomessa ei vielä ole huumeiden käyttöhuonetta. Tätä olisi syytä kokeilla, jos asiantuntijat tätä ehdottavat. Helsingissä on kiinnostusta kokeilla valvottua pistotilaa. Käyttöhuoneen kokeiluun liittyy monia ratkaistavia asioita aina sijoittumisesta aukioloihin sekä vastuukysymyksistä alueen turvallisuuteen.

Olen ollut tiiviisti mukana Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen käynnistämisessä luottamushenkilön roolissa. On aidosti vaikea nähdä tässä yhtälössä, jossa väestö ikääntyy ja pitkäikäistyy, sellaista mahdollisuutta, että nyt osoitetuilla määrärahoilla saadaan laadukkaat sote-palvelut pyöritettyä tässä maassa jatkossakin. Lähes kaikki hyvinvointialueet ovat tekemässä nyt ensimmäisenä vuotenaan reilusti alijäämää, joka tulee kattaa seuraavan kahden vuoden aikana. Sote-kuluja tulee pyrkiä hillitsemään samalla kun muotoillaan yhä vaikuttavampia palveluita ja tehdään rohkeita panostuksia perusterveydenhoitoon. Vain sillä tavalla saamme sote-kulujen kasvu-uran taittumaan kestävästi, mutta siihen ei kaksi vuotta riitä.

No se on just näin. Siinä vaiheessa kun nuorelle rikoksen tekijälle ollaan rangaistuksia langettamassa, ollaan myöhässä. Ne nuoret, joilla on uhka ajautua rikoskierteeseen tulee tunnistaa ja kohdentaa erilaisia tukipalveluja hyvissä ajoin. Tärkeintä on varhaisen vaiheen tuki neuvolasta oppimisvaikeuksien tukemiseen sekä mielenterveyspalveluista päihdeongelmien ehkäisemiseen. Rikoskierteiden katkaisussa vankien kuntoutuksen laatu sekä puuttuminen asunnottomuuteen, päihdeongelmiin ja oppimisen haasteisiin ovat merkittäviä.

Nykyinen systeemi ei kohtele tasapuolisesti kaikkia työttömiä. Ansiosidonnainen työttömyysturva tulisi ulottaa kaikille. Tämä tulisi hoitaa kuntoon seuraavalla eduskuntakaudella. Osana uudistusta, tulee myös tarkastella ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa. Vihreät ovat esittäneet raikkaan idean siitä, että ansioturvan kesto tulisi kytkeä työmarkkinoiden suhdannevaihteluun. Laskusuhdanteen ja vaikean työllisyystilanteen aikana ansioturvaa maksettaisiin pidempään, kun taas noususuhdanteessa kesto voisi olla nykyistä lyhyempi.

Kaikki jotka ovat nähneet käyrät väestökehityksestämme seuraavien muutaman kymmenen vuoden aikana ymmärtävät tämän asian tärkeyden ja väistämättömyyden. Ulkomaisten työntekijöiden aktiivinen houkuttelu on tärkeää, mutta houkuttelun täytyy olla myös houkuttelevaa. Tarvitsemme työperäisen maahanmuuton helpottamista sekä työperäisten maahanmuuttajien palvelujen kehittämistä. Väestö vähenee monissa muissakin maissa ja kilpailu ulkopuolisesta työvoimasta on jo meneillään. Mitkä ovat Suomen valttikortit tässä kilpailussa? Miten huolehdimme siitä, että tänne työn perässä tulleet myös viihtyvät täällä ja haluavat jäädä?

Suomen velkaantuminen ei ole kestävällä tolalla. Käytännössä velkaantumista voidaan hillitä kolmella tavalla: joko korottamalla veroja, vähentämällä menoja tai toteuttamalla työllisyyttä ja tuottavuutta nostavia rakenteellisia uudistuksia. Oma arvaukseni on, että kaikkia kolmea keinoa tullaan tarvitsemaan. Velkaantumista tulee hillitä, mutta ei heikompiosaisten tai ympäristön kustannuksella. Olennaisen oksan sahaaminen Suomen tulevaisuudelta on myös äärimmäisen typerää, eli taloutta sopeuttaessa tulee pidättäytyä lasten ja nuorten opetuksen, kasvatuksen ja hyvinvoinnin kurjistamisesta.

Suomi tarvitsee kaikki mahdolliset veroeurot valtion kassaan, mutta mitä verotetaan ja miten paljon on se tärkeä kysymys. Pieni- ja keskituloisten verotusta tulisi alentaa, mutta tästä ei tietenkään saisi seurata se, että samalla sitten heille merkittävistä palveluista samalla leikataan. Tätä verotulojen vehenemää tulisi ennemminkin kompensoida verottamalla kovemmin ympäristölle ja terveydelle haitallista toimintaa. Suurituloisten veronkevennyksiin meillä ei ole varaa.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että pahimmat energian hintapiikit ovat takana päin. Valtio on tukenut kansalaisia monin tavoin ja mahdollisia lisätukia pohtiessa on ensin tärkeää tehdä vaikutusarvio jo toteutetuista toimenpiteistä. Kukaan ei saa ajautua köyhyyteen tai vararikkoon energian nousevien hintojen vuoksi. Kohdentaminen on kultaa - eli löydetään tapa antaa täsmätukea sitä aidosti tarvitseville.

On pian löydettävä oikeudenmukaiset ratkaisut hakkuiden vähentämiseksi kestävälle tasolle. Metsiemme hiilinielu on käytännössä romahtanut viime vuosien aikana. Tämä haastaa myös hiilineutraaliuden saavuttamisen. Kaikki valtion vanhat ja luonnontilaiset metsät tulisi suojella. Luontokato on totta ja se etenee kiihtyvällä tahdilla. Luontokatoa tapahtuu erityisesti metsäluonnossa.

Ei ole mitään syytä lähteä peruuttelemaan tästä tavoitteesta. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen mukaan tuomien ikävien seurausten minimoimiseksi on tehtävä osamme globaaleista päästövähennystavoitteista. Se edellyttää asetetussa 2035 tavoitteessa pysymistä. Täällä tehtävät ilmastoinnovaatiot luovat työtä ja vientimarkkinoita. Meillä on kaikki edellytykset toimia edelläkävijänä ilmastoasioissa.

Tätä olisi hyvä tutkia vielä, mutta lähtökohtaisesti pidän tätä mahdollisena. Sen sijaan, että teemme autoilusta kalliimpaa siellä, missä auto on elinehto, tavoitellaan autoilun vähenemistä siellä, missä autoilulle on aitoja kevyen liikenteen tai joukkoliikenteen vaihtoehtoja. Liikenne tuottaa 20% Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä ja tästä yli 90% aiheutuu nimenomaan tieliikenteestä. Sen lisäksi, että autoilun vähentäminen suurissa kaupungeissa laskee päästöjä, se lisää myös liikenneturvallisuutta, parantaa ilmanlaatua ja vähentää meluhaittoja.

Olisi jo aikakin. Kielletään turkistarhaus lyhyellä siirtymäajalla ja tuetaan turkistarhauksesta elantonsa saavien uuteen ammattiin siirtymisessä.

Veronkorotukset on pidettävä osana valtion talouden sopeuttamista, näin suosittaa myös mm. valtiovarainministeriö. Mutta yhtä lailla tulee etsiä mahdollisia menoleikkauskohteita. Kuitenkin niin, etteivät ne kohdistu pieinituloisiin ja heikossa asemassa oleviin.

Lahjakkuudesta ja ahkeruudesta tulee toki palkita, mutta tuloerot eivät kuitenkaan saisi revetä liian suuriksi. Tästä on todella huonoja esimerkkejä maailmalta. Taloudellinen menestyneisyys on harvemmin seurausta puhtaasti omista ansioista, vaan menestyksen reseptin ainesosia on oman lahjakkuuden ja ahkeruuden lisäksi muitakin. Kuten oman perhetaustan lisäksi yhteiskunnan tarjoama koulutus, toimintaympäristö ja tuki. Tuloerojen repeäminen oireilee epävakaana yhteiskuntana ja tämä on ongelma kaikille yhteiskuntamme jäsenille tulotasosta riippumatta. Itse en koskaan unohda matkaani Mumbaihin. Siellä tuloerojen räikeä ero tuli silmilleni ennenkokemattomalla tavalla. Sellaista yhteiskunnallista eriarvoisuutta en voi hyväksyä.

Talousjärjestelmämme tulee rakentaa kestävyyden idean varaan. Monimuotoisen ympäristön turvaaminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat reunaehdot. Siitä, kuinka paljon valtion tulisi puuttua markkinoiden toimintaan on erilaisia näkemyksiä. Siinä missä toiset vannovat vapaiden markkinoiden nimeen, toiset (joihin itsekin lukeudun) edellyttävät, että markkinat toimiakseen optimaalisesti tarvitsevat myös valtion (ja kansainvälistä) ohjausta. Tarvitsemme järeääkin markkinoiden ohjausta pois ympäristön saastuttamisesta sekä ihmisoikeuksien polkemisesta. Ympäristökriisit ja sosiaalinen eriarvoisuus kielivät siitä, että markkinat eivät toimi kestävällä mahdollisella tavalla. Toimivat markkinat tarvitsevat selkeät säännöt ja kilpailun reiluuden valvontaa.

Sosiaaliturvajärjestelmämme uudistamisen tarve on tunnistettu jo vuosia sitten. Tätä varten onkin perustettu parlamentaarinen työryhmä, joka työskentelee yli eduskuntavaalikausien. Tavoitteena on yksinkertaisempi sosiaaliturvamalli, jossa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen on helpompaa kuin nykyään. Vihreät kannattavat perustuloa toisaalta yksinkertaistamaan sosiaaliturvan monimutkaisuutta ja toisaalta kannustamaan työntekoon. Sosiaaliturvan varassa elämisen ei voi sanoa olevan helppoa. On totta, että systeemiin liittyy työnteon kannustinloukkuja, jotka tulee purkaa viisaasti. Työnteon tulee aina olla tekijälleen kannattavaa. Tarvittaessa jokaisen tulee saada taloudellista turvaa elämäntilanteeseensa.

Valtion ja kuntien omistuksia yrityksistä tulee tarkastella kriittisesti ja huolehtia siitä, etteivät omistukset vääristä markkinoiden toimintaa tai välttele hankintalain kilpailutusvelvoitetta. Useimmiten esimerkiksi kuntien omistamat yhtiöt toteuttavat jotakin yhteiskunnallista tavoitetta, kuten energiantuotantoa tai jätehuoltoa. Valtio- ja kuntaomisteisille yhtiöille on myös vahvat perusteensa.

Suomi on monikulttuurinen maa ja tulevaisuudessa yhä monikulttuurisempi. Suomalainen kulttuuriperintömme kehittyy ja uusiutuu kulttuurien välisen vuorovaikutuksen myötä. Tämän päivän suomalaisuus on erilaista kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Kulttuurievoluutio on luonnollinen asia. Ihmisarvo on jakamaton ja kukin saa elää haluamanlaistaan elämää, kunhan ei vahingoita muita ja suo muille saman vapauden. Se, että onko kulttuurin moninaistuminen hyvä asia, on vain ja ainoastaan meistä itsestämme kiinni. Mitä paremmin tunnistamme luovuttamattomat arvomme ja samalla suhtaudumme kunnoittavasti toinen toisiimme, sitä rikkaampaa erilaisten rinnakkaiselo on. Jos alennumme rasismiin tai muuhun eriarvoistavaan asenteeseen, lietsoo se epäluuloa ja konflikteja erilaisten kulttuurien välille.

Poliittisen päätöksenteon tulee perustua tutkittuun tietoon ja uskonnollisista liikkeistä vapaalle arvopohjalle. Toisaalta, kristinuskolla on ollut erittäin suuri vaikutusvalta niin eurooppalaisten, kuin tarkemmin meidän suomalaistenkin arvojen syntymiselle.

Taidamme olla kansakuntana vasta hiljattain heränneet sukupuolen moninaisuuden todellisuuteen. Jokaisella on oikeus määritellä oma sukupuolensa sekä toteuttaa omaa sukupuoli-identiteettiään vailla pelkoa syrjinnästä. Tarvitsemme kolmannen juridisen sukupuolen lainsäädäntöömme. Lisäksi meidän tulee pidättäytyä kiinnostumasta virallisessa kaavakkeissa ihmisten sukupuolesta silloin, kun sille ei ole painavaa perustetta. Tässä asiassa tarvitaan ymmärrystä kaikilta osapuolilta. Kun on kasvanut binäärisessä maailmassa, on siitä ajattelun laajentaminen oma urakkansa. Jaksetaan olla kivoja ja kunnioittavia toisillemme. Ja murretaan ahtaat sukupuoliroolit lopullisesti.

Selkeitä rajoja joo. Kuri ja kurittaminen taas eivät kuulu omaan kasvatusfilosofiaani ollenkaan. Myös vanhemmuuteen tarvitaan selkeämpiä rajoja. Jokainen lapsi ansaitsee kokea olevansa rakastettu juuri omaan itsenään. Rajat on rakkautta. Kasvatuksessa keskeistä on tukea kasvua sekä yksilönä, että yhteisön yhdenvertaiseksi jäsenenä.

Vihreät haluavat Suomesta maailman ensimmäisen hiilineutraalin hyvinvointivaltion vuoteen 2035 mennessä. Päästöjen vähentäminen on sekä oikein, kannattavaa, että välttämätöntä. Vihreän siirtymän investoinnit suunnataan sinne, missä asenne ja osaaminen ovat kohdillaan. Pidetään huoli, että nämä ovat kunnossa Suomessa jatkossakin. Se on kansallinen etumme ja elinkeinoelämäkin kiittää.

Ilman muuta näin. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa suomalaisten etu on kuitenkin sidoksissa myös monien muiden maiden kansalaisten etuun.

Niin kauan kuin työpaikkoja luodaan ja talous kasvaa niin, ettei ilmastopäästöt lisäänny tai luonnon monimuotoisuus köyhdy entisestään, niin fine. Valitettavasti tilanne on jo osin riistäytynyt käsistä ja jatkossa onkin huolellisesti punnittava talouden ja ympäristön kestävyyden tasapainoa. Viimeisetkin tahot alkavat heräämään talouskasvuun vannomisen unestaan siihen todellisuuteen, että elinkelpoinen planeetta on edellytys ihmiselämälle ja kaikelle inhimilliselle toiminnalle. Kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka on myös viisasta talouspolitiikkaa.

Kyllä kaikessa johtamisessa on viisasta ymmärtää päätettävänä olevaan asiaan liittyviä erilaisia näkökulmia. Mitä tulee erityisesti demokraattiseen päätöksentekoon ja siellä johtavassa asemassa oleviin henkilöihin, niin emme kyllä todellakaan kaipaa autoritaarista twistiä poliittiseen koneistoomme. Politiikka ja demokratia perustuvat yhteistyön ja kansanvallan ajatuksen ympärillle. Sehän on selvä, että kaikkia emme pysty päätöksillämme miellyttämään ja se tosiasia pitää johtajan kuin johtajan hyväksyä. Se ei kuitenkaan anna lupaa suhtautua ylimielisesti tai välinpitämättämösti toisenlaiseen ajatteluun.

Ihmiset saavat valita vapaasti asuinpaikkansa. Kestävän ja hyvän elämän, kouluttautumisen sekä työnteon ja yrittämisen tulee olla mahdollista eri puolilla Suomea. Maamme kukoistaa, kun sekä kaupungit, että maaseutu kehittyvät ja menestyvät.

Kaupungistuminen on Suomessa kiihtynyt 2000-luvulla ja jatkuu yhä vauhdikkaana. Erityisesti perinteisen kasvukolmion (Turku, Tampere ja Helsinki) alueella. Kaupungistumisella on sekä hyötyjä, että haittoja. Siinä missä kasvukeskukset kehittyvät, iso osa Suomesta tyhjenee. Kaupunkisuunnittelussa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota kaupungistumisen kestävyyteen niin sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämisen kuin ympäristönkin kannalta. Kaupungistumisen ohella tulee huolehtia maaseudun elämän, yrittämisen ja työskentelyn edellytyksistä.